Onko rauhaa rakentaa?

kotianne ja asutte siinä samaan aikaan?

Meillä mies teki kylpyhuoneen remonttia 4.5kk ja tänä aikana meillä ei ollut pesumahdollisuuksia.

Tyypillinen iltapäivä/ilta: mies oli töistä tullessaan ajatellut ensin syödä ja sitten aloittaa hommat. No, hän söi, mutta hommien aloitus siirtyi ja siirtyi. Minä kyselemään, että no, milloinkas aijot aloittaa hommat, kun tässä vaan kaikki junnataan?

Minä en tiennyt voinko aloittaa omia juttujani, niin, että mies katsoisi lapsia ja lapset ei tiennyt aloittaako se isi hommat vai ei ja mies ei saanut mitään tehdyksi.

Naiset ovat usein sellaisia, että, kun he aloittavat hommat niin siinä ei kuppailla ja jahkailla vaan sitä tehdään ja samalla suunnitellaan hommaa eteenpäin. Miehet funtsii ja funtsii ja naiset ei siedä sitä koska se näyttää siltä, että mies ei tee mitään. Vaikka tekeekin tärkeää ajatustyötään omalla miehisellä tavallaan.

Naiset haluavat valmista heti. Ja, kun mies kuppaa, niin ei siinä voi olla nalkuttamatta.
Ehkä naiset eivät ymmärrä remontin monisäikeisyytä ja varmasti osaisivat tehdä itse paremmin, omasta mielestään.
Mutta tuo kuppaaminen, se on se riivaavin asia.

Minä en ainakaan kokenut, että olisin tahallani kysellyt ja kysellyt. Osoitin lähinnä kiinnotukseni miehen työhön. Vaikka ei se niin kamalasti kiinnostanut, lähinnä lopputulos vaan.

Meillä tuo 4,5kk oli kyllä hermoja koettelevaa aikaa. Varsinkin kun mies oli luvannut tehdä remontin huomattavasti lyhyemmässä ajassa. Eli en ollut asennoitunut siihen, että elämämme olisi vaikeaa niin kauan ja, kun remppa kesti ja kesti ja, kun mies kuppas ja kuppas, niin...

aloitettiin rakentamaan omakotitaloa kun esikoinen oli 7,5kk ja olin raskaana rv 16.

Raksan puolessa välissä syntyi ihana tyttövauva. Ja eskoisella ja kuopuksella siis ikäeroa 1v1kk.

Meillä kaikki sujui hyvin. Minä hoidin lapset ja mies raksan ja duunin. Eikä miehen tarvinnu hoitaa lapsia raksan aikana koskaan yksin, ymmärsin kyllä että palkkatyö ja rakentaminen vie kaikki voimat joten olin jo alusta asti valmistautunut sihen että lapset tosiaan on (lähes) vain ja ainoostaan mun hoidettavana.

Mä en naputtanut. Mitä se ois auttanu? Mies olis kyllä tullut kotiin ajoissa joka ilta jos niin olisin halunnut, mutta kuka´silloin olisi rakentanut? Milloin tullut valmista? jne. Mun mielestä miehen aika meni meidän yhteisen hyvän saavuttamiseen joten nalkuttaminen olis ollu täysin turhaa.

Nyt odotetaan kesän lopussa kolmatta lasta syntyväksi ja luultavasti ensi keväänä aloitetaan taas uusi taloprojekti. Eikä mua ainakaan hirvitä yhtään, kaikkeen pitää vain sopeutua.

Itse vedin pikkuremontin jälkeen sen johtopäätöksen, että me emme rakenna ja perheile yhtä aikaa. Asumme siis vähän vanhemmassa ja huonokuntoisemmassa (ihan hyvässä kuitenkin) asunnossa sen sijaan että olisi uusi omakotitalo. Pääasia on, että ehtii leikkiä lapsen kanssa ja näkee vaimoaankin muutenkin kuin rättiväsyneenä. Nyt voin töitten jälkeen leikkiä ja viettää aikaa kotona. Vaimon kanssa menee paremmin, kun ei olla koko ajan väsyneenä riitelemässä. Pysyy kotikin helpommalla järjestyksessä ja siistinä, kun kaikki kotityöt eivät ole vaimon niskoilla.

vaikka itse haluaisikin. Ikävintä kotirakentamisessa on siinä että aikaa on tunti tai pari kerrallaan ja sitä miettii kannattaako edes aloittaa kun valmisteluun menee 1/2 h kun etsii varusteita ja kerää materiaalit kasaan. Sen jälkeen on vielä kerättävä suurimmat tavarat pois että voi vielä asuakin. Ei siinä parane vaimo vittuilla, lähettäköön lapset anoppilaan ja tulkoon mukaan rakentamaan.

Rakentaessa tarvitsee vain varoa ettei tapahdu suomalaisenmiehenjuttua.

Elikäs pariskunta alkaa rakentamaan ja mies painaa hommia hartiapankki-periaatteella. Hommat valmistuu ja mies on painanut todella pitkää päivää. Haaveissaan mies ajattelee että teenpä tästäkin tällaisen, jotta lapsilla on turvallista jne

Sitten kun talo on valmis, niin nainen haluaa erota. Mies ei ole huomioinut naista tarpeeksi ja ero on ainut vaihtoehto tässä vaiheessa. Miehen mielestä talon rakentaminen on ollut yksi valtava huomiointi naiselle, mutta miehelle annetaan kaksi vaihtoehtoa.. joko talo myyntiin tai sitten mies ostaa naisen pois talosta.

Ja tämäkin tarina on valitettavan tosi monessa perheessä.

meillä kun ensin rempattiin rintsiä niin ukon työskennellessä piti akan pitää lapset poissa ja hoitaa kaikki asiat sillä välin. Se muuten myös velvoittaa sitten tekemään eikä vain pohtimaan! Kumpikin teki siis sitä, mikä silloin oli parhaiten "koulutusta" vastaavaa hommaa ja kun oli imeväinen mukana..

Taloa kun alettiin rakentaa oli työnjako selvä. Autan niin paljon kuin pystyn ja käyn esim vuorotyöläisenä siivoamassa vaikka aamusta paikat kuntoon sillä siistillä työmaalla hommat sujuu räväkämmin. Ruoka ja juomahuollon piti toimia varsinkin jos oli talkoolaisia joten välillä oli olo kuin pitopalvelussa ja inhoan ruuan laittoa vaikka se aina hyvää ja maittavaa onkin. Itselleni kyllä riitti kotona hommaa ja noissa huolto ja siivouspalveluissa ihan riittävästi. Ukko ei liki vuoteen käynyt edes kaupassa! Kun sitten koitti sisätöiden aika paremmin niin siirryin työporukkaan mukaan sen minkä ehdin ja taidoin. materiaalien hankinnassa tosin oli työtä ihan riittämiin silloinkin joutoaikoina..

Työnjohtona oli hyvä käydä ajoittain paikalla katsomassa sillä muutama moka olisi tullut ilman naisen tarkkaa silmää. Voi tietysti olla ihan tarkoituskin että saunatilan anturalaudoitus oli viivan väärällä puolella ja siitä olisi tullut vahingossa hieman isompi olkkarin kustannuksella?? Nyt meni helteen ja puolisokeuden piikkiin..

Siis sanoppa vaimollesi että voi hyvin raksata kun itse hoidat lapsia!

Oma asenteeni vaikka se ei todellakaan ole luonteeni mukaista koska en ole mikään kotihengetär alkuunkaan oli seurausta eräästä tuttavastamme. Siellä mies joutui menemään kaupungin toiselle puolelle kotiin syömään koska ruokailu on perheen yhteistä aikaa. kauppa oli n 500m päässä, mutta sinne oli hankala mennä lasten kanssa tai ilman jos joku tarjoutui hoitamaan.. Evästä ei työmaalla ollut ja talkooväki sai tuoda omat eväät - niin mikä talkooväki?!! Kotiin piti mennä laittamaan lapset nukkumaan kun vaimo jo oli kodista huolehtinut kaikki päivät ihan yksin! Ei muuten talo edennyt kovin rivakkaan kun vielä viikonloppuna lapsilla oli oikeus nähdä issäänsä ja vaimolla viettää vapaata eli mentiin kylään. Missäs sen miehen oikeudet oli? Ensin työpäivä tehtaassa, raksalla ilta ja vielä koko kööri kauppaan siinä välissä (ei sinne nyt mies yksin voinut mennä..). Viikonloppuna olisi varmaan ollut kiva katsella formuloita kotona sen sijaan että tuli meille kylään (katsomaan niitä..). Kyse oli sadan neliön paketista ja sitä tehtiin yllättäen vuosi vaikka oli kirvesmieskin apuna. talo olisi vielä pitänyt saada valmiiksi juniorin ristiäisiin!

Naisetkin varmaan käy lukemassa täällä ja kyllä pitää ajatella sitäkin, että monella se raksaaminen ei ole ihan luontevaa hommaa jolloin se vaatii niin fyysistä panosta kuin ajatustakin!