Voisiko joku, joka tietää (esim.ADHD:n vanhempi) neuvoa. Poikamme 7v on aina kävellyt edestakaisin puhuessaan. Pitäisikö tämä sallia vai pyytää istumaan (jolloin heiluttaa itseään muuten/näpertää jotakin)? Tämä ei varmaankaan viittaa ADHD:een? Pystyy keskittymään kaikkeen, eikä eskarissa tai päiväkodissa ole huomattu poikkeavaa. Tuo käveleminen vaikeuttaa kuulijan keskittymistä ja kuulemistakin. Siksi kysyn.
Omalla veljelläni on samanlainen tapa ym ADHD-piirteitä. Kun tarina alkaa keittiön pöydässä se voi loppua olohuoneessa, missä ei ole ketään :) Poikani sentään pysyy samassa huoneessa... Veljeä tutkittiinkin joskus (80-luvulla), mutta diagnoosia ei tullut. Saattoi johtua tietysti ajastakin...
Omalla veljelläni on samanlainen tapa ym ADHD-piirteitä. Kun tarina alkaa keittiön pöydässä se voi loppua olohuoneessa, missä ei ole ketään :) Poikani sentään pysyy samassa huoneessa... Veljeä tutkittiinkin joskus (80-luvulla), mutta diagnoosia ei tullut. Saattoi johtua tietysti ajastakin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Viittaa aika vahvasti keskittymishäiriöön, ei välttämättä vielä ole ADHD (joskus muinoin se oli MBD)
- jolloin heiluttaa itseään muuten/näpertää jotakin)? Tämä nimenomaan viittaa kesittymishäiriöön, omalla pojallani nyt jo aikuinen on edelleen tapana napata käteensä jotain (esim lääkärissä), hänellä luolkiteltu MBD siis nyt ADHD lisänä laajoja oppimisvaikeuksia, änkytystä, allergiaa astmaa jne...
Kävisin lääkärillä ja kysyisin tarvitseeko neuropsykologin tutkimuksia.
Mielestäni liikaa laitetaan ADHD diagnoosin piikkiin, siellä on kohta kaikki vähänkin vilkkaammat lapset/nuoret/aikuiset ja sillä selitellään kaikki, mutta silti kysy asiantuntijoilta, ei siitä haittaakaan ole:)
mikään häiriö, kun kuitenkin pystyy keskittymään kaikkeen ja oppii normaalisti. Se kävely on ainoa "outous." En tiedä siis pitäisikö kieltää vai ei...? Sellaista kyllä ilmenee, että puhuu koko ajan häntä kiinnostavasta aiheesta (esim tietokonepelit), josta kielletään kyllä, koska mielestäni pitää oppia vähän tajuamaan, että kaikkia ei kaikki kiinnosta. Juttu kuitenkin usein jatkuu ja taas kielletään. Välillä tuntuu niin kuin tyrmäisin pojan aina, kun suunsa aukaisee... Mutta muuten ei muusta puhuisi. Pelaamisen määrällä ei ole mitään merkitystä. Eskarissa puhuin tästä. Opettaja sanoi olevan tuon ikäisillä normaalia, mitä vahvistamaan tuli sopivasti yksi poika puhumaan opelle peleistä... Mene ja tiedä sitten. Viisaita neuvoja otetaan vastaan kiitollisena :)
Siinä tapauksessa voit sulkea sen tarkkavaisuushäiriön pois, jos tuo oppiminen on ihan ok, eikä opettajan taholta ole kuulunut mitään kummempaa:)
Tietokonepelit kiinnostaa tuon ikäisiä niin paljon, että sitä juttua riittää vaikka kuinka, anna pojan puhua, mitä sitä kieltämään.
Tuleehan sitä itsekin usein sorruttua aiheeseen joka itseään kiinnostaa ja puhua pälättää siitä kunnes huomaa ettei tuo kaveri tainnutkaan olla kiinnostunut aiheestani, sitä se elämä vain on:)
Yritä vain jaksaa kuunnella, sillä poikasi kyllä havaitsee sitten sen, että et ole hänen harrastuksitaan kiinnostunut ja se voi joskus kostautua (ei kerro silloin kun sitä haluaisit)
Hyvää kesää:)
Näin se sitten varmaan on, että omia hermoja sen verran kasvatettava, että ottaa vastaan vaan tuota "arvaa mitä siinä pelissä.... Siinä tasolla... ootko tienny, että siinä pelissä...." Yleensä käy niin, että puhuu pitkät tarinat ja yllättäen kysyy jotakin siihen liittyvää ja huomaa, etten kuunnellut. Siksi olen sanonut, että nyt en enää kuuntele. Kun en voi kuunnella tuota aamusta iltaan. Olen hoitovapaalla, joten oikeasti tuo on 24h/vrk yhtä peliä. Mutta onpa sitä ihmisillä aika älyttömän paljon vaikeempaakin ongelmaa! Sen pidän aina mielessä... Hyvää kesää sinulle myös!