Olen huomannut ystäväni muuttuneen viimeisen vuoden sisällä aivan toisenlaiseksi kuin mitä hän ennen oli. Ennen tämä ystävätär oli iloinen, nauroi paljon, energisyyttä riitti ja oli ihanan puhelias sekä välittävä muista ihmisistä. Nyt se kaikki on muuttunut aivan toisenlaiseksi.
Aluksi se oli pientä poissaoloa, välillä oli päiviä jolloin ystävä ei sanonut sanaakaan vaikka jotakin kysyttiin.. Sitten se paheni ja hän sulkeutui melkein kokonaan. Usein näkee kuinka hänen katseensa seuraa jotakin vaikka mikään ei lähietäisyydellä liiku tai mitään, aivan kuin joku ihminen kävelisi ohitse. Hän on muutaman kerran purskahtanut itkuun nähteni, mutta työntää minut syrjään kun yritän auttaa ja kysyä, mikä hätänä. Hän on myös ulkonäöltään muuttunut paljon, esim. ennen hän vannoi, ettei ikinä leikkaisi hiuksiaan lyhyiksi ja nyt ne muistuttavat miltein miesten leikkausta, samoin viisi vuotta ollut sama väri hiuksista muuttui hetki sitten aivan vastakohdakseen.
Olen todella huolissani ystävästäni. Hän ei suostu kertomaan minulle omasta olostaan, mutta kuulemani mukaan hänellä ei mene kotona hyvin. Haluaisin todella auttaa, mutta en tiedä miten sen tekisin. Miten saisin hänet kertomaan pahasta olostaan tai siitä, mikä häntä vaivaa? Tämä alkaa hiukan riistämään hermojani, olin tuntenut hänet jo reilu neljä vuotta, joten ei mitään uusia tuttavuuksia enää olla.
Aluksi se oli pientä poissaoloa, välillä oli päiviä jolloin ystävä ei sanonut sanaakaan vaikka jotakin kysyttiin.. Sitten se paheni ja hän sulkeutui melkein kokonaan. Usein näkee kuinka hänen katseensa seuraa jotakin vaikka mikään ei lähietäisyydellä liiku tai mitään, aivan kuin joku ihminen kävelisi ohitse. Hän on muutaman kerran purskahtanut itkuun nähteni, mutta työntää minut syrjään kun yritän auttaa ja kysyä, mikä hätänä. Hän on myös ulkonäöltään muuttunut paljon, esim. ennen hän vannoi, ettei ikinä leikkaisi hiuksiaan lyhyiksi ja nyt ne muistuttavat miltein miesten leikkausta, samoin viisi vuotta ollut sama väri hiuksista muuttui hetki sitten aivan vastakohdakseen.
Olen todella huolissani ystävästäni. Hän ei suostu kertomaan minulle omasta olostaan, mutta kuulemani mukaan hänellä ei mene kotona hyvin. Haluaisin todella auttaa, mutta en tiedä miten sen tekisin. Miten saisin hänet kertomaan pahasta olostaan tai siitä, mikä häntä vaivaa? Tämä alkaa hiukan riistämään hermojani, olin tuntenut hänet jo reilu neljä vuotta, joten ei mitään uusia tuttavuuksia enää olla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
A,) Kasvanu aikuiseksi.
B,) Sairastunu masennukseen.
C,) Hän on saanu uuden(tai monta) mielikuvitus kaveria jotka vie hänen huomion ja kiinnostuksen, (olen kuullu että ne olisivat joskus itsenäisesti ajattelevia).
D,) Hän tappaa/yrittää itsensä vuoden sisällä.
Jos nuo olisivat ainoat vaihtoehdot.. Kuulostaa pahalta. Miten voisin jutella kaverini kanssa ilman, että hän työntää syrjään? En tahdo, että hän tekee mitään tyhmää. Miten puhua hänelle järkeä, käskenkö ryhdistäytymään? Auttaisiko se?
hei,
älä vaan missään tapauksessa mene sanomaan tuota ryhdistäymiskommenttia. Luulen että kaverisi tietää, että hänellä on ongelmia mutta yrittää peittää sitä. Se on normaalikuvio kun on mielenterveysongelmia kuten näyttäisi olevan.
Siinä pitää olla kärsivällinen eikä väkisin pakottaa ottamalla puheeksi. maltti on valttia. Yritä saada henkilö johonkin sellaiseen mukaan mistä pitää tai piti eli jotain mielekästä tekemistä.
Toiseksi, pääasia on se ,ettet jätä kaveriasi yksin. Jos eristäytyy liiaksi, se on huono merkki. Tuo itsemurhariski on aina olemassa kun se raastaa hermoja kun tietää ettei asiat ole itsellään kunnossa. riippuu siitä kuinka kauan on sairastanut ongelmiaan. Tiedän kokemuksesta kun olin lähellä itsemurhaa neuroosin vuoksi enkä silloin päästänyt ketään lähelle vaikka jotkut olisivat halunneet auttaakin. Sun pitää saada se kaveri lääkärin jutuille(psykiatri)joka määrää mielialalääkkeitä. Todennäköisesti hänellä on vainoharhoja johon saa helposti lääkkeet.
"Siinä pitää olla kärsivällinen eikä väkisin pakottaa ottamalla puheeksi. maltti on valttia. Yritä saada henkilö johonkin sellaiseen mukaan mistä pitää tai piti eli jotain mielekästä tekemistä."
Eilen menin sitten käymään kaverillani (tosin vanhemmat olivat poissa, lähteneet kuulemma käymään mökillä) ja katselimme televisiota paremman tekemisen puutteessa.
Tuijottelimme tv:tä ja aina välillä hän kommentoi jotakin televisio-ohjelman henkilöistä ja tapahtumista (esim. "tuo ei tiedä mistään mitään", "niimpä, outoa tosiaan"). Me sitten jatkettiin television katselua ja kun lopulta ohjelma oli lopussa vaihdoin kanava musiikki-kanavalle, mutta kaverini jatkoi mutinaansa ja kommentointiaan. Sitten vasta äkkäsin, että ystävänihän puhuu itsekseen, oli koko sen ajan kun televisiota oltiin katsottu mutissut vain itsekseen!
Meninpäs sitten "herättelemään" kaveria ajatuksistaan ihan vain leikillään sanoen (tyhmä temppu minulta, kyllä) "Jutteletko niille mielikuvitushepuillesi?". Hetken aikaa kaverini ei oikein tiennyt mitä sanoa, mutta sitten sanoi jotenkin pelästyneen olosena, että mun olisi parempi lähteä kotiin. Yritin anteeksi kyllä pyytää, mutta kaveri vain työnsi koko ajan syrjään ja sanoi, ettei se kannattaisi.
Nyt mietin, että teinkö pahastikin, kun tuolla lailla hänelle menin sanomaan? Olen varmasti koko maailman huonoin ystävä tällä hetkellä, mutta en uskonut kaverini tuolla tavoin sitä ottavan vastaan. Ajattelin taas huomenna käydä hänen luonaan, pyytää anteeksi ja tarjota vaikka kahvit kaupungilla. Pelkään vaan, että hän on suuttunut tai suruissaan siitä, mitä sanoin.
Sitten vielä siitä psykiatri-jutusta.. Itsestänikin alkoi eilen tuntua, että kaverini tosiaan olisi sen tarpeessa. Miten siitä hänelle sanoisin, sillä päin naamaa sitä ei pysty hänelle sanomaan. :/