tulin lokakuun lopulla raskaaksi... sitten alkoi iihana odotus... joka kiutenkin päättyi ennen kuin oli edes päässyt kunnolla alkamaam. yksi ilta kun olin yksin kotona, sain kovan vatsa kivun ja aloin vuotaa verta. soitin sairaalaan ja ne lähetti sieltä auton ja pääsin sairaalaan. Liian myöhään... olin saanut keskenmenon...
en tiedä kuuluuko tää mun juttu tänne mutta mun oli pakko kirjottaa... kun ei ole ketään kelle kertoa tätä pahaa oloani. minusta kaikista koukkaavinta on että kaikki lääkärit toitottaa että ei kun uutta yrittämään... noin nuori kun olen.... siis tottahan tuo on mutta juuri nyt en jaksa ajatella kuin sitä pientä kääröä joka mulla olisi ollu 9kk päästä....
en tiedä kuuluuko tää mun juttu tänne mutta mun oli pakko kirjottaa... kun ei ole ketään kelle kertoa tätä pahaa oloani. minusta kaikista koukkaavinta on että kaikki lääkärit toitottaa että ei kun uutta yrittämään... noin nuori kun olen.... siis tottahan tuo on mutta juuri nyt en jaksa ajatella kuin sitä pientä kääröä joka mulla olisi ollu 9kk päästä....
Vastaukset 1
Vanhimmat
varmasti kohtalotovereita on, he eivät vain ole löytäneet tänne...ehkä ajan myötä pääset yli keskenmenostasi. Se on aina rankka paikka, oman lapsen kuolema ikään kuin. Sure niin kauan kuin siltä tuntuu, ja mieti seuraavaa lasta vasta sitten. Keskenmenot ovat kuitenkin tosi yleisiä, ja useimmiten sellaisen saaneista kuitenkin tulee äitejä!
Tsemppiä!