Olen ihastunut ystäväni puolisoon. En tietenkään aio tehdä asian eteen mitään. Tää on vaan niin tyhmää kun sitä yllättää itsensä ajattelemasta häntä. Miksi tunteet menevät ihastumisen puolelle ihan tahtomattaan? Hän on vaan niin ihana ihminen ja tulemme tosi hyvin toimeen keskenämme. Oikeasti olen onnellinen ystäväni puolesta ja toivon, että ystäväni osaa arvostaa "saalistaan". Tyhmää, tyhmää, tyhmää...
Tyhmästi ihastunut
taukki
161853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Niinpä olen minäkin, ihmiseen joka on kaverin puoliso ja puolison kaveri. Ei ole kivaa ei. Yritän nauttia ystävyydestä ja kuitenkin joku sisälläni huutaa koko ajan...
Et tiedäkään miten paljon oon häntä ajatellut ja muistellut hänen Sanojaan, vaikken ihan terävimmillään ollutkaan. Voikun olisikin joku keino elää se hetki hänen kanssaan uudestaan, kun saimme olla vähän aikaa kahden.
Nyt ainakin muistan miltä ihastuminen tuntuu. Muuten ihanalta, mutta turhauttavalta kun kohde on saavuttamattomissa. Minäkin yritän nauttia ystävyydestä, vaikka tunnen näin.
tutulta..ja olen yrittänyt painia tän ongelman kans jo kolmatta vuotta..voi kai sanoa että se oli rakkautta ensisilmäyksellä...ainakin minun puolelta, ois kyllä kiva jutella jonkun kans tästä. Kellekkään tutulle nimittäin ei ainakaan voi kertoa!!
se olisi hyvä, jos pojilla/miehillä olisi samanlaisia ongelmia, koska haluaisin mieluusti saada toisenkin sukupuolen mielipiteen asiasta:)
Olen itsekin parisuhteessa, mutta silti kovasti ihastunut ystävän puolisoon.
Olen olettanut, että olet mies/poika?
Joten kysyisinkin, että mitä miehet tekee tai mitä sinä tekisit tilanteessa jossa kaverin tyttöystävä tunnustaa olevansa ihastunut sinuun??
Mulle vastattiin noin mitä tossa alempana ketjussa lukee..
Olen tyttö.
tolle vielä taukimmalle:D
...nainen vai mies?
Onko elämäsi yhtä kamalanihanaa kuin meidän muiden väärään ihmiseen ihastuneiden? ;)
Taukki = Taukimpi
On helpompia ja vaikeampia hetkiä. Kun pitää itsensä kiireisenä, ei jää aikaa haikailuun. Olen hänen kanssaan tekemisissä joka tapauksessa koko elämäni ajan, jos oma elämän tilanteeni pysyy ennallaan.
Meillä voisi olla paljon keskusteltavaa, olen samalla tavalla ihastunut ellempä ihan rakastunut poikaystäväni kaveriin..ja sitä on kanssa kestäny jo ainakin 3 vuotta..:)?
Joten laita maili osoite, jos haluut keskustella enemmän:)
Kumpi.
nainen..
Samanlaisen onnettoman ihastumisen kynsissä olen minäkin kärvistellyt jo yli 4 ja puoli vuotta! Eikä loppua tunnu näkyvän. Olen siis ensisilmäyksellä minäkin ihastunut poikakaverini erittäin hyvään ystävään. Tunne on ehkä välillä helpottanut, kun ei ole häntä nähnyt. Mutta aina kun hänet näen en vain osaa suhtautua häneen samoin kuin muihin poikaystäväni kavereihin. En tajua miksi olen häneen ihastunut. Miksi en voisi vain rakastaa omaa kumppania?
Jokin hänessä vain saa sydämeni sykkimään. Suuresti varmaan sellaisetkin asiat, että hän on aina huomioinut minut, ollut tosi ystävällinen ja sitten hän osaa ilmaista itseään niin hyvin. On puhelias jne. Kun taas omassa suhteessa on aina vaivannut kun toinen ei ole niin puhelias ja monisanainen, eikä koskaan edes keskustele niin kuin itse unelmoisin että voisin kumppanini kanssa keskustella *huokaus*.
Kaikista pahinta on viime aikoina ollut kuulla tämän ihastukseni uudesta ihastuksesta. Se musertaa sydämeni, vaikka yritänkin järkeillä, että eikö ole hyvä jos hän on viimein onnellinen. Hän on ollut pitempään jo sinkku.
Jotenkin vain haluaisin tasapainoa. Olen ajatellut, että josko kaikki helpottaisi jos eroaisin ja muuttaisin muualle. Niin voisin unohtaa sekä poikaystäväni että ihastukseni ja antaa heidän elää omaa elämäänsä. Tietysti haluaisin pitää poikaystäväni vielä ystävänä, onhan hän tällä hetkellä varmaan paras ystäväni. Tällainen tilanne repii, kun ei voi kertoa ihastukselleen tunteistaan ja tiedän ettei hänkään tule koskaan osoittamaan kiinnostusta minua kohtaan. Ja ihastus häiritsee keskittymistäni nykyiseen suhteeseeni, jossa olisi paljon kehittämistä, jotta siitä tulisi molempia tyydyttävä ja tasapainoinen.
Miten kaikesta tulikin näin vaikeaa? Kumpa en olisi koskaan ihastunut häneen. Millaiset tuntemukset teillä muilla? Oletteko edes hienovaraisesti tai jotenkin vihjanneet/elehtineet ihastuksenne kohteelle tunteistanne?
elikkä, samat tunteet on mullakin.
Ei olis pitäny edes tavata häntä:(
Mutta jo tokalla tai kolmannella kerralla hän halas mua salaa, silmäpeliä, mukavia juttutuokioita on ollut, muutama salainen tapaaminen ymt...ja se, että ollaan yhteydessä melkein joka päivä ei helpota yhtään.
Ja jotenkin tuntuu, että myös telepatia pelaa oikein hyvin:)
Sitten tuosta ihastumisesta, en arvannut, että minulle voisi ikinä käydä näin..järjetöntä!!!
mitäs muuta? Sitä mäkin mietin et miks just hän??
laita mailiosoite, jos haluut jutella lisää..vaahdotaan sit yhdessä kaikesta:)
Olen myöskin kertonut, että olen kiinnostunut hänestä ja hän vain tokaisi, että olen huomannut kyllä, ja sanoi "nyt ei ole sopiva hetki" en tiedä mitä tuo tarkoitti, mutta olin juuri muuttamassa paikkakunnalta pois!
Miehiltä erityisesti kysyisin, jos kaverin tyttöystävä sanoisi tuollasta niin olisitko enää yhteydessä häneen?? Ja jos olet niin miksi?
Voin itseasiassa laittaakin mailioson, jos jaksat odottaa ensi viikolle... Lähen tänään vähän reissuun. Ja sit en viitti mitään nykysistä osoistani laittaa, koska niistä voisi selvitä liian hyvin muille henkilöllisyyteni.
Mutta tuo oli hyvä kysymys ihan mielenkiinnostakin, jonka miespuolisille esitit. Jos sillä ihastuksen kohteella ei ole siihen kaverinsa tyttöystävään tunteita, niin sillonhan sitä varmaan alkais vältellä sitä tyttöä. Voisin kuvitella. Voisi myös olla että tämä tyttöystävän ihastus kertoisi kaverilleen asiasta ja siitä vasta soppa syntyisi. Kun yleensähän kaverukset ovat tunteneet toisensa jo ennen tyttöystävän kuvioihin tuloa. Ja sama tietysti jos sukupuolet ois toisinpäin tässä asetelmassa.
Aika hurjaa, et todella olet kertonut ihan sanoinkin et tunteita olis. Outo myös tuo vastaus, jos se poika kuitenkin on siis salaa halannut sua ja muuta...