Tulipa taas mieleen vanha huoleni, vanha siksi että omat lapseni(nuorinkin jo 8v)ovat jo ikäänkuin jo eläneet tämän... Millaistakohan se on olla lapsen yksin kotona vanhemman kanssa kun tämä saa kohtauksen? Mahtaa se olla ahdistavaa...tyttäreni kanssa elimme kaksin muutaman vuoden hänen ollessaan pieni. Sanoin hänelle kerran kohtauksen jälkeen, että jos äiti kaatuu lattialle, niin pure äitiä sormeen jos vaikka äiti heräis =) Hän oli ylpeä siitä, että on saanut vastuullisen tehtävän. Tosin ohjeistin myös hänet menemään kerrostalonaapuriin, jos pelottaa tai äiti ei herääkään. Vain kerran hän pyysi naapurista apua, muutoin selvisimme keskenämme, nuoremmille lapsille olikin sitten reipas isosisko tukena ja opettajana! Mutta, minkähän laisia jälkiä pienen mieleen voi GM-kohtauksen näkemisestä jäädäkään!?
Lapsi kotona yksin epileptikon kanssa?
katja
2408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
omat lapseni välillä sanoo,että ethän äiti sinä nyt saa kohtausta ethän..pelkäävät varmaankin sellaista ihan kauheasti,vaikka ovatkin jo isompia koululaisia
varmaan tärkeintä on olla kuitenkin läsnä oleva äiti sen ajan kun elämä on ihan normaalia,se on kuitenkin se hyvä minkä varaan lapsi elämäänsä rakentaa..epilepsia toivottavasti on vain jonkinlainen lisämauste - toivottavasti...
läpi ja silti nuorimmainen yhä huutelee
jos kolauttelen jotain tavaroita ja
vastailen heti takaisin ettei hänen
tarvitse tulla tarkistamaan kaiken olevan kunnossa.
Enään hän ei kysy saanko kohtausta,
koska olen sanonut lääkityksen nyt toimivan.
Puuhailemme paljon yhdessä ja he
tietävät kuinka toimia jos kohtaus tulee.
Vanhin muistaa vieläkin pelkonsa,
kun äiti kouristeli lattialla ja
hän meni omaan huoneeseensa kohtauksen
ajaksi ja kun äänet loppuivat niin
hän tuli ja laittoi tyynyn pääni alle
ja antoi rauhassa nukkua jälkiuneni.
Kun lapsilla kuitenkin muuten on
rakastava ja lämmin ilmapiiri kotona
niin uskoisin heidän selviävän sairauden näkemisestä ja hyväksyvän sairauden
sellaisenaan kuin se on.
Paljon pahempiakin lapset joutuvat
näkemään ja kokemaan,
joten turhaa stressiä tästä
ei tarvitse ottaa.
Anna aikaasi ja perustele ja juttele
ja juttele asiat selviksi.