Upouusi kerrostalo hirvittävällä velalla. Kahden vuoden kuluttua selviää, pystynkö enää itse äitinä tuota velkaa hoitamaan (onneksi ukko altistumaton), kun nuorimmaisesta loppuu kotihoidon tuki. Hänkin altistui jo vajaa puolivuotiaana homeille ja sädesienille etenkin remontin yhteydessä. Myös 11-vuotias ja 8-vuotias altistuivat. Nyt uudessa kodissa on se "vanhempien moka", että asuntoa ostaessamme emme yhtään ajatelleet asunnon sijaintia hoitamattoman ojan varrelta. Siitepölyaikana lapset olivat tässä uudessakin kodissakin tukehtua limaansa, kunnes ymmärrettiin sulkea ikkunoiden tuloilmaventtiilit etenkin makuuhuoneista.
Nokkani haistaa eri talojen kohdalla (mm. kosteusvaurioinen kerrostalo, remontteja lykätty) voimakkaasti sädesienen hajun, samoin kompostien lähellä. Seitsemän vuotta äitini ulkovarastossa majailleet lastenvaatteet olivat nekin sädesienen pilaamia, ja vaistoni sanoi jo vauvan synnyttyä, että "ei tämän hajüisia vaatteita voi ihminen käyttää". Terveystarkastaja totesi samasta paikasta lähetetyt lasten talvikengät myös sädesienen pilaamiksi.
Keskimmäisen kosteusvaurioastma on uudessa kodissa hellittänyt, samoin ukon limaisuus. Elämisen arvoinen elämä alkaa voittaa, mutta näköjään lapset kakovat siitepölyjä toisin kuín ennen ja heti homeiseen (korjaamaton kylppäri Hyvä Terveyden siivittämänä) mummolaan meno saa räyskyttämisen/kakomisen päälle. Kokeilemme kesällä mummolalomaa pohjoisessa asuntovaunussa...
Nokkani haistaa eri talojen kohdalla (mm. kosteusvaurioinen kerrostalo, remontteja lykätty) voimakkaasti sädesienen hajun, samoin kompostien lähellä. Seitsemän vuotta äitini ulkovarastossa majailleet lastenvaatteet olivat nekin sädesienen pilaamia, ja vaistoni sanoi jo vauvan synnyttyä, että "ei tämän hajüisia vaatteita voi ihminen käyttää". Terveystarkastaja totesi samasta paikasta lähetetyt lasten talvikengät myös sädesienen pilaamiksi.
Keskimmäisen kosteusvaurioastma on uudessa kodissa hellittänyt, samoin ukon limaisuus. Elämisen arvoinen elämä alkaa voittaa, mutta näköjään lapset kakovat siitepölyjä toisin kuín ennen ja heti homeiseen (korjaamaton kylppäri Hyvä Terveyden siivittämänä) mummolaan meno saa räyskyttämisen/kakomisen päälle. Kokeilemme kesällä mummolalomaa pohjoisessa asuntovaunussa...
Vastaukset 15
Vanhimmat
ja lapset ovat paranemaan päin? Kauheaa, kun jo lapsena sairastuu, minulla meni kuitenkin jokunen kymmenen vuotta tähän kuntoon pääsemiseen. Muu perhe voi meillä jo paremmin.
Miltä sädesieni mielestäsi haisee? Minä en huomannut esim. eräässä yliopiston rakennuksessa Helsingissä mitään hajua, ainoastaan oireilin ja sitten sain kuulla että tiloissa oli sädesientä ja ne olivat käyttökiellossakin (mutta kuitenkin käytössä.)
Sädsieni viihtyi myös kodissamme, mutta siitä homesekoituksesta oli vaikea tunnistaa yksittäisiä hajuja, kaikki haisi kaamealle ja oksettavalle.
Missäköhän se Hyväterveys (mikä nimi!) lehden uusi, asiallinen juttu homesairaudesta viipyy?!! Lehti voisi muuttaa nimensä Homekuolemaksi, sillä niitä tulee varmasti muutama lisää kun kuvaamallasi tavalla hyväuskoiset jättävät homekorjaukset tekemättä ja sairastuvat lisää.
Hyvää kesänalkua perheellesi, hienoa että olette päässeet uuteen kotiin! Miten testasitte, että ette oireile tässä asunnossa? Minulla on kodinhankintapuuha vielä vaiheessa, mutta tiukasti työn alla, niin paljon kuin tässä hengenahdistuksen välissä ehtii asioita hoitelemaan.
Pyysin terveystarkastajaa käymään uudessa kodissamme, koska oireilimme niin pahoin. Yksi syy oli se, että asunto oli ollut tyhjillään myymättä vuoden ja tuloilmaventtiilit olivat äärettömän likaiset. Lisäksi havaitsimme, että rakentamisen jälkeinen loppusiivous oli tehty huonosti eli saimme tehdä sen itse (Pallmberg vai mikä se on - rakentajana). Sanoin terveystarkastajalle, että edelleenkin olen oksentaa mm. lasten kengistä, jotka äitini lähetti ulkovarastostaan. Hän haisteli niitä ja sanoi, että ei ihme: edelleenkin vahva, tosin jo hieman haihtunut, sädesienen haju. Siitä alkoi sädesienen "haistelu-urani": äärettömän pistävä, voimakas haju.
Tyttöni koulukaveri asuu 80-luvun ns. suorivitalossa. Tuon tytön sisarukset haisevat, tytön vaatteet aina hiuksia myöten. Kun hän on meillä yötä, tarttuu haju patjaankin. Oma tyttömme ei voi enää olla heillä yötä, koska hän tulee joka yökyläreissun jälkeen kipeäksi. Viimeksi tänään uimarannalla istui perhe, joka haisi täysin sädesienelle. Koko poppool haisi ja siitä vasta pistävä haju tuli, kun perheen poika lehautti pyyhkeen niskaansa. Perheen äiti kertoili toiselle perheelle, että vasta heidän lapsensa oli sairaalassa keuhkokuumeen vuoksi. Toinen pojista yski äidin vieressä ns. tukehtumisyskää. Toisen pojista tunnenkin ja hän on se päiväkodin ylivilkas vilpertti, jota kukaan ei pidättele hetkeäkään paikalla. Perheen äiti on kirjastovirkailija, mutta eipä ole sädesienitietous häntä saavuttanut. Puhuin juuri mieheni kanssa, kuinka huonosti ihmiset tuntevat asumisolosuhteitaan ja sitä, kuinka hitaasti kellot soivat, vaikka lapset sairastavat ja itse on ikuisesti nokka tukossa.
Uutta asuntoa testasimme nokallamme ja ottamalla pienimmäisen mukaan toiselle "katsomiskierrokselle". Minun infektioastmaatikkona oli siellä helppo hengittää, eikä nenässä tuntunut pienintäkään kihelmöintiä, vaikka nuo raitisilmaventtiilit olivat tukossa. Sienet olivat siis poissa tästä asunnosta. Ulos mennessäni muutaman askeleen kuluttua haistan vahvan sädesienen ja biojätteen kohdalla se voimistuu, samoin vastapäisen kosteusvauriokerrostalon ja työväentalon välissä eli mistä se haju tulee. Tässäkin on ollut se hyvä puoli, että maailma on avautunut eli onpa vaikka hyvä syy lähteä kävelylle eri kulmille, kun tapaa erihajuisia ihmisiä ja paikkoja.
Pienimmäisen korvatulehduksille on tullut jo piste (ettei kolmea peräkkäin), toinen ei yski enää sädesienikaasuja kostuneista rakenteista yöllä ja herkin lapsista on lauhkea kuin lammas, eikä saa enää raivareita. Hänen käyttäytymisensä on muuttunut todella huomattavasti. Enää ei pinna pala; sanoo tosin asioista, mutta ei paisko ovia, eikä karju kurkku suorana ja polje jalkaa lattiaan.
LAINAUS ALKAA
Tyttöni koulukaveri asuu 80-luvun ns. suorivitalossa. Tuon tytön sisarukset haisevat, tytön vaatteet aina hiuksia myöten. Kun hän on meillä yötä, tarttuu haju patjaankin. Oma tyttömme ei voi enää olla heillä yötä, koska hän tulee joka yökyläreissun jälkeen kipeäksi. Viimeksi tänään uimarannalla istui perhe, joka haisi täysin sädesienelle. Koko poppool haisi ja siitä vasta pistävä haju tuli, kun perheen poika lehautti pyyhkeen niskaansa. Perheen äiti kertoili toiselle perheelle, että vasta heidän lapsensa oli sairaalassa keuhkokuumeen vuoksi. Toinen pojista yski äidin vieressä ns. tukehtumisyskää. Toisen pojista tunnenkin ja hän on se päiväkodin ylivilkas vilpertti, jota kukaan ei pidättele hetkeäkään paikalla. Perheen äiti on kirjastovirkailija, mutta eipä ole sädesienitietous häntä saavuttanut.
LAINAUS PÄÄTTYY
Tietysti helppo sanoa näin sivusta, mutta jos oma nenäni joskus näin herkäksi kehittyy (toivottavasti ei ehkä koskaan, jos/kun pääsemme oman ongelmamme kanssa jonkinlaiseen ratkaisuun), olen kyllä valmis kertomaan hajuhavainnostani kanssaihmiselle joka selkeästi homeelle haisee. Senhän voi vaikkapa ilmoittaa niin että on itse kokenut homevaurio-ongelman ja mahdollisesti sairastunutkin pahasti, "Olen nyt haistavinani vaatteissanne kosteusvaurioon liittyviä hajuja, kannattaa ainakin tarkastaa kotinne tila ettette sairastu..."
Varsinkin ja näkee vierestä että toiset kärsivät selkeästi altistusoireista. Ottakkoon sitten onkeensa tai ei, ehkä vähintäänkin kiinnostus herää?
informoimaan ihmisiä asiasta. Sädesienen aiheuttama hajuhaitta lienee muuten niitä kaikkein vahvimmin homesairaan nenään haisevia tuoksuja.
Ikävä kyllä ihmiset, mikäli eivät halua nähdä ongelmaa asunnossaan, alkavat karttaa "totuuden" tokaissutta. Myös työpaikalla voi tapahtua tämä kiertoilmiö eli sairastuneesta aletaan puhua selän takana ja vähitelleen loppuvat sairastumattomien työkavereiden yhteydenotot. Niin se vaan menee.
Toisaalta, voipahan sitten ajatella "omantunnon" olevan puhdas, kun on asiasta kertonut homeisille. Itsepä kukin päättää, mitä tiedolla tekee. Myös lääkärit voivat olla täysin kieltäviä ongelman suhteen, esim. paikallisen tk:n päivystävä lääkäri sanoi minulle kertoessani päivystyskäytävän homeesta: "No ei kai..." -tyyliin. SAma oli siellä työlääketieteen polilla, kun epäilin keuhkopolin olevan siellä töissä olevan tuttuni sanoman perusteella homeessa: "No ei kai nyt..." -tyyliin. Ja edelleen sama oli sattunut aiemmin ravatessani työterv.lääkärin luona.
Minä myös kerron tutuille ja olen jo kertonutkin useille, mutta osa katkaisee välit kokonaan ja osa hyväksyy asian. Niin se vain näyttää menevän.
Niin, ei oo helppoo kellään.
Olin tossa kyläilemässä sukulaisissa.
No. Yksi ei ottanut minua kotiinsa sisälle. Sanoi: Mulla on muutama kukkanen, sähän et kestä niitä. Kylpyhuoneen katossa on läikkä, ehkä se on edellisen asukkaan tupakoinnista, mutta älä tuu meille. Voisi ehkä olla hometta.
Katsotkoisitko tota koulua, olen menossa sinne töihin. Onko hometalo??
voi...voi...
Toinen paikka:
Mä oon siivonnu kaikki kloriitilla ja vieny kaikki kukat pihalle. Haiseeks täällä home. Mulla on täs joku tahra lattiassa, onko se hometta...
jne..
Eli olen spitaalinen. Siltä tuntuu.
Ps. kumpikin oli "puhtaita" ihmisiä. EI ollut homehajua. Enkä saanut oireita.
Se ei riittänyt.
-KOTONA ON PAREMPI PYSYÄ-
jospa luulevat että meillä on tarttuva tauti? Kun yskimme ja niistämme ym.
Ja kyllähän homeahdistus tosiaan voi tarttua henkisesti, yöunet menevät kun alkaa epäillä hometta kotonaan.
Alkuun puhuin asiasta itsekin enemmän, nyt olen tuttavapiirissä alkanut vähentää. En halua kertoa, että olen saanut pysyvän sairauden, ellei huonovointisuuteni ole niin näkyvää että on pakko jotenkin kommentoida. Silloin puhun yleensä vain allergiasta tai astmasta.
Tässä saa oudon tai hullun leiman, koska monet eivät ole kuulleetkaan homesairauksista, kun niistä julkisuudessa niin tehokkaasti vaietaan. Aika moni on sitten lukenut vielä jotain Hyväterveyshömppää, jossa alveoliitit ym. siististi niputettiin psykiatrisiksi ongelmiksi...
SPITAALINEN tässä yhteydessä ja tämän sairauden kanssa. Se minäkin tosiaan olen - 2000-luvun spitaalinen. Mutta itsehän en voi sairaudelleni mitään ja olen saanut tämän palkan lisänä työantajaltani. Leima otsassa vaellan loppuelämäni. Minulla on jonkinmoiset mahdollisuudet selvitä, jos pystyn välttelemään altistusta kosteusvauriomikrobeille. Jos en huomioi elimistöni viestiä ilmassa olevasta vaaratekijästä välittömästi, voin alkaa kaivaa hautaani.
Minäkin otin yhteyttä tuon Hyvä Terveys-lehden epäasiallisen jutun jälkeen HT-lehteen. Lehden toimitus tilasi minulta vuonna 2004 tekemäni opinnäytetyön, jossa kerron homesairaudesta ja sen mukanaan tuomista sosiaaliturvan ja kuntoutuksen toteutumisen vaikeuksista.
Toimituksesta tuli viesti, että he haastattelevat asiantuntijoita ja juttu tulee joskus syksyllä. Annoin heille listan niistä asiantuntijoista, jotka "oikeasti" tietävät homesairauksista.
Monet homesairaat ovat ottaneet yhteyttä HT-lehteen sen epäasiallisen jutun jälkeen. Heidän velvollisuutensa on kyllä antaa OIKEAA tietoa. Neurologi oli muka-asiantuntijana tuossa typerässä jutussa, jossa väitettiin että "allerginen pelkää ja siksi oireilee". He saivat kyllä minultakin "tulenkatkuista" palautetta ja vaatimuksen asiallisen jutun tekemisestä.
Siis odotellaan syksyä ja asiallista HT-lehden juttua. Homesairaus ei ole luulotauti. Me jotka olemme sairastuneet kosteusvauriomikrobeista, tiedämme millainen vaikea sairaus tämä on.
Minulle korva-, nenä-, kurkkuerikoislääkärilääkäri sanoi kun vaikean 4kk kestäneiden oireiden jälkeen kävin vastaanotolla ja mainitsin voisiko homeet liittyä sairauteeni. "ÄLÄ SELLAISIA EDES MIETI, NIITÄ ON NIIN VAIKEA JURIDISESTI TODISTAA" ja samalla diagnosoi refluksia taudin (närästystauti). Pieleen meni! Olin tuolloin niin sairas etten odottanut mitään muuta lääkäriltä kuin apua hirveään oloon - en todella ajatellut tuolloin oikeudenkäyntiä tai korvauksia vain APUA hain. Ihmettelin sitten aidosti omalle työpaikkalääkärille voiko olla niin että refluksia vaivaa vain työpaikalla eikä lainkaan lomaikoina. Sittemmin toisen lääkärin diagnosoimana oireideni syyksi varmentui homealtistuma työpaikan vaihto- eikä refluksiakaan enää vaivaa!!!! Onneksi tuo työpaikkalääkäri uskalsi olla erimieltä eikoislääkärin lausunnosta huolimatta ja pisti tutkimukset käyntiin. NYT OIREETON
Kylläpä sinuakin riepoteltiin. Kuinkahan monelle homesairaalle on todettu diagnoosi "kaikki johtuu refluksitaudista". Kävin foniatrilla ja sitä ehdotettiin syyksi täydelliseen äänen käheyteen. Höpöhöpö diagnoosi. Onneksi tuli terävä-älyinen toinen foniatri, joka myönsi homeen aiheuttavan täydellisen käheyteni. Ääni menee vieläkin ihan kokonaan aina homepaikoissa. Korkeaa sopraanoa minusta ei enää tule. Kuorolaulu piti jättää pois. Ikävää ! äänihuuliini jää vieläkin rako ja ääneni särkyy kun yritän laulaa korkeita ääniä. Joskus laulaminen onnistuu vähän aikaa. Onneksi hengittäminen onnistuu - sekään ei meinannut onnistua äina välillä. Syynä ei ollut refluksitauti vaan työpaikan ja homekoulun home.
voivat hylätä sairastuneen - tällöin uskoisin todellakin olevan kyse siitä, että ollaan ns. liian läheisiä. Sukulaiset siis kuvittelevat saavansa taudin itsekin, koska ovat samaa perimää. Vaikka tämähän on tietty ihan kukkua, mutta minkäs teet. Kova paikka se varmaan kyllä on, kun lähimmät häipyy just silloin kun ymmärrystä ja läsnäoloa eniten tarvitsisi.
Kymmenisen vuotta sitten muutin ensiasuntoon - kunnan vuokrarivitaloon. Sain jatkuvasti syödä refluksitautiin lääkkeitä, samon poskiontelo-, korva- ja keuhkoputkentulehduksiin. Tuossa rivitalossa (80-luvun, ei peruskorjauksia) alkoi myös lapseni korvatulehduskierteet ja vastasyntyneen jatkuva limaisuus (sama itsellä). Vedet makasivat keväisin ja syksyisin ikkunoiden alla ja sopii kysyä, minne ne siitä viikkojen kuluttua hupenivat. Muutettuamme "omistuspommiin" jatkuivat monet oireet, paitsi refluksivaivat.
Viitisentoista vuotta sitten sooloilin myös äänihuuliongelmien vuoksi. Syyksi sanoi korvalääkäri vääränlaisen äänenkäytön opetustyössä. Foniatri puolestaan totesi äänihuulien yhteen menemättömyyden ja puheterapia alkoi. Samaan aikaan aloitin uudelleenkoulutuksen ja jälleen asuin asuntolassa, missä vedet makasivat etenkin keväisin kauan seinustoilla. Tyypilliset homeoireet tulivat ja sain sijoituspaikakseni opettajien asuntolan. Oireet loppuivat "korkealla mäen päällä", Ilmari Kiannon maisemissa.. - paremmissa majapaikoissa. Kosteusvauriokoulun (kopiointihuoneessa aina keväisin sankko vastaanottamassa katosta vuotavat vedet)jälkeen ei ole ollut äänihuuliongelmia, vaikka reilusti olen kurkkuani käyttänyt. Viimeksi parisen vuotta sitten työskentelin samaisella kosteusvauriokoululla (todella iso koulu) alimmassa kerroksessa. Muutaman tunnin jälkeen aina "kurkun kuristaminen" alkoi. Samaa koulua käy nyt lapseni (astmaatikko) ja allergialääkkeitä tarvitaan. Koska myös kotona oli kosteusongelma, en vielä ole varma, oireileeko hän osasta kotiroinaa (paljon mennyt uusiksi) ja mikä osuus on koululla. Kesän jälkeen olenen viisaampi ja seuraan oireita koulun alettua.
Epäilyksenä meilläkin, että lasten koulussa on jonkin asteinen homeongelma. Kun sinunkin lapsesi on astmaatikko, kuten omanikin. Suosittelen pari viikkoista pef-seurantajaksoa keskellä kesälomaa, kun koulun tiloista on oltu kunnolla pois. Ja sitten otat uudet pef-jaksot, kun koulua on käyty 2-3viikkoa. Jos puhalluksissa on huonontumista kouluaikana, on siellä varmasti jotain vikaa. Ja sitten se on oma valinta, alkaako taistelun puhtaan sisäilman puolesta vai vaihtaako lapsen koulua? Mikäli lasku on ihan selkeä, kannattaa vakavasti harkita koulun vaihtoa, sillä kerran kosteusvauriohomeille menetettyä terveyttä ei saa enää takaisin.
Kaikesta vajaan vuoden rumbasta väsyneenä en tuota pef-seurantajaksoa osannut ajatella, mutta niinhän teen. Se kertonee jo paljon. Kiitos hoksauttamisesta "kuolleena kävelevälle".
löytyä. Ja jos ei sitten lopulta löydy, pitää alkaa kinuta kunnalta kotiopettajaa. Parempi sekin kuin lapsi loppuelämänsä tosi huonona.