Millon niitä uusia paikannuslaitteita tulee markkinoille. Joskus vaan tuli uutisten kevennyksessä että on tulossa uusi eurooppalainen tarkka paikannusjärjestelmä ( -10 cm) se oli vissiin G alkunen sana se ei vissiin ollu galilei...ei ei missään tapauksessa mutta joku sellanen kuitenki...
Uudet "GPS:sät"
millon?
222860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
gps laitteet ovat ihan tarpeeksi tarkkoja. Onko sillä nyt väliä onko tarkkuus 10 cm vai 60 cm. eihän gps mittakaava edes ole niin suuri että olisi mitään hyötyä moisesta 10 cm tarkkuudesta.
"eihän gps mittakaava edes ole niin suuri että olisi mitään hyötyä moisesta 10 cm tarkkuudesta."
Meinaatko, että GPS:n näytöllä ei ole riittävälle määrälle numeroita tilaa? Paikkahan ilmaistaan perusmuodossa numeerisilla koordinaateilla ja noin karkeasti kaariminuutti on merimaili eli muodossa dd mm.mmmmm 10 cm tarkkuuteen tarvitaan minuuttiin vain viisi desimaalia (0,00005' on n. 9,3 cm latitudissa).
Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että normaalikäyttäjä ei juurikaan tarvitse
sitä että kyllähän gps:ssa näkyy tarkka sijainti numeroina eli asteina mutta että olisi niin iso mittakaava että sinun oma sijainti näkyisi ruudulla millin tarkuudella , esim. laiturissa ja näkisi paljonko irti siitä ? ja mitä järkeä siitä olisi ?
sillä senhän jo mainitsin olevan tietenkin ok, mutta se että millä mittakaavalla näkyy esim. sijainti laiturissa ja minun kepsillä joka on Lowrence 337 ei saa niin isoa mittakaavaa että voisi esim. 10 cm erottaa. Kyllä ne on metreissä jos vertaa todellisuuteen.
Tuossa on hankkeeseen liittyvää tietoa, mutta tuntuu vanhentuneelta.
http://www.esa.int/esaCP/SEMUHCS1VED_Finland_0.html
Aikataulu on myöhässä ja muistelen lukeneeni, että järjestelmä olisi (satelliittien puolesta?) käytettävissä 2011. Ensimmäinen satelliitti kaiketi on jo ammuttu ylös ja niitä pitäisi tulla aika paljon lisää, yhteensä kolmisenkymmentä. Olisko lisäksi ollut niin, että NASA:n yhteistyösatelliitit mukaanlaskien, järjestelmään voi kuulua kuutisenkymmentä satelliittia (hämärän muistikuvan varaista luuloa) Paikannuslaitteiden tuotekehitys ei liene iso juttu, mutta on ihan eri asia, miten niiden markkinapenetraation käy.
Kyseessä on siis EU:n hanke, joka tunnetaan nimellä Galileo. Viralliset weppisivut http://ec.europa.eu/dgs/energy_transport/galileo/index_en.htm
Projekti etenee, mutta saa nähdä, milloin markkinoille saadaan ensimmäiset kuluttajalaitteet. Hinnalla tuskin Galileo pystyy ainakaan alkuvaiheessa kilpailemaan. GPS-tekniikka on sen verran vanhaa ja myyntivolyymit niin suuria, että hinnat ovat varsin kohtuullisia. Tässä yksi linkkikokoelmasta löytynyt sivu, jolla asiaa suomeksi: http://www.geostar.fi/geouutiset/galileo.html
Jos tässä ennustajaeukkoa pitäisi leikkiä, niin veikkaisin, että markkinoille tulee aluksi yhdistelmälaitteita, jotka siis osaavat vastaanottaa tietoa sekä GPS- että Galileo-satelliiteista. Yhteistyötähän järjestelmien välillä jo käytännössäkin on eli on sovittu, että tarkkuutta parantava järjestelmät (GPS:n WAAS ja Galileo EGNOS) ovat keskenään yhteensopivia eli nykyiset WAAS-signaalia vastaanottavat GPS:t pystyvät jatkossa siis hyödyntämään myös EGNOS:sta.
Galileon dokumenteissa muistaakseni puhuttiin, että 2006 kaikki satelliitit pitäisi olla taivaalla ja 2008 koko järjestelmä toimintavalmis, mutta pitävätkö nekään paikkansa, riippunee pitkälti noista meidänkin valitsemistamme euroedustajista. Nuokaan aikataulut eivät vielä kerro sitä, milloin kuluttajille laitteita järkihintaan on saatavissa. Jos muistellaan mitä ensimmäisen GPS-laitteet maksoivat järjestelmän ollessa uusi ja katsellaan hinnan kehitystä nykyiselle tasolle, niin varmaankin saman kaltainen hintakehitys on Galileollakin edessä.
Kuluttajalaitteilla tuskin tullaan pääsemään
Luulenpa, että Galileo-vastaanottimia ei kannata yrittää tarjota kovin kalliilla hinnalla eurooppalaisille koska GPS kuitenkin on edelleen myynnissä eli kilpailua löytyy. Toisaalta Galileo ei oman käsitykseni mukaan tuo mitään oleellista hyötyä tavalliselle veneilijälle eli nekin ostajat, joiden mielestä GPS oli joskus hienoa, puuttuvat. Hankehan on käynnistetty siksi, että amerikkalaisten omistaman GPS:n varaan ja armoille ei haluta jäädä. Lisäksi vielä ymmärsin, että järjestelmissä on sama toimintaperiaate joten ainakin paikanmäärityslaskut toimivat samoilla ohjelmilla. Äkkiä noita Galileon sivuja vilkaisten jäin käsitykseen, että käytettävät radiotaajuudet ovat hieman erit ja että se on suurin ero.
No, aika näyttää mihin joudutaan.
Minun käyttötarkoitukseni paikannuslaitteelle on vähän erilainen kuin teidän. Minulla ei ole edes venettä! Ehkä olen sitten väärällä palsatalla, mutta en muilta palstoilta löytänyt gps juttuja. Mulla on tällä hetkellä Garminin GPS.
Mun käyttötarkoitus tarkalle paikannuslaitteelle:
- Peltojen pinta-ala mittaus eli otan nurkista ja kaarteista pisteet (toki tiedän minkä kokoisia peltoni ovat mutta kun teen viljelysuunnitelmaa ja mietin mitä laitan mihinkäkin niin GPS on siinä hyvä.)
- Metsähommissa katson rajat GPS:ällä. Metsissäni on jopa kilometrin pituisia rajoja joihin ei ole tehty raja-aukkoa vaan umpi metsää koko raja. Naapurin puolelta ei oikeen viitsi kaata puita kun teen metsähommia niin tuo 60cm tarkkuus ei ihan riitä (sillonhan saattaisin kaata naapurin puolelta esim. kaksi 30cm puuta ja sit tulis naapurin isäntä vihasena oventaakse!
Toki ymmärrän, että metsässä kun on puita niin se heikentää GPS:än tarkkuuta, mutta tottakai tarkempi on aina parempi!
PS: Koitin sitä GPS:än tarkkuutta ja otin pisteen yhestä paikkaa ja sit yritin tulla GPS:n ohjaamana siihen paikkaan ja se ohjas mut 5 metrin päähän siitä!
Veneily-GPS:llä ei valitettavasti ole mitään jakoa noissa hommissa mutta sellaisiakin laitteita löytyy. Sitten vaan hintaluokka on aivan toista.
Kysäse kotikuntasi maanmittareilta mistä he ovat laitteensa ostaneet. Tai jos kunnassa ei ole koko osastoa tai noita kalliimpia laitteita niin isompia kaupunkeja pommittamaan ja maanmittauslaitosta yms. Jotenkin olen joskus ymmärtänyt, että kartanteossa käytetään nykyään mittanauhan lisäksi tai suorastaan sen sijasta GPS:ää.
Mielenkiintoisia näkemyksiä, mutta sinun kohdalla kysymys ei ole enää harrastekäytöstä, josta minun mielestäni tämän veneilypalstan keskusteluissa on yleensä kysymys. Ammattikäytössä, jota maanviljelyskin lienee, puhutaan eri laitteista ja hinnoista.
Väitän, että realiaikaisesti päästään tällä hetkellä (kalliilla) laitteilla GPS-tekniikan avulla parhaimmillaan n. 10 cm tarkkuuteen, sentin tai jopa millin tarkkuuteen päästään nykytekniikalla vasta kun eri lähteistä hankittujen tarkistusmittausten tuolokset on yhdistetty GPS:n laskemaan aineistoon.
Niin GPS:ssä kuin Galileossakin käytännössä virheitä esiintyy seuraavista syistä:
- ilmakehän aiheuttama signaalin hidastuminen (vaikutus tarkkuuteen keskimäärin - 2 m)
- satelliittien kello- ja ratavirheet ( - 1 m)
- satelliittigeometria (kuinka monta näkyvissä, missä ja miten suhteessa toisiinsa) (0...100 m)
- monitieheijastus (signaali heijastuu pinnan kautta, jolloin matka kasvaa. Myös lehtipuiden lehdet tai järven pinta voivat aiheuttaa) (0...20 m)
- laitteen sisäiset virheet (pieni, poikkeustapauksissa kuitenkin merkittävä)
Galileossa on muistaakeni speksattu jatkuvaksi horisontaalitarkkudeksi alle 15 m, joten rajojen tarkastamiseen ei Galileokaan tule todennäköisesti riittämään. Satelliiteista saatu korjaustieto (WAAS/EGNOS) parantaa jonkin verran realiaikaisen paikannuksen tarkkuutta, mutta harrastekäytön navigointilaitteissa käytännössä ainoa tapa päästä metrin keskimääräiseen tarkkuuteen on käyttää DGPS-vastaanotinta. DGPS eli differentiaalikorjaus on alueellisesti radioteitse lähetettävä korjaustieto, jonka perusteella osa em. virheistä voidaan minimoida, mutta senkään avulla ei vielä tontin rajalla olevan puun sijaintia pystytä varmuudella paikantamaan.
Pinta-alan laskennassa kotikonstina käyttäisin itse herkällä vastaanottimella (esim. SiRF III)varustettua gepsiä (esim. Garmin GPSmap 60Cx) ja suorittaisin useampia mittauksia eri aikoihin ja laskisin mittauksista keskiarvon. Satelliittien sijaintigeometria toistuu 11h 58m välein eli 12 tunnin sisällä suoritetut mittaukset antavat melko hyvän tuloksen. Yleensä paikantimet kertovat EPE-lukeman (Estimated Postion Error), joka perustuu paikantimen tietämään GDOP-lukuun (Geometric Dillution Of Precision). GDOP ilmaisee sen, miten tasaisesti näkyvissä olevat satelliitit ovat taivaankannella ja miten kaukana ne ovat toisistaan. Seuraamalla EPE/GDOP-arvoa ja tekemällä mittaukset sellaisena vuorokauden hetkenä, jolloin luku on pienimmillään, päästään parhaimpaan tulokseen.
"Metsähommissa katson rajat GPS:ällä. Metsissäni on jopa kilometrin pituisia rajoja joihin ei ole tehty raja-aukkoa vaan umpi metsää koko raja. Naapurin puolelta ei oikeen viitsi kaata puita kun teen metsähommia niin tuo 60cm tarkkuus ei ihan riitä (sillonhan saattaisin kaata naapurin puolelta esim. kaksi 30cm puuta ja sit tulis naapurin isäntä vihasena oventaakse!"
Tuosta rajasta tulikin vielä mieleen sellainen teoreettinen kysymys, että kuinka leveä tuo rajalinjaus maastossa oikein on? Jos käytössä sattuisi olemaan 1:5000 kartta (perus- eli maastokartat nykyään 1:16000 tai 1:20000) ja rajat olisi piirretty siihen 0,1 mm leveällä viivalla, niin tuon viivan leveys on maastossa 500 mm eli 0,5 m (vastaavasti 1:16000 kartalta 1,6 m). Kulkeeko todellinen raja tuon linjan keskellä vai reunoissa? Kuinka paljon kartan painoparerin mittoihin vaikuttaa mittaushetkellä vallitseva ilmankosteus? Kuinka suurella tarkkuudella painokone on painanut kartan ja kuinka paljon paperin mitat ovat muuttuneet painohetken jälkeen? Mikä on käytetyn mittausvälineen ja reunaan piirretyn asteasteikon tarkkuus? Käytännössä taitaa tuollainen alle 0,5 m rajanveto ilman erityisiä teknisiä laitteita olla aika hankalaa eikä ainakaan kartalta mittaamalla siihen tarkkuuteen em. virheistä johtuen pääse. Toki Maanmittauslaitokselta saa kiinteistörajat numeerisena aineistona, mutta harvalla taitaa tätä aineistoa olla käytettävissä puhumattakaan niin tarkan GPS:n käyttömahdollisuudesta, että rajan tarkka paikannus maaastossa onnistuisi.
Onkohan noissa nykyisissä monitoimikoneissa muuten GPS:n antenni puomin päässä vai kiinteästi kopissa? Tästäkinhän pelkästään paikannukseen voi syntyä jopa metrien virheitä! Mielenkiintoista olisi nähdä ennakkotapaus, jossa käsiteltäisiin aihetta "naapuri kaatoi metsäpalstaltani rajasta 0,3 m minun puoleltani puita"...
Totta haastelet, ja ketjun aloittaja on unohtanut monia muita perinteisiä rajanvedon konsteja, kuvitellen kepsin ne siirtävän historian romukoppaan kertaheitolla.
Eipä se kuitenkaan näin ole, vaan kepsi tarjoaa oivan lisäavun vanhojen menetelmien tueksi.
Peruslähtökohtana lie maastoon merkityt rajapyykit, joista saa tarkat koordinaatit, mikäli isäntä viitsi merkitä ne silloin ilmakuvausten aikana. Muutoin niistä saa noin 5 m tarkkuudella sijainnin ja koordinaatit kepsillä.
Kun rajapyykit on tallennettu kepsin muistiin, niin yhdellä pyykillä seistessä kepsillä voi varsin tarkkaan nähdä suunnan, mistä toinen pyykki löytyy. Sitä tarkemmin mitä pitempi raja, joten kilometrin pituisen rajan aukaisuun GPS antaa tosi tarkan suunnan!
Siitäpä sitten rajalinjaa aukomaan, ja samalla tekemään linjakeppejä, eli latvastaan kuorittuja riukuja. Metsäpalstojen rajalinjan leveys on isäntien välinen sopimusjuttu, mutta käytännössä se lie 1-3 m välillä. Kepsin antamien ohjeiden mukaan suunnistetaan kohti seuraavaa pyykkiä pystytellen linjakeppejä n. 30 m välein, tai korkeuserojen vuoksi mahd. tiheämmin. Katsotaan silmällä että kepit ovat samassa linjassa, eikä ura ala erkanemaan kepsin näyttämältä reitiltä. Jatketaan puoliväliin ja sitten taaperretaan sille toiselle pyykille, jolta aloitetaan uran raivaus vastasuuntaan. Pidetään peukkuja että molemmat raivatut rajalinjat kohtaavat...
Tässä työssä kepsi on perinteistä kompassin kanssa tehtävää suunnistusta huomattavasti tarkempi vempele!
Noh, liittyyhän tämä sikäli veneilyyn, että veneenvarustajalla on ihan hyvä olla vähän perämettää ;-)
Kyllä sinun tuon pelkän Garminin kanssa touhutetssasi pitää varautua 10 metrin paikkannusheittoihin. Jotain auttaa, jos katsot, että paikannushetkellä laite saa signaalin vähintään 5-6:sta satelliitista. Mutta puskassa jos olet niin ei auta mikään. Seuraava mahdollisuus lisätä tarkkuutta olisi Digitan Fokus-palvelu. Vastaanotinlaite maksanee muutaman satasen, mutta palvelun vuosimaksu taitaa nielaista yli 500. Katso Digitan web-sivut. Fokus-palvelulla saisit pudotettua maksimivirheen parin metrin luokkaan. Se toimii kyllä tod.näk. Garmin-vastaanottimessasi myös. Mutta repun tarvitset selkään tuota fokus- eli RDS-vastaanotonta varten. Ja puskaongelma jää, eli milläs saat satelliitit näkyviin. Pitkä sauva ja antenni sauvan nokkaan olisi seuraava keino, mutta Garminiisi tällaista antennia ei ehkä saa, Vaikka olisikin antenniliitäntä, niin ehkä ei kuitenkaan ole syöttöä antennivahvistimelle.
Sitten mennäänkin jo maanmittarin välineisiin. GPS-vastaanotin maksaa tuhansia euroja. Sitten tulee ostaa VRS-palvelu, eli korjaussignaalit saat palvelutuottajalta (olikohan Geotrim) kännykän tai GPRS-yhteyden avulla. Palvelun hintaa en lähde arvailemaan. Jos et halua ostaa tätä palvelya, voi ostaa kaksi vastaanotinta. Panet toisen avoimelle paikalle (tunnetulle pisteelle) referenssiasemaksi ja tallentelet paikkoja toisella. Jälkikäteen saat saat lasketuksi paikat, mutta rajalinjan osoittaminen on vähän hankalampaa. Kaikki tuo vaatii jo maanmittarin tietoja ja taitoja. Tarkkuus on VRS-palveluun tai omaan referenssiasemaan tukeutuen 10-20 cm luokkaa, mutta puskaongelma on aina sama.
Sitten jos puhutaan millimetritarkkuuksista, tarvitaan kaksi tai useampia noita kalliita vastaanottimia ja laitteiden tulee olla paikoillaan havaintopisteillä muutamasta minuutista tunteihin (tunneista puhutaan jos laitteiden välimatkat ovat kymmenien kilometrien luokkaa). Eli taas käyttäjältä lisää osaamista. Millimetritarkkuuksista puhuminenkin edellyttää jo perusosaamista.
Mitä taas tulee kiinteistörajoihin, niin vanhan mallisessa toiminnassa raja oli suora pyykistä pyykkiin. Mikä on pyykin tarkka keskipiste, siinä on monta kertaa tulkitsemista jo ymmeniä senttimetrejä. Maallikko voi lentää lankaan siinäkin, että pyykki ei aina ole tarkasti rajalinjojen leikkauspisteessä. Pitäisi osata "lukea" jakokarttoja. Maalla oltiin suurpiirteisiä, rajalinjat avattiin metrin tai metrien levyisiksi.
Kaupunkitonttien kulmapisteet on määritelty millimetritarkkuudella, ja millimetritarkkuudella ne voidaan osoittaa lähimpiin kiintopisteisiin nähden mitattuna. Pyykit harvemmin säilyvät tiheästi rakennetulla alueella.
Nykyisin ilmeisesti pyritään maanmittaustoimiksissa määräämään rajapisteille koordinaatit myös haja-asutusalueilla. Mittausmenetelmänä on edellä kuvattu VRS, eli mittaustarkkuus on desimetriluokkaa. En tunne käytäntöjä enkä nykyistä lainsäädäntöä, että voisin sanoa, onko mahdollista, että kahden rajanaapurin välillä on 10-20 cm leveä "kiistamaa".
Näissä haja-asutusalueiden ilmakuvauksissa saadut koordinaatit eivät ole "virallisia". Niistä on monenlaista apua ja hyötyä maanmittauslaitokselle ja maanomistajille itselleen, mutta virallisiksi rajaa osoittavaksi tiedoksi ne muuttuvat vasta kun ne kirjataan maanmittaustoimituksen asiakirjoihin.
Jees, sen vuoksi kannattaakin mennä sinne maastoon ja aloittaa rajalinjan veto pyykiltä :-)
"Pitkä sauva ja antenni sauvan nokkaan olisi seuraava keino, mutta Garminiisi tällaista antennia ei ehkä saa, Vaikka olisikin antenniliitäntä, niin ehkä ei kuitenkaan ole syöttöä antennivahvistimelle."
Tuohon sen verran kommenttia, että tietääkseni kaikissa niissä Garminin malleissa, joissa on erillinen liitäntä ulkoiselle antennille tai sisäinen antenni voidaan irroittaa ja sen paikalle laittaa johdon päässä oleva aktiivantenni, on myös tasajännitesyöttö antennin signaalinvahvistuselektroniikalle. Useimmissa nykymalleissa antennikoksiin syötettävä tasajännite on 2,5 VDC, vanhemmissa se voi olla myös 5,0 VDC, joten antennin valinnassa pitää ottaa huomioon myös antennin käyttöjännite. Ueimmista Garmineista löytyy myös DGPS-valmius.
että tämä palsta on aiheeltaan veneily ?
Oletkos kuullut, että jotkut veneillessään jopa navigoivat. Navigoinnissa käytetään monenlaisia apuvälineitä kuten perinteiset kartta, kompassi, kiikarit ja jopa sekstantti sekä myös nykyteknologian mukanaan tuomia välineitä kuten GPS-laitteet. Jos navigoinnissa käytetyistä paikannuksen apuvälineistä (kuten GPS ja jatkossa myös Galileo) ja niiden ominaisuuksista puhuminen ei kuulu veneilyyn, niin silloin olen ymmärtänyt veneilyn väärin.
jos veneily tapahtuu pellonojissa, on tämä keskustelu aivan paikallaan.
Nyt tuli tuhti annos tietoa GPS-asioista! Nämä syrjähypyt veneilystä ovat joskus antoisia. Kiitos kaikille asiaa hyvin tunteville (AriT jne.).
Tavalliselle matkaveneilijälle riittä nyky-GPS:n tarkkuus aika hyvin, eikö vain? Mun Magellan ilmoittelee jopa kolmen metrin tarkkuudesta. Reittiä tehtäessä normaali lyijykynän viiva/piste on jo lähtökohtaisesti kohtalaisen epätarkka. Isolla kartalla jopa kaapelimitta. Sumussa ja pimeässä on aina löytynyt oikea paikka, vaikka tarkkuus ei ole senttiluokkaa.
Mahtaako EU-mittamiehillä olla sen tarkempia pelejä kuin maajussilla?
minäkin yritin, mutta taisit itse olla tiukkis.