Olen useasti kritisoinut poliittista journalismia paskatsurnalismiksi, jossa toimittat ovat omaksuneet tavan rakentaa dramaattisia uutisia sivulauseissa esiintyvistä "ristiriidoista". Nyt keskusta ja sen varapuheenjohtaja joutui vuorostaan tämän ammattitaidottoman, dramatiikkaa rakentelevan paskatsurnalismin kohteeksi.
Olisin nimittäin odottanut, että uutisiin olisi nostettu näin tärkeän kokouksen avauspuheenvuoron asiasisältöä, mutta turhaan odotin.
Taas kerran kävi niin, että ainoa, mitä radiosta ja tv:stä asimme keskustan avauksista tietää oli, että "keskustan varapuheenjohtaja kritisoi voimakkaasti kokoomusta"; ja tämä oli ainoa pätkä avauspuheesta, johon edes millään tavalla mediassa on tähän asti viitattu.
Suomalaisen poliittisen journalismin taso on kuin 7-päivää lehden silikonitissiuutiset: täyttä paskaa, kun asiasisältöä ei uutisoida ollenkaan.
Olisin nimittäin odottanut, että uutisiin olisi nostettu näin tärkeän kokouksen avauspuheenvuoron asiasisältöä, mutta turhaan odotin.
Taas kerran kävi niin, että ainoa, mitä radiosta ja tv:stä asimme keskustan avauksista tietää oli, että "keskustan varapuheenjohtaja kritisoi voimakkaasti kokoomusta"; ja tämä oli ainoa pätkä avauspuheesta, johon edes millään tavalla mediassa on tähän asti viitattu.
Suomalaisen poliittisen journalismin taso on kuin 7-päivää lehden silikonitissiuutiset: täyttä paskaa, kun asiasisältöä ei uutisoida ollenkaan.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Good night
Kansa ansaitsisi ammattitaitoisemmat poliittiset toimittajat, mitä se on saanut.
Minun piti mennä Keskustan nettisivuilta lukemaan Rantakankaan koko puhe, kun media uutisoi siitä vain pientä pintavaahtoa.
Jaba on hupaisa: Kokoomushötöpää syyttää kuulemastaan toimittajia... Puheen asiasisällön keskeisin anti oli nimenomaan Kokoomuksen haukkuminen.
Minä olen kirjoittanut yli puoli vuotta sitten, että Kokoomus haluaa suurimmaksi puolueksi ja sysätä Keskustan apupuolueeksi.... Ja ninhän tietenkin saa olla, mutta kun Jaba tarjoaa porvariyhteistyötä ja vampyyrihampaitaan kaulaan samassa lauseessa, niin ollaan samassa tilantessa kuin Jaban monet ennustuksetkin ovat olleet: täyttä harhaa, sairaaloisen hötöpää-Jabammme hengentuotteita..
Ei kyse ole siitä, mitä Rantakangas sanoi, vaan siitä, mitä osia puheesta toimittajat uutisoivat.
Suomessa kepulla on eu-laisittain liikaa kannatusta. Se pyrkii nuolemisella ja koiramaisella limanuljaskatouhullaan pysymään hallituskelpoisena. Kepulle ei merkitse sinänsä kansalaisten asiat tuon taivaallista. Se vallanhaluisten historianhavinoittensa muistoissaan on myynyt isoäitinsä ja kaikki positiiviset aattensa. Siitä maksavat nyt hintaa. Kuntauudistuskin pääasiassa on vain kokoomuksen ja demarien keino yrittää päästä takiaismaisesta kepusta eroon. Sääli vain, että tuosta joutavasta hiekkallatikkotasoisesta kakaramaisesta kiistelystä lopulta kärsii kansalaiset, niin maalla, kuin kaupungeissakin.
Ne pätkät, mitä itse olen nähnyt kokouksesta, eivät mielestäni olleet mitään sivulauseita, vaan ihan reipas, päälauseilla tehty hyökkäys kokoomusta vastaan. Toimittajan työn eräs merkittävin piirre on löytää olennainen sanoma kliseisestä massasta. Nythän se oli varsin helppoa.
Sinua ehkä harmittaa eniten se, että korttitalosi sortui taas kerran? Mitä olisi pitänyt uutisoida?
Avauksessa esittämäni näkemyksen taustalla vaikuttaa paljon se aika, jolloin Itälä oli kokoomuksen puheenjohtajana. Hänen avauspuheenvuoroissaan oli usein mielestäni paljonkin asiaa, mutta Itälä erehtyi aina lisäämään muutaman piikin kepun suuntaan, ja arvaa mitä: vain piikittely uutisoitiin, asiaa ei koskaan.
Nyt kävi Rantakankaalle samalla tavalla.
Suomalaisten poliittisten toimittajien ammattitaito on rappeutunut juorutoimittajien tasolle. he eivät kerta kaikkiaan näytä osaavan kirjoittaa mitään politiikan sisällöstä, vaan ainoastaan poliitikkojen erimielisyyksistä.
Minusta tilanne on surkea niiden kannalta, jotka odottivat uutisista saavansa tietoa keskustan puoluekokoustavoitteista.
Ne piikit niihin puheisiin lisätään juuri sen vuoksi, että edes joku huomioisi esityksen. Suomalainen poliittinen meno on niin tasapaksua, ja hallituksen kokoonpano vaalien jälkeen aina arvoitus, että jostain se ero puolueiden välille pitää saada. Muutenhan voisimme tyytyä lukemaan puolueiden virallisia lausuntoja ja periaateohjelmia. Mahdollinen poliittisen journalismin laskun syy ei kyllä varmasti ole toimittajissa, vaan lukijoissa. Harva kansalainen jaksaa lukea kuvatonta, pienellä fontilla ja pitkään kirjoitettua artikkelia. Suomalaiset kaipaavat elämyksiä.
>>Mahdollinen poliittisen journalismin laskun syy ei kyllä varmasti ole toimittajissa, vaan lukijoissa. Harva kansalainen jaksaa lukea kuvatonta, pienellä fontilla ja pitkään kirjoitettua artikkelia. Suomalaiset kaipaavat elämyksiä.
Markkinataloudessa nyt vain on niin, että tuote pitää saada kaupaksi. Yleinen viihteellistyminen tuottaa lyhytpinnaisempaa porukkaa, jolle tuote pitää olla esiannosteltu. Ylet ja muutkin arvoisat instituutiot ovat joutuneet menemään tähän menoon mukaan. Itsekin nappaan iltalukemisekseni "Tiede ja Edistys"-julkaisun, jos haluan nopeasti uneen.
Tieto on nykyään hengailua.
Jos poliittinen journalismi alentuu levikkimarkkinoinnin lööppijournalismiksi, siitä seuraa, että kansalaisten saama kuva politiikasta pinnallistuu pelkkien ristiriitaisuuksien ja puoluepolitikoinnin tasolle, kun asia kysymyksiä ei uutisoida.
Tästä seuraa, ettei kansa edes tiedä, mitä politiikka asiasisällöiltään on; ja siitä puolestaan seuraa politiikan arvostuksen aleneminen, äänestysaktiivisuuden lasku ja demokratian rappeutuminen.
Journalismilla on muutakin tehtävää kuin maksimoida lukija- ja kuulijakuntansa sillä, kuka repäisevämmät lööpit saa aikaiseksi.
Sano se ilmoitusmyynnille ja omistajille. Vain suurimmissa medioissa poliittinen journalismi on vielä voimissaan. Toki on paljon lehtiä (ja lähes kaikki paikallisradiot) ja muutama kotimainen tv-kanava, jotka jo perusteiltaan ovat pelkästään viihteellisiä. Eli kansa saa, mitä on tilannut.
Puoluepoliittinen lehdistö taas (on muka sitoutumatonta) antaa suunnattua disinformaatiota, vaikka se muodollisesti onkin asiapitoista. Medialukutaitoinen pystyy onkimaan tiedon vähäisistäkin murusista, monet taas eivät saa (eivät haluakaan) mitään todellista tietoa millään keinoilla.
Journalismista voidaan olla montaa mieltä, otsikoita saa tarvittaessa mistä vaan.
Kepun puoluekokouksessa kepulainen puhuu kepulaisille. Silloin kun kepulainen saa puhua kepulaiselle niin totuudesta ei tarvitse huolta näemmä kantaa. Saihan Rantakangas puheessaan siirrettyä kuntaremontin hidastelun demarien syyksi. Samaan kepun höpön löpön sarjaan se kuuluu tuo pelottelu Kokoomuksesta.
Silloin kun yleisönä on oman puolueen jäseniä on puhujalla suuri houkutus kerätä herkkiä aplodeja ja hyväksyviä hymyjä piikittelemällä kilpailevia puolueita; tämä on hyvin ymmärrettävää.
Minä nyt vaan olen aina odottanut, että ammattitaitoinen poliittinen journalismi näkisi tämän pintavaahdon läpi ja raportoisi mieluummin puheiden asiasisällöstä, mikä näyttää olevan toimittajille liian vaikeaa.
"Suomalaisen poliittisen journalismin taso on kuin 7-päivää lehden silikonitissiuutiset: täyttä paskaa, kun asiasisältöä ei uutisoida ollenkaan."
Ihan täyttä roskaa - taas kerran... kyllä kansalaisille on kerrottu, että kauppoja ei pääsääntöisesti pitää auki sunnuntaisin... ja viiniä saa myydä vain Alkossa.
Ei tänne saa kännissä kirjoitella, kerpele.
Jospa Sinäkin pudottautuisit maan pinnalle niistä pilvilinnoista, joihin presidentinvaalien viimevaiheen "porvariyhteistyö" Sinut ilmeisesti nosti. En sentään usko Keriksen puheiden Sinuun vaikuttaneen.
Eli valmistaudu vaan tukemaan sitä sinipunaa, joka todennäköisesti on tulossa vajaan vuoden kuluttua. Tai sitten jatkamaan punamullan kritiikkiäsi, mutta haudaten turhat toiveesi porvarihallituksesta, joka olisi kyllä minunkin toiveeni: se nopeuttaisi kehitystämme kaksipuoluejärjestelmään, joka olisi demokraattisin ja muutenkin paras!
En ottanyt lainkaan kantaa Siihen mitä Rantakangas sanoi, vaan siihen, mitä hänen puheestaan uutisoitiin.
Porvariyhteistyöstä en ole pilvilinnoja rakennellut, kunhan olen iloinnut siitä, että edes jonkinlainen mahdollisuus näytti ollen avautumassa. demareitten ja heinäluoman reaktioitten perusteella porvariyhteistyö tunnuttiin nähtävän SDP:ssä isompanakin uhkana.
Punamultaa mielelläni kritisoisin, vaikka se nyt onkin hieman vaikeaa, kun punamulta on toteuttanut kokoomuksen talousohjelmaa kirjaimellisesti ja saanut työllisyyden hyvään kasvuun.
Kaksipuoluejärjestelmään emme taida päästä, kun keskustan kannatus on galluppien mukaan kohta jo edellisten eduskuntavalien tasolla; taitaa enää puuttua vain porsentin verran, ja demareiden kannatus on jämähtänyt loivaan lasku-uraan.
Siksi moitteet Kokoomuksen suuntaan ovat todelliset, ne oli tarkoitettu kärjeksi televisioon, lehtiuutisiin, vertaa Hautala-toiminta.
Rantakangas oli täysin oikeassa; kaksi suurinta puoluetta muodostaa hallituksen peruspohjan...
Kaikki Jaban hellimät "kukaan ei halua yhteistyöhön öykkäri-heinäluoman kanssa", "SDP työnnetään sivuun" on vain jaban harhaisia toiveita... Realipolitiikka on muuta....
...siitä, että valitettavan moni keskustalainen taitaa ajatella sinun kanssasi samalla tavalla.
... pitää jotenkin täysarvoisena ja tosissaan otettavana poliittisena liikkeenä? Kokoomushan edustaa ihmisiä, jotka haluavat lakkauttaa koko politiikan ja siirtää maailman pyörimään pelkän rahan voimalla.
Miksi kaikki muut puolueet eivät järjestään suhtaudu Kokoomukseen kuten tuollaiseen rahauskovaisten peitejärjestöön pitäisi suhtautua? Yleensähän puolueet pyrkivät rakentamaan tervettä yhteiskuntaa -- miksi Kokoomus noteerataan ihan kuin se olisi jokin poliittiselle toimikentälle kuuluva tekijä?
Jätetään rahakeisareille mikä keisarin on, ja keskitytään me muut yhteiskuntapolitiikkaan. Kekkonen piti Kokoomuksen paitsiossa "yleisistä syistä" -- nyt kun raha vallitsee maailmaa, on perusteltua pitää Kokoomus täydellisessä paitsiossa yhtä vakavista yleisistä syistä.
On kovin simppeliä panna vastakkain raha ja yhteiskunta, mutta vaativampaa ajatella, että raha on vain vaihdannan väline yhteiskunnassa, joka rahoittaa kaiken hyvän ja inhimillisen sillä, että kansalaisten työ tuottaa lisäarvoa, jonka arvon mittarina on juuri raha.
Ilmoitusasiana kuiskaan tässä korvaasi, että on kovin simppeliä kuvitella että raha on vaihdannan väline, että se on jokin tai jonkin mittari, tai että kansalaisten työ olisi se joka tuottaisi lisä-arvoa. Mikään tällaisista perinteisistä kliseistä ei enää selitä sitä mitä taloudessa tapahtuu. Voit perehtyä kriittisen talousteorian edustajiin Galbraitista Heilbroneriin, tai rahatalouden kriitikoihin Bourdieusta Sorosiin, ja viesti on selvä: nuo palikkatasolle jämähtäneet käsitykset ovat muuttuneet täydeksi huuhaaksi. Mutta voit tietenkin myös pitäytyä väärien teoreettisten palikoittesi parissa ja hokea kliseitäsi uskonvarmuudella elämäsi loppuun asti.
Vaikkei mullakaan aina ole molemmat jalat maassa, niin sinun talousteorioiden tasostasi täytyy sanoa, että leijut stratosfääreissä ja puhut eri asiasta kuin minä.
Se, mitä kansantalouksien perustasolla tapahtuu ei kumoudu sillä, että kansainvälisestä, globaalitaloudesta kehitetään uusia teorioita.
En leiju missään tasoilla, vaan seuraan talousteoreettista diskurssia maailmalla. Puhun eri asioista kuin sinä vain siinä mielessä, ettei niitä asioista joista sinä puhut ole oikeasti olemassakaan. Olen kiinnostunut siitä mitä parhaat aivot sanovat siitä mitä maailmassa nyt tapahtuu. Siitä mistä sinä puhut tiedän tasan tarkaan sen verran että se on täydellistä taloudellista huuhaata.
Voin vain toistaa tosiasian: että sinä olet noine jälkijättöisine käsityksinesi ja taloudellisine kliseinesi täydellisesti väärässä. En voi kertoa kuinka asiat "oikeasti" ovat, sillä kaikki taloutta koskeva keskustelu keskittyy sitä kysymystä selvittämään, eikä mitään ratkaisua ole toistaiseksi olemassa. Esimerkiksi talosutieteessä kymmenen viime vuoden aikana jaetut Nobel-palkinnot edustavat yrityksiä löytää talousajattelulle uusia perustavanlaatuisia paradigmaattisia lähtökohtia. Niitä ei toistaiseksi ole. Mutta se on vain varmaa, että asiat eivät ole ollenkaan sillä lailla kuin sinä ja kaltaisesi kliseemiekkoset niitä esitätte. Asiat ovat alusta alkaen kaikkea muuta kuin sillä lailla.
Ei ole mitään kansantalouksien perustasoa, jossa tapahtuisi jotain perustavanlaatuista. Höpö höpö. Ei ole myöskään niin että taloudellinen liike lähtisi jostain spekulatiivisistä sfääreistä. Kummassakin tapauksessa taloustoimintaan sisältyisi hallittavuutta, jota siinä nyt kuitenkaan ei ole. Tilanne on lähinnä kaaos, jossa toiminnalle välttämättömiä "arvoja" yritetään "jäädyttää" kriittisissä kohdissa. Välistävedot painavat kuitenkin paljon enemmän kuin se talouden suuri nyrkkeilysäkki, johon kaikkien yksittäisten iskujen on luultu uppoavan. Siksi elämme jatkuvasti kuilun partaalla, ja tarvittavaa vakautta etsitään epätoivoisesti.
Tässä sinulle viesti: nimittelyt eivät auta, olet totaalisesti väärässä. Voit toistella arvottomia hokematotuuksiasi, mutta niillä on vain sen verran virkaa kuin vakuuttuneilla uskonvarmuuksilla yleensäkään on. Sinulla kuten niin monella on se harha että jos toistelee kaikkien toistelemia typeryyksiä, on jotenkin "realistisempi". Ei ole. Silloin on vain tyhmä muiden tyhmien joukossa.
Minun mielestäni sinua vaivaa paha asennevamma: nielet innolla uutta teoriaa todistamalla itsellesi, että vaikkei sitä ole vielä löydetykään, se kumoaa vanhan.
Sama ilmiö tapahtui paljon vaatimattomammalla tasolla, kun kolme pohjoismaista kauppatieteilijää, Rikhard norrman, Jarmo R. Heikkilä ja Christian Grönroos, ryhtyivät 70-luvun lopulla tarkastelemaan markkinoinnin teorioita palvelualojen näkökulmasta.
Grönroos lähti sinun tapaasi osoittamaan, että kaikki vanha on väärin ja vain hänen uusi teoriansa toimii. Siinä Grönroos oli täysin väärässä, minkä sanoin hänelle suoraan jo muistaakseni 1981 tai -82 osallistuessani yhteen hänen seminaariinsa. Myöhemmin Grönroos on myöntänyt, ettei uusi teoria mitätöi vanhaa, vaan täydentää sitä.
Näin epäilen olevan sinunkin kohdallasi, kun olet noin kovasti innostunut talousteorioiden vallankumouksesta, jota ei ole olemassa.
Ota siis laput silmiltäsi, niin näet muutakin kuin sen, minkä haluat nähdä.
Talousteoria on kriisissä.
Mitään mitenkään samankaltaista ei ole tapahtunut silloin kun tietämäsi markkinointimaakarit sekoilivat opeissaan. Mainostoimistosi nurkasta laatikoiden alta et löydä mitään mikä liittyisi talousteoriaan yleensä.
En ole innostunut mistään mitä ei ole. Olen seurannut keskustelua siellä missä sitä käydään. Minulla ei ole lappuja silmilläni. Sinulla on hometta aivoissasi.
Tapasi kirjoittaa ei vakuuta siitä, että olisit myös ymmärtänyt jotain siitä, mitä olet taloudesta lukenut.
Diagnoosini asennevammastasi taitaa olla aika oikeaan osunut. Päähäsi näyttäisi mahtuvan vain yksi totuus kerrallaan, mikä tekee sinusta valitettavan rajoittuneen ihmisen minkäänlaiseksi keskusteukumppaniksi.
Tapasi nimitellä maailman kolmea ensimmäistä palvelualojen markkinoinnista tohtoriksi väitellyttä henkilöä osoittaa paljon matalaotsaisesta itsetunnon puutteestasi.
Kun sinulla on oma asenteesi muita kohtaan, on sinun myös mahdoton tajuta, että nuo kolme tekivät markkinoinnin teorialle täysin uraa-uurtavaa tutkimusta. Mitään vastaavaa ei ollut sitä ennen tapahtunut yli 50 vuoteen eikä varmaan tapahdu seuraavankaan 50 vuoden aikana.
Minun mielestäni on hyvin ikävää, ettet näytä pystyvän osoittamaan mitään omaa näkemystäsi oikeaksi muutoin kuin solvaamalla muita.
Markkinoinnin teorialla ei ole mitään tekemistä talousteorian kriisin kanssa.
Talousteorian kriisistä maailmassa ilmestyy kymmenen akateemista puheenvuoroa päivässä, artikkelia tai kirjaa. Kymmenen viime vuoden aikana Nobel-palkitut taloustieteilijät ovat olleet nimenomaan uusien paradigmaattisten lähtökohtien etsijöitä.
Sinun asenteesi on täsmälleen se jonka liimaat minun päälleni. Et tiedä etkä ymmärrä yhtään mitään, mutta kuvittelet että toistelemasi taloustrivia, fraasit ja kliseet olisivat jotain todellista. Eivät ole.
Sellaisilla ei enää kahteenkymmeneen vuoteen ole oikeasti ollut mitään virkaa taloustapahtumisen kuvailussa ja selityksessä.
Pahoittelen, että lopussa sorruin käyttämään sinun valitsemaasi keskustelutyyliä.
Rantakankaan puhe sisälsi tunteenomaista hengen nostatusta, mikä kuuluu kepulaisuuteen ja kepulaisiin puheisiin. Se oli sitä osa-aluetta, missä ei ole mitään uutisoitavaa. Uutisen arvoinen asia sen sijaan oli Rantakankaan poikkeuksellisen voimakas hyökkäys juuri Kokoomuksen eikä hallituskumppani SDP:n suuntaan. Kyllä poliittinen tsurnalismi on haistanut ihan oikein puheen pääsanoman.
Minusta Rantakangas antoi kyytiä myös demareille, mitä ei uutisoitu, ettei Heinäluoma panikoituisi.
Toisaalta: ei siitä juuri kannata kinata, mikä kenekin mielestä olisi ollut puheen pääsisältö, kun toimittajat valitsevat sen lukijoidensa puolesta, ja sehän se sitten kansan mielestä on.
Meillä äänestäjillä on politiikasta se käsitys, että puolueet siinä tuomitsevat toinen toisiaan. Ei ihme, että äänestysaktiivisuus laskee vaalista toiseen, kun muuta sisältöä politiikkaan ei media anna.
Niin. Se että osaa löytää olennaisen, on vaikea asia toimittajilta, jotka jonkun Pekka Ervastin tapaan jankuttaisivat mielellään keksimästään poliittisesta polusta maailman tärkeimpänä asiana.
Poliittisen toimittamisen helmasynti on demagogia ja keskittyminen valtapyrkimyksiin.
Puolueiden hallussa olevissa mediossa yritetään nostaa niitä henkilöitä esille, joilla on mahdollisuuksia saada menestystä. (Kuten kauppiaan hyllyssä, esillepanoa. Mutta jankuttavalla tavalla. Jos tuote ei myy, kokeilee viisas kauppias muuta tuotetta sillä hyllymetrin kohdalla)
A-piste teki kolme hyvää juttuja ennen presidentinvaaleja. Käytän tuota esimerkkinä, sillä moni muistaa esimerkiksi Niinistöstä kertoneen "nilkki" sisällön.
Tuossa oltiin suoraan linjalla, missä "kokoomusherännäiset" vetivät hernettä nenään ja muut "herännäiset" pitivät juttua hauskana. Niille, jotka eivät olleet "herännäisiä" juttu oli tietenkin yhdentekevä, mutta myös vastapainoa mainoksilla ja puoluemedian tyrkyttämille "kiiltokuville".
"Paskatsurnalismia" mielestäni on kaikki se, mikä papukaijana toistaa STT:n uutista ja se, mikä yrittää ohjailla kansalaisia jonkun poliittisen linjan taakse.
Se taas mielestäni ei ole "paskatsurnalismia", jos yritetään tuoda vaihtoehtojen heikompia puolia esille ja kansalaisten punnittavaksi. Tuohon jälkimmäisen puutteeseehan kaatui Neuvostoliitto, jota Gorbatshov yritti vielä pelastaa "Glastnostilla". (Ehkä se Kekkonen ei sitä sittenkään kaatanutkaan:-)).
"Paskatsurnalismi" aiheena on niin iso, että siitä voisi tehdä yliopistoon noin 250 sivuisen tenttikirjan valtsikkaan, kunhan sen tekijä ei ole Helsingin Sanomien toimittajakoulusta!
Politikanvastaisuutta on niin tiedotusvälineissä kuin katsojissa....
En kiistä mitään, mitä sanot, koska ei ole olemassa yhtä oikeaa poliittista journalismia. Poliitikkojen ja puolueiden huonoja puolia saa repostella ja karrikoida, mutta sen rinnalla pitää olla myös erittelevää, analysoivaa ja asiallista journalismia politiikan sisällöistä, eli puolueiden tarjoamista vaihtoehdoista.
Kritisoin avauksessa ainoastaan sitä, että puheenvuoroja uutisoitaessa toimittaja ei uutisoi mitään puheen asiasisällöstä muuta kuin sen, jossa "tuomitaan" muita puolueita. Tämä johtaa yksipuoliseen journalismiin, jonka seurauksena kansalaisten käsitys politiikasta yksipuolistuu ja sen seurauksena äänestysaktiivisuus alenee ja demokratia rapautuu.
Tähän suuntaan olemme menneet jo pitkään, kiitos sen, ettei media uutisoi muuta kuin poliittisia ristiriitoja.
Ivaavat pakinat, kriittiset analyysit ja ärhäkät haastattelut kuuluvat poliittiseen journalismiin, mutta niiden rinnalla pitäisi olla myös puolueiden ohjelmien, tavoitteiden, puheiden ja tekojen sekä kompromisseissa tehtyjen valintojen erittelevämpää ja asenteeltaan neutraalimpaa analyysiä, jotta kansalaisilla olisi mahdollisuus muodostaa itselleen mahdollisimman monipuolinen ja asiasisällöltään runsas mielikuva puolueista, poliitikoista ja politiikasta kokonaisuutena.