Miksi pankit haluavat pakkomielteisesti ylläpitää valhetta? Miksi oikeusministeriö, VVM, KTM ja Takuu-Säätiö ovat juonessa riettaasti mukana? Miksi Yleisradio ja muu media ei aseta kyseenalaiseksi koko jättimäistä JOHANNES KOSKISEN puhaltamaa kuplaa? Siksi, että
VALLAN VÄÄRINKÄYTTÄJÄT OVAT UMPIKUJASSA
/// STT levitti Kalevalanpäivän kunniaksi epäuutisen, jota se on toistanut aikaisemminkin. Tarinassa ei ole mitään järkeä. Säälittävää journalismia, johon kuuluu myös Tilastokeskuksen kuukausittain toistuva "työvoimatutkimus". Kansaa ryvetetään virallisissa valheissa, joissa vallan väärinkäyttäjät uivat korviaan myöten. Silti he eivät ymmärrä pitää suutaan kiinni. Ennen pitkää ymmärtämättömyys tosin koituu kansakunnan pelastukseksi. STT:n satu perustuu tähän oikeusministeriön tiedotteeseen 28.2.2005:
Velkasovintoja syntyi noin 7 000
Velkasovinto-ohjelmassa oli vuoden 2004 päättyessä saatu aikaan yhteensä 6 350 sovintoa. Käsiteltävänä on vielä hakemuksia, joten ohjelmassa päästäneen kaikkiaan noin 7 000 sovintoon, arvioidaan ohjelman loppuraportissa. Velkasovinto-ohjelma käynnistettiin vuoden 2002 syksyllä ja sen puitteissa tehtiin sovintoja noin kahden vuoden ajan. Ohjelman tarkoituksena oli ratkaista niiden yksityishenkilöiden velkaongelmia, joiden hoitamattomat pankkiluotot olivat peräisin 1990-luvun alun laman ajalta. Heille tehtiin räätälöityjä vapaaehtoisia maksuohjelmia velkajärjestelylain periaatteiden mukaisesti.
Vapaaehtoisten velkasovintojen edistämiseen sitoutuivat yhteisesti Suomen Pankkiyhdistys, oikeusministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, valtiovarainministeriö sekä Takuu-Säätiö. Myöhemmin ohjelmaan liittyivät myös keskeiset perintäalan toimijat, joille pankit olivat myyneet suuren osan lama-ajan saatavistaan. Velkasovintojen avulla velkojat saavat perityksi noin yhden kymmenesosan saatavistaan. Vaikka velkasovinto-ohjelma on päättynyt, sovintoja tehdään edelleen velkojien ja velallisten kesken. Pankit ja perimistoimistot korostavat, että sovintojen tekeminen on osa niiden normaalia toimintaa.
Myös velkajärjestelyhakemukset tuomioistuimissa lisääntyivät velkasovinto-ohjelman aikana, kun sitä ennen niiden määrä oli laskemaan päin. Hakemusten määrää kasvatti erityisesti vuonna 2003 voimaan tullut uudistus, jonka myötä velkajärjestelyn saattoi saada tuomioistuimessa aikaisempaa helpommin. Velkajärjestelyjä aloitettiin kahden vuoden aikana yhteensä noin 7 200. Arviolta puolet hakemuksista koski velkasovinto-ohjelman piiriin kuuluneita velallisia. Velkasovintoprojektin aikana velkojaan sai järjestellyksi siten noin 10 000 lama-aikana velkaantunutta, kun velkajärjestelyt otetaan huomioon. Velkasovinnoissa velkojat saavat perityksi noin yhden kymmenesosan saatavistaan, mikä vastaa lakisääteisten velkajärjestelyjenkin tulosta. Merkittävin ero velkasovintojen ja lakisääteisten velkajärjestelyjen välillä on ollut velkasovintojen tekeminen kertasuorituksella. Noin 30 prosenttia velkasovinnoista perustui velallisen maksamaan kertasuoritukseen, kun taas velkajärjestelyssä määrätään yleensä viiden vuoden pituinen maksuohjelma.
Kokonaan uutena menettelytapana velkasovintoprojektissa otettiin käyttöön niin sanottu kevennetty menettely, jossa tietyt kriteerit täyttävä pitkäaikaisesti maksukyvytön velallinen sai heti velat anteeksi. Kevennetty menettely koski vain pankkivelkoja. Tällaisia sopimuksia tehtiin noin 1 050.
Kaikki velkasovintohankkeeseen osallistuneet toimijat ovat yhtä mieltä siitä, että hankkeen merkitys on ollut huomattava. Sovintohankkeen saama julkisuus aktivoi myös muita kuin hankkeen piiriin kuuluvia etsimään ratkaisua velkaongelmiinsa. Velkaneuvonnan asiakasmäärä kasvoi noin viidenneksellä.
Sovintojen määrän perusteella ohjelman tavoite osoittautui kuitenkin liian kunnianhimoiseksi. Tavoitteena oli, että kahden vuoden aikana pystyttäisiin selvittämään kymmeniä tuhansia vakavia velkaongelmia. Monet lamavelallisista eivät kuitenkaan edes vastanneet velkojien yhteydenottokirjeisiin. Pitkäaikaisen velkakierteen vuoksi osalla velallisista ei ole voimia selvittää vanhoja velkojaan ja neuvotella sovintoratkaisusta. Kaikilla velallisilla ei myöskään ole intressiä velkojen selvittelyyn joko varattomuutensa vuoksi tai siksi, etteivät he halua kertoa velkojille taloudellista asemaansa tai sidoksiaan. Sovintohankkeen tuloksellisuutta mitattaessa ongelmana on lisäksi se, ettei lamavelallisten lukumäärästä ole varmaa tietoa. Alkuperäinen arvio 60 -70 000 lamavelallisesta havaittiin hankkeen aikana liian korkeaksi. Pankkien tämänhetkisen käsityksen mukaan oikeampi arvio olisi ollut kolmanneksen pienempi eli noin 40 000.
Velkasovintohanke on osoittanut ylivelkatilanteen hoitamisen ongelmallisuuden. Lamavelallisten tilanteen selvittäminen työllisti talous- ja velkaneuvontaa arvioituakin enemmän. Velalliset ovat nimittäin monivelkaisia ja velkaantumisperusteena on usein lakannut yritystoiminta, jolloin velkoihin voi liittyä mutkikkaita vastuu- ja takaussuhteita. Sekä velallis- että velkojapuolella on ehtinyt tapahtua useita muutoksia laman päättymisestä kuluneiden yli kymmenen vuoden aikana. Hankkeen toteuttamista vaikeutti se, että kaikki velkojat eivät tehneet sovintoja samoilla ehdoilla. Yhteisistä toimintatavoista ei myöskään ollut etukäteen sovittu riittävän konkreettisesti eri velkojatahojen ja velkaneuvojien kesken. Jotta ylivelkaantumista ja sen seurauksia voidaan ehkäistä, tarvitaan sekä ennalta estävää että korjaavaa toimintaa. Velkaongelmat tulisi tunnistaa ja ratkaista tuoreeltaan. Viranomaistoiminnan koordinointiin sekä luotonantajien ja viranomaisten yhteistoiminnan tarpeeseen onkin kiinnitetty huomiota muun muassa velkahallintaohjelmassa.
Vapaaehtoisen velkasovinto-ohjelman loppuraportti on oikeusministeriön verkkosivuilla osoitteessa www.om.fi/30498.htm
Valheuutisesta on mahdotonta löytää faktaa edes siteeksi, ellei sellaiseksi lueta "velkasovinto-ohjelmassa" mukana olevien luetteloa.
Perusvalhe on se, että pankkivelkaa ylipäänsä olisi olemassa. Kaikki nuo velat maksettiin pankeille viimeistä penniä myöten, pääosin ESKO AHON toimesta verovaroilla. Noin 16 % eli parhaat päältä pankit kuorivat itselleen ja myivät loput viiden prosentin pääomahinnalla tahoille, jotka eivät ole koskaan rahoittaneet yhtäkään nykyisistä uhreistaan. Miksi oikeuskansleri PAAVO NIKULA ei puutu lapsiksi jääneiden vallankäyttäjien leikkiin ja vihellä sitä poikki? Maksettuja velkoja peritään täysin ammattitaitoisilta, työkykyisiltä, työhaluisilta velattomilta pakkojoutilailta ja velkojina ovat tuntemattomat, jotka eivät ole koskaan toimineet luotottajina! Todelliset pankkirosvot istuvat nahkasohvissa pankkitiskien takana.
Oleellinen syy siihen, miksi "velkasovinto-ohjelma" ei toiminut, on oikeusministeriön pelleily. Se käynnisti yhtäkkiä kesken kokeilun rinnakkaismallin, ns. "nopeutetun ohjelman". Siihen oli määrä päästä kaikkien nolla- ja miinusmaksuvaraisten sekä niiden joilla ei ole enää käytännön mahdollisuuksia koskaan suoriutua virtuaalivelastaan. Nopeutettua ohjelmaa käytettiin vain pisteidenkeruutemppuna. Pieni osa - runsas tuhat siihen oikeutetuista päästettiin mukaan ja loput päätettiin pitää elinkautisessa velkavankeudessa. Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksen MARJUT JOKELAN mukaan oli aivan sama, pääsikö ikivaraton vapaaksi heti vai haudassa - hänhän joka tapauksessa vapautuu! Tällaisissa käsissä lepää suomalainen "oikeus"! Jos kevennettyyn malliin olisi otettu kaikki siihen oikeutetut, elämään pelastettujen määrä olisi vähintään kymmenkertainen. Nyt veronmaksajilta revitään kymmeniä miljardeja veroeuroja joka vuosi vain henkisen ka´nsanmurhan ylläpitoon, että vallan väärinkäyttäjät säilyttäisivät kasvonsa kunnes uhrit ovat elävinä haudoissaan.
Tästä on kysymys, kun asiasta puhutaan oikeilla nimillä. Kun loppuunmaksettua velkakirjaa ei mitätöidä, kyseessä on rikos. Kun mitätöimätön velkakirja myydään pankkisalaisuuksineen sivullisille, kyseessä on rikos. Kun pankki tuhoaa velka-asiakkaansa kiinteät vakuudet, kyseessä on rikos. Suomessa on kahdenlaisia rikoksia ja kahdenlaisia rikollisia. On rikoksia joista toisia ei tuomita ja toiset tuomitaan. On tekoja, jotka joidenkin tekeminä eivät ole rikoksia mutta muiden tekeminä ovat. Siksi Suomi on maailman neljänneksi epäuskottavin "oikeuvaltio" ja siksi mihinkään hyödylliseen ei ole rahaa. Kaikki joudutaan käyttämään likaiseen poliittisen valtapeliin.
Tuomiopäivän aurinko nousee vielä, ennusti myös kirjailija ARTO PAASILINNA.
VALLAN VÄÄRINKÄYTTÄJÄT OVAT UMPIKUJASSA
/// STT levitti Kalevalanpäivän kunniaksi epäuutisen, jota se on toistanut aikaisemminkin. Tarinassa ei ole mitään järkeä. Säälittävää journalismia, johon kuuluu myös Tilastokeskuksen kuukausittain toistuva "työvoimatutkimus". Kansaa ryvetetään virallisissa valheissa, joissa vallan väärinkäyttäjät uivat korviaan myöten. Silti he eivät ymmärrä pitää suutaan kiinni. Ennen pitkää ymmärtämättömyys tosin koituu kansakunnan pelastukseksi. STT:n satu perustuu tähän oikeusministeriön tiedotteeseen 28.2.2005:
Velkasovintoja syntyi noin 7 000
Velkasovinto-ohjelmassa oli vuoden 2004 päättyessä saatu aikaan yhteensä 6 350 sovintoa. Käsiteltävänä on vielä hakemuksia, joten ohjelmassa päästäneen kaikkiaan noin 7 000 sovintoon, arvioidaan ohjelman loppuraportissa. Velkasovinto-ohjelma käynnistettiin vuoden 2002 syksyllä ja sen puitteissa tehtiin sovintoja noin kahden vuoden ajan. Ohjelman tarkoituksena oli ratkaista niiden yksityishenkilöiden velkaongelmia, joiden hoitamattomat pankkiluotot olivat peräisin 1990-luvun alun laman ajalta. Heille tehtiin räätälöityjä vapaaehtoisia maksuohjelmia velkajärjestelylain periaatteiden mukaisesti.
Vapaaehtoisten velkasovintojen edistämiseen sitoutuivat yhteisesti Suomen Pankkiyhdistys, oikeusministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, valtiovarainministeriö sekä Takuu-Säätiö. Myöhemmin ohjelmaan liittyivät myös keskeiset perintäalan toimijat, joille pankit olivat myyneet suuren osan lama-ajan saatavistaan. Velkasovintojen avulla velkojat saavat perityksi noin yhden kymmenesosan saatavistaan. Vaikka velkasovinto-ohjelma on päättynyt, sovintoja tehdään edelleen velkojien ja velallisten kesken. Pankit ja perimistoimistot korostavat, että sovintojen tekeminen on osa niiden normaalia toimintaa.
Myös velkajärjestelyhakemukset tuomioistuimissa lisääntyivät velkasovinto-ohjelman aikana, kun sitä ennen niiden määrä oli laskemaan päin. Hakemusten määrää kasvatti erityisesti vuonna 2003 voimaan tullut uudistus, jonka myötä velkajärjestelyn saattoi saada tuomioistuimessa aikaisempaa helpommin. Velkajärjestelyjä aloitettiin kahden vuoden aikana yhteensä noin 7 200. Arviolta puolet hakemuksista koski velkasovinto-ohjelman piiriin kuuluneita velallisia. Velkasovintoprojektin aikana velkojaan sai järjestellyksi siten noin 10 000 lama-aikana velkaantunutta, kun velkajärjestelyt otetaan huomioon. Velkasovinnoissa velkojat saavat perityksi noin yhden kymmenesosan saatavistaan, mikä vastaa lakisääteisten velkajärjestelyjenkin tulosta. Merkittävin ero velkasovintojen ja lakisääteisten velkajärjestelyjen välillä on ollut velkasovintojen tekeminen kertasuorituksella. Noin 30 prosenttia velkasovinnoista perustui velallisen maksamaan kertasuoritukseen, kun taas velkajärjestelyssä määrätään yleensä viiden vuoden pituinen maksuohjelma.
Kokonaan uutena menettelytapana velkasovintoprojektissa otettiin käyttöön niin sanottu kevennetty menettely, jossa tietyt kriteerit täyttävä pitkäaikaisesti maksukyvytön velallinen sai heti velat anteeksi. Kevennetty menettely koski vain pankkivelkoja. Tällaisia sopimuksia tehtiin noin 1 050.
Kaikki velkasovintohankkeeseen osallistuneet toimijat ovat yhtä mieltä siitä, että hankkeen merkitys on ollut huomattava. Sovintohankkeen saama julkisuus aktivoi myös muita kuin hankkeen piiriin kuuluvia etsimään ratkaisua velkaongelmiinsa. Velkaneuvonnan asiakasmäärä kasvoi noin viidenneksellä.
Sovintojen määrän perusteella ohjelman tavoite osoittautui kuitenkin liian kunnianhimoiseksi. Tavoitteena oli, että kahden vuoden aikana pystyttäisiin selvittämään kymmeniä tuhansia vakavia velkaongelmia. Monet lamavelallisista eivät kuitenkaan edes vastanneet velkojien yhteydenottokirjeisiin. Pitkäaikaisen velkakierteen vuoksi osalla velallisista ei ole voimia selvittää vanhoja velkojaan ja neuvotella sovintoratkaisusta. Kaikilla velallisilla ei myöskään ole intressiä velkojen selvittelyyn joko varattomuutensa vuoksi tai siksi, etteivät he halua kertoa velkojille taloudellista asemaansa tai sidoksiaan. Sovintohankkeen tuloksellisuutta mitattaessa ongelmana on lisäksi se, ettei lamavelallisten lukumäärästä ole varmaa tietoa. Alkuperäinen arvio 60 -70 000 lamavelallisesta havaittiin hankkeen aikana liian korkeaksi. Pankkien tämänhetkisen käsityksen mukaan oikeampi arvio olisi ollut kolmanneksen pienempi eli noin 40 000.
Velkasovintohanke on osoittanut ylivelkatilanteen hoitamisen ongelmallisuuden. Lamavelallisten tilanteen selvittäminen työllisti talous- ja velkaneuvontaa arvioituakin enemmän. Velalliset ovat nimittäin monivelkaisia ja velkaantumisperusteena on usein lakannut yritystoiminta, jolloin velkoihin voi liittyä mutkikkaita vastuu- ja takaussuhteita. Sekä velallis- että velkojapuolella on ehtinyt tapahtua useita muutoksia laman päättymisestä kuluneiden yli kymmenen vuoden aikana. Hankkeen toteuttamista vaikeutti se, että kaikki velkojat eivät tehneet sovintoja samoilla ehdoilla. Yhteisistä toimintatavoista ei myöskään ollut etukäteen sovittu riittävän konkreettisesti eri velkojatahojen ja velkaneuvojien kesken. Jotta ylivelkaantumista ja sen seurauksia voidaan ehkäistä, tarvitaan sekä ennalta estävää että korjaavaa toimintaa. Velkaongelmat tulisi tunnistaa ja ratkaista tuoreeltaan. Viranomaistoiminnan koordinointiin sekä luotonantajien ja viranomaisten yhteistoiminnan tarpeeseen onkin kiinnitetty huomiota muun muassa velkahallintaohjelmassa.
Vapaaehtoisen velkasovinto-ohjelman loppuraportti on oikeusministeriön verkkosivuilla osoitteessa www.om.fi/30498.htm
Valheuutisesta on mahdotonta löytää faktaa edes siteeksi, ellei sellaiseksi lueta "velkasovinto-ohjelmassa" mukana olevien luetteloa.
Perusvalhe on se, että pankkivelkaa ylipäänsä olisi olemassa. Kaikki nuo velat maksettiin pankeille viimeistä penniä myöten, pääosin ESKO AHON toimesta verovaroilla. Noin 16 % eli parhaat päältä pankit kuorivat itselleen ja myivät loput viiden prosentin pääomahinnalla tahoille, jotka eivät ole koskaan rahoittaneet yhtäkään nykyisistä uhreistaan. Miksi oikeuskansleri PAAVO NIKULA ei puutu lapsiksi jääneiden vallankäyttäjien leikkiin ja vihellä sitä poikki? Maksettuja velkoja peritään täysin ammattitaitoisilta, työkykyisiltä, työhaluisilta velattomilta pakkojoutilailta ja velkojina ovat tuntemattomat, jotka eivät ole koskaan toimineet luotottajina! Todelliset pankkirosvot istuvat nahkasohvissa pankkitiskien takana.
Oleellinen syy siihen, miksi "velkasovinto-ohjelma" ei toiminut, on oikeusministeriön pelleily. Se käynnisti yhtäkkiä kesken kokeilun rinnakkaismallin, ns. "nopeutetun ohjelman". Siihen oli määrä päästä kaikkien nolla- ja miinusmaksuvaraisten sekä niiden joilla ei ole enää käytännön mahdollisuuksia koskaan suoriutua virtuaalivelastaan. Nopeutettua ohjelmaa käytettiin vain pisteidenkeruutemppuna. Pieni osa - runsas tuhat siihen oikeutetuista päästettiin mukaan ja loput päätettiin pitää elinkautisessa velkavankeudessa. Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksen MARJUT JOKELAN mukaan oli aivan sama, pääsikö ikivaraton vapaaksi heti vai haudassa - hänhän joka tapauksessa vapautuu! Tällaisissa käsissä lepää suomalainen "oikeus"! Jos kevennettyyn malliin olisi otettu kaikki siihen oikeutetut, elämään pelastettujen määrä olisi vähintään kymmenkertainen. Nyt veronmaksajilta revitään kymmeniä miljardeja veroeuroja joka vuosi vain henkisen ka´nsanmurhan ylläpitoon, että vallan väärinkäyttäjät säilyttäisivät kasvonsa kunnes uhrit ovat elävinä haudoissaan.
Tästä on kysymys, kun asiasta puhutaan oikeilla nimillä. Kun loppuunmaksettua velkakirjaa ei mitätöidä, kyseessä on rikos. Kun mitätöimätön velkakirja myydään pankkisalaisuuksineen sivullisille, kyseessä on rikos. Kun pankki tuhoaa velka-asiakkaansa kiinteät vakuudet, kyseessä on rikos. Suomessa on kahdenlaisia rikoksia ja kahdenlaisia rikollisia. On rikoksia joista toisia ei tuomita ja toiset tuomitaan. On tekoja, jotka joidenkin tekeminä eivät ole rikoksia mutta muiden tekeminä ovat. Siksi Suomi on maailman neljänneksi epäuskottavin "oikeuvaltio" ja siksi mihinkään hyödylliseen ei ole rahaa. Kaikki joudutaan käyttämään likaiseen poliittisen valtapeliin.
Tuomiopäivän aurinko nousee vielä, ennusti myös kirjailija ARTO PAASILINNA.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.