Kellään kokemusta jonkin fyysisen sairauden aiheuttamasta masennuksesta? tavallisen/ei mistään konkreettisesta asiasta johtuvan masennuksen vielä kestää (kokemusta on) ..mutta kun masennukseen on selkeä syy, eikä syy katoa, on masennuksestakin mahdoton päästä eroon. Elämän halu katoaa täysin eikä ole mitään syytä saada sitä takaisin. Ennen vielä yritin, nyt jo lähellä luovuttamista. Ennen vielä uskoin ja toivoin. Joka aamu nousin sängystä. Suunnittelin tulevaisuutta. Mutta kun huomaa että kaikki menee vaan huonompaan suuntaan, on melkeen mahdoton pitää elämän syrjästä kiinni. Jos vaan olis joku pilleri jolla unohtaa kaiken, niin olisi niin helppo jatkaa..
fyysinen sairaus ja masennus
sammunut hymy
10636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuota mulla on ollu viimiset 30 vuotta, että koita vaan jaksaa, kun ei se elämä tän kummempaa ole.. tosin, tietenki korkeelta pudotus käy kipeempää kuin kuopassa kaatuminen.
nyt vain kuopassa kaatuillut viimiset vuodet.
Jos en olisi onnellisesti naimisissa eikä minulla olisi äitiä, niin ostaisin kyllä pelkän menolipun.
Ja kauas.
Vaikka Kolumbiaan ja vetäisin kokaiinia niinkauan kuin henki pihisee.
saman tekisin mäkin!
"Niin
Kirjoittanut: Eve 38 9.6.2006 klo 07.37
Jos en olisi onnellisesti naimisissa eikä minulla olisi äitiä"
Minun äitini hylkäsi minut.
Ja minun mielestäni "onnellisesti" ja "naimisissa" eivät kuulu samaan lauseeseen.
Jos ei ole onnellisesti naimisissa, niin ainahan sitä voi lähteä käveleen.
Eron saa helposti kirjoittamalla nimensä paperiin.
Mulla oli joku salaperäinen tulehdus joka piti mut sairaana lähes vuoden.Alkuun yritin olla reipas ja positiivinen mutta loppu aikoina se kävi mahdottomaksi.Asetin itselleni ajan jona minun tuli joko parantua tai sitten ampua itseni.Sitä aikaa jäi jäljelle 10kk.Enpä nyt jaksa kirjotella siitä enempää mutta kyllä se oli jumalauta yhtä pahoinvointia koko vitun vuosi.
..että mä olen vielä elävien kirjoisssa kipujeni ja masennukseni kanssa on lapset ja lapsenlapset.
En tule ikinä paranemaan, mutta nää pitää mut hengissä, tietämättään.
Isä teki itsarin, mä en voi sitä temppua lapsilleni tehdä. Sitä paitsi, en mä halua vielä kuolla muutenkaan.
aiheutti vakavan masennuksen ja yritin tosissani itsemurhaa. Vasta sen jälkeen pääsin kipupolille (en tiennyt sellaisen ol-olosta joten en voinut itse sellaista hoitoa pyytääkään) ja sain kunnon kivunhoitoa joka auttoi myös masennukseen. Taisi olla masennuslääkekin yksin, mutta useimmat kipulääkkeitä.
olen eläkkeellä nyt ja se jo helpotti paljon. Ei tarvitse jatkuvasti hakea saikkua vaan voi elää omilla ehdoillaan. En taistele kipua vastaan vaan elän sen kanssa. Masennus ei ole kokonaan ohi, mutta hieman lievempi kuin vuosi sitten. Nykyään jo suunnittelen tulevaa. Kyllä tämä helpottaa joku päivä, mutta aikaa siihen menee.