Entinen Knessetin jäsen vahvistaa Waltin ja Mearsheimerin väittämät tosiksi
"Näiden kahden professorin havainnot ovat oikeita pienintäkin yksityiskohtaa myöten."
Nationalvanguard.org 5.5.2006
David Duke
Tässä joitakin otteita hiljattain ilmestyneestä artikkelista "Who's the dog? Who's the tail?", jonka kirjoitti rohkea entinen Knessetin (Israelin lainsäädäntöelimen) jäsen Uri Avnery (kuvassa) Harvard School of Governmentin Waltin ja Mearsheimerin tutkimuksesta, joka paljastaa Amerikan ulkopolitiikkaa hallitsevan Israelin eturyhmän vallan.
Avnery sanoo, muun muassa, että "Amerikan ja Israelin välinen symbioosi on ainutlaatuinen ja aivan liian monimutkainen ilmiö, jotta sitä voitaisiin kuvailla pelkäksi salaliitoksi... Koira heiluttaa häntää ja häntä heiluttaa koiraa. Ne heiluttavat toinen toisiaan." Ja, mikä kaikkein huomattavinta, "Näiden kahden professorin havainnot ovat oikeita pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Kaikki senaattorit ja kongressiedustajat tietävät, että Israelin hallituksen kritisoiminen on poliittinen itsemurha. "
Kuten olen aiemmin huomauttanut, tämä Harvardin tutkimus kertoo yksinkertaisesti pelkän totuuden juutalaisten ääriainesten harjoittamasta Amerikan hallituksen manipuloimisesta vieraan vallan etujen puolesta, mutta itse asiassa se ei mene tarpeeksi pitkälle: Tutkimus ei esimerkiksi huomauta siitä tosiasiasta, että Israelilla on pitkä historia syyllistymisestä todelliseen terrorismiin Yhdysvaltoja vastaan.
On huomattavaa, että tällä ohjaksista lähteneellä juutalaisella poliitikolla oli rohkeutta sanoa mitä sanoi. Antakaamme hänen kertoa se omilla sanoillaan:
"Näiden kahden professorin havainnot ovat oikeita pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Kaikki senaattorit ja kongressiedustajat tietävät, että Israelin hallituksen kritisoiminen on poliittinen itsemurha. Kaksi heistä, senaattori ja kongressiedustaja, yrittivät niin tehdä - ja heidät teloitettiin poliittisesti. Juutalainen eturyhmä mobilisoitiin heitä vastaan totaalisesti ja heidät ajettiin pois viroistaan. Tämä tehtiin avoimesti, jotta asetettaisiin julkinen esimerkki. Jos Israelin hallitus haluaisi huomenna lain, joka mitätöisi Kymmenen käskyä, 95 senaattoria (ainakin) allekirjoittaisi lakialoitteen heti.
En tavallisesti kerro näitä tarinoita, koska ne voisivat nostattaa epäilystä, että olen vainoharhainen. Esimerkiksi 27 vuotta sitten minut kutsuttiin tekemään luennoimiskiertue kolmessakymmenessä amerikkalaisessa yliopistossa, joihin kuuluivat kaikkein arvostetuimmat - Harvard, Yale, Princeton, MIT, Berkeley ja niin edelleen. Isäntänäni oli Fellowship of Reconciliation, arvostettu ei-juutalainen järjestö, mutta itse luennot oli tarkoitus pitää juutalaisen Bet-Hillelin pappien tuella.
Saavuttuani lentokentälle New Yorkiin tapasin yhden järjestäjistä. 'On pikku pulma', hän kertoi minulle, 'rabbeista 29 on perunut luentosi.'
Lopulta kaikki luennot pidettiin kristittyjen pappien tuella. Kun saavuimme sen yhden rabbin luo, joka ei ollut perunut luentoani, hän kertoi minulle salaisuuden: Luennot oli kielletty luottamuksellisella kirjeellä Anti-Defamation Leaguelta, juutalaisen valtajärjestelmän ajatuspoliisilta. Sen pistävä sanavalinta on jäänyt mieleeni: 'Vaikka ei voida sanoa, että Knessetin jäsen Avnery on petturi, vielä...'
Vielä toinen tarina tosielämästä: Vuotta myöhemmin menin Washington DC:n 'myydäkseni' Kahden valtion ratkaisua, mitä siihen aikaan pidettiin täysin ennenkuulumattomana ja kummallisena ajatuksena, puhumattakaan hullusta. Vierailun aikana kveekarit olivat niin ystävällisiä, että järjestivät minulle lehdistötilaisuuden.
Kun saavuin paikalle, olin ihmeissäni. Sali oli tupaten täynnä, käytännössä kaikki tärkeä amerikkalainen media oli edustettuna. Monet olivat tulleet suoraan myöskin samaan aikaan kaupungissa olleen Golda Meirin lehdistötilaisuudesta. Tilaisuuden piti kestää tunnin, kuten on tavallista, mutta journalistit eivät hellittäneet. He pommittivat minua kysymyksillä vielä kaksi tuntia siihen päälle. Selvästikin se mitä minulla oli sanottavaa, oli melko uutta heille, ja he olivat kiinnostuneita.
Olin utelias siitä kuinka tästä raportoitaisiin mediassa. Ja todellakin, reaktio oli häkellyttävä: Yhdessäkään sanomalehdessä ei ilmestynyt sanaakaan, eikä myöskään radiossa tai televisiossa. Ei sanaakaan.
Muuten, kolme vuotta sitten pidin taas lehdistötilaisuuden, tällä kertaa Capitol Hillillä Washingtonissa. Se oli tarkka kopio edellisestä kerrasta: Suuri joukko toimittajia, heidän ilmeinen mielenkiintonsa, tilaisuuden jatkuminen pitkään yli varatun ajan - eikä sanaakaan mediassa.
Voisin kertoa jonkin verran muitakin tämäntapaisia tarinoita, mutta olen tehnyt asiani selväksi. Kertaan ne vain yhteydessä tähän hiljattaiseen kahden amerikkalaisen professorin, Harvardin Stephen Waltin ja Chicagon yliopiston John Mearsheimerin, aiheuttamaan skandaaliin. He julkaisivat tutkimuksen Israelin eturyhmän vaikutusvallasta Yhdysvalloissa.
80-sivuisessa tutkimuksessaan, joista 40 sivua alaviitteitä ja lähteitä, nämä kaksi osoittavat, kuinka Israelin eturyhmä käyttää hillitöntä valtaa Yhdysvaltain pääkaupungissa, kuinka se terrorisoi Senaatin ja Edustajainhuoneen jäseniä, kuinka Valkoinen talo tanssii sen pillin mukaan (jos talo voi todellakin tanssia), kuinka tärkeä media tottelee sen käskyjä ja kuinka myös yliopistot elävät sen pelossa.
Tutkimus aiheutti myrskyn. Enkä tarkoita niitä ennustettavissa olevia villejä hyökkäyksiä 'Israelin ystävien' taholta - mikä tarkoittaa lähes kaikkia poliitikkoja, journalisteja ja professoreja. Nämä kivittivät tutkimuksen tekijöitä kaikilla tavanomaisilla syytöksillä: Että he olivat antisemiittejä, että he herättivät henkiin Sionin viisaiden pöytäkirjoja, ja niin edelleen. Näissä hyökkäyksissä oli jotain paradoksaalista, koska ne vain havainnollistivat tutkijoiden väitteitä..."
"Näiden kahden professorin havainnot ovat oikeita pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Kaikki senaattorit ja kongressiedustajat tietävät, että Israelin hallituksen kritisoiminen on poliittinen itsemurha. Kaksi heistä, senaattori ja kongressiedustaja, yrittivät niin tehdä - ja heidät teloitettiin poliittisesti. Juutalainen eturyhmä mobilisoitiin heitä vastaan totaalisesti ja heidät ajettiin pois viroistaan. Tämä tehtiin avoimesti, jotta asetettaisiin julkinen esimerkki. Jos Israelin hallitus haluaisi huomenna lain, joka mitätöisi Kymmenen käskyä, 95 senaattoria (ainakin) allekirjoittaisi lakialoitteen heti.
Presidentti Bush esimerkiksi on vetäytynyt kaikista pitkäaikaisista Amerikan kannoista mitä tulee meidän konfliktiimme. Hän hyväksyy automaattisesti hallituksemme kannat, olivatpa ne mitä tahansa. Lähes kaikki Amerikan media on suljettu palestiinalaisilta ja israelilaisilta rauhanaktivisteilta. Mitä professoreihin tulee - lähes kaikki heistä tietävät miten on parempi olla. Jos, siitäkin huolimatta, joku uskaltaa avata suunsa Israelin politiikkaa vastaan - kuten tapahtuu aina muutaman vuoden välein - heidät tukahdutetaan heittämällä heidän päälleen tuomioita: Antisemiitti, holokaustinkieltäjä, uusnatsi.
Muuten, amerikkalaiset vieraat Israelissa, jotka tietävät, että kotona juutalais-israelilaisen eturyhmän vaikutusvallan mainitseminen on kielletty, ovat ällikällä lyötyjä nähdessään, että täällä tämä sama eturyhmä ei salaile valtaansa Washingtonissa, vaan leuhkii sillä avoimesti..."
"Amerikan ja Israelin suhteet ovat todellakin ainutlaatuiset. Näyttää siltä, että niillä ei ole ennakkotapausta historiassa. Se on aivan kuin jos kuningas Herodes olisi antanut käskyjä keisari Augustukselle ja nimittänyt Rooman senaatin jäsenet."
Lukijoille, jotka haluavat syvempää juutalaisen vaikutusvallan käsittelyä, täydellisin lähdetiedoin ja täysin dokumentoituna, suosittelen luettavaksi viimeisintä kirjaani Jewish Supremacism. Se oli ensimmäinen suurempi kirja, joka paljasti, että sotaa Irakissa ei käydä Amerikan puolesta -- sen sijaan se on verinen, tarpeeton, brutaali ja kallis sota, joka aloitettiin pelkästään Israelin puolesta.
duke.org
"Näiden kahden professorin havainnot ovat oikeita pienintäkin yksityiskohtaa myöten."
Nationalvanguard.org 5.5.2006
David Duke
Tässä joitakin otteita hiljattain ilmestyneestä artikkelista "Who's the dog? Who's the tail?", jonka kirjoitti rohkea entinen Knessetin (Israelin lainsäädäntöelimen) jäsen Uri Avnery (kuvassa) Harvard School of Governmentin Waltin ja Mearsheimerin tutkimuksesta, joka paljastaa Amerikan ulkopolitiikkaa hallitsevan Israelin eturyhmän vallan.
Avnery sanoo, muun muassa, että "Amerikan ja Israelin välinen symbioosi on ainutlaatuinen ja aivan liian monimutkainen ilmiö, jotta sitä voitaisiin kuvailla pelkäksi salaliitoksi... Koira heiluttaa häntää ja häntä heiluttaa koiraa. Ne heiluttavat toinen toisiaan." Ja, mikä kaikkein huomattavinta, "Näiden kahden professorin havainnot ovat oikeita pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Kaikki senaattorit ja kongressiedustajat tietävät, että Israelin hallituksen kritisoiminen on poliittinen itsemurha. "
Kuten olen aiemmin huomauttanut, tämä Harvardin tutkimus kertoo yksinkertaisesti pelkän totuuden juutalaisten ääriainesten harjoittamasta Amerikan hallituksen manipuloimisesta vieraan vallan etujen puolesta, mutta itse asiassa se ei mene tarpeeksi pitkälle: Tutkimus ei esimerkiksi huomauta siitä tosiasiasta, että Israelilla on pitkä historia syyllistymisestä todelliseen terrorismiin Yhdysvaltoja vastaan.
On huomattavaa, että tällä ohjaksista lähteneellä juutalaisella poliitikolla oli rohkeutta sanoa mitä sanoi. Antakaamme hänen kertoa se omilla sanoillaan:
"Näiden kahden professorin havainnot ovat oikeita pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Kaikki senaattorit ja kongressiedustajat tietävät, että Israelin hallituksen kritisoiminen on poliittinen itsemurha. Kaksi heistä, senaattori ja kongressiedustaja, yrittivät niin tehdä - ja heidät teloitettiin poliittisesti. Juutalainen eturyhmä mobilisoitiin heitä vastaan totaalisesti ja heidät ajettiin pois viroistaan. Tämä tehtiin avoimesti, jotta asetettaisiin julkinen esimerkki. Jos Israelin hallitus haluaisi huomenna lain, joka mitätöisi Kymmenen käskyä, 95 senaattoria (ainakin) allekirjoittaisi lakialoitteen heti.
En tavallisesti kerro näitä tarinoita, koska ne voisivat nostattaa epäilystä, että olen vainoharhainen. Esimerkiksi 27 vuotta sitten minut kutsuttiin tekemään luennoimiskiertue kolmessakymmenessä amerikkalaisessa yliopistossa, joihin kuuluivat kaikkein arvostetuimmat - Harvard, Yale, Princeton, MIT, Berkeley ja niin edelleen. Isäntänäni oli Fellowship of Reconciliation, arvostettu ei-juutalainen järjestö, mutta itse luennot oli tarkoitus pitää juutalaisen Bet-Hillelin pappien tuella.
Saavuttuani lentokentälle New Yorkiin tapasin yhden järjestäjistä. 'On pikku pulma', hän kertoi minulle, 'rabbeista 29 on perunut luentosi.'
Lopulta kaikki luennot pidettiin kristittyjen pappien tuella. Kun saavuimme sen yhden rabbin luo, joka ei ollut perunut luentoani, hän kertoi minulle salaisuuden: Luennot oli kielletty luottamuksellisella kirjeellä Anti-Defamation Leaguelta, juutalaisen valtajärjestelmän ajatuspoliisilta. Sen pistävä sanavalinta on jäänyt mieleeni: 'Vaikka ei voida sanoa, että Knessetin jäsen Avnery on petturi, vielä...'
Vielä toinen tarina tosielämästä: Vuotta myöhemmin menin Washington DC:n 'myydäkseni' Kahden valtion ratkaisua, mitä siihen aikaan pidettiin täysin ennenkuulumattomana ja kummallisena ajatuksena, puhumattakaan hullusta. Vierailun aikana kveekarit olivat niin ystävällisiä, että järjestivät minulle lehdistötilaisuuden.
Kun saavuin paikalle, olin ihmeissäni. Sali oli tupaten täynnä, käytännössä kaikki tärkeä amerikkalainen media oli edustettuna. Monet olivat tulleet suoraan myöskin samaan aikaan kaupungissa olleen Golda Meirin lehdistötilaisuudesta. Tilaisuuden piti kestää tunnin, kuten on tavallista, mutta journalistit eivät hellittäneet. He pommittivat minua kysymyksillä vielä kaksi tuntia siihen päälle. Selvästikin se mitä minulla oli sanottavaa, oli melko uutta heille, ja he olivat kiinnostuneita.
Olin utelias siitä kuinka tästä raportoitaisiin mediassa. Ja todellakin, reaktio oli häkellyttävä: Yhdessäkään sanomalehdessä ei ilmestynyt sanaakaan, eikä myöskään radiossa tai televisiossa. Ei sanaakaan.
Muuten, kolme vuotta sitten pidin taas lehdistötilaisuuden, tällä kertaa Capitol Hillillä Washingtonissa. Se oli tarkka kopio edellisestä kerrasta: Suuri joukko toimittajia, heidän ilmeinen mielenkiintonsa, tilaisuuden jatkuminen pitkään yli varatun ajan - eikä sanaakaan mediassa.
Voisin kertoa jonkin verran muitakin tämäntapaisia tarinoita, mutta olen tehnyt asiani selväksi. Kertaan ne vain yhteydessä tähän hiljattaiseen kahden amerikkalaisen professorin, Harvardin Stephen Waltin ja Chicagon yliopiston John Mearsheimerin, aiheuttamaan skandaaliin. He julkaisivat tutkimuksen Israelin eturyhmän vaikutusvallasta Yhdysvalloissa.
80-sivuisessa tutkimuksessaan, joista 40 sivua alaviitteitä ja lähteitä, nämä kaksi osoittavat, kuinka Israelin eturyhmä käyttää hillitöntä valtaa Yhdysvaltain pääkaupungissa, kuinka se terrorisoi Senaatin ja Edustajainhuoneen jäseniä, kuinka Valkoinen talo tanssii sen pillin mukaan (jos talo voi todellakin tanssia), kuinka tärkeä media tottelee sen käskyjä ja kuinka myös yliopistot elävät sen pelossa.
Tutkimus aiheutti myrskyn. Enkä tarkoita niitä ennustettavissa olevia villejä hyökkäyksiä 'Israelin ystävien' taholta - mikä tarkoittaa lähes kaikkia poliitikkoja, journalisteja ja professoreja. Nämä kivittivät tutkimuksen tekijöitä kaikilla tavanomaisilla syytöksillä: Että he olivat antisemiittejä, että he herättivät henkiin Sionin viisaiden pöytäkirjoja, ja niin edelleen. Näissä hyökkäyksissä oli jotain paradoksaalista, koska ne vain havainnollistivat tutkijoiden väitteitä..."
"Näiden kahden professorin havainnot ovat oikeita pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Kaikki senaattorit ja kongressiedustajat tietävät, että Israelin hallituksen kritisoiminen on poliittinen itsemurha. Kaksi heistä, senaattori ja kongressiedustaja, yrittivät niin tehdä - ja heidät teloitettiin poliittisesti. Juutalainen eturyhmä mobilisoitiin heitä vastaan totaalisesti ja heidät ajettiin pois viroistaan. Tämä tehtiin avoimesti, jotta asetettaisiin julkinen esimerkki. Jos Israelin hallitus haluaisi huomenna lain, joka mitätöisi Kymmenen käskyä, 95 senaattoria (ainakin) allekirjoittaisi lakialoitteen heti.
Presidentti Bush esimerkiksi on vetäytynyt kaikista pitkäaikaisista Amerikan kannoista mitä tulee meidän konfliktiimme. Hän hyväksyy automaattisesti hallituksemme kannat, olivatpa ne mitä tahansa. Lähes kaikki Amerikan media on suljettu palestiinalaisilta ja israelilaisilta rauhanaktivisteilta. Mitä professoreihin tulee - lähes kaikki heistä tietävät miten on parempi olla. Jos, siitäkin huolimatta, joku uskaltaa avata suunsa Israelin politiikkaa vastaan - kuten tapahtuu aina muutaman vuoden välein - heidät tukahdutetaan heittämällä heidän päälleen tuomioita: Antisemiitti, holokaustinkieltäjä, uusnatsi.
Muuten, amerikkalaiset vieraat Israelissa, jotka tietävät, että kotona juutalais-israelilaisen eturyhmän vaikutusvallan mainitseminen on kielletty, ovat ällikällä lyötyjä nähdessään, että täällä tämä sama eturyhmä ei salaile valtaansa Washingtonissa, vaan leuhkii sillä avoimesti..."
"Amerikan ja Israelin suhteet ovat todellakin ainutlaatuiset. Näyttää siltä, että niillä ei ole ennakkotapausta historiassa. Se on aivan kuin jos kuningas Herodes olisi antanut käskyjä keisari Augustukselle ja nimittänyt Rooman senaatin jäsenet."
Lukijoille, jotka haluavat syvempää juutalaisen vaikutusvallan käsittelyä, täydellisin lähdetiedoin ja täysin dokumentoituna, suosittelen luettavaksi viimeisintä kirjaani Jewish Supremacism. Se oli ensimmäinen suurempi kirja, joka paljasti, että sotaa Irakissa ei käydä Amerikan puolesta -- sen sijaan se on verinen, tarpeeton, brutaali ja kallis sota, joka aloitettiin pelkästään Israelin puolesta.
duke.org
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oman tekee vaihtokaupat: Lojaalius arabeja kohtaan vapaakaupasta Yhdysvaltain kanssa
Yhdysvallat teki Omanin kaupankäynnistä Israelin kanssa sopimusehdon.
Nationalvanguard.org 23.1.2006
V:n henkilöstö
Amerikan poliittinen (harhaan)johto ajaa hullunkiilto silmissä globalisaatiota -- paitsi silloin, kun se voisi vahingoittaa Israelia.
Uusi kauppasopimus antaa Persianlahden arabivaltio Omanille lähes täysin vapaan pääsyn Yhdysvaltain markkinoille ja samalla amerikkalaisille firmoille identtisen vallan Omanissa. Sopimuksessa oli kuitenkin jotain pienellä präntättyä: Oman joutui "normalisoimaan" kantansa kauppaan Israelin kanssa, hyläten arabimaailman juutalaisvaltiolle julistaman boikotin, johon Oman on jo pitkään osallistunut. Yhdysvalloilla on jo tietysti ennestään vapaakauppasopimus Israelin kanssa ja se on käyttänyt taloudellista keppiä ja porkkanaa Israelin kanssa käytävän kaupan suhteen Marokkoa, Jordaniaa sekä Bahrainia vastaan - tärkeä osa strategiaa, jonka tavoitteena on halkaista arabien antisionistinen solidaarisuus, joka on parhaimmillaankin heikkoa. Persianlahden arabeja hallitsevat dekadentit sheikit, jotka ovat hyvin tunnettuja heikkoudestaan Palestiinan suhteen.
Persianlahden valtiot kuten Oman ja Bahrain ovat myös hyvin haavoittuvaisia ulkopuoliselle "läntiselle" painostukselle, koska niitä hallitsee äärimmäisen rikas sunnieliitti alamaisinaan suuret shiaväestöt, joiden sympatiat ovat lahkoveljien puolella naapurissa olevissa Irakin ja Iranin ruutitynnyreissä.
Yhdysvallat tähtää koko alueen laajuiseen vapaakauppa-alueeseen vuoteen 2013 mennessä.
Omanin sopimus on viimeisin käänne prosessissa, jossa amerikkalaisten taloudellinen hyvinvointi alistetaan palvelemaan Israelia.
Tämä myös demonstroi globalisaation käyttöä itsenäisten valtioiden kansallisen tahdon heikentämiseksi ja niiden ulkopolitiikkaan sekaantumiseksi.