Yksin elän

On jotenkin ihmeellistä miten koulujen loputtua jo vuosia sitten kaikkosivat loputkin vähäiset ystäväni. Nykyään enää mesekavereita pari kappaletta omistan.
Töissä käyn päivittäin ja sielä kai muille viestittyy kuva minusta kuinka hyvin minulla menee ja olen onnellinen. Tosi asia on se että nautin työstäni ja että saan olla tärkeä.
Työpäiväni jälkeen tulenkin koneelle juttelemaan kavereilleni. Netistä olen muutenkin koitellut etsiä samanhenkisiä ihmisiä mutta tuloksetta.
Alan jo pelätä tulenko elämään yksin koko elämäni kelpaamatta koskaan kellekään. Olen nyt 22 vuotias ja kovasti tahtoisin päästä treffeille. Mutta se että joku suostuisi näyttää olevan turhan vaikeaa. Nyt joku sanomassa että asennetta ja hanki harrastus. Se on suurin klisee mitä tiedän kun teen jo harrastuksina sitä mitä sydän sanoo elikkäs käyn kattomassa moottoriurheilua, hiihdän, lenkkeilen... Ja ihmisenä en voi oikein muuttua kun olen oma arka itseni en sille mitään voi ja tiedänkin etten siksi olen kaikkien mieleen mutta minulle riittäsikin se yksi oikea.
Kohta vain lomani ja kaikki töissä kyselemässä mitä teen...
No tarkoitukseni olisi kiertää suomea en vain tiedä jaksanko yksin liikkua ja kun sitten saa selittää sitä töissä taas että yksin kuljen tuola.
5733
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Suosittelen lämpimästi laittamaan ilmoituksen johonkin netin monista seuranhakupalstoista. Niiden kautta olen ollut jo monilla treffeillä. Olen tavannut mukavia ihmisiä, vaikka sitä oikeata ei olekaan osunut kohdalle. Nettiä suotta aliarvostetaan.

Äänestä
  • Itse olen parisen vuotta ettinyt netistä henkilöä lähtemään treffeille tai jonnekin tapahtumaan kanssani siinä toivossa että voisi jotain syttyäkin eli sinkkua ihmistä. Yksillekään treffeille en ole silti päässyt.

    Äänestä

  • mikaeeli kirjoitti:

    Itse olen parisen vuotta ettinyt netistä henkilöä lähtemään treffeille tai jonnekin tapahtumaan kanssani siinä toivossa että voisi jotain syttyäkin eli sinkkua ihmistä. Yksillekään treffeille en ole silti päässyt.

    Ilmoituksia voi toki laittaa mielin määrin, mutta ongelma on yleensä niihin saatujen vastausten puuttuminen.

    Äänestä

..minunkin poika tuossa iässä.
26-v hän oli naimisissa ja on vieläkin.
28-v hänestä tuli onnellinen isä ja seuraavana vuonna uudestaan.

Tuskin enää kiireiltään muistaa onnetonta yksinäisyyttään. Eikä tarvikaan.

Joten, vielä et ole menettänyt mitään, kaikki on edessäpäin.
Et tiedä minkä kulman takana se onni odottaa...

Äänestä
  • minä olen 32-vuotias, erosta aikaa kohta 6 vuotta. olen odottanut (ja etsinytkin, antanut mahdollisuuksia jne) jo vuosia miehelle tulla elämääni. edelleen olen yksin.

    tahtoisin vielä lapsen, ehkä toisenkin,tahtoisin viettää häitä, elää perhe-elämää rakkaan kanssa.
    minä olen menettänyt vuosia ja vuosia, menetän edelleen koska mikään ei näköjään muutu.

    eräs tuttavani sanoi kerran että hän uskoo niin että sitten kun minulle alkaa tapahtua, kaikki tapahtuukin kerralla. siitäkin on jo aikaa useampia vuosia.

    monilla tuttavillani on tästä mielipide, en tiedä haluavatko he hankkia itselleen paremman mielen sanomalla kyllä se rakkaus sinutkin löytää..

    mitään ei ole tapahtunut, eikä tule. olen menettänyt jo aika paljon, vuosia lähinnä, lapsia tuskin tulen enää saamaan. elämäni on niin "pyöreää" että sitä kulmaa missä onni odottaa ei yksinkertaisesti ole.

    väitän että tiedän mitä olen menettänyt, mitä on jäänyt saavuttamatta ja mitä en koskaan löydä minkään kulman takaa..
    kaikki ystäväni ovat löytäneet, ennemmin tai myöhemmin, minä vain kuihdun ja katkeroidun yksinäisyyteeni..

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


mikaeeli kirjoitti:

On jotenkin ihmeellistä miten koulujen loputtua jo vuosia sitten kaikkosivat loputkin vähäiset ystäväni. Nykyään enää mesekavereita pari kappaletta omistan.
Töissä käyn päivittäin ja sielä kai muille viestittyy kuva minusta kuinka hyvin minulla menee ja olen onnellinen. Tosi asia on se että nautin työstäni ja että saan olla tärkeä.
Työpäiväni jälkeen tulenkin koneelle juttelemaan kavereilleni. Netistä olen muutenkin koitellut etsiä samanhenkisiä ihmisiä mutta tuloksetta.
Alan jo pelätä tulenko elämään yksin koko elämäni kelpaamatta koskaan kellekään. Olen nyt 22 vuotias ja kovasti tahtoisin päästä treffeille. Mutta se että joku suostuisi näyttää olevan turhan vaikeaa. Nyt joku sanomassa että asennetta ja hanki harrastus. Se on suurin klisee mitä tiedän kun teen jo harrastuksina sitä mitä sydän sanoo elikkäs käyn kattomassa moottoriurheilua, hiihdän, lenkkeilen... Ja ihmisenä en voi oikein muuttua kun olen oma arka itseni en sille mitään voi ja tiedänkin etten siksi olen kaikkien mieleen mutta minulle riittäsikin se yksi oikea.
Kohta vain lomani ja kaikki töissä kyselemässä mitä teen...
No tarkoitukseni olisi kiertää suomea en vain tiedä jaksanko yksin liikkua ja kun sitten saa selittää sitä töissä taas että yksin kuljen tuola.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu