Kannattaako sairaalaan ottaa mukaan mies tai kaveri, kun menee tekemään aborttia? Vai pärjääkö siellä ihan yksinkin? Tarkoitan, että onko niin sekava/tokkurainen olo, että tarvitsee jonkun pitämään huolta kun sieltä sitten pääsee pois. Itse olen kertonu raskaudestani vain lapsen isälle, enkä haluaisi häntä ottaa sinne mukaan, koska tiedän ettei hän minusta tai tästä tilanteesta oikeasti välitä vaan tekisi sen vaan velvollisuudentunteesta/pakosta. No, ainakaan vielä hän ei ole tässä asiassa mitenkään tukenut tai osoittanut sympatiaa joten siitä voi varmaan päätellä jo jotain.
Tarvitseeko sairaalaan ottaa mukaan kaveria?
Hanna
111810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kukaan ei pääse mukaasi toimenpiteeseen eikä huoneeseen jossa odotat vuoroa. Kotiin lähtiessä sinulla tulee olla hakija mukana koska nukutuksen jälkeen et saa ajaa autolla ja yksin et yötä saa viettää. Mikäli hakijaa ei ole voi osastolla viettää yön ja kotiutua seuraavana päivänä.
Itse olin lääkkeellisessä keskeytyksessä ja ihan yksin. En minä ainakaan ketään siellä kaivannut, jotenkin helpompi oli minusta yksin olla, kun sai olla omissa ajatuksissa ja keskittyä tapahtuman etenemiseen. Viereisessä sängyssä tytöllä oli kyllä ystävä mukana.
Ainoastaan lähdettäessä olisi ollut kiva, jos olisi ollut hakija (=oma kyyti). Minulla ainakin oli silloin vielä aika reippaasti kipuja ja vähän myös pelkäsin äkillistä verenvuotoa, jota eivät olisi siteet pitäneet. Mutta hyvin kyllä ratikallakin kotiin pääsin.
Kaavinnasta minulla ei ole mitään käsitystä.
elikkäs tietääkseni sinne pitäisi olla mukana saattaja ja hakia...ainakin itselläni ja kaverillani piti olla..mutta sitä kannattaa kysäistä vielä varmuuden vuoksi vaikkapa neuvolasta ennen kun menee lekurille..tsemppiä sulle ja sano sille lapsen isälle ihan suorat sanat sillä aina pitäs sen toisen osa puolen tukea...!!!
Ainakaan lääkkeellisessä ei tarvinnut Helsingissä olla hakijaa. Yksin sai kotiin lähteä, eikä muuten tarvinnut edes "lähiomaista" nimetä, jos ei halunnut. Auton rattiin ei toki saanut mennä kipulääkkeiden takia.
Tässä olisi nyt naisjärjestöillä ja naistenlehdillä ryhdistäytymisen paikka. Samalla tarmolla vaatimaan isäkokelaat pitämään aborttiäitiä kädestä kiinni ja hieromaan ristiselkää kuten tapahtuu synnytyksen yhteydessä. Ensin vähän aborttivalmennusta (itkua ja huohotusta lattialla tms) ja sitten sairaalaan mukaan. Ja hirveä syyllistäminen, jos siittiönluovuttaja yrittää livetä vastuustaan. Saattaisi lisätä poikien vastuunkantoakin ja ennakointia, kun tiedossa olisi tällainen jopi, jos tulee huseerattua varomattomasti.
mieheni mukana, hän oli tukenani koko ajan. Ja hän lähti mukaani omasta tahdostaan, joka oli minusta mukavaa. Keskeytys tehtiin tänään ja sairaalassa meni viisi tuntia. Tsemppiä sinulle.
Kannattaisiko se abortti itse asiassa jättää tekemättä? Ehdotan, että luet tätä ryhmää intensiivisesti enemmänkin ja huomaat, kuinka moni aborttikokemus on paljon raskaampi, surullisempi ja myöhempiä huolia aiheuttava kuin ennalta olisi arvannut. Erityisesti pitäisi nämä asiat laittaa perusteellisesti vaakakuppiin, jos osoittautuu, että aborttia olisi hakemassa fiilispohjalta, äitiyttä koskevien pelkojen ja jännityksen tai tilapäisten taloudellisten harmien vuoksi. Sellaisen väärti ei syntymättömän lapsen elämän sammuttaminen ole!
Eiköhän jokainen nainen päätä asista loppu peleissä itse ja kaikilla meillä jotka ovat keskeytykseen päätyneet, on erinlainen elämäntilanne sillä hetkellä. En ole koskaan tuominnut heitä jotka ovat päätyneet raskauden keskeytykseen ja tuskin kovinkaan moni hepposin perusteinen sitä etes tekee.
Mutta asioista voi olla aina itse toista mieltä, varsinkin jos ei itse ole joutunut vaikeaan tilanteeseen. Omasta ratkaisusta en ylpeile, mutta koin sen tähän elämän tilanteeseen parhaimmaksi. Ja elän sen mukaan. Hyvää kesää sinulle Mikko n.
huoltajuutta ja imukuppisynnytystä ääliö ja arvostele sitten toisten ratkaisuja!Ärsyttää tollaset jeesustelijat jotka ei edes tiedä mistä puhuu!!!!!!!!!!!!!!!!
Etukäteen, että joutuu kokemaan imukuppisynnytyksen? Ja oletko sitä mieltä, että pitäisi kokeilla itse ensin vaikkapa terrori-iskua pommin kanssa metroasemalle, ennen kuin saa arvostella terroristin käyttäytymistä ja motiiveja? Herkkänahkaisille tiedoksi, että tämä asiaan sinänsä liittymätön esimerkki on vain edellisen vastaajan asenteen absurdiuden korostamiseksi.
..lainkaan absurdia että edellinen kirjoittaja toi esiin muutamia kohtia, joita voi joutua kokemaan päädyttäessä jatkamaan epätoivottua raskautta. Yksinhuoltajuus ei ole helppoa, mutta siitä ei kannata käydä eipäs-juupas -väittelyä. Jos nimittäin nainen HALUAA lapsen, yksinhuoltajuudesta varmasti selviää. Kaikki eivät halua lasta sillä hetkellä kun odottamatta ovat raskaana -ja jotkut eivät koskaan. Joten ei kyse lopulta ole niinkään käytännön ongelmista vaan siitä haluaako ja kykeneekö vanhemmaksi.