Miten hemmetissä pääsisin irti viinanjuonnista. En tosin juo kovinkaan paljoa kerrallaan, mutta siitä on tullut tapa. Eikä mitään irvailuja, please, toivoisin kunnon konsteja. AA:han en haluu mennä.
Irti viinasta
8o(
111107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ota yhteyttä kotipaikkakuntasi A-klinikkaan. Siellä Sinulla on luultavasti mahdollisuus saada yksilöterapiaa.
Juurihan tuossa kirjoitin, etten halua A-klinikalle! Eiks ole muuta keinoo?
AA ja A-klinikka on kaksi aivan eri asiaa.
painut lääkäriin ja ilmoitat haluavasi antabus-kuurin ja sit eiku nappi naamaan ja cocislinjalle.
Hyvin toimii,pääsee eroon siitä fiiliksestä ottaisko vai ei.
Hermot lepää kun tietää ettei voi ottaa.
Edellisen lisäksi: Kun viinaksista luopuu jää tyhjä aukko, joka kannattaa paikata heti muilla toiminnoilla, ettei pakonomainen ajatus pulloon tarttumisesta kierrä koko ajan päässä.
En tiedä, missä juot, seurassa vai yksinkö tissuttelet. Niin tai näin, keksi jotain raflaavaa säännöllistä tekemistä, sellaista josta pidät. Ja pippalojuomaksi opettele tekemään jokin tosi hyvä alkoholiton juoma. Helppoja ohjeita löytyy lehdistä ja näiltä keskustelupalstoiltakin.
Tsemppiä, kyllä sinä onnistut kun yrität!
Jos takana on pitkä putki -siis sulla ei ilmeisesti ole - eikä pysty lopettamaan, niin luultavasti ensisijaisesti voisit mennä terveyskeskuksen katkaisuhoitoon, missä pääset eroon fyysisistä oireista (vapina,pahoinvointi)...ja tietty "huonosta" seurasta ja mahdollisuudesta juomiseen.
Tissuttelu ja tavan vuoksi juonti onkin ongelmallista- vaikkei tekisi mieli juoda, niin juo vain siksi että niin on tottunut tekemään... Jos juomisen lopettaminen on vaikeeta niin tosiaan hanki itelles jotain aikaa vievää nautiskeltavaa puuhaa (pidätkö piirtämisestä, kirjoittamisesta, lukemisesta?)ja kun olet itse valmis, ota yhteys a-klinikkaan.
Kiitos kaikista vinkeistä!
Juominen ei ole mulle sillätavalla vakava ongelma enkö pääsis siitä itse eroon. Se on vain tavan vuoksi tissuttelua yksin - eli työpäivän jälkeen parit paukut, eikä joka päiväkään. Eikä mitään putkia ole, ei krapulaa eikä sillä tavalla riippuvaisuutta.Mutta kun se riipoo jo mua. Siis mulla on huono omatunto! Mutta joku muu asia vois olla hyvä, joka täyttäis sen aukon, ettei tule otettua. Se on vaan päässyt rentoutumistavaksi.
Et siis hauakkkaan irti viinasta.
Jos haluat, ainoa tapa on juomisen lopettaminen.
A-klinikalla sinut hyväksytään vaöheellisesti "kohtuukäyttäjäksi".
Terveyskeskuksessa saat uusia myrkkyjä.
Että silleen
Luulisin, että moni ei mielellään hakeudu "hoitoon", kun pienellä paikkakunnlla leimautuu ihmisten silmissä. Tästä aiheutuva sosiaalinen painostus saattaa olla pahempaa kuin itse juoppous.
Itse on yleensä viimeinen, joka asian tietään. Muut ovat sen havainneet jo paljon aikaisemmin.
Kumma kyllä juopoksi leimautuminen tuntuu kunnialliselta tässä yhteikunnassa muuta todelliseen raitistumiseen pyrkivään hoitoon hakeutuminen on häpällistä. Se on se viinan voima.
Niin minäkin aikonani kävin klinikalla, siellä ne hyväksyivät lähes kaikki selitykseni ja voin jatkaa sitä"kohtuujuomistani" kunnes edessä oli umpikuja. Suostuin lähtemään vai muka arvostettuun hoitolaitokseen en mihinkään huoltolaan vaikka kotikunta olisi maksnut koko touhun. Osin omin kusatnnuksin Kalliolaan, juoppojen yliopistoon. Kovan vastustelun jälkeen lopetin juomisen. Nyt AA-kin tuntuu ihan kunniallselta porukalta.
Mä itse aloitin lännenratsastuksen ja innostuin rakentaa vähän kaikennäköistä. Se vie kaiken ajan, paitsi että alotin myös aikanaan kesken jääneen liikuntaharrastuksen! Kivaa! Viinan juonti loppui. Edelleen voin sillon tällön kylässä ottaa viiniä tai glögiä. Kännäämään en rupea.