Lisälyönneistä ei värinää?

Lisälyönnit (kammio- tai eteisperäiset) eivät koskaan johda kammiovärinään. Niihin kuitenkin kiinnitetään ensimmäistä kertaa ilmaantuessaan siksi tarkasti huomiota, että ne voivat olla merkki jostakin vakavammasta.

Ts. kun sydän sairastuu, se alkaa oireilla monella tapaa. Yksi ensimmäisitä tavoista monella on lisälyöntisyyden lisääntyminen. Kun sydän tutkitaan kerran kunnolla juurta jaksaen, on asia OK, jos mitään vikaa ei löydy. Tämä jää usein selittämättä tutkittavalla tarpeeksi painokkaasti ja hän jää pelkäämään lisälyöntisyyttä. "Kun kerran piti sillon tutkia, niin miksi ei nyt, kun niitä on enemmän kuin viimeeksi."

Jos sydämestä ei siis kunnon tutkimuksissa löydy mitään vikaa, ovat lisälyönnit täysin merkityksettömiä niin verenkierron kuin pitkäaikaisennusteenkin osalta. Tosin, todella ikäviähän ne ovat, jos niitä on kymmenien sarjoina tai tuhansia päivässä.

Noin 15 000 - 18 000 lisälyöntiä vuorokaudessa pidetään merkittävä asiana, jota voidaan alkaa aktiivisemmin hoitaa. Tämäkään ei johdu siitä, että ne sinänsä muuttuisivat vaarallisiksi, vaan tälläisen epärytmisyyden on havaittu rasittavan sydäntä niin, että se voi johtaa vajaatoiminna kehittymiseen ja lopulta kammiosupistumishäiriöön (joka voi aiheutaa vaarallisia rytmejä).

15 000 lisälyöntiä vuorokaudessa tarkoittaa kuitenkin, että joka kymmenes lyönti on lisälyönti – päivin ja öin, koko ajan. Siltikin kammion vajaatoiminnan kehittyminen vaatii vuosia ja läheskään kaikille sitä ei tule.

Eli: kyllä lisälyönnit ovat täysin merkityksettömiä, jos sydän on muuten todettu terveeksi. Niiden merkitys on ainoastaan se, että ne voivat kertoa jostakin vakavamamsta tilasta, vaikka eivät itsessään olekaan vaarallisia.