http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=690&posting=22000000017143927
Voiko tuo OIKEASTI olla uskovan äidin kirjoitus? Siis ihan OIKEASTI?
Miksi se sitten olisi provo, perustele?
Voiko tuo OIKEASTI olla uskovan äidin kirjoitus? Siis ihan OIKEASTI?
Miksi se sitten olisi provo, perustele?
Vastaukset 52
Vanhimmat
vaan täysissä järjen voimissa oleva vaimo
joka on ymmärtänyt ettei Jumala vaadi tällaista
itsensä loppuunkuluttamista rakastaakseen tai vapahtaakseen ihmisen. On vielä hirveää sekin
että aviomies voi nykypäivänä pakottaa ja
tavallaan raiskata vaimonsa jotta vain
ihmisen "soveltama" jumalan sana toteutuisi.
Vapahdus on todellakin mahdollinen ilman
tällaista ihmisarvoa ja puolisoa polkevaa
elämän tyyliä. Jos usko perustuu vain jälki
kasvuun niin uskommeko me enemmän itseemme
kuin rakastavaan Jumalaan,mieti sitä !
on kova. SRK määrää valheopillaan "ehkäisy on syntiä" pakkosynnyttämään noin tahtia lapsi/vuosi. "Rakkaudelliset" vl-ystävät tervehtivät navan kautta, jos edellisestä synnytyksestä on yli vuosi ajatellen "miksi vatsa ei turpoa?".
Vl-mies pistää vain jyvät laariin ja sytyttää seuraavan tupakan. Nainen hoitaa odotusajan, nainen hoitaa synnytyksen, nainen kärsii mahdollisen synnytyksen jälkeisen masennuksen, nainen kantaa päävastuun lasten hoitamisesta, naista erityisesti vannotetaan käyttämästä hiusväriä, meikkiä, korvakoruja jne.
Vl-herätysliike:
Miehet jyräävät ja naiset (monet) kärsivät.
aloitukseksi. Ettei pääsisi unohtumaaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000017150711
oli provo. Ei oikea sydämen uskovainen tule tälle palstalle asioitaan rienaamaan, että pilkkaajat saisivat lisää aihetta. On muitakin kanavia hakea apua. Siksi ajattelen tämän olevan provon.
vl-naisten asemasta on siis mielestäsi rienaamista. Olet varmaan vl-mies.
"Ei oikea sydämen uskovainen tule tälle palstalle asioitaan rienaamaan, että pilkkaajat saisivat lisää aihetta."
Sinä oletat ettei sydämen uskovainen tulisi tälle palstalle kertomaan ongelmistaan? Minä ehkä juuri valitsisin jonkun palstan missä voisin purkaa mieltä painavia asioita nimettömänä, kynnys lähteä kertomaan ongelmista naamatusten olisi varmasti korkea. Ja varmasti tälläisiltakin palstoilta voi saada kullan arvoisia tietoja mm. niistä tukiryhmistä. Ihmisillä voi olla kaikenmaailman ongelmia, itsestä ne tuntuvat todella suurilta ja jostain toisesta taas ihan mittömältä, masennus saa tuntumaan kaikki asiat vaikeimmilta kuin ne ehkä ovat.
Mietitkö yhtään sitä, että jos kirjoitus on rehellinen jonkun ihmisen oma tuntemus ja kokemus. Sitten sinä menet ja sanot, ettei sydämen uskovainen tulisi tänne palstalle asioitaan kertomaan, niin sinä olet se pilkkaaja ja sinun pilkkasi kohdistuu suoraan toisen ihmisen uskoon. Sekin edelleen, että jos kirjoitus on aito tuntemus ja kokemus, ja sinä heti sanot sitä provoksi etkä halua uskoa ihmisen ongelmia, niin se tuntuu varmasti kirjoittajasta loukkaavalta pilkalta.
Ja pitäähän meidän muistaa sekin asia, että ei vl-nimike ole tae oikeasta sydämen uskosta, ja siksi vl-perheissäkin voi olla sellaisia ongelmia jotka ovat monien ihmisten mielestä suoranaisia kauhuksia. Jokaisella ihmisellä on oikeus kertoa ongelmistaan ihan missä tahansa, ja se ei katso sitä edustaako ihminen jotain uskonryhmää. Kun asioista puhutaan, niin näin voidaan auttaa myös häntä joka kohtelee lähimmäisiään väärin.
Jos olisin itse samassa tilanteessa, niin pelkäisin varmaan niin paljon, että ensin tulisin nettiin kysymään ihmisten mielipiteitä nimettömänä, koska pelkäisin varmaan tuttujen ja sukulaisten kommentteja niin paljon ettei niille uskaltaisi puhua. Sitä paitsi kyllä mies kysyisi, että mikä on, jos menisin lääkäriin ja pitäisi sanoa että en halua kertoa, jos haluaisi ensin puhua lääkärin kanssa. Pitäisi se toinen lapsi laittaa johonkin siksi aikaa hoitoon että voi mennä lääkäriin. Mies kysyy, että oletko sairas, kun on enemmän kun normaali neuvolakäynti. Mies tulee mukaan normaali neuvolakäyntiin koska kiinnostaa seurata raskautta, joten miten voit siellä puhua yksityisesti kun hän kuulee.
Itse siis menisin samoin kirjaston koneelle ja kirjoittaisin nimettömänä nettin ja kysyisin eka neuvoja ettei tarvi kertoa kuka on. Sen jälkeen ehkä rohkaistuisin menemään soittamaan itselle apua jostakin joko lääkäristä tai muualta.
Ihan uskottava kertomus tuo on. Miehet ei voi tajuta, miten paniikkiin voi mennä, kun tajuaa olevansa raskaana. Siitä aiheutuu fyysistä kipua ja ne kivut ei ole mitään pikku juttuja. Joillakin menee taju niitten kipujen kanssa, pyörtyy tuskasta, supistelee yhtäkiiä kauppakassit tippuu lattialle ja ei voi muuta kuin vain sänkyyn käpristyä.
Kirjoitus tietenkin voi olla myös totta, mutta en tiedä miksi siitä ei kuitenkaan tullut tunne, että kirjoittaja kertoisi omasta elämästään. Syvyys puuttui, vaikka puhuttiin rankoista tunteista ja tapahtumista. Mielestäni kirjoitus ei ollut tosi. Ja perustelut edellä. Tapahtumat sinänsä voisivat olla tottakin, tunnen itsekin muutamia isiä, jotka eivät olet kasvaneet aikuisiksi. Itse elän niin erilaista, onnellista perhe-elämää vastuuntuntoisen miehen kanssa, että en pysty samaistumaan kirjoittajaan. Terveisin eräs vl-äiti
Tunnen myös äitejä jotka ovat uupuneita lapsikatraansa kanssa, joten en siitä syystä ole sitä mieltä, että tuon kirjoittaja on provo. Kuten jo sanoin, kerronnasta ei tule tunnetta että hän puhuu omista asioistaan. Tämä on vain se mitä vaistoni sanoo.
Ehkä kirjoittaja ei ole mikään kaunokirjailija, joka osaa Eino Leinon lailla luoda tunnelmia ja tuoda tunnetta esille. Hän kertoi faktat ja ei ehdi mitään kauneuksia sinne lavertelemaan, onhan hänellä lapsi jo hoidettavanaan ja eikö tärkeintä ole kertoa se asia.
Sitä paitsi pitää muistaa että jos kovin rupee selittään,niin joku voi tunnistaa, joten parempi kertoa silleen kliinisti, ettei tule tunnistetuksi. Joku sukulainen voi lukee juttuu ja tunnistaa ja tulla sitten moralisoimaan,e ttä mitä sä tollasii ajattelet.
tarkemmin ajateltuna, siitä tosiaan puuttuu syvyys. Ja mikseí alkuperäinen kirjoittaja yhtään tunnu kykenevän osallistumaan keskusteluun, jos itselleen uskoo täältä Suomi24:lta jotain saavansa.
Täällä usea ei tunnu ymmärtävän todellisista VL:sta syvällisemmin mitään, mitä on sydämenusko.
Siinä jutussa oli jotain, joka tökki minunkin lukiessani. Mutta ei sillä tökkimisellä mitään tekemistä ollut vl-uskon kanssa.
T: Tiinaliina
Kirjoitukseni on ikävä kyllä totta, epäilitte sitä miten paljon tahansa. Tällainen elämäntilanne on mahdollinen nykypäivänäkin.
En tiennyt, että "aidon" VL:läisen tekstistä tulisi kuultaa "syvyys", ehkäpä en sitten enää olekaan VL em. mainitsemieni asioiden vuoksi. Muiden on turha kuitenkaan minua arvottaa ei-VL:läiseksi; olen ollut sitä koko nuoren ikäni ja itse odotan ja yritän ymmärtää mitä Jumala minulle yrittää kertoa/opettaa. Jos "syvyydellä" tarkoitetaan "lapset ovat Jumalan lahjoja"-selityksiä yms. niin turha on minulta sellaista odottaa. Toki ne ovat sitäkin, mutta se ei tee minusta tällä hetkellä yhtään sen kiitollisempaa. olisi varmasti kauhea syntyä, jos tietäisi, ettei ole oikeasti edes haluttu lapsi..
ps. kirjoitukseni miehestäni on niin tosi kuin se omasta näkökulmastani katsottuna voi olla
Etkö todella ymmärrä mitä tässä tapauksessa tarkoitan, kun sanon että kirjoituksestasi puuttuu syvyys, omakohtaisen kokemuksen tuntu. Se ei tarkoita sitä että ajatustesi pitäisi olla tietynlaisia, mutta tekstisi ei vaikuttanut todelliselta. Puhut kuin ulkolukuna jonkun toisen ihmisen asioita, vaikka sanot kärsiväsi, tekstistäsi se ei välity. Se, että arvelee jotain tekstiä provoksi, ei tarkoita automaattisesti sitä, että epäilisi kirjoittajan uskontilaa.
Tilanteesi, elämäsi ja ajatuksesi on mahdollisia, sitä en ole kyseenalaistanut. Myöskin kertomuksesi miehestäsi on varmaan totta, ikävä sinun ja perheesi kannalta. Mutta en voi mitään sille, että edelleen epäilen kirjoituksesi aitoutta. Syvyydellä ei ole mitään tekemistä noiden asioiden kanssa. Tunnen erään henkilön jolta puuttuu taito tuntea asioita syvällisesti. Taustalta voi löytyä läpikäytmättömiä traumoja, jolloin tunnetaso jää pinnalliseksi, tuskaisia muistoja ei uskalleta päästää esiin. Hänen elämässään tapahtui järkyttäviä asioita ja hän kertoi joutuneensa miettimään asioita perin pohjin, käyneensä pohjalla ja miettimään omaa osuuttaan tapahtumiin. Puhe tuli kuin nauhalta ulkolukuna ilman mitään tunteita. Niinpä puheet suurista muutoksista omassa käyttäymissessään jäivätkin vain puheeksi. Tämän kokemuksen pohjalta voi tietenkin olla tottakin, että tekstisi oli todellinen.
Enpä ole ikinä elämässäni lukenut tällaista roskaa. Jen 12 ymmärsi täysin oikein, sinä syytit feikkiydestä koska kirjoituksesta (sinun mukaasi)puuttuu syvyys. Kirjoituksesta ei mielestäni puutu syvyyttä koskaan, jos tosiasiat vaan sanotaan. Asiat puhuvat puolestaan. Hänen kirjoituksessahan asiaa riitti. Siinä on jo kylliksi syvyyttä kun ilmaisee odottavansa lasta, jota ei toivo. Ihastuttavaa rehellisyyttä. Mielestäni on hienoa että nuoret naiset uskaltavat puhua rehellisesti äitiyteen liittyvistä tunteistaa, varsinkin tästä vl-näkökulmasta. mitä sitten tulee näihin tuttavan kokemuksiisi, ne eivät liity tähän mitenkään, joten ne voit pitää omana tietonasi. Tuttavan traumat eivät liity tähän millään tavalla, lähinnä ne liittyvät omaan kykenemättömyyteesi ajatella selkeästi ja johdonmukaisesti.
mutta sinulle Jen 12: Tulet varmasti pärjäämään mainiosti. Neuvolasta saat apua. Älä sulje suutasi, vaan ole rehellinen, niin saat varmasti apua. noissa aviomies-asioissa en osaa neuvoa...
Tuttavan esimerkin otin sentakia esille ja syyn kerroinkin, että voi olla että ihminen ei oikeasti kykene ajattelemaan syvällisellä tasolla, joten asiat kuulostavat ulkoaopituilta fraaseilta. Mieleeni jäi miten hän sanoi jotkut sanovat häntä nyt varmaan tyttärukaksi ja monia muita kohtia, jotka ottivat korvaani. Harva menisi tyttörukittelemaan monen lapsen äitiä. En ole ainoa, joka kirjoituksen aitoutta on epäillyt. En tarvitse lupaasi kirjoittaa asioista joita pidän oleellisena jotakin asiaa pohtiessani,
Mikäli kirjoitus on totta, mielestäni kukaan muu kuin sinä avaaja itse, ei voi sinun elämäsi suuntaa muuttaa. Sinä teet päätökset omista valinnoistasi. Katkera äiti ei ole lapsille varmasti paras kasvattaja ja on oikein että kaikki lapset saisivat syntyä toivottuina.
Nimerkin valinta vaikutti varmaan ensimmäiseen kirjoitukseeni. Nimimerkistä tuli mielikuva kuin kyseessä olisi kahdentoista lapsen äiti sillä ikää tai syntymävuottakaan se ei voine tarkoittaa. (?)
Oletin siis lukeneeni kypsemmässä iässä olevan henkilön kirjoituksen ja se siis luonnollisesti vaikutti ajatusmaailmaani. Jos kyseessä on esimerkiksi parikymppinen äiti silloin voi tosiaan puhua "tyttörukasta". Täytyy vähentää tulkitsemista nimimerkkien perusteella.
Jos on vl ei saa näin ajatella ja tuntea piste. Kaikki lapset tulee otta ilolla vastaan ja jos joltain muulta tuntuu tunteet pitää kieltää?
Kirjoittajan aitoudesta en tiedä mutta sen tiedän että tuossa tilanteessa on vaikea löytää keskutelukumppania joka ymmärtäisi sekä vl liikeen "tapakuluttuuria" että kykenisi aitoon ja suoraan keskusteluun. Kyllähän nämä ovat niitä vaiettuja puheenaiheita.
Minunkin mielestäni ehdoton asia, että kaikki lapset jotka saavat alkunsa pitäisi ottaa ilolla ja rakkaudella vastaan.
Minäkin pelkään kuollakseni uutta raskautta sillä siinä piilee vaaroja. Mutta jos kaikesta huolimatta tulisin raskaaksi, niin uskoisin siihen että se on Jumalan Tahto ja minä siitä selviän.
Muistan miten viimeksi vaikean raskauden jälkeen oli edessä hirmu pelottava synnytys ja pelkäsin kuolemaa ihan hirveästi. Sitten yhtäkkiä muistin Jumalan, ja tajusin että hän on sen lapsen antanut, ja tässä ei olla kuolemassa vaan saamassa elämää. Pelko hävisi kummasti.
Mutta ne lapsetkin pitää ottaa vastaan äidin ja isän yhteisestä toiveesta ja varmistaa että molempien voimat riittävät. Jos voimat on vähissä ja tuntuu ettei vielä jaksa, niin ei pidä hakeuta tietoisesti raskaaksi.
Jos ehkäisy on kaikissa muodoissa kiellettyä, niin rakastella pitää vain sitten silloin kuin on voimia ottaa vastaan uusi lapsi rakkaudella.
Sitäkään en ymmärrä, että miksi ihmeessä pitää ihan tietoisesti hakeutua raskaaksi jos muutenkin on jo voimat vähissä? Eikö sitä yhdyntää voisi silloin jättää väliin kun on kriittiset ajat? Sillä ei kuitenkaan estetä mahdollista uutta raskautta, mutta ei tietoisesti hakeuduta raskaaksi.
Kyllä elämä voi olla pienten lasten kanssa raskasta, varsinkin jos on villejä isompia ja pieni valvottava vauva niin väsyneenä asiat voivat tuntua välillä ihan kamalilta.
Jos sattuukin, että perheessä on huithapeli isä joka ei huolehdi vaimostaan ja jälkikasvustaan, niin kyllä äidin taakka voi muuttua kohtuuttomaksi. Lapset pitää huolehtia yhdessä, sillä yhdessä ne on alulle saatettukkin. Siihen ei kukaan itse pysty. Jos ei ole valmis huolehtimaan isä jälkikasvustaan rakkaudella, niin siitä yhdynnästä on vain pidättäydyttävä sitten. Eihän kukaan mies voi olla niin "hölmö" että kuvittelee, että hänen tehtävänsä on vain siittää lapset ja äiti hoitaa kaiken muun.
"Jos ehkäisy on kaikissa muodoissa kiellettyä, niin rakastella pitää vain sitten silloin kuin on voimia ottaa vastaan uusi lapsi rakkaudella."
"Jos ehkäisy on kaikissa muodoissa kiellettyä, niin rakastella pitää vain sitten silloin kuin on voimia ottaa vastaan uusi lapsi rakkaudella."
Vähän ristiriitaiselta kuullostaa tämä sinun kommenttisi... Jos ehkäisy on kaikissa muodoissa kiellettyä, eikö myös rakastelun välttäminen tiettyinä aikoina ole erään muotoista ehkäisyä?
Omalletunnolle saattaa olla parempi tehdä se näin ilman "välineitä"; kondomeja tai pillereitä, mutta Jumalalle kaikki ehkäisy on samaa.
"Vähän ristiriitaiselta kuullostaa tämä sinun kommenttisi... Jos ehkäisy on kaikissa muodoissa kiellettyä, eikö myös rakastelun välttäminen tiettyinä aikoina ole erään muotoista ehkäisyä?"
Jos yhdyntää välttää kriitisenä ajanjaksona, niin sehän ei poista raskauden mahdollisuutta sillä se päivä voi vaihdella. Silloin kun sitä välttää, niin ei vain tietoisesti hakeudu raskaaksi, silti raskaus saattaa seurata jos rakastelua harrastetaan.
Sitten taas kun on aika uusien lapsien tai raskaaksitulo on vaikeaa yhdyntä koitetaan ajoittaa tähän hyvään ajanjaksoon. Näin raksaaksitulo on huomattavasti suurempi.
Vl-liikkeessä myös tämä mielletään juuri ehkäisyksi, niinkuin sinäkin meinasit.
Jos kaikenlainen ehkäisy on kiellettyä, niin eikö silloin siitä yhdynnästä ole pidättäydyttävä jos voimat eivät juuri vielä silloin riitä uuteen lapseen? Odottaa siihen asti kun voimat ovat palautuneet ja saa pienemmän lapsen vähän isommaksi. Jo lapset saavat alkunsa, ilman että äiti jaksaisi niin lapset ja koko perhe siitä kärsivät. Se on liian kova hinta omasta hetkenhuumasta, se kannattaa muistaa ennenkuin alkaa sitä yhdyntää harrastamaan.
"Jos yhdyntää välttää kriitisenä ajanjaksona, niin sehän ei poista raskauden mahdollisuutta sillä se päivä voi vaihdella."
--> Myöskään kondomit ja pillerit eivät takaa 100%:sta ehkäisyä.
"Jos kaikenlainen ehkäisy on kiellettyä, niin eikö silloin siitä yhdynnästä ole pidättäydyttävä jos voimat eivät juuri vielä silloin riitä uuteen lapseen? Odottaa siihen asti kun voimat ovat palautuneet ja saa pienemmän lapsen vähän isommaksi."
--> Ei-VL:t käyttävät "välineitä" ehkäisyssä kun voimat eivät vielä riitä uuteen lapseen.
Mielestäni on kaksinaamaista väittää, että ehkäisy tällä tavalla olisi hyväksyttävämpää kuin "välineitä" käyttämällä. Tarkoitus on aina sama.
"Mielestäni on kaksinaamaista väittää, että ehkäisy tällä tavalla olisi hyväksyttävämpää kuin "välineitä" käyttämällä. Tarkoitus on aina sama."
Mitenkään mieltää tätä käytettyä keinoa ehkäisyksi, sillä se ei estä lapsen saamista millään muotoa. Sitä vain ei hankkiudu tietoisesti rakaaksi.
Ei meilläkään ollut tarkoitus lapsia juuri vielä silloin saada kun lapsemme sai alun. Turvauduimme ihan tähän vain, kuitenkin olimme molemmat tietoisia että siitä voi olla seurauksena lapsi. Aina kun harrastaa yhdyntää käytti kondomia, pillereitä tai muita vastaavia siitä yhdynnästä voi seurata lapsi, ei mikään ehkäisykeino ole 100% varma, paitsi sterilisaatio se poistaa kokonaan mahdollisuuden lapsen saamiseen.
Eihän siihen tarvittu sitten kuin se yksi kerta, että päivä unohtui mielestä. Silti lapsi otettiin ilolla ja rakkaudella vastaan, ja olimme tosi kiitollisia. Jumalan Tahto voi olla aivan toinen kuin omamme.
kysynpä tätä ottamatta kantaa sinänsä tekstiisi
...........Sitäkään en ymmärrä, että miksi ihmeessä pitää ihan tietoisesti hakeutua raskaaksi jos muutenkin on jo voimat vähissä? Eikö sitä yhdyntää voisi silloin jättää väliin kun on kriittiset ajat? Sillä ei kuitenkaan estetä mahdollista uutta raskautta, mutta ei tietoisesti hakeuduta raskaaksi.............
Ei tämä ainakana ole raamatun mukainen "parisuhde" ja avioliitto. Ja kyllä tässä seksuaalisuudesta tuodaan julki melko kieroutunut käsitys. Seksiä saa/voi harrataa vain lapsentekotarkoituksessa? Onko synnyttäminen autuuden ehto? Ja ollaanko lain vai armon alla?
"Ei tämä ainakana ole raamatun mukainen "parisuhde" ja avioliitto. Ja kyllä tässä seksuaalisuudesta tuodaan julki melko kieroutunut käsitys. Seksiä saa/voi harrataa vain lapsentekotarkoituksessa? Onko synnyttäminen autuuden ehto? Ja ollaanko lain vai armon alla?"
Mieltä olen kanssasi. Ei tosiaankaan rakastelusta pidättäytyminen ole Raamatun mukaista. Kullä avioliitossa on molempien osapuolten lupa nauttia toisistaan rakkaudennimissä ilman että siihen aina sisältyy pelkoa. Silloin on rakkaus muuttunut kärsimykseksi ja se ei ole Jumalan Tahto elää jatkuvassa pelossa silloin kun olisi lupa rakastaa täydestä sydämestään.
Sitä lähinnä tarkoitin tuolla pidättäytymisellä, että jos jossain on laadittu sellainen säädös jonka sanotaan prustuvan Jumalan Sanaan, että ehkäisy kaikissa muodoissaan on syntiä, niin silloinhan siitä yhdynnästä on pidättäydyttävä jos ei halua lähimmäistensä kärsivän. Väsyneistä vanhemmista ei ole lapsillekkaan iloa ja turvaa, siinä voi käydä niin että lapset alkavat huolehtia vanhemmistaan ja heiltä itseltään jää puuttumaan tärkeä rakkaus ja turvallisuudentunne.
..........Sitä lähinnä tarkoitin tuolla pidättäytymisellä, että jos jossain on laadittu sellainen säädös jonka sanotaan prustuvan Jumalan Sanaan, että ehkäisy kaikissa muodoissaan on syntiä........
..............Kullä avioliitossa on molempien osapuolten lupa nauttia toisistaan rakkaudennimissä ilman että siihen aina sisältyy pelkoa..........
Hyvin ja kuvaavasti sanottu. Mitä muuta pitäisi ajatella tilanteessa jossa ei pysyty avoimin mielin pelotta ottamaan ilolla lasta vastaan.
ja luulla että hän vain rakastelee ja vaimo hoitaa lapset, koska hänhän saa ne suuret lapsilisät!!!!!!!!!!!ARGGH !!!!!
Meidän hölmö sanoi että nyt ruvetaan jakamaan ostokset sillee että erikseen ostetaan vauvan ruoat ja vaipat ja sinä maksat ne lapsilisillä!!!! Eikä ymmärrä että kyllä sitä rahaa tarvii muuhunkin kuten uusiin vaatteisiin etc.... naiset ymmärtää paremmin. Tekis mieli ottaa pitkät.
Meille on juuri tulossa kolmas lapsi ja sitte on kolme alle kolmivuotiasta ja olen uhannut jättää tämän laitokselle. Mulle riittäs kaks huolehdittavaa.Hänelle ei voi kuitenkaan jättää yhtään lapsukaista.
Uhkaat hyljätä lapsesi?
Tämä se on vanhoillislestadiolaisuutta. Pakolla vaan lapsia lisää, jos ongelmia, niin syy synnissä. Ei missään nimessä epäraamatullisessa opissa.
Tule koskaan ymmärtämään tuota, miksi vl-liikeessä on otettu käyttöön "ehkäisysynti", varsinkin kun ehkäisyksi mielletään sitten ihan kaikki. Niin pidättäytyminen kuin "varmatpäivätkin". Ainoa varmin ehkäisykeino on sallittu, sterilisaatio, silloin jos äiti on sairauden vuoksi kykenemätön juuri sillä hetkellä hankkiutumaan raskaaksi. Tilannehan voisi olla jo toinen 10 vuoden päästä.
Minä ymmärrän sen, että ehkäisy saattaa tuntua joistain ihmisistä väärältä ja he voivat olla sitä käyttämättä jos siitä ei seuraa heidän perheelleen ongelmia.
Mutta kun me ihmiset olemme niin yksilöinä kuin aviopareinakin niin erilaisia. Joissain perheissä voi olla nainen tai mies vähemmän hedelmällinen, ja he voivat nauttia toistensa rakkaudesta vapaasti ja lapsia siunaantuu sopivasti.
Mutta sitten taas jos on kovin hedelmällinen aviopari, niin uusi raskaus voi alkaa heti synnytyksen jälkeen ja välillä voi tulla kaksosraskauksia. Vain sellainen jolla näin on voi ymmärtää toista samanlaista, sellainen ei ymmärrä joka ei tule raskaaksi niin helposti ja ei saa ehkä mahdollisesti lapsia jostain syystä ollenkaan. Kyllä siinä äidiltä voi rakastelu halut hävitä kokonaan, ja rakkaus on muuttunut peloksi eikä osaa enään nauttia miehensä rakkaudesta vaan pelkää miehensä läheisyyttä.
Jos äidistä tuntuu ettei pysty huolehtimaan ja suojelemaan lapsiaan silläkään hetkellä hyvin (ihan samoin voi tuntua isästä), ja lisää siunaantuu, niin äiti hyvin pian sairastuu vakavasti koska kokee huonoa omaatuntoa siitä kun ei jaksa ja pysty hoitamaan lapsiaan. Miten synkkä voi äidin tilanne ollakkaan jos isä ei osallistu lastenhoitoon vaan aina jättää kaiken äidin vastuulle ja painelee vain omiin menoihinsa. Lastenhoitokin pitää olla yhteistä vain näin äitikin jaksaa lasten kanssa. Lapsista on jatkuva huoli ja suojeluntarve, siinä on pienten lasten kannassa henkisesti kovilla kokoajan ja sydän syrjällään pitää vahtia kokoajan lapsia ettei heille satu mitään.
Varmasti sellaisellekkin avioparille on tarkoitus jotka eivät saa omia lapsia. Yksi voisi olla se, että Jumala toivoisi näiden huolehtivan niistä lapsista jotka heidän omat vanhempansa hylkäävät. Ja sekin, että tälläiset ihmiset olisivat näiden väsyneiden äitien apuna, sillä Jumalalla on varmasti tiedossa ettei kaikilla voimat riitä.
Tässä tuota "ehkäisysyntiä" mietin, että mitäs jos se onkin saatanan tekosia ja on saannut ujutettua sen pysyvästi sinne vl-liikkeeseen?
Mikä on ollut vl-liikkeen suhtautuminen "varmoihinpäiviin" ennen 70-lukua? Silloinhan oli vl-liikkeessä valloillaan vääriähenkiä ja pahuutta tehtiin uskon nimissä. Eikö tämä kalenterin seuraamiskieltokin tullut voimaan silloin 70-luvulla vai onko se ollut ennen sitäkin? Tiedätkö sinä? Joku vanhempi vl-ihan muommo tai pappa voisi muistaa millaista oli ehkäisyoppi esim. 50-luvulla. Varmatpäiväthän ovat olleet käytössä jo aikojen alusta asti, niin luulisi niiden olevan ollut aina kiellettyä vl-liikkeessä ja siitä on ennen 70-lukakin tiedotettu jos se on aina katsottu ehkäisyksi ja kielletyksi syntinä.
Yhtäkkiä päähäni tuli tällainen muistikuva ja ajatus ja piti avata vielä kone.
Sinäkin meinasit, että rakastelusta pidättäytyminen ei ole Raamatun mukaista.
Tuli mieleeni jokin sellainen muistikuva jostain Raamatun paikasta minkä joku vl on joskus kirjoittanut palstalle kun on perustellut sitä miksi yhdynnästä ei voi pidättäytyä. En ole sitä koskaan ymmärtänyt miten se pitäisi ajatella. Oikeasti olen kuitenkin ollut sitä mieltä, että pidättäytyminenkin on väärin ja olen ihan vl-ihmisiä ymmärtänyt tässä asiassa.
Menikö se jotenkin niin, ettei toisistaan pidä olla erillään pitkiä aikoja, yhteisestä sopimuksesta voi olla jonkun aikaa (jotenkin tähän tapaan, en osaa hakea Raamatun paikkoja kun tunnen sitä niin huonosti).
Mutta eikö tällä voitaisi viitata juuri noihin varmoihinpäiviin? Ainakin meillä ollaan yhteisestä sopimuksesta silloin toisistamme erillään kun ei ole aika uuden lapsen vielä, vain pienen hetken. Sitten taas voimme nauttia toisistamme vapaasti, vaikka tiedämme ettei se päivän seuraaminen poista raskauden mahdollisuutta. Mutta emme tietoisesti hankkiudu raskaaksi, silti lapsi voi saada alkunsa.
Jos tämä olisi näin, niin silloinhan Raamatun mukaan lastenrajoittaminen olisi oikein ja sallittua, ei syntiä. Voi olla, että nyt omaan korvasyyhyyni muistan tämän Raamatun kirjoituksen väärin, mutta en tee sitä tahallani. Kuitenkin Jumala itse on luonnut naisen sellaiseksi että hän voi lastensaantia tarvittaessa rajoittaa.
Kun aikoinaan fundamentalistiset saarnamiehet ovat raamattua lukeneet ja muotoilleet ehkäisykantaa vl-liikkeelle he eivät ole ymmärtäneet tekojensa ja opetustensa seurauksia. Naiset olivat silloinkin ymmärtäneet raskauteen ja syntyvyyteen liittyvän moninaisuuden ja yksilöllisyyden. Vanha perimätieto kertoo vl-lestadiolaisuudessa vallinneen omakohtaisempia näkemyksiä Jumalan sanan pohjalta ihmisen lisääntymiseen.
Lisäksi Jumalan sanan paikka, "lapset ovat Herran lahja", on ymmärretty aiemmin ajallista vastuuta ja lapsen lapseutta painottaen.
Itse olen kuullut jo edesmenneen saarnamiehen puheen jossa hän kertoi kuinka oli opastanut Turun suviseuroissa -75, anoppeja ja mummuja koska nämä olivat vieläkin hempeyden hengessä neuvoneet tyttäriään vastoin kristillisyyden päätöstä. Silloin joku oli päättänyt että ehkäisy kaikissa muodoissa on syntiä, jos vaimo tai lapsi kuolee he pääsevät taivaaseen.
Elikkä, saarnamiehen itsensä kertomana tuli esille että vl-kristillisyys on pitänyt sisällään syntyvyyteen myös naiseuden näkökulman; joka ilemeisesti juuri tuolloin -70 luvulla nujerrettiin väkivalloin.
Kun miehet ovat päättäneet täydellisen ehkäisykiellon(tai pakkosynnyttämisen yli oman omantunnon ja jaksamisen) ei he ole ymmärtäneet päätöksiään. Ja on tullut myös ilmi että päätökset eivät ole olleet koko seurakunnan mielestä oikeanlaisia.
Nykyisellään vl-lestadiolaiosuuden ehkäisykanta on komplisoitunut ja menettänyt merkitystään ja avioparit eivät sitä noudata. Mutta kun kerran joku on päätetty; virallisen linjan on hyvin vaikea muuttaa päätöksiään ainakaan julkisesti.
Jos tavoite synnytysasiassa on maksimoida lasten lukumäärä tulee ehkäisyn olla sallittua. Järjellisinä ihmisinä ymmärrämme että terveet sukupuolielimet mahdollistavat raskaudet jopa 30 vuodeksi. Naisen elimistö tai psyyke voi loppua kesken hedelmällisen iän.
Esim. nainen synnyttä peräjälkeen 4 lasta ja kohtu vaurioituu ja eteen tulee sterilisaatio tai kohdun poisto. >menetetään hedelmällisyys.
Jos raskauksia edes hieman porrastetaan fyysisen ja henkisen kunnon mukaan, nainen voi synnyttää vaikkapa 10 lasta iloisin mielin ilman jatkuvaa pelkoa terveyden menetyksestä.
Entäpä seksuaalisen nautinnon kokeminen: onko se sallitua. Jossain kohtaa vanhassa testamentissa(en jaksa kaivaa esille) on kertomus kuinka nuori sotamies avioiduttuaan saa puoli vuotta vapaata viettääkseen ajan nuoren vaimonsa kanssa. Yksiselitteisesti myös seksuaalisen hyvän kokemukset on Jumala tarkoittanut aviopuolisoille. Täydellinen selibaatti on 100% ehkäisy jossa johdatukselle ei jää sijaa. Vain neitsyt Maria on siinnyt ilman miehen kosketusta. Jos yhdyntään ruvetaan hedelmällisessä iässä, kuten on todettu raskaus voi alkaa varotoimenpiteistä huolimatta, silloin jää sijaa Jumalan johdatuksen toteutukselle jos Hän kerta kaikkiaan päättää antaa lapsen perheelle.
Tässä joitain näkökulmia ehkäisykeskusteluun. En väitä onko näkökannat oikein tai väärin mutta ainakin asian joko/tai mustavalkoisuuteen saadaan lisää väriä.
Sitä oli ilo lukea, samanlaisia ajatuksia kuin itselläni.
On hyvä, että näistä vaikeistakin asioista puhutaan täällä. On vl-uskovaisiakin jotka joutuvat pakon edessä ja lähimmäistensä parhaaksi ehkäisemään. He itse tietävät sen olevan tarpeellista ja oikein, mutta ei heidän asemansa siltikään ole varmasti mitenkään helppo. Kun joutuvat kaikein tekemään salassa ja varmasti tunne ulkopuolisten toimesta, että sen joutuu tekemään suurena salaisuutena ettei vain kukaan saa tietää. Ihminen ei ole silloin vapaa, vaan hän on kahlittuna tähän salisuuteen ja sitä pitää varjella kaikintavoin. Varsinkin jos siitä kuulevat jatkuvasti saarnattavan vielä syntinä, se kalvaa ihmistä sisäisesti ei ole helppoa jos ihmiset syyllistävät asioista vasten parempaa tietoaan.
Minusta se on syntiä jos ihmisten henkilökohtaisiin asioihin puututaan (avioparin) ja he eivät saa itse omien tuntemuksiensa mukaan päättää perheensä hyvinvoinnin puolesta, vain he itse ja Jumala tietää, ei kukaan ulkopuolinen.
Sellaisen on helppo mennä ja sanoa joka selviää ja molemmat vanhemmat ovat vastuuntuntoisia, että ehkäisy on kaikissa muodoissa syntiä. Tiedän, että kaikilla vanhemmilla on pienten lasten kanssa vaikeita hetkiä joillain isompia ja joillain pienempiä, mutta niistä selvitään, ja ehkä siksi olettaa että muutkin selviävät ilman lastensaannin rajoittamista, mutta asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Kaikilla kun ei asiat ole niin hyvin kuin itsellä, joissain perheessä lapsia voi tosiaan siunautua ihan peräjälkeen, ja isä on huithapeli. Nämä perheet eivät todellakaan ole samanlaisia.
1. Kor. 7:5
Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne.
Laitoinpa vain tuon kohdan kun se tuntui olevan hukassa.
Nämä Raamatun kirjoitukset ovat aina niin arvokkaita, niillä saa voimia uskoon.
Nyt tosiaankin osaan ajatella tämänkin Raamatun kohdan, en siten kuin vl-ihmiset, mutta siten kuin minä asian ymmärrän.
"1. Kor. 7:5
Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne."
Jos äidillä on tunne, että hän ei ole vielä kykenevä uuteen raskauteen, niin siitähän keskustelvat aviopari yhdessä milloin heidän perheessään on aika uuden lapsen ja lapsi jaksetaan ottaa ilolla ja rakkudella vastaan. Jos aika ei ole vielä käsillä, niin yhdyselämän voi keskytää vähäksi aikaa ja sen ajan voi käyttää hyödyllisesti rukouksin, jää pois mielestä seksuaaliset halut ja on aikaa tärkeimmälle.
Jumala tietää, että on tarvetta rukouksiin, sillä perhe tarvitsee voimia jaksaaksen huolehtia siitä jos yhdyselämä keskytetään ettei vielä ole aika uuden lapsen.
Jos tätä ei tekisi, niin saatanahan jatkuvalla syötöllä voi kiusata ainakin miestä, äiti voi jo olla haluton rakasteluun väsymyksen ja/tai pelon vuoksi. Lopulta siinä voi käydä niin, että se saatana vie voiton ja mies yhtyykin haluttomaan väsyneeseen vaimoonsa. Ralasteluhan pitää tapahtua niin, että molemmat ovat valmiita siihen ja haluavat antaa rakkautta toisilleen täydestä sydämestään.
Kun pidetään se tauko siitä yhteisestä sopimuksesta silloin kun siihen on tarvetta. Niin saatana ei kiusaa, ei miestä eikä vaimoa, vaan molemmat saavat nauttia toistensa rakkaudesta vapaasti.
Hänen ehdotuksessaan ei ole päätä eikä häntää. Siis ei mitään mieltä. Jos raha tekee tiukkaa, ei se noilla toimenpiteillä yhtään paremmin riitä.
Olisi hyvä, jos hän ottaisi muitakin "velvollisuuksia" kuin rakastelun hoidettavakseen, vaikka etkö sinäkin siitä puolet hoida? Se on mukava velvollisuus, mutta siihen pystyy 14-vuotiaskin ja aikuisen miehen pitää voida tehdä muutakin perheenisänä.
Teidän kannattaa käydä ihan kunnon keskustelu asiasta, tehdä budjetti rahankäytöstä jne. Rahaa menee ihan huomaamattomasti, jos sen käyttöä ei suunnittele.
Meillä on ihan samat fiilikset, kummallakin vanhemmalla. Ei jakseta kunnolla lapsia hoitaa ja toimeentulokin on niin pientä että hyvä kun elää.
Ei kannata nimitellä feikiksi kaikkia. Se voi TODELLA loukata alkuperäistä kirjoittajaa joka haluaa vain kertoa jollekin, anonyymistikin siitä tuskasta.
feikiksi huudetaan kaikki tämän avauksen tapaiset kirjoitukset. Ikävät asiat maton alle ja tupakaksi.
samassa tilanteessa? Onko teilläkin vain yksi lapsi, niinkuin sillä toisen jutun kirjoittajalla? Ja niin väsyttävä, ettei meinaa jaksaa hoitaa? Ei kai sentään?!
Menisitte te, jotka mahdollisesti haluaisitte sanoa jotakin lohduttavaa sille kirjoittajalle ja kertoisitte, että toinen lapsi on useasti helpompi hoitaa hoitaa kuin ensimäinen. Minä ainakin sanoisin niin, jos joku tulisi minulle kertomaan surkeasta olostaan toista lasta odottaessaan. Ei tosin tule sellaista tapausta nyt mieleen. Useimmat kai ovat iloisia, kun ainoa lapsi saa sisaruksen.
T: Tiinaliina
Kysyjä kokee aitoa pakokauhua eikä ihan syyttä. Jos mies ei tee mitään vaan huitelee missä huitelee ja kaikki vastuu lapsesta jää äidille niin ihan aiheellista on miettiä että miten jaksaa nyt raskausajan ja miten jaksaa siinä vaiheessa kun vauva tulee taloon. Se joka on vauvan kanssa valvonut yötämyöten ja nukkunut vain muutaman tunnin yössä ja senkin pätkissä on aidosti psyykkisesti tosi kovilla.
Oletko itse joutunut kantamaan yksin vastuuta lapsesta 24/7? viikosta toiseen ! Vastauksestasi päätellen et. On ihan eri asia hoitaa yhtä lasta jos edes joskus voi luottaa sen jonkun muun haltuun. Mutta jos niin kuin oleta isä ei ota vastuuta lapsesta = ei jää kotiin lapsen kanssa että äiti pääsisi edes joskus irti vankilastaan.
KOti on vankila! Tietenkin laspen kanssa voi menneä ja tulla mutta se ei ole sama asia kun päästä joskus yksin johonkin. Ja kun on tummoinen vajaan vuoden ikäinen niin sitä on vahdittava KOKO AJAN! Entäs kun lapsia on kaksi. Sosaaliset suhteet mutkistuu entisestään ja jos vauva on samallainen huutaja kuin edellinen niin aihe jaksamisesta on ihan aiheellinen.
Jos et ole vastaavassa tilanteessa ollut ei kannattasi moralisoida ja vähätellä. Useimmat voivat olla iloisia mutta kaikki eivä sitä ole. Älä yleistä. Oletko muuten kuullut että toisilla raskausaika ei suju ongelmitta. Toisilla on mm pahonvointia ja ihan järetöntä väsymystä muut ongelmat päälle. Jos kysyjälläkin on takana vaikea raskaus ( vaikea synnytys) niin kysyjän tunteet ovat täysin aitoja.
Hyshys kirjoitti:
"Oletko itse joutunut kantamaan yksin vastuuta lapsesta 24/7? viikosta toiseen ! Vastauksestasi päätellen et. On ihan eri asia hoitaa yhtä lasta jos edes joskus voi luottaa sen jonkun muun haltuun. Mutta jos niin kuin oleta isä ei ota vastuuta lapsesta = ei jää kotiin lapsen kanssa että äiti pääsisi edes joskus irti vankilastaan."
Vastaus:
Olen kantanut sen vastuun kahdesta lapsesta. Ensimäinen lapsi oli kuusi kuukautta, kun sain itselleni järkättyä tunnin vapaata, että pääsin itsekseni käymään läheisessä kahvilassa ilman lasta. Seuraava vapaa taisi sitten ollakin, kun lapset menivät päivähoitoon ollessaan 1 vuosi ja 10 kuukautta ja pienempi 10 kuukautta. Lasten isästä erosin jo ennen kuin aloin toista lasta odottaakaan ja ketään tuttavia minulla ei tällä paikkakunnalla ollut, joilta olisin apua pyytänyt. Luulen tosiaan, että suurimmalla osaa pienten lasten vanhempia on isommat mahdollisuudet saada edes hiukan apua lastenhoitoon, kuin mitä minulla oli.
Yleensä yritän välttää neuvomista sellaisissa tilanteissa, joista ei itselläni ole kokemusta. Tästä minulla kuitenkin on kokemusta ja olen edelleenkin sitä mieltä, että kahden lapsen kanssa ON loppujenlopuksi helpompaa. Siitä huolimatta pysyn mielipiteessäni, että ensimäinen lapseni oli kamala kitisijä, ei edes nukkunut päiväunia kymmentä minuuttia kauempaa ja toisella lapsella oli pahemmanpuoleinen allergia. Eli tavallinen ruoka harvemmin kävi, vaan piti olla erikoisruokavalio ja jo siitä oli lisätyötä, plus jatkuvat lääkärissäkäynnit.
Minusta tämä kuulostaa kitinältä, mutta vastasin kun kysyttiin. Yleensä en tätä edes selostele, vaan pidän kuitenkin niitä hyviä puolia arvokkaampina. Ja lapset kasvavat. Ei se iso vaiva kestä montaa vuotta.
T: Tiinaliina
>>
Lasten isästä erosin jo ennen kuin aloin toista lasta odottaakaan
>>
Tuota jos vähän selventäisit, en oikein ymmärtänyt.
Mikäs siinä nyt niin vaikeata oli? Lasten isä kävi kylässä eron jälkeenkin, eikä kuunnellut vastalauseita. Ei tosin käynyt kylässä siinä tarkoituksessa että olisi lasten kanssa auttanut. Muutamat miehet voivat olla tosi paskoja. Vaikea edes väkisin heittää ulos, kun on yhteinen lapsi/lapset.
T: Tiinaliina
Siis isompi lapsi oli 2 vuotta ja 10 kuukautta ja pienempi 10 kuukautta, kun pääsivät päivähoitoon. Heillä on siis aika tasan kaksi vuotta ikäeroa.
T: Tiinaliina
aidosti yksinhuoltaja kuin se että yrittää sumplia elämää yhteistyökyvyttömän aikuisen kanssa. Diktaatorina on hyvä olla!
Yksinhuoltajan etuihin kuuluu se että saa ihan itse päätää ihan kaikesta (jos lapset eivät ole yhteishullossa ja isä käytä tapaamisoikeuttaan).
Parisuhteeseen taas väistämättä kuuluu että asoita on pyrittävä sopimaan sen toisenkin aikuisen kanssa. Ja lisäksi sitten se että tämä toinen osapuoli voi käytää valtaa ja mielivaltaa josta taas voi toiselle osapuolelle olla paljonkin haittaa.
On kaksi eri asiaa onko yksinhuoltaja vai yksihuoltaja parisuhteessa jossa on yksi aikuinen viisivuotias joka terroisoi perhettä.
Mitä halusit tuolla sanoa? Sitäkö, ettei minulla olisi kokemusta "aikuisesta viisivuotiaasta" joka terrorisoi perhettä? Huomasitko, että mainitsin siitä, että muutamat miehet osaavat olla paskoja? Tarkoitin sitä ihan oikeasti. Ja he osaavat kyllä olla paskoja eron jälkeenkin ja varsinkin silloin. Valtaa ja mielivaltaa voi kayttää silloinkin. Varsinkin kun on pakko päästää se lapsen isä kotiinsa "tapaamaan lasta". Siinä ei silloin paljoa edes uskalla yrittää esittää diktaattoria. (Ettei suututtaisi sitä toista ja lapsetkin joutuisivat kärsimään tilanteesta).
En muuten mielestäni moralisoinut tai vähätellyt sen kirjoittajan kokemusta, josta tässä keskustelussa on kyse. Mutta ihmettelen kyllä suuresti - lähinnä sitä, että hän tuntuisi ottavan huolet jo etukäteen, ilman että näkisi mitään hyviä puolia toisen lapsen saamisessa. Myös sitä ihmettelen, että jo toista lasta odottaessa kauhistellaan kuinka tulevaisuudessa on sitten parikymmentä lasta. Eikö se ole vähän liian aikaista kauhistelua?
Olisiko minun pitänyt sanoa, että "voi voi, että hänellä on vaikeaa. Kyllä vl:änä on raskasta olla, kun pitää niitä lapsiakin jatkuvasti synnyttää"? Yritin tuossa eilen ehdotella, että ne jotka haluavat häntä jollakin tavoin lohduttaa menisivät sinne kirjoittamaan esim. sen että kahden lapsen kanssa on helpompaa kuin yhden. (Tämä on minun kokemukseni. En sitten tiedä mikä on muiden kokemus siitä). Menin sitten kuitenkin itse, kun ei siellä kovin montaa näy olevan kertomassa niistä asian hyvistä puolista. Jos ihminen JO odottaa toista lasta, niin siinä vaiheessa kai on enää turha surkutella, riippumatta siitä onko se hänelle vaikea tilanne vai ei. Sen sijaan uskon, että voisi olla enemmän avuksi, kun tosiaan auttaisi sitä ihmistä näkemään ne asian hyvät puolet.
T: Tiinaliina
"Onko teilläkin vain yksi lapsi, niinkuin sillä toisen jutun kirjoittajalla? Ja niin väsyttävä, ettei meinaa jaksaa hoitaa? Ei kai sentään?!"
Totta on että toinen lapsi on siinä suhteessa helpompi ettei tarvitse vauvan Fyysistä hoitamista opetella mutta :-(
Totuus on ettei vauva-aika ole helppo jos vauva valvottaa eikä isompi sisarus nuku enää päiväunia niinkuin meillä kävi. Unet jää tosi vähiin. Realisti pitää olla myös siinä että jos on taipumusta jäädä helposti raskaaksi taipumus tuskin häviää toisen lapsen syntymän jälkeen.Ja on enemmän kuin todennäiköistä että ennen kuin vanhimmainen on neljää vuotta perheessä on kolme tenavaa.
Itsekkin kuunnellut tuota lässyttämistä ihan tarpeeksi... ei varmaan käy niinkuin edellisen kohdalla. Oletko oikeasti ajatellut että miltä tuntuu siinä vaiheessa kun niin käy. Kyllä musta ainakin tuntu erittäin KATKERALTA se ettei kukaan sanonut suoraan että tilanne voi olla myös täysi kaaos. Kehoitan kyllä kysyjää keskukstelemaan neuvolassa ja miettimään tosissaan että mitä sitten jos....
Kun on jonkinlainen suunnitelma valmiina sen jaksaa ehkä viedäkkin läpi siinä tilanteessa kun koko elämä leviää käisiin. Tunnistan kysyjässä kaikki ne merkit jotka ennakoivat synnytyksen jäkeistä masennusta, joka on tosi vakava asia. Ja jos mies tai äiti ei tajua itse asiaa ajoissa seuraukset voivat olla vakavat.
"Kun on jonkinlainen suunnitelma valmiina sen jaksaa ehkä viedäkkin läpi siinä tilanteessa kun koko elämä leviää käisiin. Tunnistan kysyjässä kaikki ne merkit jotka ennakoivat synnytyksen jäkeistä masennusta, joka on tosi vakava asia. Ja jos mies tai äiti ei tajua itse asiaa ajoissa seuraukset voivat olla vakavat."
Juuri tuohon tuo viittaa, ja sieltä masennuksen keskeltä ei yksin jäädessään löydä sitä valoa, synnytyksen jälkeisellä masennuksella voi olla kohtalokkaat seurakset jos sitä ei ajoissa huomaa. Isäkin saa nykyään tietoa neuvoloista lappusten muodossa jos ei ole mukana, että sitä äitiä on tarkkailtava jatkuvasti sen varalta, ja asioihin on pikaisesti puututtava jos huomaa oireita. Neuvolassa sanoivat, että vaikka lapsi on jo vuoden, niin masennus voi silloinkin vielä iskeä.
Siksi jokaista äiti on kannustettava ja kehoitettava alusta asti kertomaan asiansa rehellisesti ja avoimesti siellä neuvolassa. Siellä on asiantunteva koulutettu henkilökunta joka huomaa oireet tarpeeksi ajoissa ja kauheuksia ei pääse sattumaan, liian paljon on tapahtunut pahaa kun ei ole ajoissa huomattu sitä masennusta.
Vaikka masennus menisi niinkin pahaksi, että sen vuoksi joutuisi sairaalahoitoon, niin ei kannata pelästyä, sillä se ei ole pysyvätila, vaan menee ohi kun se on yksistään hormoneista johtuva asia. Raskausaikana naisen elimistö täytyy mitä erilaisemmilla hormooneilla ja vaikutus kestää pitkään, nainen ei siis synnytyksen jälkeen vielä pitkään aikaan ole "oma itsensä". Urheilijatkin ovat käyttäneet tätä hormonia väärin parantaakseen suoritustaan, heillä se on kyllä kiellettyjen listalla ja ovat siitä jäänneet kiinni juuri siksi kun se pysyy elimistössä kauan (neuvolantädiltä kuulu juttu).
Ei ollut tarkoitettu vähättelyksi. Olin vaan todella hämmästynyt. Ei ole kovinkaan yleistä, että yhden lapsen kanssa on niin työlästä, että ei näe YHTÄÄN MITÄÄN hyvää siinä toisen lapsen saamisessa. En ole ainakaan ennen tavannut sellaista.
Voi tietysti käydä niinkin, että toisen lapsen kanssa on yhtä rasittavaa kuin ensimäisenkin, mutta auttaako siihen tosiaan se, että huolehditaan jo etukäteen? Eikö parempi apu olisi, että edes yritetään ajatella asiaa positiiviselta kannalta? Sillä omalla positiivisuudella/negatiivisuudellakin on iso vaikutus siihen, kuinka jaksaa (tai on jaksamatta) kantaa nykyisen ja tulevan kohtalonsa.
Se kirjoittaja, kenestä tässä keskustelussa on kyse, tuntui olevan oikein hyvin perillä kaiken kamaluudesta. Mutta jos sinusta hyvältä tuntuu, niin mene toki kertomaan lisää siitä kamaluudesta, äläkä vaan vahingossakaan "lässytä" mistään mahdollisista positiivista puolista, joita niitäkin yleensä on olemassa (jos ne näkee sieltä negatiivisten ajatustensa takaa). Sillä elämän kauheuksissa ja harmeissa kieriskelyllä kai sitten autetaan masentunutta ihmistä jaksamaan eteenpäin? Sinähän sen tunnut tietävän. (Minä tosin olen toista mieltä, mutta mitäpä tälläisistä typeristä lässytyksistä ...).
Siinä ei tietenkään ole mitään vikaa, vaan ihan hyvä, että menisi johonkin keskustelemaan tunnoistaan, esim. neuvolaan. Minä kyllä luulen, että sielläkin saattaisi joutua kuulemaan lässyttelyä siitä, ettei se toisen lapsen saaminen välttämättä aina niin kamalaa ole. Mutta kai sinä voisit varoittaa, ettei vahingossa kuuntelisi liikaa niitä, vaan varautuisi siihen kaikkeen pahimpaan tilanteeseen ja rasittavimpaan vauvaan, mitä vaan ajatella saattaa.
No niin. Olenkohan jo sanonut liikaakin? Vähän tuntuu siltä, että voisi olla parempi ihan oman mielenrauhani takia pysytellä poissa tästä keskustelusta. Hyvää jatkoa vaan sinullekin.
T: Tiinaliina
Et ole tavannut niin..... kukapa viitsisi väitiiää toista ihmiselle joka itse puhkuu ja puhisee energiaa?
Ei nämä ole asioita joita levitellään kylillä. Vaaan monesti ne on tunteita jotka pidetään lähes yksin omaan omana tietona.
Kerron sen minkä omalle kohdalle olen kokenut. Kaikki voi mennä seuraavalla kerralla vielä huonommin. Kyllä jos joku olisi oikeasti vaivautunut sanomaan että musita että vaikka todennäköisempää on ettei niin käy niin voi käydä. Olisi ollut joku suunnitelma, olisi ollut jotain valmista.
Avaajan kohdalla ei voi kun heittää arvauksen joka on pitkittynyt baby blues tai ehkä jopa synnytys masennus.
Jos et ole kuullut niin toisilla nämä ilmiöt eivät mene ohi kahdessa viikossa ja joillain toipuminen kestää vuosia.
Kyllä edelleen kehoitan avaajaa neuvolassa keskustelemaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ja jos mahdollista käymään keskustelemassa asioistaan jossin ihan ammatti ihmiisen kanssa. Ei siksi että avaaja olisi "ammattiavun" tarpeessa sinänsä vaan siksi että ammatti-ihminen on puoloeeton osapuoli jolla pitäisi olla ideoita miten asioita kannataa lähesytä useammastakin vinkkelistä.
... enpä minäkään kovin paljoa puhku ja puhise energiaa. Aika lailla olen masennukseen taipuva. Olen kuitenkin omalla kohdallani huomannut, ettei siihen auta huomisen murehtiminen, vaan enemmänkin se, että yrittää löytää ne hyvät puolet asioista silloinkin kun ne tuntuvat olevan kaukana. Sitä samaa toivoisin myös sille kirjoittajalle. Niinkuin sanoinkin, niin ne huonot asiat tuntuivat jo olevan hänen tiedossaan vähän liiankin hyvin. Olen kyllä tavannut masentuneita ihmisiä, jotka ovat minullekin kertoneet ongelmistaan, myös lapsiensa tai lapsenodotuksensa kanssa. Mutta jokainen heistä on silti nähnyt JOTAIN hyvääkin siinä.
Myös minä kehoitan ihmisiä keskustelemaan vaikeista asioistansa, esim. neuvolassa tai missä nyt tunteekin apua saavansa.
Ja olen tietoinen, ettei kaikilla mene masennus ohi parissa viikossa. Alkaa tuntua vähän siltä, niinkuin pitäisit minua vähän tyhmänä, koko elämänsä pumpulissa kasvaneena ja mitään kokemattomana idioottina! Alkaa potuttaa. Sinä kerrot miten sinä asiat koet, mutta minun kokemisellani ei ole minkäänlaista painoarvoa, niinkö?
Sinun viimeisestä kappaleesta olen täysin samaa mieltä. Siinä oli tällainenkin kohta " ... miten asioita kannataa lähesytä useammastakin vinkkelistä." Mietitäänpäs vähän sitäkin. Sinä lähestyt asiaa omasta vinkkelistäsi ja minä omastani. Tarkoittaako se automaattisesti, että juuri sinun vinkkelisi olisi se oikea ja minun vinkkelissäni ei olisi mitään hyvää?
Sinä et kai sitten osannut varautua siihen, että seuraavalla kerrallakin voi mennä huonosti? Olitko liian optimistinen? Ei tietenkään niinkään ole hyvä, vaan pitäisi osata olla sopivasti jalat maassa. Se kirjoittaja ei kuitenkaan vaikuta tippaakaan optimistiselta, eikä hänen jalkansa ole edes maassa vaan suossa. Ja suosta ei välttämättä pääse ylös jos ei itse usko että olisi olemassa jonkinlainen mahdollisuus pysyä sieltä poissakin, eikä välttämättä heti pudota takaisin suohon. Mitäpä sitä silloin edes yrittämään?
T: Tiinaliina