Meidän suvussa ei stressata kummeudesta. Kummit on vain, koska kirkkoon kastaminen sen vaatii. Suvussa kummeista kukaan ei lahjo ketään tai päinvastoin, se on vain nimi paperissa. Lapset kyselevät, sanomme, että tässä suvussa on sellainen tapa ja se riittää.
Minäkin olen kummina, papille oli ilmoitettu ennen kuin mulle itselleni. Silloinen poikaystäväni, nyk mieheni oli vaan luvannut meidän molempien puolesta ja perjantaina sanoi, että sunnuntaina sitten ristiäiset, me ollaan kummeja. Olin kummilapsen äidin nähnyt sitä ennen kerran, esitellyt itseni, en muuta. Isää en kertaakaan. Että sellaisia kummeja ollaan.
Minäkin olen kummina, papille oli ilmoitettu ennen kuin mulle itselleni. Silloinen poikaystäväni, nyk mieheni oli vaan luvannut meidän molempien puolesta ja perjantaina sanoi, että sunnuntaina sitten ristiäiset, me ollaan kummeja. Olin kummilapsen äidin nähnyt sitä ennen kerran, esitellyt itseni, en muuta. Isää en kertaakaan. Että sellaisia kummeja ollaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kerrankin terve suhtatuminen asiaan. Kyllä lapset saa normaali-oloissa aikuiskontakteja ihan riittävästi, ilman että tarvitsee huutaa kummien perään.
Itselläni on nyt kahdeksan kummilasta nämä kolme omaa. Joten en kyllä lähde näitä täällä mölyttyjä kummin velvollisuuksia helposti toimittamaankaan.
Välillä toivoisi omilla lapsillaankin olevan enemmän oman ikäisiä leikkikavereita, eikä vain meitä aikuisia. Lapselle kun kuitenkin se paras leikkikaveri on toinen lapsi.
Sama juttu meidän suvussa. Kummit eivät olleet mitenkään mukana meidän elämässä sen isommin. Tavattiin kerran vuoteen, ei kummiuden vuoksi vaan ihan siksi, kun olivat äidin ja isän sisaruksia ja meillä oli yhteinen kesämökki. En edes osannut odottaa mitään action-lomia tai lahjoja, kun en sellaisia alunalkaenkaan saanut. Ja taisi olla hyvä juttu, ehkä sitä ei tullut niin materialistiseksi ja vaativaksi kuin nykylapset.