kaksisuuntainen mielialahäiriö

Otetaan nyt vielä yksi siteerausesimerkki, josta näkyy miten lujaa maniassa voi mennä. Tämä on julkaistu kirjassa Mielenterveysongelmat ja psykiatrian suuntaukset, Furman, B. (toim.), Forsman, H., Saarela, T.,WSOY, 1989, sivulla 51.

-Siteeraus alkaa-

"Esimerkki: Maaninen mies

33-vuotias mies otetaan vastoin tahtoaan psykiatriseen sairaalaan hoitoon. Hän ei tunne olevansa hoidon tarpeessa, eikä hänellä ole aikaa jäädä sairaalahoitoon, sillä tuhannet asiat odottavat tekemistä.

Oltuaan osastolla hoidossa vain 15 minuuttia hän on jo soittanut neljä puhelua, joissa yhdessä hän tiedusteli, missä vaiheessa hänen tekemänsä suuri keksintö tällä hetkellä on patentti- ja rekisterihallituksessa. Hän myös tilasi perheelleen rusinoita puolen vuoden varaston ja pyysi matkatoimistoa lähettämään hänelle esitteitä ulkomaanmatkoista. Iltaan mennessä hän oli jo perustanut potilasyhdistyksen omalle osastolleen. Itse hän toimi sen puheenjohtajana.

Hän liikkui hermostuneesti ja pakkotahtisesti, ajatukset hyppelehtivät asiasta toiseen. Koko hänen olemuksessaan ja toiminnassaan oli kritiikittömyyden sävyä.

Omaisten antaman kuvauksen mukaan hän oli viime viikon aikana alkanut käyttää rahaa kritiikittömästi, alkanut liikkua kaikissa mahdollisissa tapahtumissa, soitella vanhoille koulutovereilleen, vaihtanut autonsa yms. Hän oli nukkunut vain vähän ja yrittänyt saada koko perheensä innostumaan samoista asioista, joista hän itse oli innostunut. Perhe oli nääntymäisillään hänen touhuiluunsa."
-siteeraus päättyy-

Maniassa voi siis mennä todella lujaa. Kun oma diagnoosini on skitsoaffektiivinen häiriö/psykoosi, minun maniani ovat sisältäneet em. kaltaisen "touhuilun" lisäksi skitsoidisen komponentin, eli maniani ovat olleet kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja skitsofrenisten oireiden sekoitusta. Maniani ovat olleet megalomaanisia, suuruudenhulluja psykooseja, joissa olen kuvitellut, että minulle on langennut joku uskonnollinen, messiaaninen, Jumalalta saatu tärkeä tehtävä, jotta kaikki alkaisivat uskoa Jumalaan "tehtäväni suoritettuani". Näitä maanisia psykooseja minulla on tähän mennessä ollut kaksi kappaletta, vuosina 1996 ja 2004. Toivon, että jatkossa säästyisin moiselta. Onhan tuo jo kaksi kertaa nähty, molemmille jaloille saatu.

skitsoaffektiivinen kirjoitti:

Otetaan nyt vielä yksi siteerausesimerkki, josta näkyy miten lujaa maniassa voi mennä. Tämä on julkaistu kirjassa Mielenterveysongelmat ja psykiatrian suuntaukset, Furman, B. (toim.), Forsman, H., Saarela, T.,WSOY, 1989, sivulla 51.

-Siteeraus alkaa-

"Esimerkki: Maaninen mies

33-vuotias mies otetaan vastoin tahtoaan psykiatriseen sairaalaan hoitoon. Hän ei tunne olevansa hoidon tarpeessa, eikä hänellä ole aikaa jäädä sairaalahoitoon, sillä tuhannet asiat odottavat tekemistä.

Oltuaan osastolla hoidossa vain 15 minuuttia hän on jo soittanut neljä puhelua, joissa yhdessä hän tiedusteli, missä vaiheessa hänen tekemänsä suuri keksintö tällä hetkellä on patentti- ja rekisterihallituksessa. Hän myös tilasi perheelleen rusinoita puolen vuoden varaston ja pyysi matkatoimistoa lähettämään hänelle esitteitä ulkomaanmatkoista. Iltaan mennessä hän oli jo perustanut potilasyhdistyksen omalle osastolleen. Itse hän toimi sen puheenjohtajana.

Hän liikkui hermostuneesti ja pakkotahtisesti, ajatukset hyppelehtivät asiasta toiseen. Koko hänen olemuksessaan ja toiminnassaan oli kritiikittömyyden sävyä.

Omaisten antaman kuvauksen mukaan hän oli viime viikon aikana alkanut käyttää rahaa kritiikittömästi, alkanut liikkua kaikissa mahdollisissa tapahtumissa, soitella vanhoille koulutovereilleen, vaihtanut autonsa yms. Hän oli nukkunut vain vähän ja yrittänyt saada koko perheensä innostumaan samoista asioista, joista hän itse oli innostunut. Perhe oli nääntymäisillään hänen touhuiluunsa."
-siteeraus päättyy-

Maniassa voi siis mennä todella lujaa. Kun oma diagnoosini on skitsoaffektiivinen häiriö/psykoosi, minun maniani ovat sisältäneet em. kaltaisen "touhuilun" lisäksi skitsoidisen komponentin, eli maniani ovat olleet kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja skitsofrenisten oireiden sekoitusta. Maniani ovat olleet megalomaanisia, suuruudenhulluja psykooseja, joissa olen kuvitellut, että minulle on langennut joku uskonnollinen, messiaaninen, Jumalalta saatu tärkeä tehtävä, jotta kaikki alkaisivat uskoa Jumalaan "tehtäväni suoritettuani". Näitä maanisia psykooseja minulla on tähän mennessä ollut kaksi kappaletta, vuosina 1996 ja 2004. Toivon, että jatkossa säästyisin moiselta. Onhan tuo jo kaksi kertaa nähty, molemmille jaloille saatu.

Onko tietoa miten tuohon olo tilaan voisi päästä?, ei sen puoleen on rahaa muttei energiaa..

joku lääke mikä saa ton mania vaiheen päälle ? mielellään pysyvästi!

M a s i s m i e s kirjoitti:

Onko tietoa miten tuohon olo tilaan voisi päästä?, ei sen puoleen on rahaa muttei energiaa..

joku lääke mikä saa ton mania vaiheen päälle ? mielellään pysyvästi!

Ootko ikinä nähny ihmistä, kellä on mania päällä? Ei ole elämä onnellista silloinkaan.

M a s i s m i e s kirjoitti:

Onko tietoa miten tuohon olo tilaan voisi päästä?, ei sen puoleen on rahaa muttei energiaa..

joku lääke mikä saa ton mania vaiheen päälle ? mielellään pysyvästi!

... toivo tollasia. Jätin lääkitystä pois, jotta jaksaisin paremmin ja olisin tarmokkaampi. Yöuni jäi vähiin ja silti tarmoa riitti. Nyt sitten maksetaan jälkilaskua... Vaikka aloitin lääkityksen uudelleen, niin olo on hirveä. Päässä humisee, olo on äärimmäisen tuskainen ja levoton. Tää ahdistuneisuus ei lähde vaikka ottaisin rauhoittavaa. Kuljen paikasta toiseen eikä mistään tule mitään.

Hurjaakurjaa kirjoitti:

Ootko ikinä nähny ihmistä, kellä on mania päällä? Ei ole elämä onnellista silloinkaan.

Kyllä se ainaisen nukkumisen voittaa, ettei edes ite pääse kauppaan, eli käy siivous palvelu ja ruoka palvelu päivittäin.

M a s i s m i e s kirjoitti:

Kyllä se ainaisen nukkumisen voittaa, ettei edes ite pääse kauppaan, eli käy siivous palvelu ja ruoka palvelu päivittäin.

tai vähän bipo - tiedä en itsekään.

Mutta jos sinulla käy siivooja ja ruokakin tuodaan, niin anna nyt, hyvä ihminen, itsellesi lupa olla ja nauttia elämästä sairaanakin eli väkisin ylös sieltä sängystä ja vaikka tukiryhmään mukaan.

Olin itse eräässä masentuneiden tukiryhmässsä ja vetäjätkin nauroivat, että kuinka masentuneet voivat olla näin iloisia ja nauru raikaa (olimme kyllä kaikki naisia ja kaikki jo toipumassa masennuksesta. Eräs todella syvästi masentunut ei kyennyt käydä tukiryhmässä ja jäi pois - harmi).

Kannattaa lähteä sieltä kotoa pois ja sitten kuitenkin hetken käyttää niitä tukipalveluita (jos mahdollista) ja kun pääsee vauhtiin, niin sitten esim. alkaa hoitaa se ruokapuoli itse. Pikkuhiljaa pienin askelin mutta ensin sieltä kotoa pois. Etsi itsellesi tukiryhmä. Tsemppiä.