100 vuotta tukiaisia

Luulisi jo 100-vuotiaan Kepun kasvavan aikuiseksi, joka ei tarvitse jokapäiväistä huolenpitoa muiden avustamana. Kun Kepussa otettaisiin tavoitteeksi vihdoinkin se, mistä aina juhlapuheissa puhutaan: Itsenäinen ja itsellinen talonpoika (nyk. suomalainen). Itsellisyys ja itsenäisyys tarkoittaa vastuuta itsestään. Se ei tarkoita sitä, että vastuu lykätään jonkun toisen kannettavaksi, mihin kepulainen politiikka on käytätnnössä perustunut.

Muille on selvää, että tavoitteena pitää olla omaehtoisen elinkelpoisuuden vahvistaminen. Tämä ei tarkoita, etteikö heikoista, lapsista, vanhuksista, työttömistä ja sairaista tulisi huolehtia. Näitä riittää joka kolkassa maata, joten se kysymys ei ole aluepoliittinen vaan sosiaalipoliittinen perusluonteeltaan. Kepu on kaikin tavoin vastustanut aina kaikkia aloitteita, joilla päästäisiin eroon sosiaalipoliittisia tukia tarvitsemattomien ihmisten tukemisesta. Päinvastoin Kepu on eri tavoin sysännyt rahaa sinne, missä omaehtoiselle elinkelpoisudelle ei ole ollut näkyvissä mitään edellytyksiä. Analogisesti kyse on samasta kuin että Tampereella olisi kaikin mahdollisin tuin ylläpidetty tänäkin päivänä tuhansia ihmisiä työllistävää vaate- ja muuta langannypräysteollisuutta. Kepussa ei käsitetä sitä, että maata ei voi museoida paikalleen väkisin elinkelpoisuden kärsimättä.

Ei ainakaan siitä 100-vuotis historiikistä... jota ei siis vielä olekaan valmiina.

Matti "Myöhänen" ehtii siihen vielä hyvinkin mukaan!