Keskusta piti puoluekokoustaan. Puolueen puheenjohtaja jäi siellä sivurooliin. Tärkein painotus häneltä oli: ”Suomea johdetaan tulevaisuudessakin keskustasta”. Johdetaan – mihin? Se jäi tarkemmin määrittämättä, mutta tiedetäänhän se kepun ohjelmista: takaisin menneisyyteen on tarkoitus meidät viedä.
Miten sinne halutaan meidän johtaa? Sen kertoi puoluesihteerin valinta, kokouksen tärkein tapahtuma. Ensiksi pitää saada valta nykyistä vahvemmin omiin hyppysiin. Sitä varten valittiin puoluesihteeriksi järjestöjyrä, Korsimon klooni. Hänen tehtävänään on vain taata vaalivoitto, keinoja kaihtamatta. Hänellä on sellaisesta kokemusta. Hän juuri oli Anneli Jäätteenmäen johtaman kepun vaalivoiton takana.
Tiedämme, millaisin keinoin se vaalivoitto tuli. Tiedämme myös, mitä voittajalle seurasi. Mutta tuskinpa järjestöjyrä siitä mitään on oppinut. Oppi on haettu kauempaa historiasta, josta löytyvät myös esikuvat – Korsimo ja Kekkonen – ja vallankäytön mallit. On aika jälleen palata aitoon ja ainoaan oikeaan maalaisliittolais-keskustalaisuuteen. Sieltä on Suomea helppo johtaa.
Myös kokoomus piti puoluekokoustaan. Nuori puheenjohtaja esiintyi kennedymäisesti, vaikka tämän päivän lehdet näkyvät vertaavan hänen puhettaan Martin Luther Kingin kuuluisaan puheeseen. Samaa kieltämättä oli Jyrki-boyn puheessa, jossa hän monet lauseensa aloitti ”tahdon, että Suomi on maa…”
Mutta Jyrki antoi myös selviä sisältöjä sille, mihin kokoomus maata johtaisi. Parempiin USA-suhteisiin, joista hän totesi ”Paavo Lipposen hallitusten aikaan meillä oli vahva ja rakentava suhde Yhdysvaltoihin. Nyt sitä ei ole”. Kataisen näkemyksen mukaan Ruotsin pääministeri Perssonista on tullut aktiivisin pohjoismainen poliitikko transatlattisissa suhteissa. ”Mitä se kertoo”, hän kysyi.
Katainen otti selvän myönteisen kannan myös Natoon. ”Miksi jäsenyys vahingoittaisi kaikista Euroopan maista vain Suomea”, ihmetteli Katainen. Katainen lupasi eläkeläisille lisää rahaa uudistamalla eläkeläisten verotusta niin, etteivät he joudu maksamaan veroa enemmän kuin palkansaajat vastaavasta summasta.
Katainen painotti moneen kertaan, että kokoomukseen voi luottaa nyt kuten aina: me emme koskaan ole luvanneet emmekä lupaa oppositiossakaan sellaista, jota emme pyrkisi hallituksessa toteuttamaan. Mihinhän Katainen mahtoi tällä viitata?
Kaikki kokousedustajat eivät pitäneet siitä, että tänään hyväksyttävään periaateohjelmaan on kokoomuksesta tulossa määritelmä keskustaoikeistolaisena puolueena. ”Kun keskusta on värittynyt tietyllä tavalla”, sanoi eräs nuori kokousedustaja.
Hyvä, ettei kepun puoluesihteeriksi tullut Alkio, joka olisi liberaaleilla teemoillaan halunnut kepun pääsevän nykyistä paremmin myös etelän asutuskeskuksiin. Minkä helskutin takia meidän pitäisi suvaita kepun tulo tänne? Toteuttamaan niitä ohjelmia, joilla se haluaa kupata meitä entistä enemmän kepu-Suomen hyväksi? Ohjelmia, joissa se julistautuu näiden seutukuntien vihaajaksi. Niiden kannattaminen edellyttäisi, että me todella vihaisimme itseämme ja rakkaita kotiseutujamme.
Miten sinne halutaan meidän johtaa? Sen kertoi puoluesihteerin valinta, kokouksen tärkein tapahtuma. Ensiksi pitää saada valta nykyistä vahvemmin omiin hyppysiin. Sitä varten valittiin puoluesihteeriksi järjestöjyrä, Korsimon klooni. Hänen tehtävänään on vain taata vaalivoitto, keinoja kaihtamatta. Hänellä on sellaisesta kokemusta. Hän juuri oli Anneli Jäätteenmäen johtaman kepun vaalivoiton takana.
Tiedämme, millaisin keinoin se vaalivoitto tuli. Tiedämme myös, mitä voittajalle seurasi. Mutta tuskinpa järjestöjyrä siitä mitään on oppinut. Oppi on haettu kauempaa historiasta, josta löytyvät myös esikuvat – Korsimo ja Kekkonen – ja vallankäytön mallit. On aika jälleen palata aitoon ja ainoaan oikeaan maalaisliittolais-keskustalaisuuteen. Sieltä on Suomea helppo johtaa.
Myös kokoomus piti puoluekokoustaan. Nuori puheenjohtaja esiintyi kennedymäisesti, vaikka tämän päivän lehdet näkyvät vertaavan hänen puhettaan Martin Luther Kingin kuuluisaan puheeseen. Samaa kieltämättä oli Jyrki-boyn puheessa, jossa hän monet lauseensa aloitti ”tahdon, että Suomi on maa…”
Mutta Jyrki antoi myös selviä sisältöjä sille, mihin kokoomus maata johtaisi. Parempiin USA-suhteisiin, joista hän totesi ”Paavo Lipposen hallitusten aikaan meillä oli vahva ja rakentava suhde Yhdysvaltoihin. Nyt sitä ei ole”. Kataisen näkemyksen mukaan Ruotsin pääministeri Perssonista on tullut aktiivisin pohjoismainen poliitikko transatlattisissa suhteissa. ”Mitä se kertoo”, hän kysyi.
Katainen otti selvän myönteisen kannan myös Natoon. ”Miksi jäsenyys vahingoittaisi kaikista Euroopan maista vain Suomea”, ihmetteli Katainen. Katainen lupasi eläkeläisille lisää rahaa uudistamalla eläkeläisten verotusta niin, etteivät he joudu maksamaan veroa enemmän kuin palkansaajat vastaavasta summasta.
Katainen painotti moneen kertaan, että kokoomukseen voi luottaa nyt kuten aina: me emme koskaan ole luvanneet emmekä lupaa oppositiossakaan sellaista, jota emme pyrkisi hallituksessa toteuttamaan. Mihinhän Katainen mahtoi tällä viitata?
Kaikki kokousedustajat eivät pitäneet siitä, että tänään hyväksyttävään periaateohjelmaan on kokoomuksesta tulossa määritelmä keskustaoikeistolaisena puolueena. ”Kun keskusta on värittynyt tietyllä tavalla”, sanoi eräs nuori kokousedustaja.
Hyvä, ettei kepun puoluesihteeriksi tullut Alkio, joka olisi liberaaleilla teemoillaan halunnut kepun pääsevän nykyistä paremmin myös etelän asutuskeskuksiin. Minkä helskutin takia meidän pitäisi suvaita kepun tulo tänne? Toteuttamaan niitä ohjelmia, joilla se haluaa kupata meitä entistä enemmän kepu-Suomen hyväksi? Ohjelmia, joissa se julistautuu näiden seutukuntien vihaajaksi. Niiden kannattaminen edellyttäisi, että me todella vihaisimme itseämme ja rakkaita kotiseutujamme.
Vastaukset 5
Vanhimmat
- toive päästä vaikkapa vain parikymmentä vuotta nuoremmaksi! (-;
Siinäpä pannaan puolueet mukavasti vertailuun. Luulisi tuon herättävän ajatuksia kehittyneemmillä alueilla ja väkirikkaimmissa osia Suomea, eli siellä, missä äänestäjät ovat. Täällä pääkaupunkiseudulla olemme jo ennestään valistuneempia, kuten vaalitulokset aina kertovat.
Kiva kun joku kuvailee konservatiivipuoluetta tulevaisuuteen suuntautuneena.
Eilisessä tv-raportissa kokoomuslaiset näyttäytyivät tympeinä ympäripyöreinä kritiikkiin kykenemättöminä itsekehun kyllästäminä könsikkäinä. Oli reippaasti alkoholisoitunutta entistä leidiä ja suunsa sulkenutta omien mietteittensä panttaajaa. Ja puoluetta johtamassa uskottavuutta tavoitteleva teinipoika, varmaan vanhojen tanttojen silmissä söpönen.
Kiva tietysti jos jyrkiboy ottaa ihan oikeasti ideologista kantaa ja haikailee Lipposen perään. Se onkin oikein sopiva kanta nuorekkaalle kokoomuspojalle.
Onhan niissä toki paljon yhteistä, Keskustassa ja Kokoomuksessa. Ainakin tuo pysähtyneisyys.
Nyt Kokoomuksen varapuheenjohtajistoon valittiin jeesustelija Eija-Riitta Korhola. Tämä kertoo jotain siitä mihin suuntaan puolue on taantumassa. Takaisin niihin aikoihin, jolloin virrenveisaajat vielä olivat olennainen osa Kokoomusta.
Mutta nythän ne ovat kuin veljespuolueita, nämä virrenveisuupuolueet. Jos heräisi jossain eikä tietäisi missä, ei auta vaikka kuulisi kauheata haaarrrastaaa ja veeenyvääää veisaamista ympäriltä. Sitä voisi olla joko herännäisjuhlissa, Kepun tai kokoomuksen kokouksessa.
Hui mikä herätys. Mieluummin sitä näkisi painajaisia. Ne eivät sentään olisi totta.
Onko pysähtyneisyyttä, jos vaaditaan USA-suhteittemme elvyttämistä sellaisiksi kuin ne olivat Lipposen hallitusten aikana?
Onko pysähtyneisyyttä, jos kysytään "miksi ainoana maana Euroopassa meille Natojäsenyys olisi vaarallinen"?
Onko pysähtyneisyyttä, jos vaaditaan työn kunnioituksen palautusta niin, että kenellekään ei voida sanoa "sinä teet paskaduunia"?
Onko pysähtyneisyyttä se, että kokouksessa tärkeimmiksi teemoiksi nousevat tavoitteet asioissa eikä vain puoluesihteerin henkilö.
Eija-Riitta Korholasta kokoomus sai varaapuheenjohtajakseen paitsi taatusti kaikkien puolueittemme johtohenkilöt mukaan lukien näpsäkimmän näköisen kaunottaren myös erittäin sympaattisen ja asiallisen osaajan.