Ole huoletta, Bill Clinton: Milosevic ei voi enää puhua
Milosevicin ennenaikainen kuolema päästää Yhdysvallat pinteestä.
Nationalvanguard.org 14.3.2006
Jeremy Scahill
Slobodan Milosevicia luonnehditaan muistokirjoituksissa "Balkanin teurastajaksi". Jos tämä on se tarina, minkä haluat lukea, sen kuin vain menet minne tahansa muualla mediassa ja luet sen yhä uudelleen ja uudelleen. Jotkut sanovat nyt, että kuolema oli Milosevicin viimeinen kosto, että hän "päätyi huijaamaan historiaa" kuolemalla ennen kuin tuomiota voitiin julistaa. Maailma on kuitenkin jo tuominnut Milosevicin ja se, mitä hänen kuolemallaan huijataan, on jo itsessään historiaa.
Se minkä suuret mediayhtiöt enimmäkseen sivuuttavat Milosevicin kuolemassa on sama, minkä he sivuuttivat myös hänen elämässäänkin - hänen intiimin tietonsa Yhdysvaltain sotarikoksista Jugoslaviassa. Vaikka Milosevic epäilemättä oli sotarikollinen, joka ansaitsi tulla tuomituksi rikoksistaan, hän oli myös ainoa mies siinä ainutlaatuisessa asemassa, että pystyi paljastamaan yksityiskohtaisesti ja täysin Yhdysvaltain roolin Jugoslavian verisessä disintegraatiossa 1990-luvulla. Itse asiassa se on juuri se, mitä hän kuolemansa aikoihin kynsin hampain yritti sotarikosoikeudenkäynnissään tehdä.
Voittajan oikeuden ollessa sääntönä tässä ad hoc -tuomioistuinjärjestelmässä (huono ja epärehellinen korvike todelliselle kansainväliselle tuomioistuimelle), Milosevicin tapaus olisi ollut ainoa kansainvälinen oikeudenkäynti, joka olisi voinut mahdollisesti paljastaa vuoden 1999 laittoman, Yhdysvaltain johtaman ja Naton suorittaman 78 päivää kestäneen Jugoslavian pommittamisen yksityiskohdat. Vaikka Yhdysvaltain tukema tuomioistuin jatkuvasti yritti rajoittaa Milosevicin oikeutta puhua, vieden häneltä oikeuden edustaa itseään, Milosevic taisteli säännöllisesti nostaakseen Yhdysvaltain sotarikokset esille. Surullista mutta totta, Milosevicin mukana tulee todennäköisesti kuolemaan viimeinenkin toivo siitä, että näiden rikosten uhrit Jugoslaviassa saisivat oikeutta (jos sitä edes voisi kutsua sellaiseksi) tuomioistuimessa - traaginen ja epäoikeudenmukainen asiaintila alunperinkin - mikä kertoo paljon kansainvälisen oikeuden kieroutuneesta tilasta.
Milosevicin asia, ajateltiinpa siitä sitten mitä vain, kärsi häviön syyskuun 11. päivän myötä - tapaus, joka jätti hänet ja hänen oikeudenkäyntinsä historiaan jo ennen kuin se edes oli ohi. Useimmat ihmiset maailmassa - poislukien ne, jotka ovat Balkanilla missä oikeuden istunnot lähetettiin päivittäin suorana - eivät ehkä edes tienneet, että Milosevic oli yhä oikeudessa Haagissa. Siitä tuli omituinen sivunäytös sille verelle ja kauhulle, mitä kansainvälisellä näyttämöllä jatkuvasti nähtiin.
Milosevicin kuolema tarkoittaa sitä, että ne, jotka pommittivat Jugoslaviaa 78 päivän ajan alkaen tässä kuussa seitsemän vuotta sitten, tappaen tuhansia, tulevat olemaan lopullisesti turvassa kaikenlaiselta rikostensa julkiselta tarkastelulta. Olipa Milosevic sitten kuinka opportunistinen tahansa, hän olisi ollut yksi niistä harvoista, jotka esiintyvät Haagissa ja jotka olisivat voineet - ja olisivat niin myös tehneet - esitellä näitä rikoksia hyvin yksityiskohtaisesti. On lähes varmaa, että seuraavia Yhdysvaltain sotarikoksia ei tuomita:
- Radio Television Serbian pommittaminen, jossa kuoli 16 mediatyöntekijää
- Nisin torin rypälepommittaminen, jossa ihmiset jauhautuivat lihankappaleiksi
- Köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten käyttäminen ja petrokemian tehtaiden pommittaminen, joka aiheutti myrkky- ja kemikaalisaasteiden valumisen Tonavaan
Myöskään Yhdysvaltain albaanipakolaisten pommittamista tai tarkoituksellista siviilijunien ampumista tai Kiinan suurlähetystön pommittamista Belgradissa ei tulla tuomitsemaan. Milosevic olisi puhunut siitä, kuinka Yhdysvallat tukee Kosovon hallitusta, joka on systemaattisesti karkottanut serbejä, romaaneja ja muita etnisiä vähemmistöjä kodeistaan ja polttanut koko joukon kirkkoja maan tasalle. Hän olisi puhunut Yhdysvaltain roolista Kosovon vapautusarmeijan rahoittamisessa ja aseistamisessa, joka toimii kuin kuolemanpartio ja siitä, kuinka Kosovon uusi pääministeri Agim Ceku on Yhdysvaltain kouluttama sotarikollinen. Ceku tuli pahamaineiseksi sekä Bosnian sodassa että vuoden 1999 Kosovon konfliktissa. Milosevic olisi myös puhunut Yhdysvaltain sekaantumisesta Jugoslavian vaaleihin vuonna 2000 ja siitä lopulta tapahtuneesta uusliberalistien vallankaappauksesta, joka oli Clintonin sanktioiden ja 78 päivää kestäneiden pommitusten tavoite. Todellisuudessa kaikki tämä olisi kaikunut kuuroille korville, mutta ainakin se olisi jäänyt pöytäkirjaan.
On ironista, että Milosevicin viimeinen oikeustaistelu oli yritys saada hänen viholliseksi kääntynyt vanha ystävänsä Bill Clinton todistamaan oikeudenkäynnissä. Milosevicillä oli monta Clintonin pahassa valossa esittävää tarinaa kerrottavanaan ja epäilemättä epämukavia kysymyksiä esitettävänä tälle. Tuomarit Milosevicin tapauksessa työskentelivät selvästi estääkseen noita hetkiä koskaan koittamasta ja Yhdysvaltain hallitus teki selväksi voimakkaan vastustuksensa sellaisia Yhdysvaltain virkamiesten oikeuteen haastamisia kohtaan, vaikka kyseessä olisikin hyökkääminen toiseen mahaan. Clintonilla tai ilman, Milosevicin puolustus olisi luonut valoa vakavaan dokumentaatioon Yhdysvaltain sotarikoksista ja hän kuoli - hiljeni - ennen kuin pääsi kunnolla alkuunkaan.
Näin ollen on kiinnitetty hyvin vähän huomiota Milosevicin pidemmän linjan toimiin - ennen syyskuun 11. päivän terrori-iskuja, vuoden 1999 Naton pommituksia ja hänen omaa oikeudenkäyntiään - al-Qaedan läsnäolon paljastamiseksi Balkanilla - Bosniasta Kosovoon. Syyskuun 11. päivän iskujen myötä Milosevicin puheet al-Qaedasta oli helposti ohitettavissa naurettavana, pateettisena opportunismina. Kuitenkin ne, jotka seurasivat Milosevicin uraa ja ennen kaikkea 1990-luvun tapahtumia Jugoslaviassa tietävät, ettei se ollut mitään sellaista. Nuo syytökset perustuivat todellisiin tapahtumiin, joista Yhdysvallat ei halua puhuttavan kansainvälisessä tuomioistuimessa. Neuvostoliittolaisten tappion myötä Afganistanissa 1980-luvulla monet mujahideenit lopulta käänsivät katseensa Jugoslaviaan, jonne he menivät taistelemaan Bosnian muslimien rinnalla ortodoksisia serbejä ja katolisia kroaatteja vastaan. Jälleen kerran Yhdysvallat ja bin Laden olivat samassa tiimissä. Tähän päivään mennessä on saatu raportteja koulutusleireistä Bosniassa, joka on edelleen miehitetty. Se on myös todennäköinen valmennuspaikka tulevalle väkivallalle.
Avauslausunnossaan Milosevic vihjaili tiedoista, joita hän esittäisi puolustautuessaan oikeudessa. "Vuonna 1998 kun [Clintonin lähettiläs Richard] Holbrooke vieraili luonamme Belgradissa, kerroimme hänelle hallussamme olevasta tiedosta, että KLA:ta Pohjois-Albaniassa avustaa Osama bin Laden, että hän aseistaa, kouluttaa ja valmistaa tämän terroristijärjestön jäseniä Albaniassa. He kuitenkin päättivät ryhtyä yhteistyöhön KLA:n kanssa ja epäsuorasti näin ollen myös bin Ladenin kanssa, vaikka hän oli sitä ennen pommittanut suurlähetystöjä Keniassa ja Tansaniassa [ja] julistanut jo sodan." Milosevic summasi, että "eräänä päivänä tämä kaikki tulee valoon, nämä yhteydet."
Tämä kuitenkin on epätodennäköistä, varsinkin nyt kun Milosevic on kuollut.
Se on ainakin varmaa, että Haagissa ei tulla koskaan syyttämään seuraavia yhdysvaltalaisia sotarikollisia: Madeline Albright, Jamie Rubin, William Cohen, Sandy Berger, Richard Holbrooke ja Wesley Clark. Monille Yhdysvaltain sotarikosten serbialaisille uhreille Milosevicin oikeudenkäynti oli heidän unohdetun kärsimyksensä tunnustaneeseen henkilöön tähdätty epätoivoinen viimeinen syöttö, niin kauhea historiallinen ironia kuin se onkin.
Milosevicin ennenaikainen kuolema päästää Yhdysvallat pinteestä.
Nationalvanguard.org 14.3.2006
Jeremy Scahill
Slobodan Milosevicia luonnehditaan muistokirjoituksissa "Balkanin teurastajaksi". Jos tämä on se tarina, minkä haluat lukea, sen kuin vain menet minne tahansa muualla mediassa ja luet sen yhä uudelleen ja uudelleen. Jotkut sanovat nyt, että kuolema oli Milosevicin viimeinen kosto, että hän "päätyi huijaamaan historiaa" kuolemalla ennen kuin tuomiota voitiin julistaa. Maailma on kuitenkin jo tuominnut Milosevicin ja se, mitä hänen kuolemallaan huijataan, on jo itsessään historiaa.
Se minkä suuret mediayhtiöt enimmäkseen sivuuttavat Milosevicin kuolemassa on sama, minkä he sivuuttivat myös hänen elämässäänkin - hänen intiimin tietonsa Yhdysvaltain sotarikoksista Jugoslaviassa. Vaikka Milosevic epäilemättä oli sotarikollinen, joka ansaitsi tulla tuomituksi rikoksistaan, hän oli myös ainoa mies siinä ainutlaatuisessa asemassa, että pystyi paljastamaan yksityiskohtaisesti ja täysin Yhdysvaltain roolin Jugoslavian verisessä disintegraatiossa 1990-luvulla. Itse asiassa se on juuri se, mitä hän kuolemansa aikoihin kynsin hampain yritti sotarikosoikeudenkäynnissään tehdä.
Voittajan oikeuden ollessa sääntönä tässä ad hoc -tuomioistuinjärjestelmässä (huono ja epärehellinen korvike todelliselle kansainväliselle tuomioistuimelle), Milosevicin tapaus olisi ollut ainoa kansainvälinen oikeudenkäynti, joka olisi voinut mahdollisesti paljastaa vuoden 1999 laittoman, Yhdysvaltain johtaman ja Naton suorittaman 78 päivää kestäneen Jugoslavian pommittamisen yksityiskohdat. Vaikka Yhdysvaltain tukema tuomioistuin jatkuvasti yritti rajoittaa Milosevicin oikeutta puhua, vieden häneltä oikeuden edustaa itseään, Milosevic taisteli säännöllisesti nostaakseen Yhdysvaltain sotarikokset esille. Surullista mutta totta, Milosevicin mukana tulee todennäköisesti kuolemaan viimeinenkin toivo siitä, että näiden rikosten uhrit Jugoslaviassa saisivat oikeutta (jos sitä edes voisi kutsua sellaiseksi) tuomioistuimessa - traaginen ja epäoikeudenmukainen asiaintila alunperinkin - mikä kertoo paljon kansainvälisen oikeuden kieroutuneesta tilasta.
Milosevicin asia, ajateltiinpa siitä sitten mitä vain, kärsi häviön syyskuun 11. päivän myötä - tapaus, joka jätti hänet ja hänen oikeudenkäyntinsä historiaan jo ennen kuin se edes oli ohi. Useimmat ihmiset maailmassa - poislukien ne, jotka ovat Balkanilla missä oikeuden istunnot lähetettiin päivittäin suorana - eivät ehkä edes tienneet, että Milosevic oli yhä oikeudessa Haagissa. Siitä tuli omituinen sivunäytös sille verelle ja kauhulle, mitä kansainvälisellä näyttämöllä jatkuvasti nähtiin.
Milosevicin kuolema tarkoittaa sitä, että ne, jotka pommittivat Jugoslaviaa 78 päivän ajan alkaen tässä kuussa seitsemän vuotta sitten, tappaen tuhansia, tulevat olemaan lopullisesti turvassa kaikenlaiselta rikostensa julkiselta tarkastelulta. Olipa Milosevic sitten kuinka opportunistinen tahansa, hän olisi ollut yksi niistä harvoista, jotka esiintyvät Haagissa ja jotka olisivat voineet - ja olisivat niin myös tehneet - esitellä näitä rikoksia hyvin yksityiskohtaisesti. On lähes varmaa, että seuraavia Yhdysvaltain sotarikoksia ei tuomita:
- Radio Television Serbian pommittaminen, jossa kuoli 16 mediatyöntekijää
- Nisin torin rypälepommittaminen, jossa ihmiset jauhautuivat lihankappaleiksi
- Köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten käyttäminen ja petrokemian tehtaiden pommittaminen, joka aiheutti myrkky- ja kemikaalisaasteiden valumisen Tonavaan
Myöskään Yhdysvaltain albaanipakolaisten pommittamista tai tarkoituksellista siviilijunien ampumista tai Kiinan suurlähetystön pommittamista Belgradissa ei tulla tuomitsemaan. Milosevic olisi puhunut siitä, kuinka Yhdysvallat tukee Kosovon hallitusta, joka on systemaattisesti karkottanut serbejä, romaaneja ja muita etnisiä vähemmistöjä kodeistaan ja polttanut koko joukon kirkkoja maan tasalle. Hän olisi puhunut Yhdysvaltain roolista Kosovon vapautusarmeijan rahoittamisessa ja aseistamisessa, joka toimii kuin kuolemanpartio ja siitä, kuinka Kosovon uusi pääministeri Agim Ceku on Yhdysvaltain kouluttama sotarikollinen. Ceku tuli pahamaineiseksi sekä Bosnian sodassa että vuoden 1999 Kosovon konfliktissa. Milosevic olisi myös puhunut Yhdysvaltain sekaantumisesta Jugoslavian vaaleihin vuonna 2000 ja siitä lopulta tapahtuneesta uusliberalistien vallankaappauksesta, joka oli Clintonin sanktioiden ja 78 päivää kestäneiden pommitusten tavoite. Todellisuudessa kaikki tämä olisi kaikunut kuuroille korville, mutta ainakin se olisi jäänyt pöytäkirjaan.
On ironista, että Milosevicin viimeinen oikeustaistelu oli yritys saada hänen viholliseksi kääntynyt vanha ystävänsä Bill Clinton todistamaan oikeudenkäynnissä. Milosevicillä oli monta Clintonin pahassa valossa esittävää tarinaa kerrottavanaan ja epäilemättä epämukavia kysymyksiä esitettävänä tälle. Tuomarit Milosevicin tapauksessa työskentelivät selvästi estääkseen noita hetkiä koskaan koittamasta ja Yhdysvaltain hallitus teki selväksi voimakkaan vastustuksensa sellaisia Yhdysvaltain virkamiesten oikeuteen haastamisia kohtaan, vaikka kyseessä olisikin hyökkääminen toiseen mahaan. Clintonilla tai ilman, Milosevicin puolustus olisi luonut valoa vakavaan dokumentaatioon Yhdysvaltain sotarikoksista ja hän kuoli - hiljeni - ennen kuin pääsi kunnolla alkuunkaan.
Näin ollen on kiinnitetty hyvin vähän huomiota Milosevicin pidemmän linjan toimiin - ennen syyskuun 11. päivän terrori-iskuja, vuoden 1999 Naton pommituksia ja hänen omaa oikeudenkäyntiään - al-Qaedan läsnäolon paljastamiseksi Balkanilla - Bosniasta Kosovoon. Syyskuun 11. päivän iskujen myötä Milosevicin puheet al-Qaedasta oli helposti ohitettavissa naurettavana, pateettisena opportunismina. Kuitenkin ne, jotka seurasivat Milosevicin uraa ja ennen kaikkea 1990-luvun tapahtumia Jugoslaviassa tietävät, ettei se ollut mitään sellaista. Nuo syytökset perustuivat todellisiin tapahtumiin, joista Yhdysvallat ei halua puhuttavan kansainvälisessä tuomioistuimessa. Neuvostoliittolaisten tappion myötä Afganistanissa 1980-luvulla monet mujahideenit lopulta käänsivät katseensa Jugoslaviaan, jonne he menivät taistelemaan Bosnian muslimien rinnalla ortodoksisia serbejä ja katolisia kroaatteja vastaan. Jälleen kerran Yhdysvallat ja bin Laden olivat samassa tiimissä. Tähän päivään mennessä on saatu raportteja koulutusleireistä Bosniassa, joka on edelleen miehitetty. Se on myös todennäköinen valmennuspaikka tulevalle väkivallalle.
Avauslausunnossaan Milosevic vihjaili tiedoista, joita hän esittäisi puolustautuessaan oikeudessa. "Vuonna 1998 kun [Clintonin lähettiläs Richard] Holbrooke vieraili luonamme Belgradissa, kerroimme hänelle hallussamme olevasta tiedosta, että KLA:ta Pohjois-Albaniassa avustaa Osama bin Laden, että hän aseistaa, kouluttaa ja valmistaa tämän terroristijärjestön jäseniä Albaniassa. He kuitenkin päättivät ryhtyä yhteistyöhön KLA:n kanssa ja epäsuorasti näin ollen myös bin Ladenin kanssa, vaikka hän oli sitä ennen pommittanut suurlähetystöjä Keniassa ja Tansaniassa [ja] julistanut jo sodan." Milosevic summasi, että "eräänä päivänä tämä kaikki tulee valoon, nämä yhteydet."
Tämä kuitenkin on epätodennäköistä, varsinkin nyt kun Milosevic on kuollut.
Se on ainakin varmaa, että Haagissa ei tulla koskaan syyttämään seuraavia yhdysvaltalaisia sotarikollisia: Madeline Albright, Jamie Rubin, William Cohen, Sandy Berger, Richard Holbrooke ja Wesley Clark. Monille Yhdysvaltain sotarikosten serbialaisille uhreille Milosevicin oikeudenkäynti oli heidän unohdetun kärsimyksensä tunnustaneeseen henkilöön tähdätty epätoivoinen viimeinen syöttö, niin kauhea historiallinen ironia kuin se onkin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oliko Serbia harjoituskenttä Irakia varten?
Uusi maailmanjärjestys tukehtuu saaliiseensa.
Nationalvanguard.org 13.3.2006
Paul Craig Roberts
Maaliskuun 11. päivänä entinen serbijohtaja ja Jugoslavian presidentti Slobodan Milosevic kuoli vankisellissään Haagissa, jossa hän oli ollut oikeudenkäynnissä neljä vuotta ja kuukauden sotarikoksista ja kansanmurhasta syytettynä. Serbian sosialistisen puolueen johtaja Zoran Andjelkovic vastasi uutisiin Milosevicin kuolemasta seuraavalla lausunnolla:
"Slobodan Milosevic, Serbian sosialistisen puolueen puheenjohtaja ja entinen Serbian ja Jugoslavian presidentti murhattiin tänään Haagin tuomioistuimessa. Tuomioistuimen päätös kieltää Milosevicilta lääkärinhoito Bakunin-instituutissa Moskovassa edustaa määrättyä kuolemantuomiota Milosevicille. Totuus ja oikeus olivat hänen puolellaan ja tämä on se syy, miksi he käyttivät asteittaisen tappamisen strategiaa Slobodan Milosevicia vastaan. Vastuu hänen kuolemastaan kuuluu selkeästi Haagin tuomioistuimelle."
Puolueellinen syyte vaiko totuus? Milosevicin tiedettiin olevan vakavasti sairas. Venäjän hallitus lupasi palauttaa Milosevicin tuomioistuimelle hoidon jälkeen. Tuomioistuin kieltäytyi. On helppoa tehdä johtopäätös, että oikeusjuttu Milosevicia vastaan oli romahtanut ja että nolattu Yhdysvaltain hallitus, Naton viranomaiset ja Haagin tuomioistuin päättivät antaa hänen kuolla sellissään ennemmin kuin myöntää ettei hänen syyllisyyttään voitu todistaa vaikka hänen oikeudenkäyntinsä kesti neljä vuotta ja kuukauden .
(KUVA : Mies koskettaa entisen Jugoslavian presidentin Slobodan Milosevicin kuvaa Serbian sosialistisen puolueen päämajan edessä Belgradissa 13.3.2006. REUTERS/Goran Tomasevic)
Milosevic sattui Jugoslavian johtajaksi sen Neuvostoliiton romahduksen jälkeisen ajan hajoamisprosessissa, kun nationalistiset voimat hajottivat Jugoslavian liittovaltion. Vuosina 1991-92 Kroatia, Slovenia, Makedonia ja Bosnia-Herzegovina erosivat Jugoslaviasta. Suuret serbivähemmistöt Kroatiassa ja Bosniassa vastustivat hajoamista ja vaativat samanlaista oikeutta itsemääräämiseen pysyäkseen liittovaltiossa kroaattien ja muslimien halutessa samoin perustein lähteä siitä. Kroatian ja Bosnian serbit järjestäytyivät ja sota hajoamista vastaan alkoi.
Milosevic ei juuri voinut pysyä serbien johtajana tukematta heitä. Abraham Lincoln kanonisoitiin etelävaltioita vastaan hyökkäämisestä sen Unionista eroamisen estämiseksi, mutta Milosevic kirottiin yrityksestä suojella Jugoslavian alueellista koskemattomuutta. Lopulta Milosevic hyväksyi hajoamisen. Vuonna 1995 Milosevic neuvotteli Daytonin sopimuksen, joka lopetti sodan Bosniassa. Nettitietosanakirja Wikipedian mukaan "Milosevic sai lännessä kunnian yhtenä Balkanin rauhan pilareista".
Vuonna 1998 Milosevic joutui pahempien ongelmien eteen. Separatistisen Kosovon vapautusarmeijan - jonka Yhdysvaltain ulkoministeriö on listannut terroristijärjestöksi - sotilaalliset toimet muinaisessa Serbian Kosovon provinssissa räjähtivät täysimittaiseksi sodaksi. Milosevic yritti nyt pitää kiinni provinssista, joka ei ollut Jugoslaviaa vaan itse Serbiaa ja jonka etnisesti albanialaiset olivat kolonisoineet. Kosovon serbiväestö oli alakynnessä suhteessa 1-10 ja kärsi paljon Kosovon vapautusarmeijan käsissä.
Milosevic, joka oli jo vahingoittunut Jugoslavian tuhonneissa hajoamissodissa, hävisi kilpailevien faktioiden palkkaamien pr-firmojen mediakampanjan, jossa vääristeltiin amerikkalaisten tilanteesta saamia uutisia. Milosevic demonisoitiin ja Clintonin hallinto laittoi Naton joukot pommittamaan Serbiaa 78 päivän ajan keväällä 1999. Monet serbisiviilit kuolivat ilmaiskuissa, jotka osuivat matkustajajuniin ja tuhosivat Kiinan suurlähetystön. Käytännössä Yhdysvallat sekaantui Serbian asioihin hajoamisen puolesta seurauksena se, että Kosovo puhdistettiin etnisesti serbeistä lähes täysin. Kosovoa pidetään ilmeisesti yhä osana Serbiaa, mutta sitä hallinnoi Yhdistyneet kansakunnat. Jollain tavalla tämä on esitetty suurena moraalisena voittona ihmisyydelle.
Jos Milosevicia vastaan suunnatulla massiivisella propagandakampanjalla olisi ollut monia faktoja takanaan, hänet olisi tuomittu Haagissa jo kauan sitten. Mistä tässä episodissa siis oli oikein kyse?
Mielipide Jugoslavian hajoamisesta. Eihän ollutkaan mitään Sarajevon pommituksia, ei serbi-
väkivaltaa, ei Strebzrenitzan murhia, Kosovon pa-
kolaisia. Vain Slobon pyhäkoulu entisen Jugoslavian kansoille. Jotka juoksevat edelleen pakoon Serbivaltaa.
Moista soopaa ei usko kukaan järjellinen ihminen.
valheet uppoo paremmin