...miksen sanonut kaikkia niitä selityksiä aikasemmin. Seuraavan kerran, kun nähtiin tapaamisen jälkeen, olisi pitänyt vaan saada sanottua, alottaa jollakin, että "ööh..jos ei sulla ole kiire, niin mulla oli ..ööh..asiaa. Tää voi siis kestää hetken, mut no sit ei ehkä miettis niin.. tota, mä siis lähin, kun mä ajattelin, että sulla on tyttöystävä. ..ja sit kun viel puhuit lähtemisestä, niin oli se aika selvä, että olit kuitenkin menos jo...mut siis, en mä lähteny siksi, ettei olis ollut mukava jutella tai..mitään.. enkä siksi, että mulla olis ketään. ..ööh..mut..ei täs sitte muuta, ..mut no nähään tässä sitte."
Yritin kai kolme kertaa puhua syksyllä, ...en kertaakaan edes tuota ylläolevaa...
Niin, vaikka miten tuntuu, ettei rohkenisi puhua, niin kyllä se olisi kannattanut.
"mun mielest voi kyl sanoo ihan suoraan jos on varattu", tai jotakin tuollasta sanoit, ...luulin, että tarkotit itseäsi sillä. (vasta myöhemmin mietin, että ..ehkä tarkotitkin mua... mutta en edes ollut varattu! enkä ole, jos joku on mielessä, se olet edelleen sinä. ...sitten alan miettimään, että niin...jos oletkin varattu, niin ei pitäisi miettiä.) Että..sanoitkin vähän siihen tyyliin, että joku oli, jos ei ihan tyttöystävä vielä sillon, niin melkein. ...ja sitten olin taas varmempi, että olet varattu, ja ajattelin, etten yritä enää puhua.
Mutta kuitenkin, Mun sotku. Yleensä "osaan" kyllä puhua, mutta sitten kuitenkin joskus en saa sanottua jotain tärkeintä ollenkaan.
Tämän kirjoitti nuori N mielessään eräs nuori M.
Joskus pitäisi vain uskaltaa... puhua. ...eikä ajatella niin paljon, että tulee epävarmaksi.
Tai ...siksi kai ajattelee eikä tee, kun on epävarma.
En tullut juttelemaan, vaikka puhuttiin aiemmin sillon tällön, kun en uskaltanut. Ja mietin myös, että ehkä sinua ei edes huvittaisi jutella. Olisinpa ottanut selvää.
Yritin kai kolme kertaa puhua syksyllä, ...en kertaakaan edes tuota ylläolevaa...
Niin, vaikka miten tuntuu, ettei rohkenisi puhua, niin kyllä se olisi kannattanut.
"mun mielest voi kyl sanoo ihan suoraan jos on varattu", tai jotakin tuollasta sanoit, ...luulin, että tarkotit itseäsi sillä. (vasta myöhemmin mietin, että ..ehkä tarkotitkin mua... mutta en edes ollut varattu! enkä ole, jos joku on mielessä, se olet edelleen sinä. ...sitten alan miettimään, että niin...jos oletkin varattu, niin ei pitäisi miettiä.) Että..sanoitkin vähän siihen tyyliin, että joku oli, jos ei ihan tyttöystävä vielä sillon, niin melkein. ...ja sitten olin taas varmempi, että olet varattu, ja ajattelin, etten yritä enää puhua.
Mutta kuitenkin, Mun sotku. Yleensä "osaan" kyllä puhua, mutta sitten kuitenkin joskus en saa sanottua jotain tärkeintä ollenkaan.
Tämän kirjoitti nuori N mielessään eräs nuori M.
Joskus pitäisi vain uskaltaa... puhua. ...eikä ajatella niin paljon, että tulee epävarmaksi.
Tai ...siksi kai ajattelee eikä tee, kun on epävarma.
En tullut juttelemaan, vaikka puhuttiin aiemmin sillon tällön, kun en uskaltanut. Ja mietin myös, että ehkä sinua ei edes huvittaisi jutella. Olisinpa ottanut selvää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.