Lapseni isä ei halua olla tekemisissä enää lapsensa kanssa vaikka häntä jokusen kerran tapasikin. Isän vanhemmat eivät ole tietoisia lapsenlapsestaan eikä tilannetta helpota se että he ovat ruotsinkielisiä ja minä en puhu sitten sanaakaan ruotsia. He myös asuvat 300 km päässä.
Olen itsekseni vain pohtinut, haluaisivatko he olla hänen elämässään mukana. En ole heitä edes koskaan tavannut joten sikälikin tilanne on ikävä.
Isä itsekkään ei ole vanhempiinsa yhteydessä kuin ehkä kerran vuodessa.
Annanko asian vain olla? Mitä mieltä olette?
Olen itsekseni vain pohtinut, haluaisivatko he olla hänen elämässään mukana. En ole heitä edes koskaan tavannut joten sikälikin tilanne on ikävä.
Isä itsekkään ei ole vanhempiinsa yhteydessä kuin ehkä kerran vuodessa.
Annanko asian vain olla? Mitä mieltä olette?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin on parempi. Ei kannata hankkia uusia ristiriitoja elämäänsä. Au-lapsella on vain äidinpuoleinen suku.
kun otetaan huomioon, ettei lapsen isäkään ole vanhempiensa kanssa juuri missään väleissä. Muutenhan hän varmaan olisi kertonut lapsesta.
Ehkä tuota kannattaisi kysyä isovanhemmilta. Eihän sinulla ole tuon suhteen mitään hävittävää, vaan ainoastaan voitettavaa, jos vaikka haluaisivatki kuulua poikansa lasten elämään.
Ota ihmeessä yhteyttä, vaikka lapsen isä ei lasta haluaisi tavata, voi tilanne isovanhempien kohdalla olla aivan toinen. Lisäksi se saattaa olla rikkaus lapselle tulevaisuutta varten, kyllähän hän lapsesi haluaa varmaan omista isovanhemmistaan jossain vaiheessa tietää:)
Mieti asiaa myös niin, että jos itse et tietäisi omista isovanhemmista mitään, miltä se tuntuisi...
Kannattais ehkä mennä ruotsinkielen kurssille kansalaisopistoon..niin kyllä se siitä sitten alkaa sujua..ja haluaavathan isovanhemmat olla lapsenlapsen elämässä mukana, sehän on selvä.