Tiedättekös mitä aattelen kun en meinaa kerta kaikkiaan jaksaa. Voimat ei riitä tähän jokapäiväiseen pyöritykseen ja alituiseen vauvan seurassa oloon ja hänen ehdoillaan elämiseen. Aattelen joka päivä että laitan vauvan adoptoitavaksi tai sukulaisille kokonaan ja pistän itseni hautaan, koska en jaksa millään enää, en pitkään aikaan ole jaksanut ja mut on jätetty vielä yksin vauvani kanssa. Minkä ihmeen takia täällä tarttee elää? Ei täällä mitään apua mistään saa, vaikka kaikki sitä jankuttaa ja jankuttaa. Siis vitun naurettavaa olla joka ideanikkari näin epätoivoiselle ihmiselle, ihan kun itse ei tietäisi että "jostain pitää apua saada jne" Haistakaa saatanan tekopyhät p*. Sitä apua nimen omaan EI saa, vaikka lapsen isää polvillaan rukoilisi tai isovanhempia tai ketä asiantuntijaa vaivaisi. Kukaan ei oikeasti pysty minua auttamaan. Kaikki on solmussa, voimat lopussa. Ikävä lapsen isää turhaan ja ikävä pois täältä. Valtava ahdistus ja väsymys päällä viikosta toiseen.
Olkaa onnellisia te köyhät masentuneet väsyneet ja sairaat, joiden ei tarvitse kantaa tällaista vastuuta toisen ihmisen elämästä vielä kaiken muun päälle. Mulle varmaan käy vielä jonakin päivänä huonosti, koska olen varmaan kirottu. Itse toivon pikaista pääsyä pois elämästä, niin kauan kuin elän.
Olkaa onnellisia te köyhät masentuneet väsyneet ja sairaat, joiden ei tarvitse kantaa tällaista vastuuta toisen ihmisen elämästä vielä kaiken muun päälle. Mulle varmaan käy vielä jonakin päivänä huonosti, koska olen varmaan kirottu. Itse toivon pikaista pääsyä pois elämästä, niin kauan kuin elän.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ajatteleppa niin päin että sulla just on syy elää... nimittäin se ihana pienokainen... ne kellä ei o mitään syytä elää on helpompi tehdä itselleen jotain. VOIMIA.
Jos sulla on todella niin paha olla-vie lapsi vaikka pakosti jollekkin hoitoon siksi ajaksi kun haet apua itsellesi(kerro ettet jaksa enään)koska onhan sullakin ollut joskus iloisia/hyviä päiviä..kyllä sä voit vielä ne löytää-mut sä tarviit nyt mun mielestä aikaa ja apua itsellesi-anna toisten hoitaa lapsi nyt muuten asiat menee vaan huonompaan suuntaan. Toivotan Onnea!( p.s ei itsellänikään mikään paras päivä mutta toivotaan että olisi huomenna)
Alkoiko syntymän jälkeen vai ennen synnytystä?
On olemassa myös synnytysmasennus. Se saattaa olla tosi paha ja liittyä esimerkiksi synnytkseen liittyvien hormoniheilahteluihin ja hormonitasapainon muutokseen. Jos tuohon vielä liittyy se, että lapsen isä on teidät jättäny / hylännyt ja joudut muutenkin olemaan yksin, tilanne voi toki tuntua vielä pahemmalta.
Lisäksi kun oletetaan, että synnytksen jälkeen sun "PITÄISI" olla niin hemmetin onnellinen, se saattaa vielä tuoda lisätaakkansa.
Niin mutta - onko susta tuntunut tuolta jo pitkään ennen synnytystä / raskautta vai onko tuo tullut synnytksen yhteydessä?
ei oteta asioitasi vakavasti, kait olet kertonut tosi tarkkaan miten pa....mainen olotila sulla nyt! turvakoti vois olla yksi mahdollisuus tai ns. ensiasuntola jossa muitakin yksin lapsen kanssa eläviä, sieltä käsin voisit käydä oman kuntosi hoidattamassa ja muut hoitaisivat sillä aikaa lastasi, saisit vähän vapaata tuosta 24h sitoutumisesta vauvaan. Sit vois sosiaalitoimen kautta päästä myös asumaan lapsen kans lastenkotiin siel on yleensä sellanen perhehuoneisto jossa voi elää itsellisesti, mutta hoitoapu ois kuitenkin lähellä. Jos olet hakenut apua, mutta et saanut voit tehdä valituksen sosiaalihoitajalle tai lääkäri, neuvolakäyntien tuloksettomuudesta potilasasiamiehelle! Valoisampaa tulevaisuutta Sinulle ja lapsellesi! (myös yhteys kriisikeskukseen vois tuoda tuloksia sinne voi soittaa nimettömänä tai mennä käymään ilman ajanvarausta ja tulevat myös kotikäynnille jos et itse jaksa lapsen kans lähtee!)
Miten sulla nyt menee, oletko hakenut apua? ei kannata jäädä yksin tollasen asian kanssa
Kaikki päivät ei tosiaankaan ole aina yhtä mustia, väsymys ja uurastus vie vaan välillä tyystin voimat. Vain sellainen voi sen tietää, jolta viedään ympäriltä kaikki mihin on uskonut ja mitä välttämättä tarvitsee ja siltikin on vain paahdettava tauotta kuin mitään ei olisikaan vialla. Tunteva nainenhan olen enkä pelkkä äiti-robotti, hyvänen aika! Joka päivä nää ajatukset kyllä mielessä käy, mutta on onneksi tosiaan välillä muutakin ajateltavaa. Apua toisinaan tipahtelee yllättävälläkin tavalla, ehkä joku tuolla yläkerrassa yrittää jeesata meitä silläkin tavalla.
Kiva että voit paremmin, ehkä se auttaa kun tiedostat itse ongelman ja yrität selvittää sen(vaikka kaikki ois viety ympäriltä,ni etsit toisenlaista ympäristöä ehkä) Ja tehdä sellasia asioita mistä tykkäät ja jos ainakin viesit vauvan hoitoon välillä-sehän on vaan teille kummallekin hyvä asia-että sulla todella on muutakin elämää niin sitten taas jaksat