apua?!

vaan olla sille pomo! kaverina oleminen ei käy. Sä käsket mitä sen pitää tehdä ja sen on toteltava, tietysti sun pitää olla reilu ja pysyä kohtuudessa...Niin karulta kun se kuulostaa, mutta sen on tosi. Pelkällä lirkuttelulla ja läsyttelyllä ei luottamusta saa, ei orilta eikä miltään muultakaan hevoselta...

porkkanan voimalla! porkkana vasempaan käteen heppa oikeaan ja eikun koppiin.. no jos ei ihan niin helpolla niin liinat ristiin takapuolelta ja porkkana heti kun on kyydissä kyl se siitä hokasee että aina ku meen tohon tyhmää koppii ni sieltä saa namia =o)

Näin suoralta kädeltä sanottuna, sitä hevosesi harrastaa. Kun osaat sanoa, että hevonen ei pidä sinua johtajanasi eikä luota sinuun, tuntuu siltä että se vain kusettaa.

Ole hevosellesi ystävällinen johtaja. Päivän arjista löydät avaimet johtajuuteen ja luottamukseen.

Näytä hevoselle että sinä olet ystävä ja turva, mutta silti johtaja.

Hevosesi väistää sinua ilman taisteluja, hevonen ei tunge ruokakipolle jos sinä olet siinä. Toimi rauhallisesti mutta päättäväisesti, silti ystävällisesti.

Sen kummempaa neuvoa ei tähän ole, eikä edes oikotietä.

Hevonenkin varmasti menee koppiin kun se luottaa sinuun.

Ja koska hevonen on ollut sinulla vähän aikaa, on ihan ymmärrettävää ettei se luota sinuun. Luottamus syntyy pikkuhiljaa.

Onnea ja menestystä, vaikka minun hurjaa ravuriani te ette koskaan tule voittamaan ;)

..hevosella on oikeasti asiaa, kun se ei koppiin mene. Kerran minut haettiin kopittamaan pienikokoista (äärettömän lellittyä ja itsepäistä) lv-ruunaa, joka ei omistajiaan kunnioittanut pätkääkään. Ruuna seisoi jalat harallaan pihassa, eikä metriäkään kävellyt vaikka kuinka narusta kiskoi. Muutaman hetken hevosta kovisteltuani, se suostui tulemaan rampille asti, mutta nousi aina hurjasti takajaloilleen ja heittäytyi koko massallaan rampilta sivuun. Omistajien kauhuksi kiskaisin hevosen epäreilusti muutaman kerran nurin, kunnes se uskoi, ettei pomppimisesta tule kuin epämukava olo. Keinot loppuivat hevoselta. Vasta siinä vaiheessa sain sen tulemaan rampille niin pitkälle, että tajusin sen löyvän päänsä kuljetusvaunun katossa olevaan rautajuttuun (siihen kivaan mihin vaunun yläluukku suljetaan). Joskus kaiken pelleilyn takana on jotain joka saa hevosen kauhun valtaa. se kannattaa ottaa todesta. Ruunan luottamuksen voitin yksinkertaisesti taistelemalla ja kusettamalla sitä. Lopulta se kävelip perässäni koppiin, kun peitin sen silmät villapaidallani jolloin se ei nähnyt pelottavaa reunaa vaunussa, vaan kulki pää ja kaula alhaalla.