jossakin vaiheessa liikkumisen apuna? Itse olen juuri saanut ms-diagnoosin ja pelottaa todella paljon, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. (itselläni ollut vasta lieviä aistihäiriöitä)
Pahimmissa kauhukuvissani istun pyörätuolissa (vaikka tiedän, että on paljon pahempiakin asioita) mutta tällä hetkellä tämä asia pelottaa minua todella paljon.
Joutuvatko kaikki ms-diagnoosin saaneet pyörätuoliin?
Tuntuu, ettei elämälläni ole mitään tarkoitusta.
En saa näitä ajatuksia mielestäni.
Pahimmissa kauhukuvissani istun pyörätuolissa (vaikka tiedän, että on paljon pahempiakin asioita) mutta tällä hetkellä tämä asia pelottaa minua todella paljon.
Joutuvatko kaikki ms-diagnoosin saaneet pyörätuoliin?
Tuntuu, ettei elämälläni ole mitään tarkoitusta.
En saa näitä ajatuksia mielestäni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei ! Muistan hyvin ajatelleeni samoin juuri diagnoosin saaneena. Nyt on tullut sairastettua mäsää jo monta monituista vuotta ja minkäänlaisia apuvälineitä en ole tarvinnut vielä.
Kyllä tämän kanssa selviää, usko pois!! Elämälläsi on tarkoitus aivan varmasti ja se tarkoitus on taatusti muualla kuin ms-taudissa.
Hyvää jatkoa ja hyvää vointia sinulle :)
"Joutuvatko kaikki ms-diagnoosin saaneet pyörätuoliin?"
Eivät, monet jopa kuolevat vanhuuteen tietämättä koko taudista mitään. Toinen ääripää on se, joka joutuu käyttämään erilaisia apuvälineitä elämänsä jossain vaiheessa. Useilla tauti ei kovin paljoa ilmoittele itsestään kuin sen yhden kerran ja poistuu sitten jopa kymmeniksi vuosiksi, mahdollisesti lopuksi ikää.
sama ajatus oli mulla 5 vuotta sitten kun tieto tuli.eivät ole lääkkeitä määrännyt ja en oo vailla ollukkaan.näköhermon tulehdus oli ja siitä selvis.mut sen jälkeen ei oo ollu mitään ja elän normaalisti tuskin muistankaan edes koko tautii. että elä normaalia elämää nauti ja yritä unohtaa jos vaan voit ja jos ei oo mitään oireita .miten muuten alko sinun epäilys ja miten rupesivat selvittää..... no hyvät kesän jatkot ja hymyä huuleen ,,,tsemppiä
"miten muuten alko sinun epäilys ja miten rupesivat selvittää....."
Toisessa silmässä näköhäiriötä (n. 1½ v. sitten), kaksoiskuvia jne. Ensin epäiltiin valtimotukosta ja otettiin MRI, jossa näkyikin varsin odottamattomia muutoksia.
Nyt nuo kaksoiskuvat ovat häipyneet, tilalla muut oireet. Lääkityksenä käytän Avonexia. Välillä saattaa mennä useampikin päivä, etten muista koko vaivaa. En kuitenkaan tarvitse mitään apuvälineitä - vielä.
Sain diagnoosin tammikuussa 2003 ja ensimmäiset oireeni olivat heinäkuussa 1996. Kävelen edelleen normaalisti, ja käteni toimivat normaalisti. Vain rasituksessa oikea käteni ja jalkani väsyvät nopeammin, toisinaan tunnen pistelyä ja puutumista oikealla puolella kasvojani, jaloissani. MS on edelleen siis hiljaisessa vaiheessa. Harrastan joogaa, uintia, kuntoilua ja elän kohtuullisen terveellistä, en kuitenkaan kiihkomielisen terveellistä, elämää. Älä siis huolestu turhaan! Diagnoosin saaminen on shokki, mutta siitäkin selviää ja nyt olen alkanut jo luottaa siihen, että päivä kerrallaan sitä on elettävä... . Lisäksi lääketiede on tehnyt suuria harppauksia viime aikoina MSn kohdalla verrattuna parinkymmentä vuotta aikaisempaan tilanteeseen, joten voit luottavaisesti ajatella sitä, että sitten kun tautisi alkaa joskus oireilemaan enemmän, niin hoitoja on myös tarjolla.. Pyörätuoliin eivät siis kaikki MS sairastavat joudu.
itselläni ollut ms, jo 20 vuotta, ja kävelen ja lenkkeilen normaalisti, tietty matkat ovat lyhentyneet.. ,sain kirjoituksestasi sen kuvan, että sinulla myös vähäoireinen ms,ei kannata murehtia vaan hoida kuntoasi ja lenkkeile, iloinen mieli sekin vaikuttaa tähen sairauteen positiivisesti, hyvää kesää sinulle!