no niin kaikki alkoi noin 1v sitten kun lapsemme syntyi kaikki oli aluksi ihan hyvin ja tuntui että minuakin rakastetaan mutta kun oli kulunut tovi syntymästä kaikki alkoi muuttua, vaimoni alkoi kiristää tahtia ja kuinkas ollakkaan sain itselleni viikonloppu heräämiset ja hetkeä myöhemmin myös kaikki viikkolla tapahtuvat yö heräämiset ja mainittakoon pieni seikka että työ aikani on toki 7-16 ja joskus satun myöskin olemaan erittäin väsynyt työpäivän jälkeen, mutta kun palaan töistä kotiin saankin aloittaa ruuuanlaiton, siivoamisen, kaupassakäynnin, lapsen hoidon, ym koti puuhastelut ja kaupan päälle kaiken kiukuttelun jos olen vaikkapa sattunut vahingossa jotakin asioita unohtamaa esim, roskien viennin. mihin katosi se ihana ja rakastava nainen joka kyseli aina hyvinvointini ja jopa oli iloinen siitä että autoin häntä aina kotitöissä, unohtamatta niitä hetkiä jolloin loihdin romanttisen illan ja sain sen kaiken varauksettoman rakkauden häneltä. mihin se kaikki hävisi??????
mihin katosi rakkaus isiä kohtaan
onneton iskä
133230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
minä äitinä kysyn ja harmittelen samaa.kumpa vastauksia saisikin tähän ongelmaan,sillä surulliseksi tämä tekee:(
jospas tuolla naisellasolisi vaikka tämä synnytyksen jälkeinen masennus
on päinvastoin! Minä joudun äitinä hoitamaan kaiken. Siivoukset, ruoan laitot, lapsen hoidon, kaupassa käynnin, jne. Hyvä jos mieheni edes suostuu suihkun ajan vahtimaan poikaa ja sekin onnistuu vain silloin, kun sanon hänelle, että nyt hoidat poikaasi edes sen ajan että saan käytyä suihkussa!!
Vaikka olenkin nainen, ymmärrän sinua täysin.
Minä ja poika olemme kotona, joka päivä. Koskaan emme käy muualla kuin, appivanhempieni luona kylässä. Kuuntelemassa kun anoppi haukkuu minua ja kasvatustapojani. Milloin poika ei saa tarpeeksi ruokaa ja milloin taas annan liikaa!!
Rasittavaa...ehkä tämä on vain se minun osani tässä elämässä. Aina ei voi saada sitä mitä haluaa!!
..minkä hemmetin takia sinä sinne anoppilaan menet, ei se ole pakollista?
kunpa se olisikin ollut 'vapaaehtoista'. Sehän oli tärkein kaikesta, että sinne mentiin joka viikonloppu. Jos sieltä jäi pois, niin siitähän se haloo nousi. Se oli silloin ennen....
mieleen, että onko vaimosi masentunut?
Otapa asia puheeksi hänen kanssaan.
Kokemuksesta tiedän, että sitä ei aina itse huomaa, ja ainakin yrittää salata toisilta. Eli älä ihan heti usko, jos kieltää asian.
Lycke till!
..pahasti masennukselta..en oletko huomannut mutta perhe ja parisuhde palstalla on samankaltaisen ongelman kanssa kamppaileva mies...
alakuloinen, masentunut jne.
Ei se kotona oleminen ole aina mitään ruusuilla tanssimista!
Onko vaimollasi tarpeeksi kontakteja aikuisiin ja ystäviin?
Pääseekö hän kuinka usein esim. kauppaa aivan yksin?
Juttele vaimosi kanssa! On kohtuutonta, että joudut heräämään myös viikolla öisin. Viikonloput ymmärrän! On raskasta jos ei saa nukutuksi yhtään kokonaista yötä edes joskus.
Vaimosi ei varmastikkaan voi hyvin! Huolehdippa hänestä nyt vuorostasi ja kysele hänen hyvinvointiaan!
Jaksamista!
Tai vaimosi on perin laiska, tai uutuuden viehätys "koti leikistä" on loppunut, tai kyllästynyt ihan oikeasti sinuun, tai vaimollasi on ruuvit löysällä, tai kyllästynyt koko elämäänsä, tai haluaisi lähteä hakemaan huvittelua, tai haluaisi hakea kokonaan uuden elämän, tai vaihtaa lapsenkin toiseen, tai palauttaa lapsen sinne mistä tulikin, tai sitten sillä on ikävä oman äitinsä puuro kattilan viereen, tai ihan mitä vain... ehkä joku noista kuitenkin tärppää. Teidän tilanne ei muutu ennen kuin kerrot tuon tarinan omalle akallesi ja ellei tahti muutu tee asialle jotain.
Meillä ihan sama tilanne,tosin olen itse nainen,mutta kaikki alkaa olla loppusuoralla,ja en jaksa kauaa enää tyytyä tällaiseen vaan kohta taitaa olla mitta täysi......
Ei enää kuin muistot vanhasta hyvästä ajasta....
Joten kohta on aika etsiä uutta...
onko tilanne yhtään parantunut? toivon näin, sillä ansaitset kaiken kunnioituksen.olisipa kaikilla naisilla yhtä hyvä mies!
nykyään on tilanne hiukan parantunut tosin yö heräämiset ja osa kotitöistä on edelleenkin pysynyt ennallaan, näistä asioista syntyykin välillä kamala riita mutta yleensä itse annan periksi koska en yksinkertaisesti jaksa tuhlata energiaani riitelyyn ja mököttämiseen. sori kun ei o ehtiny kirjotteleen takaisinpäin, tulee aika harvoin koko konetta muutenkin käytettyä.
hyvä jos on paranemaan päin.edelleen olen sitä mieltä että sinulla on oikeus vaatia myös hyvyyttä osaksesi.toivottavasti laisiasi miehiä olisi enemmänkin ja saisivat ansaitsemansa arvon puolisoltaan.