En syytä Rusia, esitän vain epäilyn:
Kenties Alpo Rusin kohtaloksi koitui lopulta erittäin huono kommunikaatiokyky lehdistön kanssa. Sama ongelma vaivasi Martti Ahtisaarta, joka ei kerta kaikkiaan hallinnut minkäänlaista julkisuutta.
Medialle kiukuttelusta saa maksaa kalliin hinnan. Alla pari netistä poimittua copy/pastea asian tiimoilta.
-------------------------------------
"Ahtisaaren lehdistösuhteista vastasi aluksi Jussi Lähde, joka hallitsi julkisuuden omalla tavallaan. Maakuntamatkoilla ja maakuntalehtien palstoilla meni varsinkin aluksi mukavasti, mutta pääkaupunkiseudun valtamedia alkoi vieroksua Ahtisaarta. Ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun lehdistösuhteita alkoi käytännössä hoitaa Alpo Rusi ulkopoliittisen neuvonantajan työnsä ohella. Media ja Rusi eivät toisiaan ymmärtäneet.
- Olihan Ahtisaarella ihmisiä, jotka vastasivat lehdistösuhteista, mutta ei niin, että tietyllä henkilöllä olisi ollut vain tämä vastuualue. Ja kun henkilöt vaihtelivat, siinä ei ehkä syntynyt selkeää linjaa, Romantschuk arvioi. "
Halosen pressipäällikkö Maria Romantschuk, Ylioppilaslehti 8/2000
--------------------
"Ahtisaari ja tiedotusvälineet eivät tulleet toimeen
Martti Ahtisaari tuli presidentiksi Suomen päivänpolitiikkan ulkopuolelta. Sama ulkopuolisuus leimasi myös hänen suhteitaan kotimaisiin tiedotusvälineisiin.
Lupaukset ja odotukset olivat aluksi korkealla. Presidentin ulkopoliittinen neuvonantaja Alpo Rusi julisti kauden alkuvaiheessa, että nyt alkaa uusi, enemmän kommunikoiva käytäntö.
- Presidentti Ahtisaari on kasvanut nopean tiedonsaannin ja -välityksen kulttuurissa, Rusi sanoi Politiikan toimittajien lounaalla maaliskuussa 1994. Rusi lupasi tuolloin, että Ahtisaari esittää näkemyksiään useammin kuin edeltäjänsä.
Heti presidenttikauden aluksi sattui kuitenkin kömmähdys, joka merkitsi ainakin lopun alkua kuherruskuukaudelle julkisuuden kanssa.
Ruotsin vierailulta huhtikuussa 1994 Ahtisaari palasi kotiin laastari otsassa. Presidentti syytti ensin lipsahtanutta teräskampaa, mutta muutti Aftonbladetin kohujutun jälkeen tarinaansa.
Lopullinen virallinen totuus olivat lakeerikenkien liukkaat pohjat. Myöhemmin levisi lisää juoruja törmäilevästä presidentistä.
Ahtisaaresta näkyi, että irvailu riipi. Vuosien edetessä puheisiin ja haastatteluihin alkoi ilmestyä katkeraa sävyä tiedotusvälineitä kohtaan.
Tiedotusvälineissä taas Ahtisaaren puheet saivat vähemmän tilaa kuin edeltäjille oli annettu. Puheita moitittiin latteiksi ja mitäänsanomattomiksi.
Herkkä hipiä
Rusi syytti Ahtisaaren kauden loppupuolella Kehä III:n sisäpuolisia valtamedioita presidentin aloitteiden väheksymisestä. Pienemmät lehdet maakunnissa olivat neuvonantajan mielestä vastaanottavaisempia.
Katkeruus ei väistynyt edes silloin, kun Ahtisaari oli kerännyt laajaa kansainvälistä ja kotimaista kiitosta toiminnastaan Kosovon kriisin välittäjänä. Kesällä 1999 presidentti esitti Yleisradion yksityistämistä "epäasiallisten poliittisten viihdeohjelmien" takia.
Politiikan toimittajat pyysivät ahkerasti mutta tuloksettomasti Ahtisaarta vierailemaan tai puhumaan tilaisuuksissaan. Puheenjohtaja Kirsti Pohjonen edeltäjineen pommitti kansliaa kutsuilla, mutta presidentin ohjelmasta ei koskaan löytynyt tilaa.
- Hän taisi pelätä poliittisia toimittajia, koska hänen tietämyksensä sisäpoliitikasta oli puutteellinen, Pohjonen arvelee.
Toisin kuin edeltäjänsä Mauno Koivisto Ahtisaari ei pitänyt myöskään epävirallista yhteyttä toimittajiin, Pohjonen huomauttaa. Ulkomaantoimittajien yhdistyksen juhlavieraaksi Ahtisaari sentään suostui."
Verkkouutiset, maaliskuun 3. 2000
Kenties Alpo Rusin kohtaloksi koitui lopulta erittäin huono kommunikaatiokyky lehdistön kanssa. Sama ongelma vaivasi Martti Ahtisaarta, joka ei kerta kaikkiaan hallinnut minkäänlaista julkisuutta.
Medialle kiukuttelusta saa maksaa kalliin hinnan. Alla pari netistä poimittua copy/pastea asian tiimoilta.
-------------------------------------
"Ahtisaaren lehdistösuhteista vastasi aluksi Jussi Lähde, joka hallitsi julkisuuden omalla tavallaan. Maakuntamatkoilla ja maakuntalehtien palstoilla meni varsinkin aluksi mukavasti, mutta pääkaupunkiseudun valtamedia alkoi vieroksua Ahtisaarta. Ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun lehdistösuhteita alkoi käytännössä hoitaa Alpo Rusi ulkopoliittisen neuvonantajan työnsä ohella. Media ja Rusi eivät toisiaan ymmärtäneet.
- Olihan Ahtisaarella ihmisiä, jotka vastasivat lehdistösuhteista, mutta ei niin, että tietyllä henkilöllä olisi ollut vain tämä vastuualue. Ja kun henkilöt vaihtelivat, siinä ei ehkä syntynyt selkeää linjaa, Romantschuk arvioi. "
Halosen pressipäällikkö Maria Romantschuk, Ylioppilaslehti 8/2000
--------------------
"Ahtisaari ja tiedotusvälineet eivät tulleet toimeen
Martti Ahtisaari tuli presidentiksi Suomen päivänpolitiikkan ulkopuolelta. Sama ulkopuolisuus leimasi myös hänen suhteitaan kotimaisiin tiedotusvälineisiin.
Lupaukset ja odotukset olivat aluksi korkealla. Presidentin ulkopoliittinen neuvonantaja Alpo Rusi julisti kauden alkuvaiheessa, että nyt alkaa uusi, enemmän kommunikoiva käytäntö.
- Presidentti Ahtisaari on kasvanut nopean tiedonsaannin ja -välityksen kulttuurissa, Rusi sanoi Politiikan toimittajien lounaalla maaliskuussa 1994. Rusi lupasi tuolloin, että Ahtisaari esittää näkemyksiään useammin kuin edeltäjänsä.
Heti presidenttikauden aluksi sattui kuitenkin kömmähdys, joka merkitsi ainakin lopun alkua kuherruskuukaudelle julkisuuden kanssa.
Ruotsin vierailulta huhtikuussa 1994 Ahtisaari palasi kotiin laastari otsassa. Presidentti syytti ensin lipsahtanutta teräskampaa, mutta muutti Aftonbladetin kohujutun jälkeen tarinaansa.
Lopullinen virallinen totuus olivat lakeerikenkien liukkaat pohjat. Myöhemmin levisi lisää juoruja törmäilevästä presidentistä.
Ahtisaaresta näkyi, että irvailu riipi. Vuosien edetessä puheisiin ja haastatteluihin alkoi ilmestyä katkeraa sävyä tiedotusvälineitä kohtaan.
Tiedotusvälineissä taas Ahtisaaren puheet saivat vähemmän tilaa kuin edeltäjille oli annettu. Puheita moitittiin latteiksi ja mitäänsanomattomiksi.
Herkkä hipiä
Rusi syytti Ahtisaaren kauden loppupuolella Kehä III:n sisäpuolisia valtamedioita presidentin aloitteiden väheksymisestä. Pienemmät lehdet maakunnissa olivat neuvonantajan mielestä vastaanottavaisempia.
Katkeruus ei väistynyt edes silloin, kun Ahtisaari oli kerännyt laajaa kansainvälistä ja kotimaista kiitosta toiminnastaan Kosovon kriisin välittäjänä. Kesällä 1999 presidentti esitti Yleisradion yksityistämistä "epäasiallisten poliittisten viihdeohjelmien" takia.
Politiikan toimittajat pyysivät ahkerasti mutta tuloksettomasti Ahtisaarta vierailemaan tai puhumaan tilaisuuksissaan. Puheenjohtaja Kirsti Pohjonen edeltäjineen pommitti kansliaa kutsuilla, mutta presidentin ohjelmasta ei koskaan löytynyt tilaa.
- Hän taisi pelätä poliittisia toimittajia, koska hänen tietämyksensä sisäpoliitikasta oli puutteellinen, Pohjonen arvelee.
Toisin kuin edeltäjänsä Mauno Koivisto Ahtisaari ei pitänyt myöskään epävirallista yhteyttä toimittajiin, Pohjonen huomauttaa. Ulkomaantoimittajien yhdistyksen juhlavieraaksi Ahtisaari sentään suostui."
Verkkouutiset, maaliskuun 3. 2000
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.