Hei!
Kaipaisin kokemuksia sektiosta ja alatiesynnytyksestä toipumisesta? Eli kummasta toipuu helpommin, tai miten kauan palautuminen on kestänyt? Kun aina sanotaan, että sektiolla synnyttäneet pääsevät helpolla, eivätkä he tiedä oikeasta synnyttämisestä mitään. Eli pitääkö paikkansa?
Kaipaisin kokemuksia sektiosta ja alatiesynnytyksestä toipumisesta? Eli kummasta toipuu helpommin, tai miten kauan palautuminen on kestänyt? Kun aina sanotaan, että sektiolla synnyttäneet pääsevät helpolla, eivätkä he tiedä oikeasta synnyttämisestä mitään. Eli pitääkö paikkansa?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kyllähän sektiossa ehkä synnytyshetkellä pääsee helpommalla, mutta toipuminen huomattavasti rankempaa.
siinäkään. Lisäksi lääkärit sanoivat, että sektioiduilla lapsilla on enemmän mahavaivoja, joka johtuu siitä, että eivät ole saaneet synnytyskanavasta pöpöjä syntyessään.
Mutta verrata en pysty, olen yrittänyt kahdesti alakautta, ja molemmat ovat epäonnistuneita yrityksiä. Tiedän kuitenkin jotain myös synnytyspoltoista, yli kaksivuorokautta niitäkin olen kokenut. Siinä suhteessa suunniteltu sektio on helppo. Menet aamulla, ja jaloilleen pääsee jo ensimmäisenä iltana. Toipuminen vie kuitenkin tosiaan aikaa.
Mä en voi ymmärtää tätä vastakkaisasettelua mitä tällä palstalla koko ajan viljellään. Sektiossa ei pääse helpommalla. Itse supistelin ja avautumisvaihe kesti 14 tuntia, ja oli ns. pitkittynyt synnytys ja todettiin että mun lantio on vain liian ahdas, vaikka poika oli vain 3 kg. Sen sydänäänet laski ja hätäsektioon päädyttiin (lääkäri) ja kyllä siinä pelko oli lapsen voinnista - se ois voinu menehtyä. Nyt kaikki hyvin. Olin osastolla 3 päivää ja itse toivuin sektiosta hyvin. Lapsi tuotiin heti rinnalle jne. Isä kylvetti sen jne. norm. kuviot. Vierihoidossa oli kaiken aikaa. Kipeä oli haava tietty, mutta oli siellä osastolla naisia joilla oli ap tosi kipeä ja saaneet pahoja repeytymiä. Siis alatiesynnytksessäkin on riskinsä. Voi joutua imukupilla synnyttään jne. Meikä pääsi suppareiden kautta ponnistusvaiheeseen joten tiedän, että kipeetä se on. Suunniteltu sektio tietenkin on asia erikseen. Koskaan synnyttämään mennessä ei voi tietää mihin joutuu. Oma raskausaikani meni niin hyvin, että yllätyin synnytyksen kulusta että meni noin. No osittain voin syyttää lääkäriä joka teki synnytystapa-arvioinnin, ei ottanut lantioröntgeniä, tuo kaikki ois voitu välttää ja tehdä suunniteltu sektio. Voi sanoa, että vko kax toipumiseen sektiosta, lähinnä haavakipu on kurja, mutta siihen saa lääkkeitä. Haava parani hyvin ja on siisti. Alateitsekin tulee välilihaan yms. ompeleita ja niiden hoitamisessakin on omat juttunsa. Mä olen ylpeä sektioäiti. Seur. lapsen, jos Luoja suo saan varmaan synnyttää sektiolla lantioni takia. En tunne olevani yhtään huonompi synnyttäjä. Raskausarvilta vältyin ja mahassa on siisti 1 sektioarpi joka haalenee. Sen sanon vielä, että toki olin helpottunut, että pitkän ja kivuliaan avautumisvaiheen jälkeen sain sektion, koska synnytys teki kipeää vaikka oli ilokaasua, epiduraalia, jne.
...että mulla se meni niin että heti kun kävi supistukset kovenemaan ja alko oikeesti sattu niin sain epiduraalin joka vei kaiken tunnon koko loppusynnytyksen ajaksi. Totta että seuraavana päivänä on vähän vaikeuksia istua mutta muuten pääsee liikkumaan hyvin ja kylvettämään vauvaa yms. Että ei sen alatiesynnytyksenkään tarvi kivulias olla, pyydät vaan epiduraalin!
Kuin omaa tarinaani olisin lukenut, samanlainen kokemus...8 vuotta aikaa siitä, ja poika oli lähempänä 4 kiloa. Saisin sovitun leikkauksen seuraavalle, mutta en uskalla...kaksi vuorokautta yritystä ja sitten sektio, ei kiva. Mutta 10 pisteen poika kuitenkin!!
Muuten,minulle tehtiin myös synnytystapa-arvio röntgeneineen päivineen....pieleen meni...väittivät poikaa max.3 kiloiseksi ja mahtuisi tulemaan tästä lantiosta, hups. kilon heitto! Vihainen olin...vielä vuosisadan vaihteessa moinen heitto! :( Kulje ylpeänä, vaikka joku väittäisi, että helpolla pääsit! (seksielämä säilyy kuitenkin) ei repeämiä tärkeissä paikoissa!
Se epiduraalin saaminen ei nykyään tunnu olevan itsestäänselvyys. Itse pyysin sitä "muutaman" kerran oman alatiesynnytykseni aikana ja kertaakaan en saanut. Synnytys sään. supistuksista laskien kesti 22 tuntia, joista 8,5 tuntia olin sairaalassa. Eli aikaa olisi kyllä ollut laittaa se ja kyseessä oli vieläpä arkipäivä.
itse olen kokenut vain alatie synnytyksen josta jäi mukavat muistot ja hyvä mieli. Hei vauvan synnyttyä jalkeille. Näin osastolla sektio äitejä joilla näytti olevan kovat kivut, ei päässy sängystä ylös pariin päivään, vauvanhoito vaikeaa ja kivut kovat. Eli ehkä itse synnytys voi sektiolla olla helpompi mutta sen jälkeiset päivät voivat olla yhtä tuskaa. Kannatan ehdottomasti alatie synnytystä, myös vauvan edun mukaista.
höh, myös sektiosynnytys on lapsen edun mukaista jos sillä hätä ja se sen takia tehdään. itse toivuin jalkeille sektiosta heti. kaikkeen vaikuttaa äidin yleiskunto. ehkä mulla auttoi se että harrastanut aina liikuntaa, ei ylipainoa jne.
...niin lähtisin tätä toista (rv 20) synnyttämään alakautta. Saa nähdä miten käy. Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla minun ollessa nukutettuna, ja siitä toipuminen oli kuin isosta avoleikkauksesta voi odottaa.
Haava oli hyvin kipeä ja olin nukutuksesta tokkurainen pari päivää, eniten sattui sängystä nouseminen. Tosin alakautta synnyttäneillä on usein kipuja alapäässä, joten jokaisella omat taakkansa... Ruokahalua ei ollut moneen päivään. Leikkaushaava oli kipeä useamman viikon ja alavatsan iho on tunnoton vielä yli vuoden jälkeen. Alapää ei tietenkään kärsinyt suuremmista vahingoista. Maito nousi parissa päivässä ja tyttö osasi heti imeä oikein.
Kauemmin on kestänyt palautua niistä henkisistä "vaurioista" jotka sain synnytyksessä kokemastani pelosta, siitä etten nähnyt tytön syntymää sekä lapsen kunnosta huolehtiminen. Suunniteltu sektio olisi varmaan hyvin erilainen tilanne kuin ikävä yllätys.
Vaikka seuraava synnytys pelottaa, lähden ehdottomasti yrittämään alakautta. En voi "suositella" kenellekään sektiota mukavuussyistä, ei siinä välttämättä pääse yhtään alatiesynnytystä helpommalla vaikka saakin vain maata paikallaan. Eri asia on järjetön synnytyspelko tai luonnollisesti alatiesynnytyksen estävät ongelmat.
..menisin kyllä sektioon uudestaankin, suunniteltuun siis. niin kuin tulen mitä todennäköisimmin menemäänkin, jos lapsia tulee lisää. sain itse pt:n takia päättää, haluanko sektion vai alatiesynnytyksen. olin ensin kallistumassa normisynnytykseen juuri sen pelottelun takia, mitä täälläkin joskus näkee. eli "sitten oot tosi kipeä jos sektioon menet..jne.). tietysti jokainen kokee asiat eri tavalla, mutta minulle sektio oli ainakin tosi "helppo juttu". sain nähdä lapseni syntymän koska leikkaus tapahtui puudutuksella, kipupumppu tuli osastolle mukaan joten kipuja ei ollut koko aikana, mitä nyt sängystä nouseminen vaati oman harjoittelunsa ennen kuin sujui kivuttomasti. seuraavana aamuna sain pumpun pois ja tilalle tulivat normaalit särkylääkkeet, jotka nekin tehosivat tosi hyvin kunhan vain muisti ottaa ne ajallaan. vessaan, suihkuun ym. pääsi ihan omin voimin.
muutenkin kun katseli osastolla olevia alateitse synnyttäneitä äitejä, niin kyllä se istuminen ym. minulta helpommin kävi kuin useilta heistä. vauvaa hoidin toisesta päivästä asti normaalisti. pääsin osastolta neljän päivän kuluttua kotiin, jossa ei myöskään ollut vaikeuksia olla esim. vauvan kanssa kaksin kun mies oli töissä ym.. kevyet kotityöt onnistuivat nekin. pienet nipistelytkin haavassa loppuivat silloin kun sain tikit pois kiristämästä, täysin parantuneelta se tuntui ehk kuukauden kuluttua leikkauksesta.
kyllä itse ainakin koen päässeeni helpolla, kun miettii, että alatiesynnytys on kuitenkin (ainakin minun silmissäni) paljon hallitsemattomampi tapahtuma, ja minulle muutama tikki mahassa on paljon helpompi "kestää" kuin pahimmassa tapauksessa täysin hajalla oleva alapää. kaikki kunnia normaalisti synnyttäneille, mutta minä en sitä kokemusta kyllä edes välttämättä halua. :) joku tästäkin tietysti hermostuu, mutta.. jokaisen omia kokemuksiahan täällä kyseltiinkin, vai mitä? :D
en koe paasseeni mitenkaan helpommalla, avautumisvaihe kesti yli vuorokauden, sattui aivan helvetisti, sitten alettiin ponnistamaan. Eipa tullut lapsi ulos vaikka kuinka ponnistettiin ja hatasektioksihan se meni. Ja nukutuksessa, isa joutui odottamaan leikkaussalin ulkopuolella ja se oli sillekin aika jarkyttava kokemus, siella se raukka itki kun ei voinut tehda mitaan.
Nyt leikkauksesta 6 paivaa ja kaikki sattuu, yskiminen, nauraminen, aivastaminen, you name it. Sangysta ei meinaa paasta ylos ja lapsen nostaminen sattuu... Eika saa tehda mitaan! Sehan tassa on kaikista kamalinta!
Ulkomailta kirjotan, siksi puuttuu kirjaimista pisteet...
niin, oon kuullut kanssa, että hätäsektion jälkeen olisi kipeämpi kuin suunnitellun.. varmaan sekin riippuu yksilöstä, mutta yleensähän ihmiset kokevatkin nimenomaan hätäsektion henkisestikin rankempana. en itse edes tiedä oikeista supistuksista mitään, kun ei ehtinyt niitä tulemaan.
Esikoinen syntyi hätäsektiolla 55 tunnin kuluttua synnytyksen käynnistämisestä... Säännöillisiä synnytys polttoja oli 50 tuntia. Sektioon päädyttiin pitkittyneen avautumisvaiheen vuoksi: 6 tuntia kohdunsuu auki 8 cm. Sektio oli siinä vaiheessa parasta mitä kuvitella voi. 8 tikkiä vatsassa ja komea arpi vieläkin.
Seuraavana aamuna ylös nouseminen vessassa käyntiä varten oli todella tuskaista. Tarvittiin 2 hoitajaa kuljettamaan vessaan ja takaisin. Pytylle meinasin pyörtyä, kun koski niin paljon. Iltapäivällä kävin jo yksin vessasta. Mitään hätäisiä liikkeitä ei voinut tehdä. Onneksi särkylääkkeitä oli kokoajan tarjolla. Istua kyllä pystyi hyvin, mutta se istumaan nouseminen oli kivuliasta. Paraneminen oli kuitenkin kaiken kaikkiaan nopeaa. Kuukauden kuluttua pystyi toimimaan melkein normaalisti. Juosta ei vielä kyennyt.
Toinen lapseni syntyi alateitse 13 tunnin kuluttua ensimmäisestä supistuksesta. Väliliha leikattiin, kolme tikkiä. Pari viikkoa oli alapää kipeänä ja sen jälkeen ei huomannut mitään. Pystyi liikkumaan, nostamaan tavaroita, nauramaan, nousemaan ylös, juoksemaan jne. Palautuminen oli ainakin 100 kertaa helpompaa kuin esikoisen aikaan.
Jos ikinä teen vielä lisää lapsia, toivon ettei sektioon tarvitse päätyä. Mutta jos sektioon päädytään se on vain lapsen parhaaksi. Loppujen lopuksi on ihanaa saada se käärö viereen tuli se sitten millä "tyylillä" tahaansa.
Ellei altie synnytyksessä tule mitään pahoja repeymiä tms. (mitä käsittääkseni normaalisti ei tule) se on ainakin minulle se parempi tapa synnyttää. Toki synnytyspoltot sattuvat enemmän kuin voi kuvitella, mutta kivun unohtaa äkkiä.
2 sektiota takana, eka hätä ja seuraava suunnitellusti. Kivut oli asteikolla 10, jälkimmäisessä pahemmat. Ei ikinä enää.
olen synnyttänyt kaksi kertaa alateitse ja ehkäpä kuulun johonkin onnekkaaseen ryhmään mutta minulle ei tullut kummallakaan kerralla yhtään tikkiä eikä välilihaa leikattu (kun en antanut, ensisynnyttäjillehän jotkut kätilöt tekevät epparin edelleen rutiinisti vaikka sitä ei useinkaan tarvittaisi).
kummankin synnytyksen jälkeen kävelin ja istuin normaalisti, toki olo ei ollut täysin verrattavissa normaaliin mutta mitään ongelmia ei ollut istumisen tms. suhteen. juoksin jopa innoissani sairaalan portaita alas monta kerrosta vanhempaa poikaani vastaan kahden tunnin kuluttua toisesta synnytyksestä kun oli niin ikävä esikoista joka oli tulossa uutta vauvaa katsomaan. en edes tajunnut että tein jotain tyhmää kun ei ollut mitään kipua tai muuta.
eli minun synnytykseni ovat olleet hyviä kokemuksia, kivuliainta olivat supistukset ja hatunnostoni äideille jotka ovat synnyttäneet ilman epiduraalia tai muuta kivunlievitystä. ainakin kuvittelen että ilman epiduraalia en olisi kestänyt, olen aika kipuherkkä.
mutta siis halusin vaan kertoa että omat kokemukseni alatiesynnytyksestä ovat tosi hyviä. toisen kohdalla olin joutua suunniteltuun sektioon eteisistukan takia (istukka onneksi siirtyi pois kohdunsuun päältä) ja olin pitkään harmissani sillä en halunnut sektiota. toki olisin siihen mennyt jos istukka ei olisi siirtynyt mutta onneksi siirtyi niin sain alkaa heti synnytyksen jälkeen hoitaa vauvaa ilman kipua ja parantuvaa haavaa mahassa.
Alatie..Onhan se sektio sillä hetkellä helpompi,mutta alatie synnytyksestä toipuu nopeammin.(ainakin yleensä).Ja sektion jälkeen ei saa nousta sängystäkään heti.Muutamalle kaverille on tehty sekstio ja kyllä he kipeämmiltä vaikutti kuin minä synnytyksen jälkeen.Itsellä ei mitään kipuja ym, normaalin alatie synnytyksen jälkeen...
sektio, suunniteltu tosin seuraavaksi kiitos.
viimeksi 20 tuntia supistusten kärvistellessä sairaalassa ja ponnistusvaihettakin kerkesin tuntemaan ennen sektioon siirtoa, joten yhtä tuskaa oli epipumpusta huolimatta. kipukynnys on itsellä tosi korkea. kaverille tuli alatiesynnytyksestä imukuppisynnytys ja 3.asteen repeämät joista ei vieläkään ole toipunut. ei istunut heti ja kipeä oli epparihaava ja repeämien takia. itse sektion jälkeen nousin seur. aamuna jalkeille ja suihkuun. lapsi oli vierihoidossa. kipeä olin mutta lääke auttoi ja oikea ylösnousutekniikka. 3.päivänä pääsin jo sairaalasta. viikon kuluttua kun ompeleet otettiin pois, haavakipukin ok. kävelin heti 4.päivänä leikkauksesta ulkona vaunujen kanssa ja siitä lähtien olen liikkunut säännöllisesti. ainoastaan nosteluja ei saa tehdä. nyt 7.vko, voin aloittaa kuntosaliharjoitteluni. lantion tai alapään lihakset itselläni ei löystyneet. kaverilla on alapäästä mennyt tunto ja peresuoleen asti tullut repeämä, niin että uloste karkailee. jokainen on yksilö, joten jokaiselle käy oma tapansa synnyttää. toipuminen myös yksilöllistä. kaikki ei voi synnyttää alakautta - ahdas lantio, kuten mulla. lapsen etu aina edellä. alatiesynnytyksessäkin useita variaatioita, lapsi voidaan joutua pihdein tai imukupilla avittaan, eikä se ole kuulema herkkua. itsellä vaikka olin sektioäiti, imetys lähti heti hyvin käyntiin ja sain vauvan rinnalle. mies oli videoinut parkaisut yms. sain nauttia synnytyksestä ihan kuin alatiesynnytyksessäkin olisin saanut. ehkä enemmän kun en sillä hetkellä ollut kipea enkä tarvinnut miettiä esim. alapääni hajoamista, koska siltä se tuntui ponnistaessa. olin huojentunut sektiosta.
suomiäitihän se siinä. Pelotellaan jopa kakan karkailulla.. Huhhuh. Kokeile ennenkuin sönkkäät. Onhan se tietysti upeaa että leuhkitaan kuinka nopeasti sitä kukin ylös pääsee jne. Mutta miksi kummassa samat äidit toisessa keskustelussa taistelevat siitä ketä sattui eniten ja se kuka kärsi eniten on voittaja? Vaaditaanpa tästä lähtien kaikki sektiota ja vaalitaan pimppiä jottei vaan mene seksielämä enempää kuin kolmeksi päiväksi.. Tai onhan sekin jo paljon..
Suomi on vapaa maa! Tuota sektiota en itse vaatinut, seur. aion vaatia, sen verran kauhea tuo synnytyskokemus alakautta tuntui olevan...ja muutoinkin siinä vaarannettiin jo lapsen vointi. Kirjoitan minä sen mitä tiedän, en ole ainut joka täällä sanoo mielipiteensä asiasta. Syytä ketjun aloittajaa, hänhän se kysyi kumpi ja mä vastasin. Moni mollaa sektiolla synnyttäneitä jne. Mä kerron oman version omasta toipumisestani. Sua taitaa kovasti jurppia joku asia. Mene nukkumaan.
Tuliko paska housuun?
olen kommentoinut suomi24:n keskusteluun nyt yhteensä 3 kertaa..Etten mikään himokommentoija kuitenkaan. Ja paska ei tullut housuun, myöskään alakautta synnytykseni jälkeen. Se tulee pönttöön ilmoittaen asiasta etukäteen, niinkuin hyvin monella muullakin alatiesynnytyksen kokeneilla.
Sektiolla synnyttänyt ei tiedä synnytyksestä mitään, mutta harva alatiesynnyttäjä tietää miltä tuntuu kun maha on auki sisuksia myöden ja kaikki eläminen on alkuun rajoitettua jopa oman vauvan pitäminen ja hoito. Lisäksi sairaalassa joutuu virumaan pidempään koska äidin kunto ei salli kotiin lähtöä yhtä nopsaan kuin latiemammat menee.
Helppous ja vaikeus riippuukin siis pitkälti siitä mitä kohtaa arvostaa ja mitä ei. Ne äidit joilla on kumpikin tapa pitävät alatietä parempana..
ma paasin kokemaan synnytyksesta kaiken muun paitsi sen varsinaisen syntyman, jopa sen tunnin tyontamisen. Mun on hankala ajatella etta en tieda MITAAN synnyttamisesta...
alakautta ja jos/kun seuraavani saan pelkään SEKTIOTA ihan hulluna. Jos siis leikkaus olisi se "normaali" tai tavallisin tapa synnyttää vaatisin varmaan alakautta synnyttämistä. Leikkaukset on aina leikkauksia. Hätätilanteet sitten erikseen, mutta mukavuussyistä en sektiota haluaisi..
Mä taas koen, että sektio on mun kohdalla ainoa tapa synnyttää juuri tuon kauhean synnytyspelon takia. Tiedän, että sektio on suuri leikkaus jne. Taitaa olla viisainta jäädä lapsettomaksi....
Mulla lapsi oli jalka tarjonnassa joten kun käännös ei onnistunut niin sektioon päädyttiin.Leikkaus aika varattiin mutta eihän mikään aina mene suunnitellusti :)laps päättikin tulla aikasemmin noin 2vkoa synnytys kännisty supistuksilla ja leikkaus pöydällä meni vedet,onneksi oli jo tiedossa toi perätila niin ei tarvinnut hätäsektiota!3pv olin sairaalassa ja sitten pääsin kotiin,haava on aluksi arka/kipeä mutt kyllä oman lapsen hoito(alussa miehen avustuksella ekat kax viikkoa)sitten sitä huomaa pikkuhiljaa pärjäävänsä joka päivä paremmin!En koe kumpaakaan tapaa toista huonompana,meillä siihen päädyttiin lapsen turvallisuuden kannalta!Se onkin mielestäni kaikista tärkeintä :)
Yhden helpon alatiesynnytyksen kokeneena on todella mukava kuulla sektiosta jotain positiivista.(suunniteltu parin viikon päähän). Kun ei ole vaihtoehtoja tällä kertaa. Toisaalta odotan innokkaana, toisaalta muut on noita kauhujuttuja...!
mitä niin hienoa on alatiesynnytyshelvetin kokemisessa. Taikka joillakinhan se voi olla suht helppoakin, mutta varmasti suurin osa varsinkin ensisynnyttäjistä käy läpi täysin epäinhimillisen ja järjettömän kokemuksen. Toisaalta jos niin haluaa niin se jokaiselle suotakoon ja kaikki kunnia heille siitä, mutta eipä siitä kukaan myöskään urhoollisuusmitaleja tule jälkeenpäin jakelemaan.
Varmasti suunnitellusta sektiosta toipuu suurin osa hyvin ja nopeammin kuin alatiesynnytyksestä. Molemmista synnytyksistä jää tietysti pysyvät jälkensä kehoon. Hätäsektiot ovat asia erikseen, sillä silloinhan vain pelastetaan se mikä alatiesynnytyksessä on mennyt pieleen ennen kuin tulee raatoja, joten silloin on joka tapauksessa ongelmia enemmän luvassa. Kyllä kai suunnitellun sektion riskit myös vauvalle ovat pienet verrattuna alatiesynnytykseen, äitiinhän siinä suurimmat riskit kohdistuvat.
Tärkeintä on että pääsee synnyttämään sillä lailla minkä syystä tai toisesta itselleen tuntee oikeaksi tavaksi synnyttää eikä siihen kenelläkään pitäisi olla sanomista edes nettikeskusteluissa.
tai lääkärille. Sektio ei ole se toinen valittava vaihtoehto.Kai sen tiedät?
"Ketään ei voi tänä päivänä pakottaa alateitse synnyttämään, jos sitä ei itse halua." Näin sanoi minulle ainakin lääkäri mammapolilla. Samainen henkilö siis, joka siellä niitä leikkauspäätöksiä muiden kanssa tekee..
saimme taas huomata: sektio ei ole luonnollinen vaihtoehto alatiesynnytyksen rinnalla, vaan aina se toinen vaihtoehto kun alatiesynnytystä ei jostakin syystä voida "suorittaa"
sillä suurimmassa osassa synnytyksistä ja varsinkin ensimmäisistä synnytyksistä joudutaan joka tapauksessa muutenkin puuttumaan synnytyksen kulkuun lääketieteellisesti. Loppujen lopuksi ei ole enää mitään eroa sektion tai alatiesynnytyksen välillä, yleensä muuta kuin se, että jälkimmäisessä nainen joutuu kärsimään valtavasti. Joten yhtä luonnollisia tai luonnottomia ovat molemmat tavat synnyttää, eikä sen vuoksi ketään pitäisi pakottaa vasten tahtoaan alatiesynnytykseen - eikä varsinkaan niin ettei alatiesynnytyksen riskejä edes kerrota synnyttämään menevälle vaan asiaa hyssytellään ja kaunistellaan ja lässytellään luonnollisuudella kun se ei sitä kuitenkaan aina ja kaikille ole.
Miksiköhän naiset keskenään edes riitelevät tämmöisistä asioista kun se miten toinen synnyttää tai ainakin pitäisi saada synnyttää ei ole keneltäkään toiselta naiselta pois? Tavallinen ihminen voisi ajatella äkkiseltään että naiset pitäisivät ennemminkin toistensa puolta.
Omalta osaltani taas ajattelen niin, että toivon sydämeni pohjasta ettei kukaan nainen joudu kokemaan samanlaista synnytystä kuin minkä itse koin. Sen vuoksi on tärkeää, että naiset osaavat pitää oman puolensa ja tehdä niin kuin itse oikeaksi tuntevat itselleen eikä ketään pakoteta synnyttämään alateitse. Ja sen vuoksi on ja olisi tärkeä puhua asioista niin kuin ne todella ovat.
Kiitos kommentista. Mulla on mennyt usko tähän systeemiimme ja rehellisesti sanottuna ilo ja onni koko raskaudesta ja tulevasta lapsesta. Tuntuu kurjalta, mutta kaduttaa koko homma, kun annetaan ymmärtää olevansa täysi luuseri pyytäessään sektiota! :(
Ensin neuvolassa sanotaan että "tämä on sitten se paikka missä synnytykseen liittyvistä asioista, peloista ym pitäisi puhua". Kun nyt viikolla 26 otin napakasti esiin, että haluan sektioon, alkoi lässytys ja tilastoilla todistelu siitä, miten alatiesynnytys on _tilastollisesti_ niin paljon turvallisempaa. Minulla kyseessä ei ole kuolemanpelko tai mikään järjellä selitettävä asia, vaan puhtaasti inho ja kuvotus alatiesynnytystä kohtaan. Asia on päivittäin mielessä ja lopulta armollisesti neuvolalääkäri lupasi lähettää tietoni pelkopolille. sieltä sain ajan yli kuukauden päähän ja kuulemma "se lopullinen arvio tehdään sitten vasta viikolla 36". Eli olin sinnitellyt minua ahdistavan asian kanssa viikolle 26, jolloin sain "katsotaan sitten 2,5kk päästä"... eli luvassa kuvotuksen tunteita ja itkuisia iltoja. Se siitä neuvolan tuesta ja vapaasta valinansta!Mua ei pelota leikkaushaava yhtään eikä haittaa jos joutuu jonkun päivän sängyssä makaamaan, pääseepähän isä heti alusta kunnolla lapsenhoitoon mukaan! ;) Ja kyllä sen lapsen kanssa sitten ehtii..
Tämä tulee nyt vähän myöhässä, mutta haluan silti sanoa kaikille tätä ketjua lukeville, että kyllä kaikesta selviää. Ensisynnyttäjän kannattaisi ehkä keskittää ajatuksensa tulevaan lapseen enemmän kuin itse synnytykseen. Kyllä lopulta kaikki vaivat ja harmit selvitetään, kestivät ne sitten vuorokauden tai puoli vuotta.
Itse synnytin alateitse lähes viimeiseen asti, ja lasta yritettiin imukupillakin saada ulos. Lopulta kuitenkin päädyttiin hätäsektioon, kun lapsi ja äiti olivat vaarassa. Kaiken lisäksi molemmat haavat tulehtuivat, mikä viivästytti niiden paranemista, ja hukkasin lähes koko lapsivuodeajan omaan toipumiseen. Lasta ei vain voinut siinä kunnossa nostaa. En retostele sen enempää yksityiskohdilla.
Nyt kuukausia myöhemmin voin sanoa tosiaan, että siitäkin on täysin selvitty. Koska epäilys heräsi, että en pysty synnyttämään alateitse, haluan ensi kerralla suunnitellun sektion. Mutta saa nähdä, jos minut siitäkin puhutaan ympäri jossain pelkopolilla. Jos niin käy, ja kaikki tämä hirvittävä koettelemus toistuu uudelleen, olen katkera, vihainen ja surullinen, mutta tiedän, että siitäkin selvitään taas muutamassa kuukaudessa. Miten lyhyt aika se lopulta elämästä onkaan! Palkinnoksi saa ihanan oman lapsen! :)
käy pelkopolilla niin ei tartte jännittää!!
Itselläni on vaikea synnytyskammo. Joten sen takia minut on leikattu ja leikkaus päivänä olen itse noussut istumaan ilman kipuja ja seuravana aamuna mennyt itse peseytyy ilman kipuja.Kipu lääkkeitä kannattaa ottaa niin paljon et on hyvä olla. ja kotiin on päässyt neljäntenä päivä. ja Vauvan kantaminen ja muu nostaminen ei ole tuntunut pahalta.Luulen että kaikki riippuu itsestä ja motivaatiosta parantua.
Olet vain ollut onnekas, etkä siksi ymmärrä muiden vaikeita kokemuksia.
moi. olen itse kokenut sektion ja alatie synnytyksen.ensimmäinen lapsi syntyi alakautta ja toisen lapseni sain sektiolla. ja todellakin sektiokin on synnytys vaikka sitä "vähätellään".sektio on vaan paljon vaarallisempi ja sairaalassa joutuu olemaan noin 4päivää(riippuu miksi sektio tehdään ja kuinka haava paranee)alatie synnytyksessä pääsee nykyään jo samana päivänä pois,jos itse niin haluaa.mutta yleensä 2päivää ainakin ensisynnyttäjät.