Kun aloin Cipramilin käytön, (40 mg/vrk), aloin muutaman viikon jälkeen tuntea itseni monen vuoden masennuksen jälkeen "normaaliksi" - ei väsyttänyt, itkettänyt ja pelottanut koko ajan. Hetkittäin olin jopa onnellinen - mikä oli täysin uusi ja ihmeellinen kokemus silloin vähän yli 30-vuotisen elämäni aikana! Siihen asti olin ollut suorastaan depression invalidisoima, ja koko ajan paheneva masennus alkoi olla jo hengenvaarallinen.
Cipramil rauhoitti aluksi sen verran, että myös terapia alkoi toimia. Pystyin myös jättämään unilääkkeet, jotka siihen asti olivat olleet ehtona edes jonkinlaisille yöunille. Söin samaa annosta useiden vuosien ajan. Silloin tällöin kokeilin lopettamista tai annoksen pienentämistä - liian varhain, edessä oli sama masennuksen musta seinä kuin aiemminkin.
Nyt lääkityksen alkamisesta on noin 10 vuotta. Syön Cipramilia puolella annoksella estolääkityksenä syksyn ja talven ajan, keväällä ja kesällä en tarvitse lainkaan lääkkeitä. Nämä vuodet ovat opettaneet tuntemaan ihan tarkkaan milloin lääkkeet voi jättää, milloin niitä taas tarvitaan. Raskaat tai stressaavat kokemukset vaativat lääkitysjakson - esim. asunnonvaihto ja pankkilainojen setviminen samassa yhteydessä olivat Cipramil-kuurin paikka. Voin kuvitella että tämä kuulostaa asiaa tuntemattomasta aika hullulta.
Käytän siis Cipramilia apunani tarvittaessa. Hallitsen itse oman lääkkeenkäyttöni, eivätkä lääkkeet minua. Olen toiveikas sen suhteen, että edessäni on vielä elämää täysin ilman lääkkeitä. Entä sitten jos joskus vuosien kuluttua törmään sivuvaikutuksiin? Ilman Cipramilia olisin todennäköisesti kuollut jo 10 vuotta sitten.
Cipramil rauhoitti aluksi sen verran, että myös terapia alkoi toimia. Pystyin myös jättämään unilääkkeet, jotka siihen asti olivat olleet ehtona edes jonkinlaisille yöunille. Söin samaa annosta useiden vuosien ajan. Silloin tällöin kokeilin lopettamista tai annoksen pienentämistä - liian varhain, edessä oli sama masennuksen musta seinä kuin aiemminkin.
Nyt lääkityksen alkamisesta on noin 10 vuotta. Syön Cipramilia puolella annoksella estolääkityksenä syksyn ja talven ajan, keväällä ja kesällä en tarvitse lainkaan lääkkeitä. Nämä vuodet ovat opettaneet tuntemaan ihan tarkkaan milloin lääkkeet voi jättää, milloin niitä taas tarvitaan. Raskaat tai stressaavat kokemukset vaativat lääkitysjakson - esim. asunnonvaihto ja pankkilainojen setviminen samassa yhteydessä olivat Cipramil-kuurin paikka. Voin kuvitella että tämä kuulostaa asiaa tuntemattomasta aika hullulta.
Käytän siis Cipramilia apunani tarvittaessa. Hallitsen itse oman lääkkeenkäyttöni, eivätkä lääkkeet minua. Olen toiveikas sen suhteen, että edessäni on vielä elämää täysin ilman lääkkeitä. Entä sitten jos joskus vuosien kuluttua törmään sivuvaikutuksiin? Ilman Cipramilia olisin todennäköisesti kuollut jo 10 vuotta sitten.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jutussasi pisti silmään muutama asia.
1. Onko Cipramil ollut myynnissä jo 10 vuotta? Eikös se ole näitä uusia masennuslääkkeitä?
2. Sanot aloittaneesi 40 Mg/vrk annoksella? Yleensä aloitetaan kylää 10 Mg tai 20 Mg/vrk annoksella.
3. Sanoit kokeilleesi annoksen pienentämistä, omin päinkö, vai lääkärin kanssa sopien? Omin päin ei pidä lähteä kokeilemaan.
4. 10 vuoden lääkekuuri, huh, huh! Oletko tosissasi?
5. Cipramili ei ole lääke jota syödään tarvittaessa, koska se on pitkävaikutteinen, joten perustuuko kokemuksesi vaikutuksesta enemmän uskomiseen kuin todelliseen lääkkeen vaikutukseen.
6. Edellä olevaan viitaten, tee vankka päätös, että et tarvitse lääketä jokaisen pienen alakulon kohdatessa, koska masennuspäivät kuuluvat jokaisen ihmisen normaaliin elämään.
Ei kai juttusi ole lääketehtaan Cipramil-mainos. Siltä se nimittäin haiskahtaa.
Mitä ihmeen itua minun olisi lähteä moista keksimään?
"Uusia" masennuslääkkeitä, totta. Ja kuuluu niihin ainakin vielä 10 v. tästä eteenpäinkin. Pari ekaa viikkoa söin 20 mg vailla mitään vaikutusta, josta nostettiin 40 mg:een.
Pienentämistä kokeilin terapian aikana. Ja onnistuneesti myös omin päin kokemuksen karttuessa. Eikä kyseessä ole mikään 10 v:n lääkekuuri vaan pahimmassa tapauksessa koko elämän kestävä lääkitys. Toivon että näin ei ole.
Kysymuksessä numero 5 viittaan nimimerkkiini.
Ja kohta 6 on täyttä potaskaa kuten pitäisi tietää, jos on vähänkään asiantuntija vaikeasta depressiosta puhuttaessa. Se on ihan eri asia kuin "alakulo".
Enkä voi käsittää miksi moinen aggressiivisuus, en halunnut viestilläni loukata ketään vaan ennemminkin kertoa, että vaikeastakin depressiosta voi toipua eikä lääkehoitoa kannata pelätä, jos onnistuu löytämään oikean ja itselleen sopivan lääkkeen.
Vakava masennus on niin vaikea sairaus, että siitä ei pidä antaa harhaanjohtavia tietoja, niin kuin teit eka viestissä.
Kun sanot, että söit aluksi 20 Mg/vrk kaksi viikkoa,eikä lääke vaikuttanut, niin kai tiedät, ettei kyseinen lääke ala vaikuttaa kuin vasta useiden viikkojen jälkeen. Kaksi viikkoa on liian lyhyt aika tehdä johtopäätöksiä lääkkeen vaikutuksesta, kai lääkärisi sen sinulle kertoi. Jos ei kertonut, niin teki vakavan hoitovirheen nostaessaan annosta 40 Mg/vrk.
Tiedätkö, että serotoniinitason nostaminen on herkkä juttu monille. Cipramil voi aiheuttaa yliannoksena yliherkille ihmisille sen, että depressio muuttuu kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi, maanisdepressiivisyydeksi. Siksi on tärkeää, ettei kukaan anna mielikuvaa, että lääkitystä voin noin vain nostaa tai muutella mielialansa mukaan.
Ja yksin lääke ei paranna ketään, vaan tarvitaan lisäksi terapiaa ja masentumisen syiden tutkiskelua ja elämäntapojen ja masentumiselle altistavien pinttyneiden tottumusten: toisten ihmisten miellyttäminen, työnarkomania, periksiantamattomuus, täydellisyyteen pyrkiminen, radikaaleja muutoksia.
Toivon, että voisit päästä Cipramilista asteittain eroon. Miksikö? Kanattaa tutustua niihin haittavaikutuksiin, joita pitkäaikaiskäytön on todettu aiheuttavan. Tietoa löytyy ainakin englannin kielisiltä nettisivuilta esimerkiksi hakusanoilla: mental health researc.
Siteeraan uudestaan omaa, ihan ensimmäistä tekstiäni:
"Syön Cipramilia puolella annoksella estolääkityksenä syksyn ja talven ajan, keväällä ja kesällä en tarvitse lainkaan lääkkeitä. Nämä vuodet ovat opettaneet tuntemaan ihan tarkkaan milloin lääkkeet voi jättää, milloin niitä taas tarvitaan.
Käytän siis Cipramilia apunani tarvittaessa. Hallitsen itse oman lääkkeenkäyttöni, eivätkä lääkkeet minua. Olen toiveikas sen suhteen, että edessäni on vielä elämää täysin ilman lääkkeitä."
Takanani on myös psykoterapia, KELAn myöntämä maksimijakso kolme vuotta. Käyn (luonnollisesti!) kerran vuodessa uusimassa reseptini, jossa yhteydessä myös kerron lääkärilleni, millä tavalla kulloinkin olen lääkkeitä tarvinnut.
En ole missää vaiheessa pyrkinyt antamaan ohjeita "yliherkille ihmisille".
Tämä keskustelu päättyy osaltani tähän etten enää ärsyttäisi sinua enempää. Toivon että myös itse saat jossain vaiheessa apua.
Voin minäkin näin keskustelun lopuksi paljastaa, että söin aikonani n.1,5 vuotta Cipramilia ja kävin terapiassa. Cipramil piti tosiaan lopettaa, koska ne olivat aiheuttaa ns. ylireagoinnin ja sairauden muuttumisen maanisdepressiivisyydeksi. Onneksi näin ei ehtinyt käymään, koska älysin kertoa lääkärilleni uudet oudot tuntemukseni. Siksi saarnaan tästä aiheesta. Söin Cipramilin kanssa ja vielä Cipramilin lopettamisen jälkeenkin iltalääkettä. Se ja terapia auttoi, mutta paraneminen tapahtui vasta, kun ymmärsin, että minun on muutettava elämäntapojani ja pinttyneitä tottumuksiani, aloitettava uusi elämä.
Nyt olen ollut n. 5 vuotta terve, ei lääkkeitä eikä terapiaa. Ei masennusoireet ole täysin hävinneet, mutta minä olen oppinut elämään niiden kanssa ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
Aika kärkevää tekstiä, vaikket paljoa Cipramilista tunnu tietävän. Tässä keskustellussa sinä olet ainoa, joka annat harhaanjohtavia tietoja masennuksesta. "Onko C ollut myynnissä jo 10 vuotta? Eikös se ole näitä uusia masennuslääkkeitä? No ei todellakaan ole uusia! Itse käytin Cipramilia jo vuonna -92, eli aikas vanha lääke on siis kyseessä.
Toinen juttu on se, että kyllä kahdessa viikossa jo huomaa toimiiko lääkitys vai ei. Että senkin voisit vaikka itse kokeilla jos et muuten usko.
Pitkäaikaishaittavaikutuksista sen verran, että paljon vaarallisempaa on käyttää vaikka Buranaa päivittäin kuin Cipramilia, että älä viitsi syyllistää senkään takia - tai esitellä jotain oman näkemyksesi kannalla olevia nettisivuja. Cipramilit ei tee pahaa kellekään, joka niitä tarvitsee - käypäs vaikka lukemassa farmakologian kirjasi uudestaan. JOkainen ihminen tietää parhaiten omat tuntemuksensa ja olotilansa, eikä sinun pidä siinä kohtaa heristellä sormeasi pitkäaikaisvaikutteittesi kanssa.
Taidat olla joku yli-innokas hoitaja- tai lekuriopiskelija, joka luulee heti ekana vuonna tietävänsä kaiken kaikesta ja mikä on kaikille parhaaksi.
Itse kuulun myös siihen kategoriaan, joka on saanut elämänsä takaisin Cipramilin ansiosta. Terapioilla, ulkoilulla tai positiivisella ajattelulla ei tähän pisteeseen päästäisi. Mieti sitä!
Kiitos taustatuesta.
Luulin että tämän palstan tarkoituksena oli kokemusten jakaminen ja toimiminen jonkinlaisena epävirallisena vertaistukena, mutta ilmeisesti sitä eivät kaikki sulata.
Sanoit kauniisti ja aivan oikein: "Itse kuulun myös siihen kategoriaan, joka on saanut elämänsä takaisin Cipramilin ansiosta." Tätä tosiasiaa ei voi kukaan kiistää. Itse tunnen täsmälleen samoin.
Haluaisin yleiseti kommentoida keskusteluun, että on hyvä että joillekin on apua Cipramilista tms. masennuslääkkeestä. Kaikille juuri Cipramil ei kuitenkaan sovi. Ihmiset reagoivat eri lääkkeisiin eri tavalla. Joidenkin elämän lääke voi pelasta, joidenkin tuhota. Itse olen käyttänyt masennukseen/paniikkihäiriöön Zoloftia. "Parannuin" sairaudestani lähes täysin ja siitä suuri kiitos sopivalle lääkitykselle, jonka pystyin lopettamaan vuosi aloittamisen jälkeen oireiden uusiutumatta. Yksi asia mua pistää silmään ja ottaa aivoon - moni "haukkuu" faktojen tms. esittäjiä "yli-innokkaiksi hoitajiksi, lääkkeitä mainostaviksi lääkäreiksi", tms. Sairaanhoitajat tekevät arvostettavaa ja rankkaa työtä pienellä palkalla, ja lääkärihän ne auttaneetkin lääkkeet on määrännyt. Lääkärikin on vain ihminen, ei mikään JUmala joka tietää miten potilaan mieli ja ruumis reagoi juuri hänen määräämäänsä lääkkeeseen.
kun itse aloitin 10mg tabletilla, niin vaikutus oli kyllä tunnettavissa parin ensimmäisen päivän aikana selkeästi. toisaalta voin olla poikkeus, koska reagoin erilaisiin aivokemiaa stimuloiviin aineisiin , kuten kofeiiniin tai sokeriin, todella herkästi.
minä olen syönyt cipramilia noin kaksi vuotta. sitä ennen söin seronilia. täytyy sanoa että lääkitys on auttanut jonkin verran. pystyn ainakin opiskelemaan. terapiassa olen käynyt ja käyn edelleen. toivon että apu löytyy sitä kautta ettei tarvitse syödä lääkkeitä lopun ikää.
Onko Cipramilia ollut jo 10 vuotta, vai tarkoititko olleesi muulla lääkityksellä aluksi?
Hieno, että laitoit otsikoksi C voi auttaa. Se oli tosi aitoa.
Minulla on cipramil ja Lito. Liton olen voinut puolittaa ja rauh. unilääkkeet lopettaa. Lääkärin luvalla tietenkin. Terapiaa en ole juuri saanut, mutta minua kyllä kuunnellaan siitä mitä itse nyk. olostani kerron? 1/2 h joka toinen viikko, alussa oli joka viikko.
Mielentilani parantumisen auttajana on ollut lääkkeet, mietiskely ja jooga. Kun jatkan niitä niin luulenpa että sairauteni katoaa kokonaan, koska opin itse käsittelemään ongelmani, ilman että ne ilmestyvät sairauksina.
Olen jopa eilen itkenyt ilosta yhden minulle osoitetun herttaisen keskustelurepliikin johdosta. Muuten en ole itkenyt moniin vuosiin mistään.
En ollenkaan nyt tarkoita sinua: Siksi kai on niin tärkeää olla empaattinen ja rakastavakin kaikkia kohtaan. Joku, kuten esim. mie ite, tai sie ite, voi pahoittaa mielensä sairaan paljon kärkevästä repliikistä, vaikka sen asia olisi tosi.
joten napsitaan lääkkeemme niinkauan kuin tarvitaan ja ollaan sittenkin onnellisia kun ei tarvita 8=)
Rauhaa ja rakkautta muillekin palstan kirjoittajille.
Aloitin Cipramilin käytön 90-luvun alkuvuosina, jolloin lääke oli juuri tullut Suomessa yleisille markkinoille. Samaan aikaan popsittiin ihan yleisesti vielä niitä "vanhoja" masennuslääkkeitä (mm. Zoloft). Itse pääsin aloittamaan heti Cipramililla. Tätä aikaisempia ihan vastaavia tuotteita oli jo jokunen (mm. Prozac oli ollut käytössä jo joitakin vuosia).
SSRI-lääkkeet (serotoniinin takaisinoton estäjät) "keksittiin" vasta 80-luvulla ja ne levisivät pikavauhtia ympäri maailmaa vuosikymmenen vaihteessa. Ja mielestäni erittäin hyvästä syystä.
Onko Zoloft vanha masennuslääke? Minun käsitykseni on, että se on uudempi kuin Cipramil.
Taidat olla Cipramil-fani tai lääke-esittelijä. Mikä on todellinen yhteytesi sairauteen? Luin kyllä liikuttavan kertomuksesi, mutta jokin siinä mättää, anteeksi vain.
Mä en nyt jaksa tuollaista enää.
Get a life.
lääke-esittelijällä ois kirjoitella tänne palstalle???tuskinpa lääkärit tätä lukevat. eiköhän heillä ole parempaakin tekemistä!
En mainosta mitään, koska tärkeintä lääkkeissä on löytää kullekin sopivat ja vielä parempi kun ei tarvitse niitä ollenkaan.
Kohdallani C auttoi minua ottamaan itse selvää, mikä kaikki masentaa. Minulla on ollut kaksisuuntainen jo vuosikymmeniä...
Juuri näinä viikkoina otetaan selvää, voiko Litonkin vähentää vähän. Olen vähän liiankin tasainen.
En voi suositella mitään, koska lääkärit ovat vastuussa, mutta omalla kohdallani olen tyytyväinen Cipramiliin.