Moi.
Minkälainen on mielestänne hyvä äiti?
Voiko olla hyvä äiti, vaikka ei imetä tai ei tee soseita itse eikä käytä kestovaippoja?
Entä jos ei vie lasta vauvauintiin tai muskariin?
Eli mikä on mielestänne oikeasti tärkeää? Kertokaa myös missä omasta mielestänne teillä itsellänne olisi parantamisen varaa.
Minkälainen on mielestänne hyvä äiti?
Voiko olla hyvä äiti, vaikka ei imetä tai ei tee soseita itse eikä käytä kestovaippoja?
Entä jos ei vie lasta vauvauintiin tai muskariin?
Eli mikä on mielestänne oikeasti tärkeää? Kertokaa myös missä omasta mielestänne teillä itsellänne olisi parantamisen varaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Enpä ainakaan menisi kehumaan. Hyvä äiti jaksaa ja rakastaa, välittää ja kuuntelee, huolehtii. Se siinä tärkeintä. Pistää vauvan/lapsen tarpeet itsensä edelle. Minulla on parantamisen varaa aivan kaikessa. Välillä korotan lapselle ääntäni ja kiroankin, kun on oikein kuriton ja hurja. Halaan kyllä ja puhun ja rakastan, mutta mitä merkitystä sillä on silloin, jos en jaksa enää, kun on paha olla... Saa vain skitson kuvan äidistään. Joskus mietin, pitäisikö lähteä pois ja antaa miehelle vauva. En enää koskaan palaisi lapsen elämää pilaamaan. Parempi ilman äitiä kuin huonon äidin kanssa. Muut ovat kärsivällisempiä ja hellempiä, järkevämpiä, eivät niin vaativia ja mahdottomia kuin minä.
Höpsistä...sinä olet kaikista paras äiti lapsellesi! Ihmisiä me olemme kaikki hyvinä ja huonoina päivinä. Toiset vain näyttävät parmmilta äideiltä kuin toiset, mutta silti ihan samalla lailla, jokaisella (yleensä) se pinnakin palaa joskus.
Ystävättäreni kerran kysyi minulta, että:"oletko aina noin rauhallinen ja jaksat selittää lapsellesi, kun häneltä tahtoo hermot välistä mennä" Minua alkoi naurattamaan ja kerroin, että yritän järkevästi ja rauhallisesti selittää lapselleni asioita, ja tänään on hyvä päivä, olen saanut hiukka omaa aikaa, olen nukkunut hyvin ja aurinko paistaa ja kotitöissäkin olen saanut apua, mutta kysy uudelleen ensiviikolla, kun olen nukkunut huonosti, kukaan ei ole auttanut siivouksissa ja isommat tappelevat ilmanaikuisista asioista ja miehellänkin on "sukat" hukassa...silloin napsahtaa ihan pienestä asiasta ja alan karjua kuin leijona ja sitten yskittää, kun yritän huutaa ja kurkku on hirvittävän kipeä ja harmittaa, kun hyvät huudotkin meni pieleen pienen yskäkohtauksen takia;) Ja illalla harmittaa ja tekisi mieli mennä kaikkia kolmea lasta halaamaan, kun jo nukkuvat ja olen itse ehtinyt miettiä asioita. Sitten aamulla pyydän anteeksi..
Äitiys on rakastamista, kasvamista ja hyväksymistä, että ei ole täydellinen, vaan että on vajavainen ihminen kaikkine virheineen, mutta kumma juttu..lapset rakastavat sinua kaikista eniten, eivätkä he muuta äitiä halua!!!
Miten VAUVA voi olla kuriton ja hurja..?
En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta minä todella itkin, kun luin vastauksesi. En ole järin hyvä äiti. En voi tuntea niin koskaan, koska kuitenkin olen niin väsynyt ja vihainen liian usein. Tiedän, että olen hyvä joskus, kun saan lapsen hymyilemään ja lapsi tarraa kiinni, kun ei tahdo olla kenenkään muun kanssa kuin minun ja sanoo "äiti", kun ei tahdo kenenkään muun syöttävän tai nukuttavan tai halaavan.. Mutta olen kurja äiti kurjina hetkinäni. Minä en pyydä anteeksi seuraavana päivänä. Yritän vain sietää syyllisyyteni. Yritän olla LIIAN hyvä seuraavana päivänä ja ahdistan lasta vielä enemmän. En löydä välimuotoa. Tahtoisin vain kaikkien olevan onnellisia ja minä olen ainoa onnellisuuden este. Kiitos kauheasti vastauksesta. Olet oikea enkeli. Pidä huoli itsestäsi, pidä huoli lapsistasi. Ole ihana äiti kuten tähänkin asti.
Minun on mahdoton päästä eroon vauva -sanasta, vaikka on kyseessä jo vähän puhuva lapsi, 1,5v. Onko puolitoistavuotias vauva vai "pikkutyttö" Minulle hän on aina ollut vauva, sellainen pieni, siro olento, jolle teen vain pahaa olemalla minä. Typerää valittaa tänne. Te kerrotte asioista kuin arkipäiväisyyksistä. Olette niin aurinkoisia ja hymyileviä, kun kävelette vastaamme kadulla. Kuinka ikinä voisin uskoa, että joku noista iloisista, onnellisista äideistä kantaisi sisällään yhtä raskasta, mustaa, musertavaa tunnetta kuin tämä.
Ilman syyllisyyttä ei ole hyvää vanhemmuutta! Syyllisyys muuttaa toimintaa parempaan, mutta LIIKA syyllisyys ei johda mihinkään.
Oikeasti kukaan ei voi sanoa oletko lapsellesi liian ankara, tuntematta sinua oikeasti. MUTTA jotenkin tuntuu, että podet "vain" liian voimakasta syyllisyyttä?
1½-vuotias tuskin ymmärtäisi jos seuraavana päivänä pyytäisit anteeksi jotain eilen sattunutta. Kun pinna kiristyy on paras poistua hetkeksi, laskea sataan, lyödä tyynyä tms. Jos esim. huutamalla pelästyttää lapsen, pitäisi osata pyytää heti anteeksi ja ottaa syliin. Ei aina onnistu, ensin pitää päästä rauhoittumaan.
Jos olisit jatkuvasti liian ankara lapsellesi, hän tuskin osoittaisi sinua kohtaan tuollaisia tunteita (haluaisi juuri sinun seuraa ja sinun tekevän jotain), ainakaan kovin usein. Tosin lapset ovat erilaisia, toiset luonteeltaan sellaisia etteivät hae niin hellyyttä tai tarraudu hoitajaansa..
Mistä ja miksi hermostut ja vihastut? Onko sinulla taipumusta pyrkiä liiaksi täydellisyyteen ja ahdistua kun se ei onnistu? Lasten kanssa täydellisyys saa aivan uuden merkityksen..
Yritä hakea jokin "ilmareikä", ota hiukan etäisyyttä lapseesi. Esim. jos mahdollista käy päivittäin vaikkapa kävelyllä yksin. Se selkeyttää kummasti ajatuksia ja saat etäisyyttä tiiviiseen yhdessäoloon.
Jos ei syyllisyytesi helpota, pyydä apua vaikka neuvolasta!!
Minäpä kerron sinulle oman, äidiksi kasvamisen tarinani..
Olin 12 vuotta nuorempi, kun ensimäinen lapseni syntyi. Minulla oli kuvitelma, ajatus millainen äidin pitää olla. Äidin pitää rintaruokkia lasta (epäonnistuin täysin), äidin pitää tehdä kaikki itse soseista lähtien (epäonnistuin täysin), kodin täytyy kiiltää puhtautta (en jaksanut)ainoa mitä jaksoin oli nukkua ja silti olin aina väsynyt, vaikka lapsemme oli helppo ja kiltti. Epämääräisiä ajatuksia pyöri päässä..tässäkö se onni ja autuus on, ei vastannut kuvitelmia, minun olisi pitänyt olla onneni kukkuloilla, mutta se hymy mitä kaikille loin oli teeskentelyä. No aika meni eteenpäin ja halusin sisaren vanhimmalle lapselleni ja kun vanhempi oli kolme syntyi toinen lapsi ja voi kun rakastin tätä toista, vaikka hän oli jatkuvassa korvakierteessä ja vaikka mieheni ei ollut koskaan kotona ja vaikka vauva ei nukkunut päivisin, vaikka olin aivan hirvittävän näköinen ja mieheni kulki vieraissa...olin kuitenkin luopunut täydellisen äidin roolista. Enään en keitellyt tutteja yhtenään saati pulloja, enään en rynnännyt vaihtamaan lastemme vaatteita, vaikka ne vähän olivatkin likaiset. Syönti ja nukkumamenoajoista en kuitenkaan tinkinyt, mutta vieläkään en ollut oppinut leikkimään vanhemman lapseni kanssa ja aika iso aika meni pienemmän hoitamiseen ja elämästä yleensä selviytymiseen...
No, kun toinen täytti kolme, sain jostain ihme voimia ja tajusin, että näin ei voi jatkua, joten ilmoitin miehelleni muuttavani pois. Minulla ei ollut asuntoa, joten elin sukulaisten "nurkissa" ja lapset jäi hetkeksi isälle. Se oli elämäni raskainta aikaa, näin heitä vain viikonloppuisin ja sitten sain asunnon ja minä ja lapset muutimme siihen. Alkoi helvetillinen eroprosessi(siitä en kerro täällä) ja tunsin kauheaa syyllisyyttä, olinhan tuomittu ja huono äiti kun lähdin ja jätin mieheni ja särjin perheemme. (Näin ihmiset minulle kertoivat, eiväthän he voineet tietää mitä ja minkälaista minun elämäni oli miehen kanssa joka ei rakastanut ja kunnioittanut minua, vaan petti jopa parhaan ystävättäreni kanssa minua)
Ja voi kun minua hävetti käydä jopa kaupassa, kun tunsin kaikkien täydellisten, ydinperheessä asuvien äitien katseet selässäni ja kuinka he käänsivät päänsä, kun sattuivat minut kohtaamaan. Luulivat varmaan, että tämä tartuu tai että nyt alan vokottelemaan heidän miehiä, olinhan yh-äiti.
No erostakin selvisin luurangonlaihana, mutta onneksi mielenterveys säilyi. Tapasin ihanan miehen ja meille syntyi tytär ja tällä kertaa olin suurpiirteinen, en ollenkaan täydellinen ja koskaan en olisi voinut kuvitella äitiyden olevan niin ihanaa.
Tänä päivänä jaksan leikkiä tyttäreni kanssa, viettää aikaa ihanien poikien kanssa, jutella ja kuunnella heitä. Joka päivä he halaavat minua ja sanovat Rakastavansa. (Mikä merkitsee minulle todella paljon, olenhan aiheuttanut heille hirmuisesti murhetta eroamalla heidän isästänsä ja aina välistä se syyllisyys edelleen nostaa päätään)
He tietävät, että vaikka äidillä välistä palaa käämit ja hän suutuu ja huutaa, niin silti hän heitä rakastaa eniten maailmassa. Olen sen heille sanonut. Olen sen myös sanonut, että vaikka kuinka vihainen olen heidän tekemisestä, ei se vähennä sitä rakkauden määrää, jota tunnen heitä kohtaan.
Elämä opettaa ja minä olen saanut oppia kovemman kautta. Tänäpäivänä minä tiedän, että minun ei tarvitse esittää mitään tai näytellä kuinka hyvä äiti olen. Minä olen omanlainen äiti vikoineni ja virheineni ja anteeksi olen saanut pyytää monta kertaa ja anteeksi olen saanut.
Aurinkoista kesää myös sinulle! Sinulla on ihana tytär omine tempperamenttisine luonteineen ja sinä olet Maailman Paras äiti hänelle muistathan sen! Hän tulee aina Rakastamaan sinua sinuna itsenäsi ja hänen omana äitinä! Tue häntä vaikeina hetkinä ja kuuntele, halaa niinkuin tähänkin asti ja kerro kuinka Rakas hän on, saat sen monin kerroin takaisin!
Hyvää yötä!!
Hyvä äiti välittää lapsista. auttaa lapsia silloin kun he oikeasti tarvitsevat apua. Esim. ei tee lapsen läksyjä, kun lapsi ei kehtaa tehdä, mutta auttaa jos on oikeasti ongelmia.
Kuuntelee lasta ja osittaa että välittää. Opettaa lapselle että vanhempikin voi olla vihainen, mutta miten asiat korjataan (anteeksi pyyntö).
Voisin parantaa siinä että olisin enemmän lasten kanssa. Kuuntelisin niiden murheita enkä vastaisi vain joo joo. Myös siinä että muistaisin kiittää ja kehua silloin kun lapset tekevät jotain oikein (yleensä palautetta antaa vain silloin kun joku on mennyt pieleen)
Nuo soseet, imetykset yms. ei ole pitkällä tähtäyksellä niin tärkeitä käsitteen hyvä äiti kannalta. Ei ole 20 -vuoden kuluttua tärkeää onko lapsi saanut muutaman purkillisen tuttelia ja valmisruokia. Ei kukaan kysy 20 vuotiaalta kuinka paljon söit valmisruokia vauvana. Tai joit tuttelia. Sillä ei ole merkitystä.
Syötin lapsille tuttelia ja tissiä 6 kk:n ikäisiksi (suositus). Kaupan ruokia söivät vauva-aikana, koska ne säilyivät retkillä hyvänä. Söivät myös kotiruokaa. Ei noissa vauva-ajan harrastuksissa käydä siksi että vauva haluaa vaan siksi että vanhemmat haluavat käyttää.
Koska loppujen lopuksi vauvan kanssa ei tehdä niin paljoa asioita. Vauvalle riittää kun on ruokaa, vaipat on kuivat, saa olla sylissä ja nukkua. Ei ole merkitystä millaiset vaipat ovat, tai saiko tissiä vai pulloa.
Tämä on minun mielipiteeni.
tavallinen välittävä äiti. ei äidin tarvitse olla mikään superihminen. hyvä äiti on se joka on aina lastaan varten. minun äitini on aivan ihana äiti, tahtoisin itse olla yhtä hyvä, vaikka omasta mielestäni en ole.
jokainen huolehtiva, rakastava ja vastuuntuntoinen äiti on hyvä.
lapsellehan hyvä äiti on oma äiti.
Ihmettelen, miksi imetystä, kestovaippailua ja soseitten itse tekemiseen suhtaudutaan jotenkin niin hirveässä kilpailumielessä. Lähinnä vaikuttaisi siltä, että monet kärvistelevät niitä ihmisiä jotka kestovaippailevat ja tekevät soseet itse - väittävät, että he yrittävät olla parempia äitejä. Miksi ihmeessä? Miksi joku näkee sen pätemisen tarpeena, että toinen haluaa tehdä ne soseet itse ja käyttää kestovaippoja? Johtuuko se siitä, että ne henkilöt kokevat jotain morkkista kertakäyttövaipoistaan ja kaupan soseistaan? Muuta syytä en oikein keksi. Itselleni on ainakin ihan sama, mitä vaippoja ja soseita muut käyttävät. Itse aion tehdä soseet mahdollisimman pitkälle itse, mutta varmaan niitä tulee ostettua valmiinakin.
Ja imetys; jos se ei onnistu, niin se ei onnistu. Ei se ole hyvän äitiyden mitta. Eri juttu on sitten se, jos joku yrittää säästää rintojensa ulkonäköä jättämällä imetyksen väliin.....
Oikeasti tärkeää on se, että tekee kaiken mahdollisen lapsensa parhaaksi, kohtelee häntä lapsena ja hyvin, rakastaen ja taaten turvallisen kasvuympäristön. Ja hyvä äiti myös kykenee myöntämään omat virheensä ja hakemaan niihin tarvittaessa apua.
...rakastaa lastaan ja hoitaa kuten parhaaksi näkee, eikä niinkuin neuvola/naapurin äidit sanoo.
imetin vajaa 3 viikkoa, toinen vaihtoehto olisi ollut näännyttää vauva kun maitoa ei tullut.
kestovaippoja en edes ajatellut, sillä koirat kun olisivat päässeet pyykkiläjään...
vauvauintiin en halunnut, kun suurimmalla osalla tutuista vauvoista jotka kävi, oli ekana vuonna korvatulehduskierre. meillä ei ole ollut ainuttakaan (lapsi 3v)
muskariin ei olla ehditty, mutta leikin laululeikkejä ihan itse.
parantamista tottakai olisi ainakin kun töistä väsyneenä tulee eikä jaksa keksiä kivoja leikkejä.toisaalta kun tunniksi edes jää leikkipaikalle niin lapsi pysyy tyytyväisenä.
"Ja imetys; jos se ei onnistu, niin se ei onnistu. Ei se ole hyvän äitiyden mitta. Eri juttu on sitten se, jos joku yrittää säästää rintojensa ulkonäköä jättämällä imetyksen väliin..... " lainausta siis yhestä mielipiteestä.
siinäkin nyt sitten on, jos ulkonäön takia jättää imettämättä, pahempaa lienee, ettei ruokkis edes vauvaa ja tuotaha vois verrata että valitsee sektion ettei halua, että pimppa löystyy, eikö nämä ole vähän niin kuin jokaisen OMIA ASIOITA!
On ÄRSYTTÄVÄ!!!! Vastaa kaikille yhtä ylimielisen kusipäisesti!!!!!!!!!!!
Tiedät olevasi hyvä äiti kun lapsesi tulee sinua erossa olon jälkeen hymyillen iloisena vastaan. Hän ei pelkää sinua missään tilanteessa, vaan luottaa siihen ettei äiti tee pahaa. Hyvän äidin mittareita ovat myös perustarpeet: ruoka,vaatteet ja ulkoilu.Olet myös aina läsnä, tai sinulla on tuuraaja, ettei lapsesi jää vaille turvaa. Kun kaikki on kunnossa, rakastat lastasi ja hän sinua, tiedät olevasi hyvä äiti. Kuten sanoin, yksinkertaista. Pikku huutaminen, purkkisoseet ja tutteli eivät mielestäni ole minkään mittari.
hyvässä äitiydessä on se asia, että lapsi on kaikkein tärkein asia ja se näkyy teoissa. Mä inhoon sitä, että lapsille puhutaan epäkunnioittavasti, hyvä äiti ei tee niin. Pidän huolen, että meidän kotona kukaan ei puhu toiselle epäkunnioittavasti. Lisäksi hyvä äiti ei polta päreitään, vaan kuten aikuisen kuuluu, nielee aikuisen tasapainoisen roolin vaikeassakin tilanteessa. Aikuisen tulee pystyä olemaan psykologisesti käytettävissä eikä taantua lapsen tasolle. Hyvä äiti tekee parhaansa. Eiköhän näillä päästä pitkälle.
vastuuntuntoinen, hellä, kannustava, kunnioittava, RAKASTAVA, johdonmukainen, hän opettaa oikean ja väärän.
Hyvä äiti kuuntelee lastaan ja pyytää joskus lasta odottamaan oman asian kanssa. Hän keskustelee lapsen kanssa.
Hyvä äiti huolehtii perustarpeista mm. ruoka, puhtaus, turvallisuuden tunne, vaatteet jne.
Hyvä äiti antaa sopivasti virikkeitä lapsen kiinostuksen mukaan.
Hyvä äiti näyttää tunteensa ja osaa keskustella niistä lapsen kanssa. Hän hyväksyy lapsen tunteet.
Hyvä äiti pyytää anteeksi ja antaa anteeksi.
Hyvä äiti kasvattaa lapsia rajojen kera, mutta on tarvittaessa joustava.
Hyvä äiti tekee isin kanssa yhteistyötä.
Hyvällä äidillä on joskus huonoja päiviä ja hän on väsynyt.
Hyvä äiti on läsnä ja elää arkea juhlineen lasten kanssa.
Hyvä äiti tekee parhaansa ja pyytää apua jos ei jaksa tai osaa.
Tässä muutamia asioita joita tuli nyt näin äkkiseltään mieleen.
Äitinä itse voisin olla hieman kärsivällisempi ja pyytää apua silloin kun tuntuu, että on liikaa pakollisia hommia rästissä.
hyvän äidin toiminnan tavoitteena on lapsen paras. Siihen on varmaan yhtä monta tietä kuin on tallaajaakin. Kukin valitkoon sen oman tiensä kulkea ja olkoon sen mukaan omanlaisensa.
Huono äidistä tulee silloin kun hän ei ajattelekkaan lapsen etua vaan omaa etuaan ensisijaisesti ja lapsi sopeutukoon ja tyytyköön sitten siihen.
Meillä yksi on ollut niin tissimaidolla kuin vain voi olla ja yksi ei oikeastaan lainkaan, kaksi siltä väliltä. En koe olleeni sen parempi tai huonompi kenenkään kohdalla sen mukaan miten maitoa tuli ja vauva sitä viitsi imeä! Viitsi ei ihan oikea sana..
Omia soseita tein ja vauva inhosi niitä! Seuraavalle en tehhnyt eikä se mokoma olisi niitä edes syönyt kun oli niin onneton syömään yhtään mitään ja jos säi niin oksensi kaiken ulos! Kolmas veti mitä vaan miten vaan, mutta oli allergiadieetillä joten sopivan peruspurkin löydyttyä pitäydyimme siinä sen sijaan että olisin vääntänyt ruokaa kotona. Siitä sitten ruokavaliota laajennettiin kotikonstein.. Neljäs söi milloin mitäkin. Ihan vauvan soseita en ole motivoitunut tekemään, mutta heti kun lapsi alkaa syödä hieman karkeampaa ruokaa ja monipuolisemmin niin silloin on hyvä alkaa kotiruuille. Meillä lapsen ruoka erotettiin aina ennen lopullisia mausteita erilleen muusta ja sössättiin. Varastoon ei siis tehty..
Kestovaipat on jonkun miehen keksintö! Varmaan viisas insinööri.. Tiedän että jotkut niitä rakastaa ja ne ovat kaikkea ihanaa, mutta kun ei niin ei! Kertakäyttövaipat poltettiin joskus ennen kun ne vielä olivat palavia tuotteita. Kestovaipan pesu ja valmistus on puolueettomien tutkien mukaan yhtä kuontoa rasittavaa kuin kertiksetkin. Jopa vaipasta riippuen kokonaiskuormitus voi olla huomattavasti ympäristöä kuormittavampaakin ja osa taas hieman vähemmän esim villapöksyt. Tuskin lapselle on mitään väliä muulla kuin kuivalla ja ehjällä ahterilla! Kahdella lapsista oli vain yksi vaippamerkki joka sopi iholle ja yllättävää kyllä toisella se oli jenkkiläinen ja hajustettu vaippa! Kestovaippaa en edes ajatellut koska maha alati vetelällä joten pyykkiä olisi ollut vaikka kuinka..
Ehdottomasti äiti on hyvä tai vaikka isäkin jos vie lapsen vauvauintiin. Siitä on lapselle monenlaista hyötyä ja etua kehityksessä ja suhteessa veteen. Lisäksi se on mukava harrastus koko perheelle. Huono äiti kieltää moisen ihanan asian lapseltaan!!
Muskari puolustaa paikkaansa kotona hoidettavilla lapsilla. Samoin päiväkerhot yms paikat joissa tehdään toisten lasten kanssa asioita. Tarhassa olijalle kaikki nuo tulevat samassa paketissa.
Lapselle tärkeää on että aikuinen on tavoitettavissa ja läsnä. Ei siis tarvitse olla kotona 24/7 vaan silloin kun lapsella on asiaa niin vanhemmalla on aikaa ja kiinnostusta lapselle antaa. Yhdessä oleminen ja tekeminen ei ole aina hienoja asioita vaan vaikka sohvalla makoilua ja vaan ollaan.
Itse olen toivottoman kärsimätön. Kaiken pitää tapahtua heti nyt eikä kolmen minsan päästä! Ärsyynnyn todella paljon toistuvista huomautuksista kuten takeista lattialla ja kengistä ovensuussa yms asioista jotka toistuvat ja toistuvat... On siis aivan sama olenko huomauttanut takista tänään tai viikko sitten edellisen kerran sillä heti se saa ärtymään koska kaikki tietävät minne se kuuluu...
...on aika kornia sanoa että on ehdottomasti paras äiti omille lapsilleen. Miten niin paras? Mikä on vertailuaineisto? Kenen mielestä?
Mä otan äitiyden toisaalta rennosti ja toisaalta kiihkomielisesti. Rennosti sikäli etten uhraa omaa elämääni lasten vuoksi. Meidän pieni perhe (äiti, kaks koululaista ja liuta eläimiä) voi just niin hyvin kun mä voin. Mä olen yksin kantava voima. Siinä mielessä MUN hyvinvointi on tärkeintä. Mutta ei se oikeastaan tarkoita mitään, viihdyn mainiosti kotona lasten kanssa tekemättä mitään sen kummempaa. Meillä ei äidillä eikä lapsilla ole stressiä harrastuksista, ehtivät sitten isompinakin juoksemaan tukka putkella.
Kiihkomielisesti siten, että olen yksin vastuussa ja usein aivan järkyttävän HUOLISSANI kaikesta. Maailmassa on niin paljon pahaa. On välillä vaikeaa päästää "pikkuisia" maailmalle, hammasta purren sitten kotona odotetaan...
Mutta pullantuoksuinen äitimyytti ei mua ole pystynyt syyllistämään. Olen omanlaiseni äiti. En osaa tehdä hyvää ruokaa enkä leipoa, vaikka sitäkin joskus kokeilen huumorimielessä. Tärkeää on muistaa omaa lapsuutta ja miettiä mitä lapsi oikeasti tarvii. Ehdoton rakkaus ja hyväksyntä antaa vahvuutta koko elämään. Ei siinä paljon muskarit ja leipomiset paina.
Hyvään äitiyteen EI kuulu lapsen raahaminen paikasta toiseen muka hyvää tekevän vaikutuksen vuoksi. Lapsi saa kehittyä aivan omaa vauhtiaan, eikä motoriikkaa, käden taitoja, liikunnallisuutta jne tarvitse kehittää millän tavalla. Hyvä äiti ei ole välttämättä askartelu-, leikin- ja liikunnanohjaaja, äitiys on jotain ihan muuta - pikkusen syvemmällä!