NetBios

Alla selitys sivulta http://www.tcm.hut.fi/Opinnot/Tik-110.350/Tehtavat/rfc/1001_1.html

Kannattaa yleensä ensin googlettaa.

NetBIOS-palvelu (Network Basic Input/Output System) kehitettiin IBM:n laboratorioissa ensimmäisiä PC-verkkoja varten. Se mahdollisti eri tietokoneissa toimivien sovellusten keskinäisen kommunikoinnin lähiverkossa ilman, että sovellusohjelmoijan täytyi tuntea verkkototeutuksen syvempiä saloja. Sittemmin Microsoftin omaksuttua rajapinnan NetBIOS-palvelusta on tullut hallitseva tekniikka mikrolähiverkoissa.

NetBIOS itsessään ei tue reititystä, vaan tarvitsee toisen protokollan kuljettimekseen liikuttaessa lähiverkon ulkopuolelle. RFC 1001 määritteleen standarditavan toteuttaa NetBIOS-palvelu TCP / UDP pohjaisena. Jotta palvelua voidaan hyödyntää internetissä tulee sen pohjautua yhteiseen verkkoprotokollaan. Toisaalta on tärkeää säilyttää sovellusrajapinta mahdollisimman samanlaisena, jotta säilytetään yhteensopivuus jo olemassa olevien sovellusten kanssa.

Mikroverkkojen luonne antaa NetBIOS-protokollalle joitain erityisvaatimuksia moniin muihin protokolliin verrattuina. Työasemia sammutellaan ja kännistellään, ja uusia laitteita liitetään ja poistetaan verkosta varoituksetta. Perinteiset pienet lähiverkot toimivat usein myös ilman keskuspalvelinta ja niiden on toimittava ilman aktiivista ylläpitoa.

Verkon NetBIOS-resurssit indentifioidaan nimillä, jotka sovellukset rekisteröivät verkkoon. Kahden samannimisen resurssin olemassaolo verkossa johtaa konfliktiin. Alemman tason osoitetiedot piilotetaan sovellukselta. NetBIOS tarjoaa sekä istunnolliset, että istunnottomat palvelut. Istunto luodaan kahden sovelluksen välille ja se tarjoaa luotettavan kaksisuuntaisen siirtotien. Tieto siirtyy paketeissa, joiden koko on 0 - 131,071 tavua. Istunnottomissa yhteydessä tieto siirtyy datagrammeina joko suoraan vastaannottajalle tai vaihtoehtoisesti broadcastina. Siirettävä tieto tulee mahtua yhteen UDP-pakettiin. Mikäli näin ei ole käytetään istonnollista yhteyttä.

RFC 1001 määrittelee NetBIOS-verkkoon kolmenlaisia solmuja. Broadcast (B-solmu), Point-to-point (P-solmu), ja Mixed mode -solmuja (M-solmu). B-solmut käyttävät broadcast-tekniikkaa vastaannottajan osoitteen selvittämiseksi. P- ja M-solumut käyttävät tähän NetBIOS-tukipalvelimia (NetBIOS support servers). Tukipalvelimia ovat NetBIOS Name Server (NBNS) ja NetBIOS Datagram Distribution (NBDD). Tukipalvelimet ovat osa NetBIOS-mekanismia ja ne ovat läpinäkyviä sovelluksille. Tukipalvelimen rooli voi siirtyä koneelta toiselle.

Microsoftin uusissa käyttöjärjestelmissä tulee TCP/IP-pino vakiona ja NetBIOS voi käyttää sitä kuten muitakin protokollia kuljettimenaan. Yleisenä vaihtoehtona on käyttää NetBEUI-protokollaa (NetBIOS Extended User Interface), joka tarjoaa teoreettisesti paremman suorituskyvyn paikallisverkossa, mutta ei tarjoa reititysmahdollisuutta. NetBIOS-toteutuksia löytyy myös muille käyttöjärjestelmille, kuten Unixeille. NetBIOS-palvelun avulla voidaan helposti jaella resursseja sekä vaihdella tiedostoja työasemien ja mahdollisten palvelinkoneiden välillä erityisesti mikroverkoissa