Olen joskus yrittänyt uskonystävien kanssa viritellä keskustelua lähetystyöstä sekä hyväntekeväisyydestä vl -liikkeessä. En ole saanut juurikaan vastakaikua asialleni.
Ensimmäinen pointtini on se että Jeesus kehottaa meitä viemään evankeliumia kaikkialle maailmaan. Teemmekö me niin, toteutammeko Jeesuksen tahdon? Kuulumme kyllä kirkkoon, joka tekee lähetystyötä jota olemme sitä kautta tukemassa. Riittäkö se meille, kun meidän uskonkäsityksemme poikkeaa kuitenkin kirkon opista jossain määrin? Onko tämä oikein, emme tee itse lähetystyötä mutta tuemme kirkon kautta tehtävää lähetystyötä? Meidän pitäisi kuuluttaa evakeliumin ilosanomaa koko maailmalle, mutta me teemme niin vain omiemme keskuudessa. Onko se vain puhujien tehtävä vai meidän kaikkien? Olen alkanut epäillä uskoamme, näen niin voimakasta ristiriitaa. Minusta lähetysseurat ulkomailla, joita mennään pitämään omiemme keskuuteen, ei ole riittävää Jeesuksen tahdon mukaista lähetystyötä. Tokihan seuroihin ovat kaikki tervetulleita, mutta moniko oikeasti tulee vain jonkin lehti-ilmoituksen perusteella? Joskus minusta, rehellisesti sanottuna, tuntuu siltä, että tämä ns. lähetystyö on vain näennäistä, että näytetään nyt ulkopuolisille että kyllä meilläkin tätä tehdään.
Toinen asia on hyväntekeväisyys. En puhu nyt yksittäisen ihmisen tekemästä hyväntekeväisyydestä vain liikkeen nimissä tehtävästä. Näkemykseni on se että Jeesus selkeästi kehottaa kaikkeen hyvään, eli sanoo jotenkin siihen tapaan että "Kaikki mitä teette yhdelle näistä vähäisistä, teette sen Isälleni taivaassa" (En ole nyt varma sanamuodosta menikö oikein). En ole koskaan kuullut, että kolehtia olisi kerätty vähäosaisien hyväksi. Kaikki menee "Jumalan Valtakunnan työn tukemiseen". Mitä se käytännössä tarkoittaa? Eikö olisi oikein kerätä kolehtia esim hyväntekeväisyysjärjestöille, kirkon ulkomaan avulle tai perustaa oma rahasto josta apua jaettaisiin niille todella kaikkein vähäosisimmille ihmisille maailmassa (esim nälkää näkevät lapset). Olenko pahasti hakoteillä, kun olen alkanut miettimään tälläisia asioita ja nämä alkavat jo tulla uskoni esteeksi? Meillä on siionissa hyvä olla ja asiat hyvin, haluaisin tätä hyvää olla jakamassa niille joilla asiat ovat huonosti. Mutta joskus tuntuu, että oikeasti, todella, vain välitämme itsestämme ja muu maailma saa mennä menojaan. Olenko pahasti hakoteillä?
Ensimmäinen pointtini on se että Jeesus kehottaa meitä viemään evankeliumia kaikkialle maailmaan. Teemmekö me niin, toteutammeko Jeesuksen tahdon? Kuulumme kyllä kirkkoon, joka tekee lähetystyötä jota olemme sitä kautta tukemassa. Riittäkö se meille, kun meidän uskonkäsityksemme poikkeaa kuitenkin kirkon opista jossain määrin? Onko tämä oikein, emme tee itse lähetystyötä mutta tuemme kirkon kautta tehtävää lähetystyötä? Meidän pitäisi kuuluttaa evakeliumin ilosanomaa koko maailmalle, mutta me teemme niin vain omiemme keskuudessa. Onko se vain puhujien tehtävä vai meidän kaikkien? Olen alkanut epäillä uskoamme, näen niin voimakasta ristiriitaa. Minusta lähetysseurat ulkomailla, joita mennään pitämään omiemme keskuuteen, ei ole riittävää Jeesuksen tahdon mukaista lähetystyötä. Tokihan seuroihin ovat kaikki tervetulleita, mutta moniko oikeasti tulee vain jonkin lehti-ilmoituksen perusteella? Joskus minusta, rehellisesti sanottuna, tuntuu siltä, että tämä ns. lähetystyö on vain näennäistä, että näytetään nyt ulkopuolisille että kyllä meilläkin tätä tehdään.
Toinen asia on hyväntekeväisyys. En puhu nyt yksittäisen ihmisen tekemästä hyväntekeväisyydestä vain liikkeen nimissä tehtävästä. Näkemykseni on se että Jeesus selkeästi kehottaa kaikkeen hyvään, eli sanoo jotenkin siihen tapaan että "Kaikki mitä teette yhdelle näistä vähäisistä, teette sen Isälleni taivaassa" (En ole nyt varma sanamuodosta menikö oikein). En ole koskaan kuullut, että kolehtia olisi kerätty vähäosaisien hyväksi. Kaikki menee "Jumalan Valtakunnan työn tukemiseen". Mitä se käytännössä tarkoittaa? Eikö olisi oikein kerätä kolehtia esim hyväntekeväisyysjärjestöille, kirkon ulkomaan avulle tai perustaa oma rahasto josta apua jaettaisiin niille todella kaikkein vähäosisimmille ihmisille maailmassa (esim nälkää näkevät lapset). Olenko pahasti hakoteillä, kun olen alkanut miettimään tälläisia asioita ja nämä alkavat jo tulla uskoni esteeksi? Meillä on siionissa hyvä olla ja asiat hyvin, haluaisin tätä hyvää olla jakamassa niille joilla asiat ovat huonosti. Mutta joskus tuntuu, että oikeasti, todella, vain välitämme itsestämme ja muu maailma saa mennä menojaan. Olenko pahasti hakoteillä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Pitää aina muistaa se, että vanhurskautemme pitää olla uskon vanhurskautta. Lähetystyö ja hyväntekeväisyys ovat hyviä asioita, mutta ne eivät vanhurskauta. Vanhurskas on elävä uskosta.
Evankeliumimme leviää nykyään internetin kautta kaikkialle maailmaan. Se on käännetty myös englanniksi. Englantia ymmärretään kaikkien kansojen piirissä. Tämä jos mikä on lähetystyötä. Näin suurimittaista lähetystyötä herätysliikkeemme piirissä ei ole koskaan ennen tehty.
Kaikkialle maailmaan ei Jumalan sana leviä internetin avulla. Kaikilla ei ole nettiä, ei edes alkeellista lukutaitoa.
Jeesus käski tehdä lähetystyötä!
Meistä jokainen voi olla Jeesuksen lähettiläs, joka päivä. Jos ei ole mahdl. lähtä ulkomaille, niin jokaisella meistä on työpaikalla joku, joka ei vielä tunne evankeliumia. Eikö ole sinun tehtävä mennä hänelle kertomaan tällaisestakin vaihtoehdosta? Minä olen puhunut omalla työpaikallani. Yksi tuli uskoon.
"Joskus minusta, rehellisesti sanottuna, tuntuu siltä, että tämä ns. lähetystyö on vain näennäistä, että näytetään nyt ulkopuolisille että kyllä meilläkin tätä tehdään."
Kannanottosi on kriittinen mutta rehellinen. Siksi sanon että älä loukkaannu vaikka saat siitä moitteita joiltakin uskovaisilta jotka katsovat harjoitetun "sisäpiirilähetystyön" olevan se oikein tapa. Lähetystyöhömme liittyy sellainen muodollisuuden leima - se että muutamissa tuhansissa oleva ei-lestadiolaisten joukko Suomessa tai Yhdysvalloissa saa kuulla Jumalasta on sittenkin leikkitekoa.
"Olenko pahasti hakoteillä, kun olen alkanut miettimään tälläisia asioita ja nämä alkavat jo tulla uskoni esteeksi? Meillä on siionissa hyvä olla ja asiat hyvin, haluaisin tätä hyvää olla jakamassa niille joilla asiat ovat huonosti"
Taas rehellistä pohdintaa. Älä anna sen olla uskosi esteenä että sinun omatuntosi vaatii enemmän kuin mitä "organisaation omatunto" vaatii. On hyvä kuulla seurakunnan neuvoja mutta on hyvä tiedostaa että ne ovat monesti vain ihmisen raadollisuudessaan tekemiä kompromissipäätöksiä. Siksi luota oman tuntosi ääneen kun se vaatii tässä hyväntekeväisyyden laiminlyönnissä tekoja - ei riitä että kolehti kerätään omaa pussia paisuttamaan. Varoille olisi todellista tilausta vankien, päihderiippuvaisten, köyhyyden ja nälänhädän torjumisessa.
Hyviä asioita olet pohtinut ja vastaan jotain omalta osaltani.
"Olen joskus yrittänyt uskonystävien kanssa viritellä keskustelua lähetystyöstä sekä hyväntekeväisyydestä vl -liikkeessä. En ole saanut juurikaan vastakaikua asialleni."
Vastakaikua? Tarkoittaako tämä tukea mielipiteille vai sitä, että ei ole keskustelua syntynyt? Jos se on keskustelun puutetta, niin harmittelen puolestasi, sillä hyviä asioita olet pohtinut, vaikkakin niiden liiallinen pohdinta tulee vain kuormaksi.
Jos taas vastakaiku on tuki mielipiteille, niin silloin on aina syytä pysähtyä, jos huomaa, että ystäväpiirin kanssa ei ole samalla aaltopituudella uskonasioissa. Silloin tarvitaan usein ulkopuolista apuakin eli puhujaa tai muuta, jonka kaikki voivat kokea riippumattomaksi tahoksi.
"Ensimmäinen pointtini on se että Jeesus kehottaa meitä viemään evankeliumia kaikkialle maailmaan. Teemmekö me niin, toteutammeko Jeesuksen tahdon?"
VL:t tekevät lähetystyötä juuri sen uskonmitan jälkeen, jonka Jumala on heille jakanut. Jos me kuitenkin lähtisimme aivan kuin pakkosyöttämään evankeliumia eli kokisimme oikein urakaksi viedä evankeliumia kaikkeen maailmaan, niin saattaisi tulla tilanne, jossa saarnaisimme parannusta niille, jotka jo ovat uskoon autetut. Lähetystyön päätarkoitus on Jumalan sana, parannussaarna, jota varsinkin nykyisin esim.internetissä voidaan hyvin laajalti toteuttaa maailmassa.
"Kuulumme kyllä kirkkoon, joka tekee lähetystyötä jota olemme sitä kautta tukemassa. Riittäkö se meille, kun meidän uskonkäsityksemme poikkeaa kuitenkin kirkon opista jossain määrin? Onko tämä oikein, emme tee itse lähetystyötä mutta tuemme kirkon kautta tehtävää lähetystyötä"
Meillähän on sekä ulkolähetys- että sisälähetystyötä. Siitä voi lukea SRK:n sivuiltakin.
"Meidän pitäisi kuuluttaa evakeliumin ilosanomaa koko maailmalle, mutta me teemme niin vain omiemme keskuudessa. Onko se vain puhujien tehtävä vai meidän kaikkien?"
Kyllä me kuulutamme uskoamme ihan elämälläkin. Ja jokainen Jumalan lapsi haluaa kuuluttaa ilosanomaa, missä ikinä hän onkin. Jumalalla on niin monet mahdollisuudet ja Hänen ajatuksia emme juurikaan käsitä, että ei kannata liikaa huolehtia, vaikuttaako se Jumala esim.Japanissa. Kyllä Jumala lähettää meitä Suomen siionin asukkaitakin ulkomaille, jos tahtoo. Näin on käynytkin mm.töiden muodossa, kun perheitä on muuttanut ulkomaille.
"Olen alkanut epäillä uskoamme, näen niin voimakasta ristiriitaa. Minusta lähetysseurat ulkomailla, joita mennään pitämään omiemme keskuuteen, ei ole riittävää Jeesuksen tahdon mukaista lähetystyötä."
Rakas ystävä, älä epäile Jumalan mahdollisuuksia. Meistä saattaa monet asiat näyttää vallan toiselta, miltä ne Jumalan edessä näyttävät. Tämä asia on niin laaja pohdittavaksi kuin monet muutkin, jolloin on hyvä muistuttaa itseä siitä lapsen paikalla olemisesta. Asioita on kuitenkin hyvä miettiä ja keskustella, mutta valvoen uskossa.
"Tokihan seuroihin ovat kaikki tervetulleita, mutta moniko oikeasti tulee vain jonkin lehti-ilmoituksen perusteella? Joskus minusta, rehellisesti sanottuna, tuntuu siltä, että tämä ns. lähetystyö on vain näennäistä, että näytetään nyt ulkopuolisille että kyllä meilläkin tätä tehdään."
Nämä ovat niitä tuntemisia, jonka kaltaisia meillä kaikilla on vaikkapa toisenlaisesta asiasta. On hyvä rukoilla, että Jumala antaa oikea mieltä ja että jaksaisi uskoa kuin lapsi. Lapsen uskossa on luja luottamus taivaan Isään, että Hän kyllä johtaa jokaisen lapsensa taivaan kotiin. Ei se ole meistä kiinni, saako joku parannuksen tai säilyykö joku uskomassa, se on Jumalan työ. Tämä ei kuitenkaan poista haluamme lähetystyöhönkään vaan teemme sitä juuri niillä lahjoilla ja sen ymmärryksen jälkeen, jonka Jumala meille antaa.
"En ole koskaan kuullut, että kolehtia olisi kerätty vähäosaisien hyväksi. Kaikki menee "Jumalan Valtakunnan työn tukemiseen". Mitä se käytännössä tarkoittaa? Eikö olisi oikein kerätä kolehtia esim hyväntekeväisyysjärjestöille,"
Oma kokemukseni on se, että Jumalan valtakunnan työn tekemiseen kerättävät varat ovat olleet myös noita varoja. Jokaisessa siionissa on diakoniatyöntekijä. Häneen voi vapaasti ottaa yhteyttä, jos ajalliset vaivat ahdistaa (lasten hoito, talous, jne,). Kyllä sitten seurakunta haluaa auttaa parhaansa mukaan. Jos ei osaa tarttua diakoniatyöntekijään, niin on lähimmäisen rakkautta, että se läheinen, joka näkee tilanteen, ottaisi yhteyden toisen puolesta.
"Olenko pahasti hakoteillä, kun olen alkanut miettimään tälläisia asioita ja nämä alkavat jo tulla uskoni esteeksi?"
Et ole hakoteillä rakas ystävä, kun mietit niitä asioita. Usko sinun epäilykset ja kiusaukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja ole vapaalla mielellä. Jumala antakoon sinulle luottavaisen mielen ja vahvistakoon sinun uskoasi, että jaksaisit näissäkin asioissa luottaa Jumalan voimaan ja johdatukseen.
"Meillä on siionissa hyvä olla ja asiat hyvin, haluaisin tätä hyvää olla jakamassa niille joilla asiat ovat huonosti. Mutta joskus tuntuu, että oikeasti, todella, vain välitämme itsestämme ja muu maailma saa mennä menojaan. Olenko pahasti hakoteillä? "
Tämä itsekkyys on lähellä uskovaistakin. Ymmärrän hyvin sinua. Älä kuitenkaan hylkää sinun uskoasi sen tähden, että ympärilläsi näkyisi epäonnistunutta elämää ja ihmisiä. Usko evankeliumi ja Jumala sinua siunatkoon ja antakoon sinulle voimia uskoosi, että toteutuisi Jumalan sanat "toinen toistanne parempana pitäkäät". Kun rakkaus saa olla keskellämme, silloin jaksaa ja uskonystävät tuntuvat ihanilta saattomiehiltä. Kun sinulla on vain halu uskoa kaikessa heikkoudessakin, yhdessä minunkin kanssa, silloin me iloitseme omasta osastamme. Silloin huolemme lähetystyötä kohtaankin saa oikeat mittasuhteet ja emme liikaa siitä kuormaa kanna. Ei tarvitse kantaa kuormaa ollenkaan.
Anteeksi vain, hyvä vl.... mutta kommenttisi oudoksuttavat: miksi silität alkuperäisen kirjoittajan päätä ja hengellistät hänen kysymyksiään - merkillisen konservatiivista ja siloittelevaa on tapasi kommentoida hänen rehellisiä ja raikkaita ajatuksiaan, joita voisi avoimesti pohtia eikä tukahduttaa noin. Juuri tällainen hengellistäminen tappaa keskustelun heti alkuunsa (juoksee karkuun). "Ei tarvitse kantaa huolta ollenkaan". "Pyydetään paikalle puhuja tai muu riippumaton taho". Merkillistä auktoriteettiuskoa. Ja sitten selittelet parhain päin tehtävän lähestystyön jne. Miksei siitä voisi ajatella toisinkin. Voi apua. Pieni peili, pieni maailma.
Ja itsekään en oikein ymmärtänyt tekstiäsi, kun sanot liian paljon liian pieneen tilaan.
Jos haluat minun selittävän jotain kohtaa, niin kertoisitko siitä tarkemmin?
Aloittaja pääsisi huomattavasti helpommalla kun ei miettisi tuollaisia asioita ja turhaan potisi maailmantuskaa. Tärkeintä on uskoa synnit - myös epäilykset - anteeksi. Hyväntekeväisyys ja lähetystyö eivät ole tie pelastukseen. Ei kannata vaivata itseään yksittäisillä Raamatun lauseilla, vaan avata sydän sille, mitä Henki tänä päivänä puhujaveljien kautta seurakunnalle kirkastaa.
Onpa sanomasi kylmää, mikäli kohauttelet vain olkapäitäsi Jeesuksen käskylle tehdä lähetystyötä.
Sinulle siis riittää, että kun luulet oman nokkasi pelastuvan, ettei tarvi koko maailmaa yrittää pelastaa, että lähetystyö on turhaa jossain kaukana Afrikassa vaikka. Ei ne puhujaveljien jutut kuulu savannille saakka.
yksinkertaisuus!!! Ei teiltä kyllä muuta voi oottaakaan.
Anteeksi, en ehtinyt tarkemmin vastata kysymykseen, mutta sillä aikaa keskustelu on jo jatkunut terveellä linjalla, luepa alla olevia kommentteja, niin varmaankin oivallat mitä minäkin tiiviisti sinulle halusin sanoa.
keskuudessa vallitseva sinänsä arvokas ja hieno "maailmanparannus"-ilmiö on kuitenkin aivan eri asia kuin Jumalan valtakunnan lähetystyö.
Älkää sotkeko hengellisiä ja maallisia, vaikka itse sanoit, että minä hengellistän.
Te teette hyvin, kun te autatte kaikissa muodoissa ja huolta kannatte vähäosaista jne., mutta aina pitäisi olla suurin huoli siitä, että onko asiat kunnossa Jumalan edessä. Ei ihmisten ajalliset puutteet, nälänhätä, kärsimykset ja vaivat ole mitään sen tulevan tuomiopäivän rinnalla, jos ei ole omatunto puhdas ja vaatteet Karitsan verellä valkaistut.
jaksat jatkuvasti noita hautoa ja vertailla pääkopassasi?
Yritäppä ihan oikeasti ajatella omilla aivoilla, jotka Sinullekin Luoja on antanut ja jätä nuo litaniat jo vähemmälle. Me kyllä ne tiedetään.
"Ei ihmisten ajalliset puutteet, nälänhätä, kärsimykset ja vaivat ole mitään sen tulevan tuomiopäivän rinnalla, jos ei ole omatunto puhdas ja vaatteet Karitsan verellä valkaistut."
Vain Jumalan armosta ja voimasta uskon niin kuin uskon.
Jos minulla ei olisi uskoa, niin alkaisin varmasti nähdä kaiken muun kuin sielunhoidon tärkeimpänä asiana maailmassa.
Minä olen kaikessa hiljaisuudessa tullut samoihin ajatuksiin: on ikään kuin aikuistuminen olisi avannut silmäni ja olisin päätynyt näkemään että elämässä on muutakin kuin tämä meidän vl-elämä ja sitten työ- ja opiskelukuviot sen lisäksi. Siioni tuntuu edelleen rakkaalta (useimmiten, tosin sotkuja on täällä meidänkin puolessa), mutta halu tehdä työtä on ihmiskunnan eteen, rotuun ja asuinpaikkaan katsomatta jne. Uskon että meitä tarvitaan tässä maailmassa. Kaikkien vapaaehtoistyön ei tarvitse olla vain myyjäisiin leipomista, meitä oikeasti tarvitaan muualla, juuri siellä vähäisimpien parissa (kirjoitit kauniisti). Ole rohkeasti oma itsesi ja etsi keinoja vaikuttaa - niitä löytyy kyllä.
Näin ulkopuolisen silmin nähtynä et todellakaan ole hakoteillä vaan asian ytimessä. Aloituksesi oli harvinaisen raikas ja ennakkoluuloton tällä vl-palstalla.
Kannattaa ajatella omilla aivoillaan.
Itse muinoin vl-piireissä ollessani juuri tämä välinpitämättömyys ja sisäpiiriajattelu herättivät ihmettelyä - maailmaa kun on paljon laajemmin kuin vain tämä Pohjoinen lintukoto, ja siellä vaikuttava herätysliike!
Olet terveellä pohjalla ja Jumalan antama omatuntosi on hereillä, kun kannat huolta muistakin asioista kuin vain omasta mukavuudestasi ja asemastasi paikallisen rauhanyhdistyksen puitteissa. Juuri sinun kaltaisiasi ihmisiä tarvitaan keskustelua aloittamaan ja toimimaan!
Tuo välinpitämättömyys ja lähetystyön selvä laiminlyönti olivat vain muutamia niistä jutuista, jotka herättivät minut huomaamaan rauhanyhdistyksen ajattelun olevan pielessä.
Lähetyskäsky ja kehotus muista välittämiseen on todella selkeä Jeesuksen käsky. Muistatko, kun jo fariseukset saivat Häneltä ankarat lauseet, kun vähättelivät laupeudentyön merkitystä omien perinteidensä nojalla? Jeesus sanoi, "Voi teitä, kun olette tehneet Jumalan käskyt tyhjiksi perinnäissäännölläinne!" Siihen aikaan oli nähtävästi tapana fariseusten piirissä jättää vanhemmista huolehtiminen sanomalla, että "mikä olisi sinulle tullut, on nyt uhrilahja".
Matt 15:
1 Silloin Jeesuksen luo tuli Jerusalemista fariseuksia ja lainopettajia. 2 "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat isien perinnäissääntöjä?" he kysyivät. "Hehän eivät pese käsiään, kun rupeavat syömään."
3 Jeesus vastasi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyä perinnäissäännöillänne? 4 Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi' ja 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla'. 5 Mutta te opetatte, että jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: 'Sen, mitä sinun piti minulta saada, olen luvannut uhrilahjaksi', 6 hänen ei enää tarvitse kunnioittaa isäänsä tai äitiänsä. Näin te olette perinnäissäännöllänne tehneet tyhjäksi Jumalan sanan. 7 Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi:
8 -- Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan,
mutta sen sydän on kaukana minusta.
9 Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä."
Tämä kuvaa erittäin hyvin Jeesuksen asennetta ihmistsä huolehtimiseen. Samoin UT on täynnä viittauksia esim. omasta perheestä huolehtimisen tärkeydestä- On röykeyden huippu hengellistää nämä niin, että sanoa lähimmäisistä huolehtimisen olevan jotain turhaa, koska pelastus on yksin armosta! Ei vanhurskauttaminen sulje pois lähimmäisenrakkautta, ja päin vastoin.
Tämä dilemma /kysymys on esillä kaikissa seurakunnissa ja liikkeissä ympäri maailmaa: suhde laupeudentyön ja varsinaisen saarnaamisen välillä. Käytännöt vaihtelevat ääripäästä toiseen: Jotkut kirkkokunnat painottavat siinä määrin hyväntekeväisyyttä, että siitä tulee miltei ansio - kun taas hengellinen puoli eli pelastuksen saarnaaminen meinaa unohtua täysin. Toinen äärilaita on juuri tämä rauhanyhdistyksen kanta ja nykykäytäntö, jonka mukaan maailman hätään ei tarvitse puuttua, "olla höllötellän" vain! Täysin epäraamatullista myös, sillä jokaisella on voimiensa ja lahjojensa mukaiset mahdollisuudet ja velvollisuudet auttaa lähimmäistään.
Toki evankeliumi ja pelastus on ihmisen tärkein tarve, ei materiaalisten olojen kohentuminen. Mutta kuinka nälkäänäkeviä ihmisiä voidaan tavoittaa evankeliumilla, jos ei mitenkään huomioida heidän aineellisia tarpeitaan? Usein jonkinlainen avustustyö on juuri se ovi, jonka avulla voidaan ihmisä tavoittaa!
Siinä tarvitaan johdatusta ja armoitusta aivan yhtä paljon kuin saarnaamisessakin, sillä olosuhteet ja ihmisten hätä usein niin vaativaa...
Toki ihmisten auttamisesta voi tulla juuri sellainen ansioiden tai sädekehän
tavoittelu, jota todella on syytä välttää. Motiivit voivat olla monet auttajillakin, kuten missä tahansa, niin henegllisessä työssäkin... Lähteekö auttamiseni vilpittömästi toisen rakastamisesta ja Jumalan rakkauden osoittamisesta, vai hamuanko itselleni valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia?
Samoin kysymys tasapainosta Martta ja Maria- tehtävissä... Jeesus itse sanoi Hänen äänensä kuuntelemisen olevan se tärkein tehtävä, mutta joka Häne ääntään haluaa kuunnella, niin kyllä niitä ohjeita muiden auttamiseen varmasti alkaa tulla... :)
Tiedän eräitä hyväntekeväisyysaktivisteja, joiden auttaminen selkeästi kumpuaa omista haavoista ja halusta olla hyväksytty ja saada ihailua... Sellainen auttaminen on varmasti raskas taakka!
Avaa rohkeasti silmäsi ja kysele Jumalalta mahdollisuksia auttaa toisia!
Älä pelästy muiden uskonystäviesi mahdollisesti nihkeitä reaktioita - sinulla on oma elämäsi, josta olet vastuussa Jumalalle. Kiitos siitä, että Hän on herättänyt sinut välinpitämättömyyden makeasta unesta!
Viimeisellä tuomiolla meiltä kysytään paitsi suhdettamme ristiin, myös sitä, kuinka elämämme elimme... itsekkäästi, vai Jumalan kunnia etsien?
kirjoitus vl-piiristä. Tuhannet kiitokset Sinulle. Itse en enää kuulu piireihinne, mutta minulla on monta sisarusta vielä vl:inä. Yhdellä siskolla on 14 lasta ja elämä ollut aina todella tiukkaa taloudellisesti. Sen olen huomannut, että helluntailaiset ja muut tätä perhettä kyllä auttaa, mutta ei "omat"! Kun kerätään kolehti "Jumalan valtakunnan työn tukemiseen", se tarkoittaa tänä päivänä aika varmasti esim. lähetystyötä vaikka Unkariin niille neljälle valitulle.
Mutta kyllä tämän ketjun kommentit (mm. hillasuo) osoittavat, että joku "kasetti" on varmaan useimmille vl:ille laitettu pääkoppaan, aina sieltä tulee samat litaniat!
Ei siis mitään uutta auringon alla, niin kauan kuin SRK:n viisaat saavat jonkinlaisen herätyksen tähän maailmaan.