Onko teille käynyt sellainen outo juttu tässä raskauden kuluessa, että kaverit on vähän niinku kaikonnu ympäriltä?? Ei voi tietenkään käydä enää baareissa tai kiinnosta ees lähteä minnekään illanistujaisiin jossa vaan ryypätään, mutta on sitä enneki ollu paljon muutaki tekemistä! Olen yrittäny pitää ihan normaalisti yhteyttä, mutta kaikilla tunnuttaa olevan kiire tai aina jotain muuta tekemistä.
Ennen oli aina jotain ystäviä kylässä, mutta nyt saatta olla parikin viikkoa, ettei kukaan käy. Kukaan ei pyydä matkaan esim. kaupungille tai muuten vaan ajelemaan autolla. Onko sitä raskaana niin epämielenkiintosta seuraa, vai vieroksuuko kaverit sitä tilannetta niin paljon?
Jatkuuko tämä raskauden jälkeen, kun ne ei uskalla tulla "häiritsemään" kotirauhaa?? Sitte istun vaan päivät pitkät neljän seinän sisässä vauvan kans ku mies on töissä... noh, sitä nyt tässä kovasti odottaakin =) Mutta kai sitä jossain vaiheessa tarvii muutakin seuraa ja ystäviä joille puhua... Enkä halua alkaa säälimään itteäni kavereille, enkä pakottaa olemaan minun kans, ku ei ole ennenkään tarvinut. Nyt on vaan kaikki asiat ihan totaalisesti muuttunu. Vähän loukkaakin, kun kellään ei pahemmin kiinnosta miten voin ja tarvisin nyt tukea kun on iso elämänmuutos edessä.
Ennen oli aina jotain ystäviä kylässä, mutta nyt saatta olla parikin viikkoa, ettei kukaan käy. Kukaan ei pyydä matkaan esim. kaupungille tai muuten vaan ajelemaan autolla. Onko sitä raskaana niin epämielenkiintosta seuraa, vai vieroksuuko kaverit sitä tilannetta niin paljon?
Jatkuuko tämä raskauden jälkeen, kun ne ei uskalla tulla "häiritsemään" kotirauhaa?? Sitte istun vaan päivät pitkät neljän seinän sisässä vauvan kans ku mies on töissä... noh, sitä nyt tässä kovasti odottaakin =) Mutta kai sitä jossain vaiheessa tarvii muutakin seuraa ja ystäviä joille puhua... Enkä halua alkaa säälimään itteäni kavereille, enkä pakottaa olemaan minun kans, ku ei ole ennenkään tarvinut. Nyt on vaan kaikki asiat ihan totaalisesti muuttunu. Vähän loukkaakin, kun kellään ei pahemmin kiinnosta miten voin ja tarvisin nyt tukea kun on iso elämänmuutos edessä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
juttu..
Oikeastaan nautin siitä.
Mulla ennestään kaksi lasta ja nyt kolmatta odottaessa olen osannut ns ottaa rennosti.
Opettele sinäkin nauttimaan olostsi omassa seurassa ja myöhemmin vauvan seurassa.
Lähdet vauvan kanssa päiväkävelylle kahdestaan, käyt kahvilla ja esim seurakunnan järjestämissä äiti/lapsikerhoissa. Sieltä löytyy samassa jamassa olevin äitejä.
Onneksi sinulla sentään mies tukemassa, monella ei sitäkään iloa ole.
Ja muista tosiystävät ei hylkää koskaan!
Itse olen lopettanut oikeastaan kokonaan soittelun kavereille ja kyllä sen huomaa kun nykyään on puhelin aika hiljaa, mutta kun se pirahtaa niin se on sitten oikeasti sun ystävä, ilman mitään palveluksia vailla!
Tsemppiä! Kyllä se perheelämä lukuisat "ystävät" voitaa! Eikä ystäviä tartte olla montaa! Pari oikein hyvä ystävää riittää!!
Rv39 Ja toivottavasti pian vauva kainalossa!=)
Mulle kävi samalla lailla kun tulin raskaaksi. Olin ns. "epätoivottua" seuraa tai ainakin minusta tuntui siltä. Onneksi yksi hyvä ystäväni oli samassa tilassa että oli miehen ja sukulaisten lisäksi edes joku johon turvautua josta saada seuraa. Kun lapsi syntyi niin meillä ravasi ihmisiä enemmän kuin pitkiin aikoihin sitten hiljeni. Hiljaiseloa vietetti jokunen kuukausi ja sitten piristyi ja nyt kun lapsi on vuoden vanha niin tuntuu että tilanne on palautunut ennalleen, ainakin suurin piirten sen mitä lapsiperheen elämästä jää aikaa muulle maailmalle. "Häntä pystyyn" ja lähde nauttimaan aurinkoisista ilmoista. Soita vaikka jollekin sukulaiselle jos kaverit ovat niin "kiireisiä" ja lähtekää vaikka rantsuun tai torille tai minne vain missä rentoudut. Kaverit ovat ilmeisesti tuossa uuden tilanteen edessä eivätkä tiedä miten pitäisi käyttäytyä, he ehkä kokevat "menettävänsä" sinut vauvalle. Mutta kun vauva on syntynyt he tajuavat että ei pieni vauva ole sinua mihinkään vienyt. Ymmärtävät myös sitten kun vauva on syntynyt niin antaa muutaman kuukauden perheelle ns. sopeutumisaikaa ja sitten ovat valmiita palaamaan ns. normaaliin elämään. Toivottavasti tämä kohottaa mielialaasi ja lähdet nauttimaan kesästä, koko viikoksi kun on luvattu aurinkoista ;-)
Itse olen huomannut ennemminkin sen, että ne kaverit, jotka ovat raskaana, eivät yksinkertaisesti ole enää kiinnostuneita oikein mistään muusta kuin siitä raskaana olemisestaan ja vauvan tultua vaipparallista ja vauvan kanssa touhuilusta. Okei, eihän siinä mitään jos joku haluaa omistautua 100% pelkälle perhe-elämälle, mutta minusta olisi yhä mukavaa puhua niistä jutuista mistä puhuttiin ennen raskauttakin ja vauvan tultuakin käydä silti välillä ulkona ihan niinkuin ennenkin.
Ehkä kaverisi ei osaa suhtautua raskauteesi..eivät tiedä millä tavalla pitäis olla? Voithan itsekin ehdottaa kamuille että lähtisitte käymään jossakin yhdessä?Ehkäpä he olettavat että et jaksa lähteä ja ajattelevat sun vointia?
Ei kannata jättää noin arvailujen varaan kun et tiedä mitä kamujen päässä liikkuu.
Anteeks vaan, mut mua on ainakin alkanu ärsyttää yks raskaana oleva kaveri kun se ei enää mistään muusta puhukkaan ku raskaudestaan. Oli niin tai näin, kaikki sen puheenaiheet johtaa lopulta raskaana olemiseen ja vauvaan. Ja sit se valitus! " Oon niin turvonnu ja housut ei mahdu ja en voi olla auringossa ku tulee paha olo"-ym. Sitä ei vaan jaksa. Ei oo mitään puhuttavaa, kun ei sitä näytä ystävien arkiset asiat kiinnostavan.
hyvä pointti. Joskus tuntuu,että raskaana olevien elämä pyörii vain raskauden ja kaiken siihen liittyvän ympärillä. Vähän voisi olla kiinnostunut sen ei-raskaana olevan ystävättärenkin elämästä. Ymmärrän kyllä että siitä on ihana puhua,uusi ja ihmeellinen asia,mutta silti...