Ongelmana

Meillä on 10 vuotias ADHD-poika ja älämölö on tuttua jo vuosien takaa. Samanlailla ne on tullut tutuksi koulussa ja opettaja pienluokassa kutsuu niitä vuodesta toiseen "tahalliseksi ärsyttämiseksi ja häiriökäyttäytymiseksi", vaikka hänelläkin on kaikki poikaani koskevat tutkimustulokset aivan nenänsä alla. Senkun ottaisi kansion ja lukisi faktat. Kyseessä on siis kurkun kakominen, yskiminen, kiljahdukset, sylkeminen, korina, niiskutus, tuhina, huulten pärisyttäminen, käsien taputus tai säikyttely. Meillä ainakin kyse on tic - oireista. Poika ei pysty niitä lopettamaan vaikka hän kuinka haluaisi. Sen olen hyväksynyt täysin. Älämölö on impulsiivisuutta ja reakointia pieniin ärsykkeisiin. Meillä ainakin äänettömyys / hiljaisuus (toimettomuus) on kaikkein pahin häiriötekijä poikani elämässä. Pitkinä hiljaisina hetkinä poika saataa alkaa taputtaa käsiään, kijumaan, pomppimaan tai karjumaan. Alkuun se rasitti paljonkin ja hävetti ( esim kyläreissut, odottaminen omaa vuoroa esim lääkärissä) Nykyään kun syy käytökselle on tiedossa niin anamme pojan älistä, hihkua ja taputella. Toki pyrimme saamaan pojan kiinnittämään huomionsa johonkin muuhun kuin hiljaisuuteen. Eli teemme jotain missä poika kokee fyysisen tuntemuksen. Itse otan pojan mukaan esim. ruuan laittoon. pilkkomaan perunoita, pätkimään nakkeja,laittamaan iltapalaa esille valmiiksi.Meillä mölinä on illalla pahimmillaan, juuri enne kuin olisi aika valmistautua nukkumaan ja pitäisi olla jo peiton alla unta odottamassa. Silloin saatan mennä pojan viereen ja alan silitellä hänen selkää ja kyselen rauhallisella, matalalla äänellä päivän tapahtumista tai kerron seuraavan päivän tapahtumia jolloin hän "kuuntelee" keskittyneesti, rauhallisesti silmät kiinni sormieni liikettä ja matalaa ääntäni.Saatanpa istua pojan huoneen oven ulkopuolella ja lukea sadun. Huoneen ulkopuolella siksi, että hän joutuisi keskittymään kuulemiseen, ei näkemiseen. Moni ajattelle, että kuinka viittin uhrata illasta niin paljon aikaa isolle lapselle. Miksipä en. Enemmin koitan saada pojan rentoutumaan, rauhoittumaan ja ajoissa nukkumaan että jaksaa sitten seuraavan päivän koulussa. Niin ja ei ne pienet kotihommat käsistä karkaa vaikka ne joutuukin odottamaan Ja kyllä se telkkarikin osaa nurkassa olla vahtimatta. Ei ne ohjelmat katsomalla lopu.

Äispä -73 kirjoitti:

Meillä on 10 vuotias ADHD-poika ja älämölö on tuttua jo vuosien takaa. Samanlailla ne on tullut tutuksi koulussa ja opettaja pienluokassa kutsuu niitä vuodesta toiseen "tahalliseksi ärsyttämiseksi ja häiriökäyttäytymiseksi", vaikka hänelläkin on kaikki poikaani koskevat tutkimustulokset aivan nenänsä alla. Senkun ottaisi kansion ja lukisi faktat. Kyseessä on siis kurkun kakominen, yskiminen, kiljahdukset, sylkeminen, korina, niiskutus, tuhina, huulten pärisyttäminen, käsien taputus tai säikyttely. Meillä ainakin kyse on tic - oireista. Poika ei pysty niitä lopettamaan vaikka hän kuinka haluaisi. Sen olen hyväksynyt täysin. Älämölö on impulsiivisuutta ja reakointia pieniin ärsykkeisiin. Meillä ainakin äänettömyys / hiljaisuus (toimettomuus) on kaikkein pahin häiriötekijä poikani elämässä. Pitkinä hiljaisina hetkinä poika saataa alkaa taputtaa käsiään, kijumaan, pomppimaan tai karjumaan. Alkuun se rasitti paljonkin ja hävetti ( esim kyläreissut, odottaminen omaa vuoroa esim lääkärissä) Nykyään kun syy käytökselle on tiedossa niin anamme pojan älistä, hihkua ja taputella. Toki pyrimme saamaan pojan kiinnittämään huomionsa johonkin muuhun kuin hiljaisuuteen. Eli teemme jotain missä poika kokee fyysisen tuntemuksen. Itse otan pojan mukaan esim. ruuan laittoon. pilkkomaan perunoita, pätkimään nakkeja,laittamaan iltapalaa esille valmiiksi.Meillä mölinä on illalla pahimmillaan, juuri enne kuin olisi aika valmistautua nukkumaan ja pitäisi olla jo peiton alla unta odottamassa. Silloin saatan mennä pojan viereen ja alan silitellä hänen selkää ja kyselen rauhallisella, matalalla äänellä päivän tapahtumista tai kerron seuraavan päivän tapahtumia jolloin hän "kuuntelee" keskittyneesti, rauhallisesti silmät kiinni sormieni liikettä ja matalaa ääntäni.Saatanpa istua pojan huoneen oven ulkopuolella ja lukea sadun. Huoneen ulkopuolella siksi, että hän joutuisi keskittymään kuulemiseen, ei näkemiseen. Moni ajattelle, että kuinka viittin uhrata illasta niin paljon aikaa isolle lapselle. Miksipä en. Enemmin koitan saada pojan rentoutumaan, rauhoittumaan ja ajoissa nukkumaan että jaksaa sitten seuraavan päivän koulussa. Niin ja ei ne pienet kotihommat käsistä karkaa vaikka ne joutuukin odottamaan Ja kyllä se telkkarikin osaa nurkassa olla vahtimatta. Ei ne ohjelmat katsomalla lopu.

Lue lisää

paljon keinoja löytyi. Myös oma lapseni rauhoittuu parhaiten nukkumaan, kun piirtelee selkään esim. yhden päiväntapahtuman. Hassu juttu.

Onko älämölö yhtään hellittänyt vuosien varrella? Omani on nyt 6-vuotias. Koulun aloitus pelottaa jo valmiiksi, kun toi ongelma on just sellanen, mikä häiritsee muita.

Äispä -73 kirjoitti:

Meillä on 10 vuotias ADHD-poika ja älämölö on tuttua jo vuosien takaa. Samanlailla ne on tullut tutuksi koulussa ja opettaja pienluokassa kutsuu niitä vuodesta toiseen "tahalliseksi ärsyttämiseksi ja häiriökäyttäytymiseksi", vaikka hänelläkin on kaikki poikaani koskevat tutkimustulokset aivan nenänsä alla. Senkun ottaisi kansion ja lukisi faktat. Kyseessä on siis kurkun kakominen, yskiminen, kiljahdukset, sylkeminen, korina, niiskutus, tuhina, huulten pärisyttäminen, käsien taputus tai säikyttely. Meillä ainakin kyse on tic - oireista. Poika ei pysty niitä lopettamaan vaikka hän kuinka haluaisi. Sen olen hyväksynyt täysin. Älämölö on impulsiivisuutta ja reakointia pieniin ärsykkeisiin. Meillä ainakin äänettömyys / hiljaisuus (toimettomuus) on kaikkein pahin häiriötekijä poikani elämässä. Pitkinä hiljaisina hetkinä poika saataa alkaa taputtaa käsiään, kijumaan, pomppimaan tai karjumaan. Alkuun se rasitti paljonkin ja hävetti ( esim kyläreissut, odottaminen omaa vuoroa esim lääkärissä) Nykyään kun syy käytökselle on tiedossa niin anamme pojan älistä, hihkua ja taputella. Toki pyrimme saamaan pojan kiinnittämään huomionsa johonkin muuhun kuin hiljaisuuteen. Eli teemme jotain missä poika kokee fyysisen tuntemuksen. Itse otan pojan mukaan esim. ruuan laittoon. pilkkomaan perunoita, pätkimään nakkeja,laittamaan iltapalaa esille valmiiksi.Meillä mölinä on illalla pahimmillaan, juuri enne kuin olisi aika valmistautua nukkumaan ja pitäisi olla jo peiton alla unta odottamassa. Silloin saatan mennä pojan viereen ja alan silitellä hänen selkää ja kyselen rauhallisella, matalalla äänellä päivän tapahtumista tai kerron seuraavan päivän tapahtumia jolloin hän "kuuntelee" keskittyneesti, rauhallisesti silmät kiinni sormieni liikettä ja matalaa ääntäni.Saatanpa istua pojan huoneen oven ulkopuolella ja lukea sadun. Huoneen ulkopuolella siksi, että hän joutuisi keskittymään kuulemiseen, ei näkemiseen. Moni ajattelle, että kuinka viittin uhrata illasta niin paljon aikaa isolle lapselle. Miksipä en. Enemmin koitan saada pojan rentoutumaan, rauhoittumaan ja ajoissa nukkumaan että jaksaa sitten seuraavan päivän koulussa. Niin ja ei ne pienet kotihommat käsistä karkaa vaikka ne joutuukin odottamaan Ja kyllä se telkkarikin osaa nurkassa olla vahtimatta. Ei ne ohjelmat katsomalla lopu.

Lue lisää

Minusta tuntuu, AD/HD-henkilöillä on viehtymys äänten kuuntelemiseen kehossaan, heavymusaan, urkumusiikkiin, rumpujen soittoon.

Tätä taustaa vasten AD/HD-henkilön halu tuottaa erilaisia ääniä ei todellakaan ole toisten kiusaamista. AD/HD-henkilö elää omassa maailmassaan, jossa toisia ihmisiä ei koeta sosiaalisuuden kautta (en tarkoita lähimpiä) ja siinä kontekstissa "minä olen vapaa" toimimaan sen mukaan miten mieleen juolahtaa. -Voimaa !

Äispä -73 kirjoitti:

Meillä on 10 vuotias ADHD-poika ja älämölö on tuttua jo vuosien takaa. Samanlailla ne on tullut tutuksi koulussa ja opettaja pienluokassa kutsuu niitä vuodesta toiseen "tahalliseksi ärsyttämiseksi ja häiriökäyttäytymiseksi", vaikka hänelläkin on kaikki poikaani koskevat tutkimustulokset aivan nenänsä alla. Senkun ottaisi kansion ja lukisi faktat. Kyseessä on siis kurkun kakominen, yskiminen, kiljahdukset, sylkeminen, korina, niiskutus, tuhina, huulten pärisyttäminen, käsien taputus tai säikyttely. Meillä ainakin kyse on tic - oireista. Poika ei pysty niitä lopettamaan vaikka hän kuinka haluaisi. Sen olen hyväksynyt täysin. Älämölö on impulsiivisuutta ja reakointia pieniin ärsykkeisiin. Meillä ainakin äänettömyys / hiljaisuus (toimettomuus) on kaikkein pahin häiriötekijä poikani elämässä. Pitkinä hiljaisina hetkinä poika saataa alkaa taputtaa käsiään, kijumaan, pomppimaan tai karjumaan. Alkuun se rasitti paljonkin ja hävetti ( esim kyläreissut, odottaminen omaa vuoroa esim lääkärissä) Nykyään kun syy käytökselle on tiedossa niin anamme pojan älistä, hihkua ja taputella. Toki pyrimme saamaan pojan kiinnittämään huomionsa johonkin muuhun kuin hiljaisuuteen. Eli teemme jotain missä poika kokee fyysisen tuntemuksen. Itse otan pojan mukaan esim. ruuan laittoon. pilkkomaan perunoita, pätkimään nakkeja,laittamaan iltapalaa esille valmiiksi.Meillä mölinä on illalla pahimmillaan, juuri enne kuin olisi aika valmistautua nukkumaan ja pitäisi olla jo peiton alla unta odottamassa. Silloin saatan mennä pojan viereen ja alan silitellä hänen selkää ja kyselen rauhallisella, matalalla äänellä päivän tapahtumista tai kerron seuraavan päivän tapahtumia jolloin hän "kuuntelee" keskittyneesti, rauhallisesti silmät kiinni sormieni liikettä ja matalaa ääntäni.Saatanpa istua pojan huoneen oven ulkopuolella ja lukea sadun. Huoneen ulkopuolella siksi, että hän joutuisi keskittymään kuulemiseen, ei näkemiseen. Moni ajattelle, että kuinka viittin uhrata illasta niin paljon aikaa isolle lapselle. Miksipä en. Enemmin koitan saada pojan rentoutumaan, rauhoittumaan ja ajoissa nukkumaan että jaksaa sitten seuraavan päivän koulussa. Niin ja ei ne pienet kotihommat käsistä karkaa vaikka ne joutuukin odottamaan Ja kyllä se telkkarikin osaa nurkassa olla vahtimatta. Ei ne ohjelmat katsomalla lopu.

Lue lisää

Meillä on sama tilanne koulussa, opettaja on jatkuvasti laittamassa viestiä kotiin ääntelystä, jalan naputtamisesta jne jne. vaikka juuri nuo edellä mainitut ovat yksi syy siihen, miksei lapsi ole ns.normaali luokassa....ihmetyttäää

Kaikki nämä ovat tuttuja ja melun tuotto tosiaan kuuluu hommaan, mutta adhd ei kestä sivu ääniä, eli jotain sekaista melua. Silloin tulee keskittymis vaikeuksia. Jos on diagnoosit, niin viekää ne koululle ja tarvittaessa antakaa hoitavan lääkärin numero ja käskekää kysymään opettajan, mitä diagnoosiin kuuluu. Rauhoittaminen ennen nukkumaan menoa ja silittely auttaa varmasti, koska näillä monella on joku pelko nukahtaa. Itse nukutin aina lapset syliin poski poskea vasten jolloin he tunsivat olevansa turvassa. Homman voi tehä myös niin, että kuljettaa kevyesti sormia silmien yli jolloin lapsi pitää luonnnollisesti silmät kiinni. Ei mene pitkään, kun lapsi nukahtaa. Muistakaa, että musiikkia käytetään terapia muotona. Hommassa pitää olla rytmiä silloin, kun on virtaa. Sitten taas joskus käy rauhallinenkin musa.

anssi. kirjoitti:

Kaikki nämä ovat tuttuja ja melun tuotto tosiaan kuuluu hommaan, mutta adhd ei kestä sivu ääniä, eli jotain sekaista melua. Silloin tulee keskittymis vaikeuksia. Jos on diagnoosit, niin viekää ne koululle ja tarvittaessa antakaa hoitavan lääkärin numero ja käskekää kysymään opettajan, mitä diagnoosiin kuuluu. Rauhoittaminen ennen nukkumaan menoa ja silittely auttaa varmasti, koska näillä monella on joku pelko nukahtaa. Itse nukutin aina lapset syliin poski poskea vasten jolloin he tunsivat olevansa turvassa. Homman voi tehä myös niin, että kuljettaa kevyesti sormia silmien yli jolloin lapsi pitää luonnnollisesti silmät kiinni. Ei mene pitkään, kun lapsi nukahtaa. Muistakaa, että musiikkia käytetään terapia muotona. Hommassa pitää olla rytmiä silloin, kun on virtaa. Sitten taas joskus käy rauhallinenkin musa.

Lue lisää

Olen kuullut, että silloin, kun adhd henkilö liikkuu, hän saa sitä ainetta joka hänellä on normaalia vähemmän.