6-vuotiaalla pojallani todettiin syöpä 3 viikkoa sitten. Ollaan käyty hoidoissa ja ennustetta ei ole uskallettu vielä antaa. Pelkään mielettömästi poikani edestä, kuitenkin nin nuori vielä. Onko vastaavassa tilanteessa olevia äitejä/isiä jotka haluaa kertoa oman tarinan?
6v ja syöpä
huolestunut äiti
82765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sairaalasta vertaistukiryhmistä yms "kerhoista"? Kannattaa kysellä suoraan osastolta/polilta tai sairaalan sosulta jolle kannattaa varata aika jotta kaikki apu jota olette oikeutettuja saamaan tässä elämäntilanteessa tulee aikanaan teille.
Kelaltakin voi kysellä sopeutumisvalmennuskursseja ja tukimuotoja muutenkin. Lapsen sairaus on ennenkaikkea henkisesti rankkaa, mutta talouskin on hyvä olla kunnossa samalla koska töistä on oltava pois ainakin jonkin verran vaikka lapsi onkin noin nuori..
Rankka kokemus, jota kukaan ei toivo kohdalleen joten jaksamista asian kanssa teille kaikille!
Mun lapsellani loppui juuri leukemiahoidot 2,5 vuoden jälkeen ja nyt toivotaan ettei uusis. Mikä syöpä sun lapsella on,kun ei vielä ennustetta ole osattu antaa? Jos haluat kirjoitella suoraan ja vaihtaa kokemuksia yms. rauhassa, mun s.postini on [email protected]. Mielelläni vaihdan ajatuksia kanssasi.
-leukemialapsen äiti
Kerron kuitenkin yhden vanhemman selviytymistarinan pääosiltaan.
Tuttavani tyttö sairastui leukemiaan 3-vuotiaana. Hoidot olivat rankat ja naapurit valittivat, kun tyttö itki yökaudet.
Hän kuitenkin selvisi, kunnes (en muista vuosia) sairaus puhkesi uudestaan.
Taas hoidettiin ja tyttö selvisi jälleen, vaikka koville otti.
Taas kului muutama vuosi ja sairaus todettiin kolmannen kerran.
Tilanne oli katastrofaalinen. Lääkärit eivät olisi millään enää aloittaneet hoitoja. Vanhemmat kuitenkin lähes pakoittivat yrittämään vielä kerran.
Voi vain kuvitella, mikä tuska lapsensa hengen puolesta taistelevilla vanhemmilla on.
En muista yksityiskohtia, enkä tiedäkään. Sen kuitenkin tiedän, että tyttö elää tänäkin päivänä ja on ollut jo kauan terve. Hän on yiopisto-opiskelija, joka on jo aikaisemmin selviytynyt hyvin toisesta useampivuotisesta koulutuksesta. Koska lapsuus ja nuoruus ovat menneet sairastamisessa ja varuillaanolossa, on selvää, että ne kaikkine hankaluuksineen, ovat varmasti jättäneet jälkensä. Kuitenkin, ainakin ulospäin, hän on iloinen ja fiksu tyttö kaikinpuolin.
Toivon ja uskon, sydämestäni teille molemmille kirjoittajille onnellista lopputulosta.
Lapsen sairaus on todella musertava juttu. Itsekin olen jo pienimmästä flunssasta ihan huolissani, puhumattakaan suuremmista vaivoista.
Leukemialapsista 80% paranee, 20% ei. Serkkuni kuoli 13-vuotiaana leukemiaan. Todennäköisyydet ei siinä juuri lohduttaneet.
Voimia!
Jimille ei ikinä ehditty antaa sopivaa hoitoa. Lepää rauhassa Rakas Poikani Jimi.
Voimia ja halauksia sinulle! Tekisi mieli sanoa jotain, mutta kun en osaa... Rukoilen enkeleitä luoksesi auttamaan sinua kestämään koettelemuksesi.
Oma poikani sairastaa myös leukemiaa. Hoidot ovat edelleen kesken, vielä menee noin vuoden verran minimissään. (ALL)
Käy sururyhmissä, puhu, puhu, puhu ja itke. En voi edes kuvitella surusi määrää mutta kaikki itkut on itkettävä. Ystäväni lapsi menehtyi myös syöpään pian diagnoosin jälkeen ja hekin elävät nyt vain päivän kerrallaan. Joskus helppoja päiviä, joskus vaikeampia.
Iso rutistus sinulle !!!
Osanottoni.