miusta tuntuu että moni aattelee, että liian aikasin lisäännytään, kun ollaan 2,5 vuotta asuttu yhessä ku laps syntyy ja sitä enne vaa lyhyt seurusteluaika... mutta kun ollaan vietetty se koko aika toistemme kanssa. sit on kiva ku meit ois kolme...
mikä on teidän mielestä yleisesti sellanen kuvitelma mikä ihmisillä on, että missä vaiheessa ei oo enää "sopimatonta" tai yleisesti vaan jotenki "paheksuttavaa" hankkia lapsia... ?
mikä on teidän mielestä yleisesti sellanen kuvitelma mikä ihmisillä on, että missä vaiheessa ei oo enää "sopimatonta" tai yleisesti vaan jotenki "paheksuttavaa" hankkia lapsia... ?
Vastaukset 31
Vanhimmat
,,,
ite tunsin avomieheni 3 kk kun mentiin kihloihin, siihen kuukausi päälle niin aloin odottamaan esikoista, ikää sillon mulla 17 vee.
esikoisen jälkeen kolmen vuoden kuluttua synty kakkonen, siitä reipas kaksi vuotta niin kolmonen ja kolmoseen vähän alle kaksi vuotta lisää niin syntyy tää meitin nelonen.
ehkä jokuset esikoistani odottaessa tuumivat, että "tekevät lapsen, ja pian eroavat kun ovat niin nuoria", mutta ainakin vielä ollaan onnellisesti yhdessä, 8 vuotta nytten jo oltu.
...vielä nuori, kun lapsesi ovat jo aikuisia.
Laritsa M
tutustuin kuun alussa ukkeliin ja kuun puolivälissä yllätysvauva sai alkunsa.. :D ripeää, mutta kaikki sujuu hyvin ja yhdessä jatketaan elämää eteenpäin.. ei kymmenen vuoden yhdessä/naimisissa olo ole onnellisuuden tae!
vähän sama juttu.pidempään ollaan tunnettu mutta lapsi sai alkunsa kk.seurustelun jälkee.
tunnettu/seurusteltu 4kk kun esikoinen ilmoitti tulostaan =) ja kuukausi asuttu yhdessä ennen sitä...eli nopeaa toimintaa meilläkin. Mutta mitä sitä turhia odottelemaan jos tuntuu siltä että se oikea on kerrankin napsahtanut kohdalle. Ja molemmat saaneet viettää vapaatakin elämää, bailata ja matkustella niin mikäs siinä. Naimisiin mentiin 10kk seurustelun jälkeen...
Eli aloin seurustella kihlattuni kanssa -99.. Esikoinen on tulossa lokakuussa... eli lähes seitsemän vuoden seurustelun jälkeen. Jotkut on pitäny meitä outoina kun ei olla aikaisemmin lapsia alettu touhuamaan. Voin sanoa että tuossa ajassa on opittu ainakin tuntemaan toisemme läpikotaisin. :)
Olen tuntenut mieheni jo 10 vuotta, mutta yhdessä olemme olleet vasta päälle kolme vuotta ja naimisissa pari kuukautta. Toinen yhteinen lapsi tulossa nyt. Takana pitkä ystävyys, nyt yhteinen nykyisyys ja tulevaisuus.
En tiedä mikä on sellainen hyvä aika aloittaa perheen perustaminen.
Itse en voisi kuvitellakkaan, että muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen oltaisiin alettu ihan tosissaan lasta yrittämään. En jaksa uskoa että siinä ajassa oppii toista tuntemaan muuten kuin pintaraapaisun verran...en ikinä uskaltaisi ruveta lasta tekemään, ainakaan ihan yrittämällä yrittämään, sellaisen kanssa jota en kunnolla tunne.
Lisäksi, itse ainakin tykkään, että meillä on ollut vuosia ihan vain keskenämme ennenkuin pikkanen maailmaan putkahtaa...olemme saaneet tehdä ja kokea kaikenlaista keskenämme, ennen kuin tähän tämä masussa kasvava kolmas osapuoli mukaan tulee :)!
Mutta kaikki tekee päätöksensä itse, niinkuin parhaakseen näkee. Me emme itseasiassa vielä tässä vaiheessa suunnitelleet perheen perustamista mutta pikkanen päättikin tulla siitä huolimatta ja ilolla, onnella ja rakkaudella hänet otamme vastaan :)!
Lokamamma, rv 22 1
Tässä vaiheessa ei ihmiset enää tunnu niin pahasti ihmettelevän, kun asutaan jo kolmatta vuotta yhdessä. Alussa enemmänkin ihmettelivät, kun; oltiin tunnettu muutama kuukausi, josta seurusteltu 1kk kun päätettiin muuttaa yhteen (välimatka tosin nopeutti päätöstä). 6kk seurusteltu ja kihlauduttiin. Kohta siis jo neljättä vuotta taivalletaan yhdessä ja alkaa tuo ihmisten kummaksuntakin olla vähäisempää ainakin sieltä taholta, mistä on ehkä aiemmin vähän ihmetelty. Joittenkin mielestähän sitä pitäisi elää vaikka kuinka monta vuotta ensin yhdessä jne, mutta se on niin yksilöllistä että milloin on kenellekin oikea aika hommata perheenlisäystä.
9 kk:n seurustelun jälkeen yhteenmuutto ja yhteenmuutosta viikko kun kihloihin. Neljän vuoden yhteiselon jälkeen yhteisen omistusasunnon hankinta ja kuusi vuotta siitä eteenpäin, rakennettiin talo (siis rakennettiin, yhdessä, ei rakennutettu). Taloon muutosta reilu vuosi eteenpäin on esikoisemme laskettu aika. Naimisiin ei olla ainakaan vielä ehditty, kumpikaan ei haluaisi maistraattimenoja vaan kunnon bileet sitten kun siihen olis varaa. Ja tämä kaikki aloitettiin sen verran nuorina, että lähipiiri jaksoi hokea että ei noin nuorena aloitetut jutut kestä ikuisuutta. Talonrakennusprojekti oli mielestäni hyvä viimeisin koetinkivi parisuhteelle ennen lapsen hankkimista, koska eikös äiskän ja iskän hyvät välit ole kuitenkin se paras tae lapsen turvallisuuden- ja onnentunteille.
Älä välitä siitä mitä muut on mieltä, jos teille on hyvä noin ja ootte onnellisia ni ei millään mitä muut on mieltä ole väliä. Varsinkin kun toisten mielipiteisiin vaikuttaa usein myös esim. mustasukkaisuus tms. Pääasia että teillä menee hyvin ja haluatte lapsen ja olette valmiita vanhemmiksi ja teette parhaanne. :)
meillä on yhdessäoloa kaikenkaikkiaan vasta 2v takana kun lapsi syntyy ja ollaan oltu naimisissakin vuoden verran, että nopeaa se oli meilläkin eikä kukaan katso pahalla - päinvastoin - koska se näkyy että meillä menee hyvin ja tämä on vain luonnollista. :)
Olemme nyt seurustelleet mieheni kanssa 4,5 vuotta, siitä ajasta asuneet saman katon alla 2v9kk ja kihloissa 1v9kk. Vauvaa aloimme suunnittelemaan 2v3kk sitten, noin kahden vuoden seurustelun jälkeen. Eli kyllä minun mielestäni se kaksi vuotta riitti!
Nyt Rv 38 ja onnellisuus on huipussaan!
Kyllähän se minun mielestäni on jokaisen parin oma asia, milloin perheenlisäystä haluaa. Toisten ei kuulu kritisoida pariskunnan valintoja, vaan antaa heidän elää omaa onnellista (tai onnetonta) elämäänsä.
Me alettiin seurustella heinäkuussa -04. Yhteen muutettiin sitten huhtikuussa -05, omaa taloa alettiin rakentaa heinäkuussa -05 ja raskaana totesin olevani tämän vuoden tammikuussa. Monia voi vauhti huimata, mutta ei meitä. Kyllä sen itse parhaiten tietää. Toiset tarvii pidemmän ajan kuin toiset. Eroja tulee varmasti joka "vauhtiluokasta", kuten onnellisiakin liittoja.
muutkin ovat olleet nopeita!
me tavattiin syksyllä 05. ja vaavi ilmotti tulostaan jo marraskuussa 05. et vajaa 2kk oltiin tunnettu. eikä ollu vahinko.
nopeeta toimintaa mut kerranhan täällä vaan eletään.:0)
Alettiin seurustelemaan 04/01
Kihloihin 07/01
Yhteen muutettiin 05/03
Vauvan la 08/06
Meilläpä oli oikein todellinen formulalähtö:
Seurusteltu 03/2005 asti. Kaksi sitoutumiskammoista ihmistä kun ollaan, niin kovin tiiviisti ei oltu yhdessäkään. Ja sitten tammikuussa reteesti ehkäisy pois ja nyt toivotusti maha pystyssä. Edelleen ollaan kahden asunnon loukussa, eli ei virallisesti avoliitossakaan, tosin kyllä me saman katon alla notkuillaan (jommankumman katon). Virallisesti kyllä muutetaan saman katon alle kesän aikana.
Että näin.
Alettiin seurustella 07/2005. Tulin raskaaksi 11/2005. Muutettiin yhteen 12/2005 ja huomasin olevani raskaana 01/2006. Että näin pikaista toimintaa täällä! :) Rakastetaan kovasti toisiamme ja odotamme innolla uutta tulokasta!
Kaikki parisuhteet on niin yksilöllisiä! Kukaan muu ei voi tuntea kenenkään suhdetta niin kuin omaa. Eli kellään ei ole varaa puuttua toisten päätöksiin. Jotku ihmiset eivät halua sitoutua niin nopeaa kuin toiset. Joillekin pareille se on elämäntarkoitus, että nyt sitoudutaan ja tehdään lapsia! Hyvä, että minun ja mieheni elämänarvot ovat niin samanlaiset. Se pitää ihmiset yhdessä, eikä vuodet.
Tunnettu on toisemme 5,5 vuotta
Seurusteltu on 4 vuotta
Yhdessä on asuttu 2,5 vuotta
Kihloissa on oltu 1,5 vuotta
Esikoinen syntyy elokuussa.
...ennen kuin tulin raskaaksi. Tuosta ajasta 3 vuotta naimisissa. Nyt jälkeenpäin olemme saaneet kuulla monen jo ajatelleen, että meille ei lapsia suoda, kun niitä ei aikaisemmin alkanut kuulumaan. Isovanhemmatkin jo toivonsa menettäneitä. Eli varmaan muutama vuosi aiemmin kuin me on se mitä ihmiset ympärillä odottavat.
Tapasimme/seurusteltu 07/94
Kihloihin 01/96
Muutettiin yhteen 06/97
Naimisiin 07/02
Eli yhteiseloa armaan ukon kanssa pian 12 vuotta. Olemme vielä toistemme ensimmäiset oikeat seurustelupuoliskot (tosi vanhanaikaista ;). Itse olen vm. -78 ja mies -76. Äitini (nyt naimisissa kolmatta kertaa eli paraskin neuvoja) aikoinaan kehotti miuta tapailemaan muitakin "poikia", mutta en nähnyt siinä mitään järkeä koska miun oli hyvä olla tämän miehen kanssa. Yhdessäoloa "vähentävät" miehen vuoden opiskelu toisella paikkakunnalla, armeija ja oma 4 kuukauden ulkomaan jakso.
Nyt odotamme kolmatta lasta. Ei ole omaa taloa vielä, mutta aivan unelma iso vuokratalo maalla. Mies käy töissä ja minä hoidan lapsia kotona. Elämä on juuri sellaisessa tilassa kuin joskus haaveilin.
Hyvää jatkoa teille "pikasuhteen" pareille! Aikoinaan, jos olisin ollut tavatessamme vanhempi, olisimme mekin varmasti toimineet nopeammin:)
Tunnettu on toisemme yli 7 vuotta
Seurusteltu on kk:n päästä 7 vuotta
Yhdessä on asuttu 6,5 vuotta
Esikoinen syntyy marraskuussa
Ei olla kihloissa eikä naimisissa..
me oltiin oltu yhdessä vain puoli vuotta kun ensimmäinen lapsi sai alkunsa. olin silloin 24v ja mies 29v,eli emme ihan nuoria...nyt kolmas tolossa ja minä nyt 31v ja mies siis 37v..
eli tapasimme uutenavuotena -04 ja muutettiin heti yhteen. Syksyllä -04 muutettiin omakotitaloon. Kihloihin lokakuussa 2005 ja vauvan pitäisi syntyä tiistaina!! =)
Että näin täällä päin! Naimisiin mennään sitten kun on varaa pitää kunnon pirskeet! Ja että kun päästään yhtisymmärrykseen pidetäänkö kesä- vai talvihäät! =)
Meillä uskonnollisesta vakaumuksesta johtuen seurusteluaika oli lyhyt, noin 4 kk jonka jälkeen naimisiin ja siitä noin puoli vuotta ja tulin raskaaksi ja tuo esikoinen on nyt 1v3kk ja toinen lapsi tulossa. la virallisesti on/oli 8.7. mutta jatkuvan äippäpoliravaamisen seurauksena vauva aodotellaan synytväksi minä hetkenä hyvänsä. Kuulemma la todennäköisesti on määritetty väärin ja vauvan koko kaikkineen vastaa noin 3 vkoa edellä olevaa eli nyt olen alkuperäisen rv10 ultran mukaan 36 0 mutta äippäpolin ultrien mukaan lapsen koko vastaa noin 39 viikon vauvaa. Mitään syytä ei ole löydetty miksi vauva on liian iso, sokerin alhaiset ja ei oo makrosomiaa suvussa ja esikoinenkin oli syntyessään 39 1 3380g ja ite ollaan miehen kanss apieniä. Joten saas nähdä koska tulee lähtö. Kipeesti supistellu jo raskauden puolivälistä ja nyt se on jokapäiväistä ja kamalaa :( esikoisen aikana ei supistellu kertaakaan vaan yhtäkkiä kun ne alkoi kuin salama kirkkaalta taivaalta niin tulöikin lähtö ja synnäri kesti 7 ½ tuntia.
Joo, johan tuli taas tekstiä kerrakseen :o)
tavattiin kun ammattikoulu alko...
ollaan oltu nyt kihloissa n.2 vuotta ja esikoinen tulossa elokuussa =)
on lapseni isä, joten en voi sanoa tunnenko häntä. kerkesi olla monta yhden illan kumppania, mutta laskeskelin että saattaa olla kälyni mies, toinen tod. näk. vaihtoehto on työkaverini. mene ja tiedä. mutta tässä sitä odotellaan vaavia, ja kivasti on mennyt.
Minä ja mieheni ollaan tunnettu aivan vaavista lähtien. Ollaan oltu naapureita ja leikitty ja riidelty yhdessä suurin osa lapsuudesta. Ekan kerran ihastuin häneen varmaan joskus ala-asteella, kun hän osasi potkia jalkapallolla vaikka kuinka kauan, ettei se osunut kertaakaan maahan:) Teini-iässä rakastuin palavasti hänen hyvään kaveriinsa ja silloin hän oli mua tukemassa kun ei siitä jutusta tullutkaan mitään. Välillä kummallakin oli jotain omia juttuja mutta aina oltiin ystäviä, vaikka ei enää naapureita oltukaan. Jossain vaiheessa, kun olin ehkä 16-17 vuotias, mieheni ei enää niin välittänyt olla poikaystävieni kanssa tekemisissä... oli jo ihastunut minuun. Sitten aloin seurustelemaan exäni kanssa ja ystävyytemme jäi vähemmälle, mutta ei loppunut. Seurustelua kesti 4 vuotta. Jossain vaiheessa tajusin, että mieheni rakastaa minua ja pikkuhiljaa aloin itse tuntea samoin. Tähän seurustelu exän kanssa sitten loppuikin. Virallisesti olemme seurustelleet/olleet yhdessä kohta 5 vuotta, joista muistaakseni 2 vuotta on asuttu yhdessä. No tulipas pitkä tarina, mutta oli kiva muistella..:)
Itse en kyllä ollenkaan ajattele, että mikä olisi sopiva aika ja mikä liian aikaisin... Jos eräs ystäväpariskuntamme ilmoittaisi nyt lapsen tulosta, ihmettelisin, vaikka ovat olleet yhdessä melkeen 3 vuotta. Molemmilla on niin kova biletysvietti ja muutenkin "epäsäännöllinen elämä" ja se sopii heille. Moni tuttu pariskunta taas on seurustellut pari vuotta ja aivan hyvin voisin kuvitella, että heille tulisi vauva.
Meidän vauva tuli täytenä yllätyksenä kaikille, vaikka ollaan oltu yhdessä se viisi vuotta (pian). Mutta ei olla vielä kihloissa ku ei oo jaksettu mennä:) vaikka tiedetään kyllä, että naimisiin mennään. Niinhän me sovittiin jo kersana:) No nyt heinäkuussa on sitte luvattu järjestää kihlajaiset:)
olen ollut lapsen isin kanssa yhdessä 8 vuotta ja siitä ajasta 3 vuotta naimisissa. Lapset tulee sitten kun niiden aika on tulla!
mieheni näin eka kerran 2vk ennenkuin alettiin seurustelemaan kuukausi seurustelusta plussasin. nopeaa toimintaa, no mutta mitäs sit? rakastetaan toisiamme ja asiat on hyvin ja molemmat tätä haluaa :)