Joku oli tänne kirjoittanut työssäkäyvän yksinäisestä kesästä. Mutta entäpä yksinäisen opiskelijan kesä?
Opiskelen siis, enkä ole tänä kesänä töissä, koska minun pitäisi valmistua. Kaikki talven harrastukset ovat loppuneet jo huhtikuussa ja ne alkavat uudelleen syyskuussa. Uusia harrastuksia on kesällä siis todella vaikea aloittaa - uskokaa pois, olen yrittänyt!
Liki kaikki ystäväni ovat muuttaneet pois paikkakunnalta, eikä minulla ole varaa matkustaa heidän luokseen. Täällä olevat ystäväni ovat parisuhteessa, eli heillä ei riitä aikaa minun tapaamiseeni. Oma parisuhteeni loppui keväällä, joten kotona ei ole ketään odottamassa. Olen sen verran vanhan opiskelija, etten halua muuttaa vanhempieni nurkkiin kesäksi. En muutenkaan haluaisi muuttaa heidän luokseen, sillä he asuvat korvessa ja tekemistä olisi vielä vähemmän.
Televisiota ei ole, eikä minulla ole varaa sen ostamiseen. Lukeminen, opiskelu ja netissä seikkailu käyvät pitkän päälle tylsäksi, sillä olen sosiaalinen ja haluan ihmiskontakteja. Lenkkeily vie päivästä pari tuntia.
Olen ottanut ihmisiin kontaktia, mutta tuntuu siltä, että suurimmalla osalla heistä on muuta tekemistä. En usko kontaktin vähyyden johtuvan minusta, sillä ennen parisuhteitaan ystävilläni oli aikaa minulle.
Mitä siis tekisin? Elämän tyhjyys ja tarkoituksettomuus oikein humisee ympärilläni. Rahaa mihinkään kalliiseen harrastukseen ei ole.
Opiskelen siis, enkä ole tänä kesänä töissä, koska minun pitäisi valmistua. Kaikki talven harrastukset ovat loppuneet jo huhtikuussa ja ne alkavat uudelleen syyskuussa. Uusia harrastuksia on kesällä siis todella vaikea aloittaa - uskokaa pois, olen yrittänyt!
Liki kaikki ystäväni ovat muuttaneet pois paikkakunnalta, eikä minulla ole varaa matkustaa heidän luokseen. Täällä olevat ystäväni ovat parisuhteessa, eli heillä ei riitä aikaa minun tapaamiseeni. Oma parisuhteeni loppui keväällä, joten kotona ei ole ketään odottamassa. Olen sen verran vanhan opiskelija, etten halua muuttaa vanhempieni nurkkiin kesäksi. En muutenkaan haluaisi muuttaa heidän luokseen, sillä he asuvat korvessa ja tekemistä olisi vielä vähemmän.
Televisiota ei ole, eikä minulla ole varaa sen ostamiseen. Lukeminen, opiskelu ja netissä seikkailu käyvät pitkän päälle tylsäksi, sillä olen sosiaalinen ja haluan ihmiskontakteja. Lenkkeily vie päivästä pari tuntia.
Olen ottanut ihmisiin kontaktia, mutta tuntuu siltä, että suurimmalla osalla heistä on muuta tekemistä. En usko kontaktin vähyyden johtuvan minusta, sillä ennen parisuhteitaan ystävilläni oli aikaa minulle.
Mitä siis tekisin? Elämän tyhjyys ja tarkoituksettomuus oikein humisee ympärilläni. Rahaa mihinkään kalliiseen harrastukseen ei ole.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Seuraa keltaisenpörssin lahjoitetaan palstaa ym ym ym. kyllä television löydät jos vain haluat, eikä se ole rahasta kiinni. Niin ja lupamaksulla voit pyyhkiä takapuolen, niin teen minäkin kun köyhä opiskelija olen. Missäspäin muuten opiskelet?
Ja muista pitää mielessä että tämä nyt on vain elämässä tälläistä eikaa. Kyllä se vielä siintä muuttuu erisuuntaan. ja jos ei muut niin on itsessa vikaa.
jos olet sinkku.. mikset laittaisi nettiin treffi ilmoitusta ja vaikka saisit sen kautta piristävää kesäseuraa. =) Tai sitten muuten haet mailikamuja/kirjkavereita, jos haluat varmaan löydä uusia kavereita.
Ilman rahaakin voi kävelä, pyöräillä ja käyd' ilmaistapahtumissa vaikka voi olla tylsää yksin käydä. Mutta ei kukaan kotoakaan tule hakemaan.
Kyseessä on pieni kaupunki, eikä ilmaistapahtumia juuri ole. Pyöräilen ja kävelen jo ja käytän kirjastoa!
Olen sinkku, mutta en oikeastaan halua etsiä uutta miestä. Entisen parisuhteen päättymisestä on liian vähän aikaa, jotta voisin ottaa vastaan uuden miehen oikein. Siltikin haluan kosketusta ja ihmisten tapaamista (yhden yön jutuista en ole kiinnostunut).
Kirjoituksellani hain myös sitä, että miksi ihmeessä kaikki harrastukset lopetetaan kesäksi? Tietenkin työssäkäyvien ihmisten lomien takia, mutta varmaankin on kesällä olemassa muitakin yksinäisiä opiskelija-ihmisiä, kuin minä.
Isommissa kaupungeissa harrastuksia olisi kesälläkin, mutta ei täällä.
Olo tuntuu harvinaisen hylätyltä ja yksinäiseltä. Eipä edes puhelin soi.
Samalla tavalla kaikki hyvät tv-sarjatkin lopetetaan kesäksi, mikä on ihmeellistä, sillä kesällähän niitä vasta olisikin aikaa katsoa ja valvoa, kun ei ole muita velvoitteita. Tai sitten olen käsittänyt koko asian väärin. Kaikilla muilla ihmisillä on kuitenkin niin superhauskaa kesäpuuhailua ja muuta menoa, ettei tv:lle jää aikaa. Ehkä harrastusten kanssa on sitten sama juttu. Ihmiset luulevat ihmisillä olevan parempaakin tekemistä.
Tykkäätkö harrastaa uimista? Mun kaupungissa voi käydä uimassa ennen seitsemää aamulla tosi halvalla eikä paikalla ole kuin muutama hassu mummo.
Uiminen oli ihan hyvä ehdotus, mutta minulla on surkea uimataito, enkä pidä uimisesta. Lisäksi haluaisin ehdotuksia, jotka kohentavat sosiaalista elämää. Mummojen seurassa uiskentelu ei tee sitä.
Mie voin soitella siulle, niin alkaa puhelin piristä. Olis itelläki joku jolle soittaa. Ja jos ei yhdenillan jutut kiinnosta eikä mieskään vielä, niin tuohon läheisyys hommaan eikai sitten muu auta ku että hommaa koiran.
Tuo olisi muuten hyvä ehdotus, mutta kun olen allergikko.
...sosiaalista kanssakäymistä. Jos mulla ei olisi näitä erilaisia estoja elämässäni, niin alkaisin varmaankin jonkun yhdistyksen toimintaan mukaan.
Entäpä SPR? Siellä luulisi olevan toimintaa kesälläkin: kursseja, tapahtumia, vapaaehtoistyötä.
Siellä tutustuu takuulla ihmisiinkin.
Tai MLL? Mikset alkaisi Mannerheimin lastensuojeluliittoon mukaan johonkin toimintaan, vaikkapa lastenvahtilistalle tms. (jos siis tykkäät lapsista)...
Nuo kaksi yhdistystä luulisi olevan useimmissa kaupungeissa.
Olen aina halunnut SPR:n ensiapukurssille, mutta netistä niiden hinnat tarkistettuani luovuin aikeesta.
- EA 1 = 63 €
- EA2 = 78 €
Mistä opiskelija saa tuollaiset rahat?
Pitää miettiä muuta yhdistystoimintaa.
Ei kaikki ole maksullisia kursseja.. SPR:llä on
myös ystävätoimintaa l. siinä ruvetaan jonkun
"ystäväksi" - tarkoittaa että käydään hänen luo-
naan esim. 1x joka toinen viikko tai miten haluaa
sopia. Siinä tietysti toivotaan että pitäisi so-
pimuksista kiinni, koska ne ovat "odottajalle"
usein valtavan suurimerkityksellisiä - joskin
useimmiten myös itselle antoisia. Yleensä nämä
ystävää kaipailevat ovat vanhuksia, mutta jos et
mummoja halua, niin ehkä sieltä löytyisi nuorem-
piakin.
Yksinolo ei kaikille tarkoita yksinäisyyttä, joillekin kyllä. Ehkä sitä lisää nykyajan trendi
jonka mukaan pitäisi bilettää ja olla koko ajan
menossa. Olen sitä mieltä että todellisia ystä-
viä ei ihmisellä voi ollakaan kovin montaa - ja
joskus joutuu odottamaan pitkäänkin sellaisen
löytääkseen. Oma tyttäreni on opiskelupaikkakun-
nallaan hyvin yksin, luennolle lähtiessä ja siel-
tä palatessa ja kaiken vapaa-ajan. Näin on ollut
jo kolme vuotta. Kontaktien solmimista estää myös
omat ennakkoasenteet ja vuosien haavoittaneet ko-
kemukset koulukiusattuna olemisesta. Tämä ei ole
mikään ihannetilanne, mutta olen havainnut hänen
kypsyneen ihmisenä paljon tuossa yksinäisyydessä
kun on ollut aikaa miettiä itseään, elämää ja
omia arvojaan. Sanoi vähän aikaa sitten että "on-
han minulla kirjat." Toivoisin että vähitellen ilmaantuisi muitakin - edes yksi. Mutta halusin
tällä vain sanoa sinulle ettet ole yksin tilan-
teessasi ja siitäkin voi löytää jotain hyvää -
tai kääntää se siksi. Ehkä netistä voisi myös
löytyä samanhenkisiä ystäviä jos kertoisit enemmän itsestäsi ja miltä paikkakunnalta olet.
Antoisaa kesää sinulle!
Olen joskus aikaisemminkin ollut yksin ja tottunut tilanteeseen. Olen jopa kasvanut sen aikana. Vanhemmiten seuran saaminen parisuhteen loputtua on kuitenkin vaikeampaa, sillä muut seurustelevat ja rakentavat elämäänsä. Mikään bilettäjä en ole koskaan ollut, joten sellaista en kaipaa.
On kai normaalia tuntea itsensä hylätyksi parisuhteen päättymisen jälkeen. Asiaa ei tosiaan helpota se, että tuntee itsensä hylätyksi muidenkin ihmisten taholta. Kirjat lohduttavat hieman, mutta ne eivät halaa takaisin!
Moni on sanonut, että varmaankin tämä on ohimenevää ja tarpeellistakin. Tuo ajatus ei
vain helpota yksinäisyyden kipeyttä juuri nyt.
Moi,
itselläni on myös yksinäinen kesä edessä...sama ongelma, kaikki yo-liikunnat sun muut sellaiset lakkaa pyörimästä ja opiskelupaikkakunnalta en juurikaan enää ihmisiä tunne, ihan muutama ystävä vain joita en kovin usein näe.
gradua pitäisi tehd mutta pelottaa että masennun kun olen sosiaalinen luonne enkä tiedä miten selviän totaalisesta yksinolosta...
päivät menee gradun parissa mutta illalla en sitte voi muuta oikein kuin katsella telkkaa tai pyöriä netissä-tylsäksihän se nopeasti käy.olen ajatellut myös käydä kävelyillä ja uimassa mutta kyllä kamalalta tuntuu että yksin vain joka paikkaan voin mennä!
toivon todella että tämä on ohimenevä elämänvaihe ja pystyn tämän kestämään!
mutta ärsyttää kauheasti että juuri esim jumpat yms aktiviteetit eivät ole lainkaan toiminnassa kesällä-varmastikin kaikilla opiskelijapaikkakunnilla on yksinäisiä kesällä puurtajia jotka sitten päätyvät yths:n mielenterveyspalveluihin kun alkaa käydä liian ahdistavaksi vain istua yksin kotosalla...
jotain keikkahommia itellesi äläkä itke siellä kotona oloa.