Huhuillaan joistakin Stasi-listoista, vaikka Kepu on saanut MILJOONIA PIMEÄÄ RAHAA SUORAAN KGB:LTÄ JA NKP:LTÄ.
MITÄ HELVETTIÄ TE KEHTAATTE JOISTAKIN STASISTA EDES PUHUA, VAKOOJAT JA LAHJOTUT RIKOLLISET?
---------------
Raha ja politiikka
Maalaisliiton historiaa tutkinut tohtori Kari Hokkanen ei usko, että Kekkosen herkkyys neuvostoliittolaisten suhteen olisi johtunut vaalirahoitusasioista. "Enemmän hänellä oli syytä pelätä kommunisminvastaista menneisyyttään, Etsivän keskuspoliisin aikoja, ja sitä, että oli sisäministerinä laittanut linnaan kommunisteja talvisodan aattona. "Maalaisliiton "virallinen" historiankirjoitus kommentoi vaivautuneesti juuri Kekkoseen liittyviä raha-asioita.
Poliittisen rahoituksen historia on kirjoittamatta ehkä siitäkin syystä, että sekä rahan pyytäjän että sen lahjoittajan maine mustuu, kun huhut vahvistuvat tosiksi. Vasta viime vuosina jotkut työmarkkinajohtajat ovat tohtineet muistella, miten SDP:n oikeisto sai teollisuuden salaisista kassoista rahaa työpaikoilla tapahtuvaa kommunisminvastaista taistelua varten.
Riitaisan SDP:n puheenjohtaja Emil Skog osasi jo vuonna 1956 anella Tehtaankadulta omalle ryhmäkunnalleen "finanssiapua" venäläisten maalaisliitolle myöntämistä varoista. Kyse oli kaikesta päätellen Arvo Korsimon hallinnoimista varoista, jotka eivät olleet puolueen virallisen johdon valvonnassa.
Vuonna 1956 näet perustettiin erityinen Maaseudun Yhteisvaliokunnan säätiö, joka oli leimallisesti K-linjan - Kekkosta tukevien maalaisliittolaisten - hanke. Korsimon kotona oli kassakaappi täynnä setelipinkkoja. "Ei sinne kuitei tarvita", Korsimo itse luonnehti tilinpitoaan.
Säätiö oli luotettavissa käsissä. Vuonna 1961 hallitukseen kuuluivat Raision vuorineuvos K. E. Kivivuori puheenjohtajana, ministerit Kauno Kleemola ja Ahti Karjalainen, kunnallisneuvos Kalle Joukanen ja kanslianeuvos Arvo Korsimo. Sihteeri oli maisteri Jouko Loikkanen ja rahastonhoitaja ekonomi Reijo Vähätiitto. Tilit tarkastivat varatuomari Matti Kekkonen ja toimittaja Johannes Huumo.
Kivivuoren yrityksessä oli erityinen "musta tili". Kirjanpidon "ulkopuolella olevista varoista piti neiti N. kirjaa", Kivivuori valaisi vaimolleen asiaa kesällä 1961.39) Mustan tilin kautta kulki niin paljon rahaa, että sitä piti kierrättää Sveitsin kautta.
Vuonna 1961 säätiö maksoi Kekkosta koskevan kirjasen levittämisen 1 300 000:n kappaleen painoksena jokaiseen kotiin Suomessa. Lisäksi maksettiin neljän mainoselokuvan tekeminen. "Sääntöjen edellyttämiin tarkoituksiin käytettiin tuon vuoden aikana 112 miljoonaa sen aikuista markkaa.
Skogilaisten vuonna 1959 perustamasta uudesta puolueesta, Työväestön ja Pienviljelijöiden liitosta (TPSL), tuli ruplarahoitteinen. Syksyllä 1960 skogilaisten määräysvaltaan jäänyt SAK pyysi ja sai NKP:n keskuskomitealta 10 miljoonan markan avustuksen. Leskisläisten kilpaileva keskusjärjestö SAJ vastaanotti samaan aikaan dollareita lännestä.
Vaikka Kekkosen ja neuvostoliittolaisten yhteistoiminnasta aikanaan tiedettiin kaikenlaista - ja huhuttiin vielä enemmän - todisteita näistä puuhista ei ollut. Niiden ilmaantuminen julkisuuteen olisi noissa oloissa kuitenkin ollut poliittista dynamiittia.
Toistakymmentä vuotta jatkuneen sitkeän yhteistyön tuloksena Kekkonen oli täpärästi voittanut vuoden 1956 presidentinvaalit. Oliko rahoituksesta syntynyt riippuvuussuhde, joka piti Kekkosen varpaillaan? Kekkosen sisäpoliittista asemaa hänen ensimmäisellä vaalikaudellaan on ollut tapana kuvata heikoksi. Mutta oliko hän suhteessa Neuvostoliittoon erityisen heikoilla?
Mitä NL osti maalaisliitolta?
Mikä mahtaisi olla poliittisen rahoituksen moraalinen ongelma suomalaisittain?
Oli kai luonnollista, että SKP sai rahoitusta Neuvostoliitosta. Suomalaisten kommunistien päämäärä oli saman kuin NKP:n, Suomen yhteiskuntajärjestelmän muuttaminen kommunistiseksi tavalla tai toisella.
Yhtä ymmärrettävää oli, että SDP ja muut puolueet, jotka sanoivat puolustavansa länsimaista demokratiaa, vastaanottivat rahaa lännestä. Kylmän sodan aikana kyse oli maailmanlaajuisesta ideologisesta taistelusta, jossa tarkoitus pyhitti keinot.
Mutta miksi maalaisliitto, joka ohjelmissaan sanoi puolustavansa yksityisomistusta ja parlamentarismia, otti vastaan ruplia? Mitä NKP halusi (ja mitä se sai) vastineeksi?
Ilmaista juustoa on vain hiirenloukussa.
- Lasse Lehtinen
MITÄ HELVETTIÄ TE KEHTAATTE JOISTAKIN STASISTA EDES PUHUA, VAKOOJAT JA LAHJOTUT RIKOLLISET?
---------------
Raha ja politiikka
Maalaisliiton historiaa tutkinut tohtori Kari Hokkanen ei usko, että Kekkosen herkkyys neuvostoliittolaisten suhteen olisi johtunut vaalirahoitusasioista. "Enemmän hänellä oli syytä pelätä kommunisminvastaista menneisyyttään, Etsivän keskuspoliisin aikoja, ja sitä, että oli sisäministerinä laittanut linnaan kommunisteja talvisodan aattona. "Maalaisliiton "virallinen" historiankirjoitus kommentoi vaivautuneesti juuri Kekkoseen liittyviä raha-asioita.
Poliittisen rahoituksen historia on kirjoittamatta ehkä siitäkin syystä, että sekä rahan pyytäjän että sen lahjoittajan maine mustuu, kun huhut vahvistuvat tosiksi. Vasta viime vuosina jotkut työmarkkinajohtajat ovat tohtineet muistella, miten SDP:n oikeisto sai teollisuuden salaisista kassoista rahaa työpaikoilla tapahtuvaa kommunisminvastaista taistelua varten.
Riitaisan SDP:n puheenjohtaja Emil Skog osasi jo vuonna 1956 anella Tehtaankadulta omalle ryhmäkunnalleen "finanssiapua" venäläisten maalaisliitolle myöntämistä varoista. Kyse oli kaikesta päätellen Arvo Korsimon hallinnoimista varoista, jotka eivät olleet puolueen virallisen johdon valvonnassa.
Vuonna 1956 näet perustettiin erityinen Maaseudun Yhteisvaliokunnan säätiö, joka oli leimallisesti K-linjan - Kekkosta tukevien maalaisliittolaisten - hanke. Korsimon kotona oli kassakaappi täynnä setelipinkkoja. "Ei sinne kuitei tarvita", Korsimo itse luonnehti tilinpitoaan.
Säätiö oli luotettavissa käsissä. Vuonna 1961 hallitukseen kuuluivat Raision vuorineuvos K. E. Kivivuori puheenjohtajana, ministerit Kauno Kleemola ja Ahti Karjalainen, kunnallisneuvos Kalle Joukanen ja kanslianeuvos Arvo Korsimo. Sihteeri oli maisteri Jouko Loikkanen ja rahastonhoitaja ekonomi Reijo Vähätiitto. Tilit tarkastivat varatuomari Matti Kekkonen ja toimittaja Johannes Huumo.
Kivivuoren yrityksessä oli erityinen "musta tili". Kirjanpidon "ulkopuolella olevista varoista piti neiti N. kirjaa", Kivivuori valaisi vaimolleen asiaa kesällä 1961.39) Mustan tilin kautta kulki niin paljon rahaa, että sitä piti kierrättää Sveitsin kautta.
Vuonna 1961 säätiö maksoi Kekkosta koskevan kirjasen levittämisen 1 300 000:n kappaleen painoksena jokaiseen kotiin Suomessa. Lisäksi maksettiin neljän mainoselokuvan tekeminen. "Sääntöjen edellyttämiin tarkoituksiin käytettiin tuon vuoden aikana 112 miljoonaa sen aikuista markkaa.
Skogilaisten vuonna 1959 perustamasta uudesta puolueesta, Työväestön ja Pienviljelijöiden liitosta (TPSL), tuli ruplarahoitteinen. Syksyllä 1960 skogilaisten määräysvaltaan jäänyt SAK pyysi ja sai NKP:n keskuskomitealta 10 miljoonan markan avustuksen. Leskisläisten kilpaileva keskusjärjestö SAJ vastaanotti samaan aikaan dollareita lännestä.
Vaikka Kekkosen ja neuvostoliittolaisten yhteistoiminnasta aikanaan tiedettiin kaikenlaista - ja huhuttiin vielä enemmän - todisteita näistä puuhista ei ollut. Niiden ilmaantuminen julkisuuteen olisi noissa oloissa kuitenkin ollut poliittista dynamiittia.
Toistakymmentä vuotta jatkuneen sitkeän yhteistyön tuloksena Kekkonen oli täpärästi voittanut vuoden 1956 presidentinvaalit. Oliko rahoituksesta syntynyt riippuvuussuhde, joka piti Kekkosen varpaillaan? Kekkosen sisäpoliittista asemaa hänen ensimmäisellä vaalikaudellaan on ollut tapana kuvata heikoksi. Mutta oliko hän suhteessa Neuvostoliittoon erityisen heikoilla?
Mitä NL osti maalaisliitolta?
Mikä mahtaisi olla poliittisen rahoituksen moraalinen ongelma suomalaisittain?
Oli kai luonnollista, että SKP sai rahoitusta Neuvostoliitosta. Suomalaisten kommunistien päämäärä oli saman kuin NKP:n, Suomen yhteiskuntajärjestelmän muuttaminen kommunistiseksi tavalla tai toisella.
Yhtä ymmärrettävää oli, että SDP ja muut puolueet, jotka sanoivat puolustavansa länsimaista demokratiaa, vastaanottivat rahaa lännestä. Kylmän sodan aikana kyse oli maailmanlaajuisesta ideologisesta taistelusta, jossa tarkoitus pyhitti keinot.
Mutta miksi maalaisliitto, joka ohjelmissaan sanoi puolustavansa yksityisomistusta ja parlamentarismia, otti vastaan ruplia? Mitä NKP halusi (ja mitä se sai) vastineeksi?
Ilmaista juustoa on vain hiirenloukussa.
- Lasse Lehtinen
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kepun saamat neukkurahat on paljon isompi juttu kuin joidenkin pikkunilkkien kirjattunaolo jollain Stasi-listalla. Kepulaisten suhteellisuudentaju pettää näissä asioissa pahasti.
Rahoituksellisesti Kepu oli sidottuna KGB-miljooniin ja SDP tiskan alta maksettuun CIA-tukeen, kun Suomi ei voinut ottaa ulkopoliittista syistä suoraa Marshall-apua vastaan. SDP:n rahoituksen taustalla oli selvä tavoite: kommunismin torjuminen. USA suurlähettiläs arvioikin myöhemmin 60-luvun lopulla isäntamaahansa lähettämässä raportissa, että Suomi onnistui SDP:n avulla torjumaan kommunismin. SDP ei nimittäin innostunut lainkaan Hertta Kuusisen julistuksesta, että Tshekkoslovakia tie on meidänkin tiemme. Tshekkoslovakiassa nimittäin oli käynyt niin, että kommunistien ja demareiden yhteistyön tuloksena useampia demareita oli alkanut yllättäen tippumaan kerrostalojen ylempien kerrosten ikkunoista kadulle.
Hyvä historiallinen kysymys on se, mitä NL osti Maalaisliitolta.
Tässä eräs pahimpia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sisällissota
ja syyttävät toisia.
Teillä on taas luuloja eikä mitään todellista tietoa. Demaritutkijoiden satuja papparaiset kertoilee.
Mutta mutta stasilistat esiin. Siellä tosikonnia. Demarikonnat saatava edesvastuuseen.
Sekö pelottaa, että maanpetturi Kekkosen todelliset teot nostetan vielä esiin ja petturi kaivetaan haudastaan ja kalmo viedään arvoiselleen paikalleen Kuusisen viereen?
puheenjohtajan luiden sekaan.
Ei varmasti!
Vaikka sinne kalmokekkonen kuuluisi tekojensa vuoksi.
Tekojensa, jotka salattiin Suomen kansalta silloin, kun maanpetturi oli Neuvostoliiton rahoituksella ja moraalisella tuella Suomen presidentti.
käski sinun vaahdota paskaa.
vääristelijöitä. Historia menee pilalle heidän käsittelyssään.
Enkä nyt muutenkaan niin sellaista.
Korkeintaan koiraa käytän kusella Urkin paadella.
kapi on jo käynyt.
Historia vain saa sellaisen muodon, joka ei miellytä sellaisia, joille on jo luutunut tietty käsitys historiasta.
Ei sellaiset opi mitään uutta koskaan, koska he ovat haluttomia ottamaan vastaan mitään, joka ei sovi heidän kertaalleen omaksumaansa.
Koiralla on herkkä vainu.
Se haistaa uskollisen NL:n palveluksessa olleen uskollisen koiran.
Se kusaisee heti sellaisen haudalle.
joka pesee, linkoaa ja kuivaa SDP:n historian putipuhtaaksi. Pyykistä irtoavan suunnattoman suuren likakamäärän he lapioivat muiden päälle.
Se oli sen ajan tapa.
Kommunistiset puolueet kuten SKP ja Maalaisliitto-kepu saivat rahaa kommunistiselta Neuvostoliitolta ja ei-kommunistiset, kuten SDP, taas ei-kommunistisilta länsimailta.
Stasilistaa. Demareilla on jo perskarvat tulessa. Kohta saapuu noutajat, jotka vie rikolliset demarit vankilaan. Oikeuden on puhuttava ja demarit linnaan.
Jos rikokset onkin jo vanhentuneet, kuten Rusin tapauksessakin?
Ei silloin panna vankilaan ihmisiä muualla kuin sinun sairaassa mielikuvituksessasi.
Mutta kiihota toki itseäsi sellaisilla ajatuksilla.
Stasilistat esiin.
Kerro lisää valheita.
kuins muutenkaan!
On siellä meidänkin miehiä.
ja demareita.
Kokoomus on kyllä edustettuna hyvin!
Holkeri on stasin kokoomus pää!
Lasse Lehtinen on satusetä. Vaalien alla taas demarit keksivät ajojahdin, vaikka Kekkonen ei ole ehdolla. Heh heh myöhäistä on rykiä kun Lehtisellä on paska housussa.
mutta kumpi on rikos! vapaa sana vai! poliittinen suojelu!
kanssa. Kaikenlaista soopaa sitä näkee mustaa valkoisella. Valheita ei pitäisi päästellä, niistä joutuu vastuuseen. Valehtelu on rikos.
Niitä listoja tuskin olet nähnyt, enemmän nimiä latelisit, jos niin olisi.
niin siitä on hyötyä kansalle!
Mikä on tämän päivän tilanne? Ollaanko nyt edes voittajan puolella? Vai edelleen vastahangassa Euroopan kanssa?
>> Maalaisliiton historiaa tutkinut tohtori Kari Hokkanen ei usko, että Kekkosen herkkyys neuvostoliittolaisten suhteen olisi johtunut vaalirahoitusasioista. "Enemmän hänellä oli syytä pelätä kommunisminvastaista menneisyyttään, Etsivän keskuspoliisin aikoja, ja sitä, että oli sisäministerinä laittanut linnaan kommunisteja talvisodan aattona.