Nykyinen käytäntö, jossa kaikkia mielenterveyden ongelmia hoidetaan lähinnä vain ja ainoastaan lääkkeillä on kieroutunut, ja tulee lähivuosina räjähtämään käsiin tuhoisin seurauksin. On täysin käsittämätöntä, että 98% hoidosta on lääkkeet, joiden tunnetutkin sivuvaikutukset ovat suorastaan selkäpiitä karmivia, eikä kaikkia sivuvaikutuksia ja niiden pysyvyyttä tiedä kukaan, silti psyykelääkkeitä määrätään kuin apteekin hyllyltä sadoilletuhansille suomalaisille, joista suurin osa ei näe asiassa mitään ihmeellistä. Psykologia on unohdettu täysin ja korvattu kemialla, jonka perustelut ovat uskomattoman typeriä, mutta uppoavat silti ihmisiin, jotka eivät ole tottuneet ajattelemaan itsenäisesti omilla aivoillaan, siis suurimpaan osaan kansasta, valitettavasti. Esitän kuvitellun esimerkin, jolla kuvaan nykyistä tilannetta mm. neuroleptien suhteen: Potilaalla on sormessaan tikku, ja sitä särkee. Lääkäri antaa potilaalle morfiiniruiskeen, ja huomaa, että kipu häviää. Potilas on samaa mieltä, ja ylistää lääkäriä siitä, että hän löysi lääkkeen, joka vie kivun pois. Myöhemmin tuo potilas esittää ajatuksiaan Ben Furmanin ohjelmassa ja toteaa, että hän on sairas, ja hänen tulee käyttää morfiinia koko lopun ikänsä!
Ymmärrättekö pointin? Esimerkiksi Leponexilla voidaan tyrmätä ja rauhoittaa vaikka norsu, ja se näinollen toimii, mutta silloin voidaan tappaa kärpästä atomipommilla, ja kuitenkin tuo "tikku" jää yhä sieluun, ellei sitä poisteta, ja ainoa virallisen sektorin tapa tähän olisi terapia. Nykykäytännön mukaan mitään hoitoja lääkityksen lisäksi ei anneta, avohoidon tavoitekkin on vain lääkityksen vaikutusten kontrollointi. Muistakaa nämä sanat, kun joidenkin vuosien kuluttua tullaan sanomaan, että vuoden 2006 kemiallien psykiatria perusteluineen, että kaikki mielenterveysongelmat johtuvat aivojen välittäjäaineista, oli virheellistä ja myös vahingollista.
Ymmärrättekö pointin? Esimerkiksi Leponexilla voidaan tyrmätä ja rauhoittaa vaikka norsu, ja se näinollen toimii, mutta silloin voidaan tappaa kärpästä atomipommilla, ja kuitenkin tuo "tikku" jää yhä sieluun, ellei sitä poisteta, ja ainoa virallisen sektorin tapa tähän olisi terapia. Nykykäytännön mukaan mitään hoitoja lääkityksen lisäksi ei anneta, avohoidon tavoitekkin on vain lääkityksen vaikutusten kontrollointi. Muistakaa nämä sanat, kun joidenkin vuosien kuluttua tullaan sanomaan, että vuoden 2006 kemiallien psykiatria perusteluineen, että kaikki mielenterveysongelmat johtuvat aivojen välittäjäaineista, oli virheellistä ja myös vahingollista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kyllä lääkehoidosta on minulle ollut suurta apua masennuksen hoidossa. Mutta mutta minulla on ollut erittäin toimiva ja tiivis hoitosuhde koko lääkityksen ajan sekä erinomainen psykoterapeutti ja psykiatrini kuuntelee minua ja toivomuksiani lääkityksen suhteen. Ja joskus potilas voi olla niin ahdistunut, että ilman lääkitystä hän ei kykene vastaanottamaan keskustelu-tms.terapiaa, koska voimat menee kokonaan ahdistuksen sietoon ja edes jollain lailla päivästä toiseen selviytymiseen.
Mutta myös minua kauhistuttaa se, kun ihmiset saavat pilleriresptin käteen ja ainoaksi hoidoksi muodostuu lääkitys. On todella väärin jättää psykiatrisesti (ja muutenkin )sairas ihminen vain lääkkeiden varaan.Hoitoon pitäisi aina liittää joku terapiamuoto tai keskusteluapu. Ja kun kukaan ei kontrolloi, lääkitys voi jäädä ihan turhaan vuosiksi päälle.
Olen samaa mieltä, lääkitys yhtenä hoitokeinona oireiden lievittämiseen ja terapian ym. avun mahdollistamiseen on oikein käytettynä kohdallaan. Päämääränä tulisi olla tilanne, jossa potilas ei enää tarvitse lääkitystä lainkaan, ja uskon, että hyvällä terapialla tähän voisi päästä monien niiden kohdalla, jotka nykyisin elävät vuosikausia pelkän lääkehoidon varassa. Kaikkien kohdalla tähän ei ehkä välttämättä päästäisi, ja jotkut todella voisivat joutua käyttämään elinikäistä lääkitystä, valitettavasti. Monien psyykelääkkeiden sivuvaikutukset ovat todella pahoja, joten on mielestäni todella moraalitonta ja välinpitämätöntä määrätä potilaille ainoastaan lääkkeitä oireiden turruttamiseen ilman, että terapeuttisesti yritettäisiin ihminen aidosti parantaa ja saavuttaa lääkityksen minimi-tai parhaimmillaan nollataso.
..että KELA:n tukema terapia on tarkoitettu työkyvyn ylläpitoon, siis suomeksi tämä tarkoittaa, että ne henkilöt, jotka ovat kärsineet niin paljon, että ovat joutuneet sairaseläkkeelle pysyväksi luokitellun vakavan mielenterveydenongelman johdosta eivät saa KELA:n tukea terapiaan lainkaan. Siis eniten kärsineitä hoidetaan vähiten!
Puhut asiaa. Realismia kuitenkin on että jatkossa on entistä vähemmän mahdollisuuksia muuhun kuin pillereihin.
Itse toisaalta nautin monen valmisteen päihdyttävästä vaikutuksesta.
Mistäpä saataisiin ne resurssit, jotka tarjoaisivat terapiaa sitä tarvitseville? Se on vaan niin, että ei heikoilla olevia ihmisiä arvosteta niin paljoa, että niihin rahaa satsattaisiin. Pitäis kato olla sitä kilpailukykyä ja sen sellasta ja ihmisten ihmisarvoinen kohtelu kuulemma maksaa liikaa. Se on kato pois kilpailukyvystä.
Eipä noista kemikaaleista nyt niin suurta haittaa ole sillä ne on suurimmalta osaltaan aika kesyä kamaa kadulta saataviin ei-lääkekäyttöön tarkoitettuihin aineisiin. Toisaalta pillereiden kanssa voi tehdä kokeellista kemiaa ja esim. pamien vaikutus krapulan poistajana onkin tullut kiistattomana tosiasiana eteeni, helkkarin hyvää kamaa siihen tarkoitukseen!
Tilapäiseen käyttöön tarkoitetut rauhoittavat lääkkeet ovat oikein käytettyinä hyviä, enkä niitä tarkoittanutkaan kirjoitustani laatiessani..
Tunnen aika monta avohoitopotilasta jotka ovat vetäneet psyykelääkettä vuodesta toiseen ihan vapaaehtoisesti. He uskovat että se paljon mainostettu ihme (mitä se muuten tarkkaan ottaen onkaan?) odottaa siellä horisontin takana kunhan vain kärsivällisesti tönkkösuolaa itseään "ihmepillerein", torjuen samalla mielestään sen havainnon että mikään lupaus ei ole täyttynyt edes osaksi. Hoitovastaisuus kun on psykologian mukaan mielisairautta.
"Psykologia on unohdettu täysin ja korvattu kemialla, jonka perustelut ovat uskomattoman typeriä, mutta uppoavat silti ihmisiin, jotka eivät ole tottuneet ajattelemaan itsenäisesti omilla aivoillaan, siis suurimpaan osaan kansasta, valitettavasti."
Tarkoitatko että terapia on unohdettu? Eikös ne psyykelääkkeet ole juuri psykologian mukaan niin täydellisiä kaikkien ongelmien ratkaisijoita. Psykiatrian historiassa hulluutta on yritetty parantaa ties vaikka millä konstilla, huonoin tuloksin.
Miten määrittelet hulluuden? Kuka on hullu ja kuka ei?
En tiedä, luitko ketjun edellistä kommenttiani, mutta masennuksesta huolimatta en ole koskaan tuntenut olevani hullu. Vaan jospa sitten olenkin, kun uskon että terapian ohella myös lääkkeet ovat olleet avukseni ;)
"Miten määrittelet hulluuden?"
Itse pidän hulluutta muitten antamana toiseuden leimana. Pidän hulluutta pelkkänä myyttinä. Psykologian mukaan masennus on eräs hulluuden laji. Mielisairauden tunne on pelon, huonommuuden ja häpeän tunnetta joka on saatu aikaan väkivalloin.
"uskon että terapian ohella myös lääkkeet ovat olleet avukseni ;)"
Päteeköhän tähänkin vanha sanonta: "Tämän jälkeen, siispä tämän vuoksi". Olisikohan masennus parantunut muutoinkin ilman lääkkeitä ja terapiaa? Lääkkeet vain turruttavat ja lääkkeitten käytön jälkeen tapahtuu paluu entiseen, kuten totesit.