Olen 12 vuotias poika ja vanhempani erosivat. Siskolleni tuli myös masennusta, veljeni on nyt tietokoneriippuvainen, mut mulle tuli pahemman luokan suru. Ensimmäisenä työnsin ompeluneulan verisuoneeni ja aloin tekemän sitä öisin kun äitini nukkui. sitten aloin viiltelemään itseäni ranteeseen mitä teen vieläkin... antakaa keinoja selviytymiseen! en kestä enää tätä tuskaista elämää... onko nuorten numeroa vai voitteko sanoa minulle apukeinoja? mitä teen?
Vanhempani erosivat! Apua suruun!
Surullinen poika
2359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi ressupieni, älä ainakaan itsellesi tee pahaa !
Ei se vanhempieni ero sentään teistä johtunut. Eivät vain kyenneet itse ratkomaan omia ongelmiaan.
Olen puolellasi - ja kaikkien lasten, jotka ovat syyttömiä vanhempiensa "toilauksiin".
Ainakin Mannerheimin Lastensuojeluliitolla (MLL) on Lasten ja Nuorten Puhelin 0800 120400, johon vastataan ma-to klo 13-20, pe 13-22, la 18-22,
su 17-20.
Lisäksi on Lasten ja Nuorten Netti:
www.lastenjanuortennetti.net
* * *
Myös vanhemmille löytyy oma puhelin:
Vanhempainpuhelin 0600 12277
(8snt/min pvm) ma-pe 9-12, 17-20, su 17-20
www.mll.fi
Avioero on sattunut suhunkin pahasti! Et voi syyttää itseäsi tapahtuneesta. Vika on vanhempiesi keskinäisissä väleissä, ei niiden suhteessa suhun...
Yksinäisenä ja ahdistuneena olet turvautunut viiltelyyn. Se auttaa hetkeksi unohtamaan surun, muttei helpota itse tilannetta. Hienoa, että haluat apua jostakin muusta... Sitä olet ansainnutkin! Puhuthan jollekin mukavalle ja luotettavalle aikuiselle, vaikkapa näin alkuun terveydenhoitajalle! Moni kyllä välittää. Ehkä voisitte myös sisarusten kanssa keskustella. Suru yhdistää teitä, siksi voisitte tukea toinen toisianne.
Käsittelemällä surua avoimesti voit päästä eteenpäin. Jaksamisia sulle ja sisaruksillesi!