Niille, joille ei tule Helsingin Sanomia, haluan hieman referoida tämän aamun lehden ”vieraskynää”, jossa aate- ja poliittiseen historiaan keskittynyt filosofian maisteri Sampo Terho kirjoittaa otsikolla ”Bushin ja Blairin politiikka on saanut aikaan myös paljon hyvää”.
Poimin vain eräitä ydinkohtia pitkästä kirjoituksesta. Sen voivat lukea kokonaan myös HS:n verkkoliitteestä ne, joilla on maksullista lukuoikeutta.
* * * * * * * * * *
Sen jälkeen kun kansainvälisen median valokeila käääntyi pois Afganistanista, on maassa tapahtunut paljon. Yhdysvallat on osallistunut 672 koulun jälleenrakentamiseen ja toimittanut näihin oppimateriaalit. Samalla on koulutettu 50 000 opettajaa. Kaikkein tärkein parannus on kuitenkin se, että nyt myös tytöt pääsevät kouluun.
Yhdysvallat on myös pyrkinyt edistämään maan irrottautumista perinteisestä huumekauppaan perustuvasta taloudesta. Maataloustuotanto on onnistuttu melkein kaksinkertaistamaan muutaman viime vuoden aikana. Samoin on luotu kolme miljoonaa väliaikaista työpaikkaa, jotta ihmisillä olisi tulonlähteitä.
Terveyspalvelut Yhdysvallat maksaa yli kahdelle miljoonalle ihmiselle, ja on hoitanut mm. 700 000 malariapotilasta ja rokottanut miljoonia lapsia.
- - -
Tärkeintä on, että maan asukkaat ovat tänä päivänä vapaita kansalaisia, eivätkä epäinhimillisen taleban-hallinnon orjia.
- - -
Irakin sodan on Bushin hallinnon puolesta arveltu maksavan kaikkineen noin 500 miljardia dollaria. Britannialle sota on tähän saakka maksanut viisi tai kuusi miljardia puntaa, ja lisäkustannuksia on tiedossa.
Kaikki raha ei kuitenkaan ole mennyt sotimiseen. Yhdysvaltojen apu Irakin jälleenrakentamiseen on jo ylittänyt toisen maailmansodan jälkeen Saksalle annetun tuen (ylistetty Mashall-apu mukaan lukien). Britannia on luvannut 544 miljoonaa puntaa maan auttamiseksi.
Työ on täälläkin tuottanut tulosta. Kansainvälinen valuuttarahasto arvelee maan talouskasvuksi tänä vuonna 10,4 prosenttia. Lisäksi on tuettu tuhansia kouluja, kymmenientuhansien opettajien koulutusta jne.
Bushin ja Blairin lukuista vihamiehet tosin jättävät aina huomiotta nämä seikat ja muistuttavat, että sodassa joka tapauksessa oli vaan tarkoitus ottaa haltuun Irakin öljyvarat. Monilta näkyy jäävän huomiotta, että Yhdysvallat ja Britannia eivät omista Irakin öljyvaroja, vaan niistä vastaa yksin Irakin hallitus, kuten Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätös 1546 (annettu 8.6.2004) ehdottomasti ja selväsanaisesti takaa. Öljysopimukset olivat ranskalaisten hallussa ennen sotia.
- - -
Afrikka on tavallisissa mielikuvissa manner, josta Blair ei välitä ja josta Bush ei ole kuullutkaan. Tilastollinen totuus kuitenkin on, että Blairin kaudella vuodesta 1997 tähän päivään Britannia on kaksinkertaistanut vuosittaisen avun Afrikalle ja että se on nyt noin miljardi puntaa vuodessa.
Bush puolestaan on kaikista muista menoista huolimatta enemmän kuin kaksinkertaistanut Yhdysvaltojen avun Afrikalle. Bushin hallintoa on julkisesti kiitetty merkittävistä lahjoituksistaan esim. YK:n ruokaohjelmalle (WFP).
Bush on myös jo 2003 laittanut alulle 15 miljardin dollarin hätäapuprojektin Afrikan aidstilanteen korjaamiseksi. Tavoitteena on hänen presidenttikautensa aikana auttaa kahta miljoonaa sairastunutta ja ennaltaehkäistä tartunnan saanti miljoonilta muilta.
- - -
Kenties kaikkein suurin Bushin ja Blairin hallintojen toimintatapaero esimerkiksi Ranskaan ja Saksaan verrattuna onkin ollut juuri se, että ne ovat pelkkien puheiden sijaan yrittäneet itsepäisesti tehdä jotain konkreettista. Siinä missä suuret EU-maat ovat aina olleet valmiita laatimaan uusia ihmisoikeusjulistuksia ja periaatepäätöksiä, Yhdysvallat ja Britannia ovat lienneet kätensä ja käyneet työhön.
Ongelma vain on se, että kaiken todellisen tekemisen täytyy tapahtua reaalimaailmassa, jossa mikään ei onnistu ilman vastoinkäymisiä. Julistukset taas voidaan laatia ihanteellisessa unimaailmassa vain kaikkea hyvää ja mukavaa kannattaen.
Moni on erehtynyt pitämään tätä jälkimmäistä mallia moraalisen ylemmyyden osoituksena.
* * * * * * * * * *
Muistutan, että en ole George W Bushin suuri ihailija ja näen hänen politiikassaan paljonkin arvosteltavaa ja olen sitä tehnytkin, mutta totuudella on aina myös toinen puoli. Se on tässä.
Tämän esittämiseksi sain inspiraation lähinnä keskustan saitilla (politiikka > keskusta) viime aikoina velloneesta keskustelusta, jossa maailmoja 1960-lukulaiseen henkeen syleilevät kovin yksipuoliset ja yksisilmäisetkin näkemykset ovat pyrkineet peittämään alleen toisenlaiset, realistisemmat näkemykset.
Samoin on tapahtunut keskustelussa Natosta, jossa tämän hetken merkittävin (voimansa vuoksi YK:ta merkittävämpi) rauhanjärjestö on pyritty leimaamaan vain sotahullun Bushin käsikassaraksi.
Poimin vain eräitä ydinkohtia pitkästä kirjoituksesta. Sen voivat lukea kokonaan myös HS:n verkkoliitteestä ne, joilla on maksullista lukuoikeutta.
* * * * * * * * * *
Sen jälkeen kun kansainvälisen median valokeila käääntyi pois Afganistanista, on maassa tapahtunut paljon. Yhdysvallat on osallistunut 672 koulun jälleenrakentamiseen ja toimittanut näihin oppimateriaalit. Samalla on koulutettu 50 000 opettajaa. Kaikkein tärkein parannus on kuitenkin se, että nyt myös tytöt pääsevät kouluun.
Yhdysvallat on myös pyrkinyt edistämään maan irrottautumista perinteisestä huumekauppaan perustuvasta taloudesta. Maataloustuotanto on onnistuttu melkein kaksinkertaistamaan muutaman viime vuoden aikana. Samoin on luotu kolme miljoonaa väliaikaista työpaikkaa, jotta ihmisillä olisi tulonlähteitä.
Terveyspalvelut Yhdysvallat maksaa yli kahdelle miljoonalle ihmiselle, ja on hoitanut mm. 700 000 malariapotilasta ja rokottanut miljoonia lapsia.
- - -
Tärkeintä on, että maan asukkaat ovat tänä päivänä vapaita kansalaisia, eivätkä epäinhimillisen taleban-hallinnon orjia.
- - -
Irakin sodan on Bushin hallinnon puolesta arveltu maksavan kaikkineen noin 500 miljardia dollaria. Britannialle sota on tähän saakka maksanut viisi tai kuusi miljardia puntaa, ja lisäkustannuksia on tiedossa.
Kaikki raha ei kuitenkaan ole mennyt sotimiseen. Yhdysvaltojen apu Irakin jälleenrakentamiseen on jo ylittänyt toisen maailmansodan jälkeen Saksalle annetun tuen (ylistetty Mashall-apu mukaan lukien). Britannia on luvannut 544 miljoonaa puntaa maan auttamiseksi.
Työ on täälläkin tuottanut tulosta. Kansainvälinen valuuttarahasto arvelee maan talouskasvuksi tänä vuonna 10,4 prosenttia. Lisäksi on tuettu tuhansia kouluja, kymmenientuhansien opettajien koulutusta jne.
Bushin ja Blairin lukuista vihamiehet tosin jättävät aina huomiotta nämä seikat ja muistuttavat, että sodassa joka tapauksessa oli vaan tarkoitus ottaa haltuun Irakin öljyvarat. Monilta näkyy jäävän huomiotta, että Yhdysvallat ja Britannia eivät omista Irakin öljyvaroja, vaan niistä vastaa yksin Irakin hallitus, kuten Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätös 1546 (annettu 8.6.2004) ehdottomasti ja selväsanaisesti takaa. Öljysopimukset olivat ranskalaisten hallussa ennen sotia.
- - -
Afrikka on tavallisissa mielikuvissa manner, josta Blair ei välitä ja josta Bush ei ole kuullutkaan. Tilastollinen totuus kuitenkin on, että Blairin kaudella vuodesta 1997 tähän päivään Britannia on kaksinkertaistanut vuosittaisen avun Afrikalle ja että se on nyt noin miljardi puntaa vuodessa.
Bush puolestaan on kaikista muista menoista huolimatta enemmän kuin kaksinkertaistanut Yhdysvaltojen avun Afrikalle. Bushin hallintoa on julkisesti kiitetty merkittävistä lahjoituksistaan esim. YK:n ruokaohjelmalle (WFP).
Bush on myös jo 2003 laittanut alulle 15 miljardin dollarin hätäapuprojektin Afrikan aidstilanteen korjaamiseksi. Tavoitteena on hänen presidenttikautensa aikana auttaa kahta miljoonaa sairastunutta ja ennaltaehkäistä tartunnan saanti miljoonilta muilta.
- - -
Kenties kaikkein suurin Bushin ja Blairin hallintojen toimintatapaero esimerkiksi Ranskaan ja Saksaan verrattuna onkin ollut juuri se, että ne ovat pelkkien puheiden sijaan yrittäneet itsepäisesti tehdä jotain konkreettista. Siinä missä suuret EU-maat ovat aina olleet valmiita laatimaan uusia ihmisoikeusjulistuksia ja periaatepäätöksiä, Yhdysvallat ja Britannia ovat lienneet kätensä ja käyneet työhön.
Ongelma vain on se, että kaiken todellisen tekemisen täytyy tapahtua reaalimaailmassa, jossa mikään ei onnistu ilman vastoinkäymisiä. Julistukset taas voidaan laatia ihanteellisessa unimaailmassa vain kaikkea hyvää ja mukavaa kannattaen.
Moni on erehtynyt pitämään tätä jälkimmäistä mallia moraalisen ylemmyyden osoituksena.
* * * * * * * * * *
Muistutan, että en ole George W Bushin suuri ihailija ja näen hänen politiikassaan paljonkin arvosteltavaa ja olen sitä tehnytkin, mutta totuudella on aina myös toinen puoli. Se on tässä.
Tämän esittämiseksi sain inspiraation lähinnä keskustan saitilla (politiikka > keskusta) viime aikoina velloneesta keskustelusta, jossa maailmoja 1960-lukulaiseen henkeen syleilevät kovin yksipuoliset ja yksisilmäisetkin näkemykset ovat pyrkineet peittämään alleen toisenlaiset, realistisemmat näkemykset.
Samoin on tapahtunut keskustelussa Natosta, jossa tämän hetken merkittävin (voimansa vuoksi YK:ta merkittävämpi) rauhanjärjestö on pyritty leimaamaan vain sotahullun Bushin käsikassaraksi.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Alla olevalla pätkällä referaateistani haluan herättää kiinnostusta asiaan niissä, joilla on halua ajatella vaikeaa asiaa useammaltakin kuin vain siltä täällä yleisimmin nähdyltä nähdyltä kannalta:
- - -
Kenties kaikkein suurin Bushin ja Blairin hallintojen toimintatapaero esimerkiksi Ranskaan ja Saksaan verrattuna onkin ollut juuri se, että ne ovat pelkkien puheiden sijaan yrittäneet itsepäisesti tehdä jotain konkreettista. Siinä missä suuret EU-maat ovat aina olleet valmiita laatimaan uusia ihmisoikeusjulistuksia ja periaatepäätöksiä, Yhdysvallat ja Britannia ovat lienneet kätensä ja käyneet työhön.
Ongelma vain on se, että kaiken todellisen tekemisen täytyy tapahtua reaalimaailmassa, jossa mikään ei onnistu ilman vastoinkäymisiä. Julistukset taas voidaan laatia ihanteellisessa unimaailmassa vain kaikkea hyvää ja mukavaa kannattaen.
Moni on erehtynyt pitämään tätä jälkimmäistä mallia moraalisen ylemmyyden osoituksena.
kuin hyvät asiat.
Siinä ei auta vikistä.
http://www.threetwoone.org/uggabugga/2004/Bush dynasty small.gif
tästä kaaviosta ymmärrät koko kuvion:
War is business, for us.
... ja ihmisiä kuolee siihen niin kuin mihin tahansa mmuuhunkin tautiin."
[Oscar Wilde (1854 - 1900), amer. kirjailija]
"- - Kirjoittaminen on minulle niin työ kuin harrastus, ja vie suurimman osan ajastani. Kirjoitan yhtä lailla tieteellistä tekstiä, fiktiota, kuin lehtiartikkeleita. Olen julkaissut artikkeleitani mm. Aamulehdessä ja Turun sanomissa. Kirjoittamisen ohella tietysti myös luen paljon. Tietokoneet ovat toinen keskeinen harrastukseni, ja erilaisten ajattelua vaativien pelien parissa saa usein kulumaan hämmästyttäviä aikoja. Roolipelaaminen on vastaavanlainen mielikuvitusta ja ajattelua kehittävä harrastukseni. Lisäksi kuuntelen ja soitan mielelläni myös musiikkia, erityisesti progea. Shakkia olen pelannut Tampereen yliopiston shakkikerhossa, netissä ja tietokoneiden ahdistavaa keinoälyä vastaan. Liikuntaa harrastan kuntosalilla, lenkkeillen ja nyrkkeillen", esitellee asiantuntijuutensa liki koko kirjon filosofian maisteri Sampo Terho, joka näkyy saaneen muutamankin toisen "toimisto(ali)upseerin" ja sinibarettikaverinsa eli "JormaKKorhosen" aivan riemuihinsa. Näin ainakin mitä JKK:n äkisti lukemaan otsikointiin ["Bushin ja Blairin puolesta"] ja HS:n mielipidesivun ST-referointiin (tämän ST:n jutusta - kaiketi sitten otsikolla )"Bushin ja Blairin politiikka on saanut aikaan myös paljon hyvää" tulee...
Kun nyt sattumoisin olen vain äkisti koukkaamassa paikallisen kansansivistyslaitoksen pikapilkillä, Hesarin paperiversiokin näkyy olevan jonkun luettavana eikä aika salli kirjoittautua arkistoihin asti, heitänpä oman ihmettelyni nyt todella äkkipikaisesti vain sekä Sampo Terhon kirjoituksen mahdollisesta ydinolemuksesta kuin myös JKK:n sitä ainakin lähietäisyydeltä ihailevasta - toivon mukaan sentään "varauksellisesta" - esittelyotteesta.
Totean, että niin FM Terhon kuin hänen sinibarettikollegansa JKK:nkin (?) tyrkylle panemaan näkemykseen sietää palata paremmalla ajalla ihan erikseen...
Jotta saitille syntyisi nyt kuitenkin muutakin eloa kuin perin kummaista Bushin & Blairin sotarikospolitiikan hymistelyä, tarjoilen halullisille sieluille parivaljakon B & B:n toimien tiimoilta hivenen toisenmoista näkemyksellistä asiaa.
En tiedä, mistä kaikista lähteisä Sampo Terho on kaikkinaiset "hyvänsä" ja siis eritoten Bushin ja Balirin politiikan "hyvät" ottanut ja omaksunut.
Sen sijaan tiedän, että Columbian yliopiston professori Mahmood Mamdani on kirjoittanut mm. terrorisminvastaisen sodan tiimoilta sangen ansiokkaaksi arvioidun kirjan "Kylmä sota ja terrorin juuret", joka on jonkin aikaa sitten ilmestynyt suomeksi "Pystykorvakirja" -sarjassa.
KU:n ulkomaantoimittaja Kai Hirvasnoro on kirjoittanut siltä pohjalta KU Viikkolehteen 5.5.2006 erittäin syvästi asiaan paneutuneen esittelyn otsikolla "USA loi pitkälti itse nykyisen terrorismin", minkä toivoisin tulevan muutakin kuin vain lukematta jätetyksi myös niin "kepututkijan" kuin sinibarettisten ja vastaavien hengenheimolaistensa toimesta...
Tarjoilenkin tässä mm. "kepututkijan", otsikoissa (itseään) hemmo(itteleva)n ja kumppaniensa "lukemattomista pyynnöistä huolimatta" suoran lukuyhteyden Kai Hirvasnoron blogi-kirjoitukseen:
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Kai Hirvasnoro: torstai, toukokuu 11, 2006:
USA loi pitkälti itse nykyisen terrorismin
(Kansan Uutisten Viikkolehti 5.5. 2006)
Yhdysvallat flirttaili terrorismin kanssa vuosikymmeniä ennen kuin se joutui itse sen uhriksi. Terrorismin sodankäynnin välineenä se oppi Vietnamin sodassa. Oppia jalostettiin Afrikassa, Keski-Amerikassa ja Afganistanissa. Terrorismia Yhdysvallat on usein rahoittanut huume-kaupalla.
KAI HIRVASNORO
Mitä yhteistä on 1960-luvulla käydyillä Laosin ja Kongon sisällissodilla, 1970-luvun contra-sodalla Nicaraguassa ja vihdoin koko 1980-luvun jatkuneella Afganistanin sisällissodalla?
Nämä ja monet muut aseelliset konfliktit olivat osa kylmää sotaa, jota Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain avoimen yhteenoton sijaan kävivät niiden puolesta paikalliset sotilaat, palkkasoturit ja sissiliikkeet. Jokaisessa sodassa Yhdysvaltain kulloinenkin hallinto varusti ja koulutti ”kapinallisia” harjoittamaan terrorismia ja suurinta osaa niistä rahoitettiin laittomalla huume- ja asekaupalla.
Lopulta terrorismin valjastaminen politiikan välikappaleeksi iski omaan nilkkaan. Syyskuun 11. päivän terroristien rahoitus ja ideologia olivat peräisin Afganistanin taistelukentiltä ja Pakistanin puolella sijainneista koulutusleireistä. Neuvostoliittoa vastaan sotineet mujahediinit toimivat Yhdysvaltain suojeluksessa, koulutuksessa ja osin taloudellisella tuella. Kun Neuvostoliitto oli lyöty, kiihkein osa heistä lähti laajentamaan taistelua uusille kentille.
Columbian yliopiston professori Mahmood Mamdani osoittaa juuri suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Kylmä sota ja terrorin juuret (Pystykorvakirja), ettei siinä terrorismissa, jota nyt vastaan käydään sotaa, suinkaan ole kysymys lännen ja islamilaisen maailman käymästä sivilisaatioiden välisestä sodasta. Islamistinen terrorismi on kylmän sodan sivutuote, luojansa käsistä karannutta politiikan jatkamista väkivallan keinoin.
Vastapuolet ovat
entisiä kumppaneita
Kohta viisi vuotta jatkuneen terrorismin vastaisen sodan vastapuolet ovat Yhdysvallat ja al-Qaidaksi kutsuttu ja sen nimissä toimiva islamistinen terrorismi ja ideologia. Mahmoodin mukaan vastapuolet ovat itse asiassa enemmänkin toistensa peilikuvia: Kylmän sodan veteraaneja rintaman samalta puolelta ja kylmän sodan leimaamia.
”Molemmat tarkastelevat maailmaa vallan linssien läpi. Molempia elähdyttää vahvasti ideologinen maailmankatsomus, jonka kumpikin esittää sangen uskonnollisella, poliittisella, ja varsin omahyväisellä, kielellä. Ideologisen kielen ydin, olipa sen puheenparsi uskonnollista tai maallista, on siinä, että rankaisematon voimankäyttö oikeutetaan”, kirjoittaa ugandalaissyntyinen Mamdani.
Hän jatkaa, että amerikkalaisten pommitussota ensin Afganistanissa ja sitten Irakissa muistuttaa aavemaisella tavalla al-Qaidan pommi-iskuja Keniassa ja Tansaniassa, ja niitä seuranneita varsinaisia 9/11-iskuja. Molemmat osoittavat, että valtataistelun tuoksinassa muu maailma on olemassa vain välillisesti.
Mahmood Mamdani kutsuu kylmän sodan aikana luotua poliittista terrorismia vasallisodiksi.
Yhdysvallat huomasi Vietnamissa, että on järkevämpää pannat toiset sotimaan puolestaan kuin sotia itse. Tämä huomattiin Vietnamin sodassa, jossa pohjoisen joukkoja huollettiin Laosista käsin.
Neuvostoliiton kanssa 1960-luvun alussa solmittu sopimus esti amerikkalaisia käymästä suoraan sotaa Laosissa, joten tehtävään värvättiin vasalliarmeija paikallisista palkkasotureista. 30 000 hmong-palkkasoturin armeija taisteli CIA:n alaisuudessa yli kymmenen vuotta kommunistisissejä vastaan. Yhdysvallat tuki sotaa pieneen maahan kohdistuneilla rajuilla ilmapommituksilla. Koska sotaa käytiin peitellysti ja vierain voimin, se ei saavuttanut samanlaista huomiota kuin Vietnamin sota.
Huumeilla
herruuteen
Salaisen sodan ongelma on sen rahoitus. Julkista rahaa on vaikea saada. Laos toimi tässäkin suhteessa laboratoriona, sillä sotaa rahoitettiin huumekaupalla.
Wisconsinin yliopiston tutkija Alfred McCoy on teoksessaan The Politics of Heroin selvittänyt laajasti huumekaupan ja vastakumouksellisen toiminnan suhdetta. Hänen mukaansa Yhdysvallat aloitti yhteistyön huumekauppiaiden kanssa jo vuonna 1948, jolloin Korsikan alamaailma taisteli ranskalaisten kommunistien kanssa Marseillen satamakaupungin hallinnasta. Korsikalaisten voitto avasi väylän heroiinin viennille Marseillesta Yhdysvaltoihin neljännesvuosisadaksi.
Laosissa hmong-sissien tärkein rahoituslähde oli oopiumi. Aluksi sen kuljettivat markkinoille juuri korsikalaiset, mutta ilmasodan kiihtyessä vuonna 1965 vastuun viennistä otti CIA:n Air America. Osa heroiinista myytiin Vietnamissa sotineille amerikkalaisjoukoille. Huumekaupalla rahoitettavista vasallisodista tuli malli, jolla Yhdysvallat sitten taisteli Neuvostoliittoa ja kommunismia vastaan 1980-luvun loppuun asti.
Terrorin käyttö niihin yhdistettiin Kongossa jo 1960-luvun alussa. Kesäkuussa 1960 itsenäistyneen Kongon kansallismielisestä pääministeristä Patrice Lumumbasta piti päästä eroon. CIA:n ja Belgian tuella kongolaisen Joseph Mobutun sotilaat sieppasivat Lumumban joulukuussa ja veivät hänet maasta eroon pyrkineeseen Katangan maakuntaan, missä Lumumba surmattiin.
Joseph Mobutusta tuli Valkoiseen taloon asti kutsuttu Yhdysvaltain luottomies, mutta Lumumban kannattajien kapina levisi ympäri Kongoa elokuuhun 1964 mennessä. Kommunistihysterian vallitessa Yhdysvalloilla oli pakkomielle lyödä kapinalliset, mutta mikään maa ei halunnut ryhtyä suoranaiseen sotaan heitä vastaan. Sen sijaan Yhdysvallat ja Belgia rahoittivat palkkasoturiarmeijan käymään taistelut puolestaan. Yhdysvallat vastasi heidän kuljetuksistaan ja taistelukoneista. Palkkasotureiden menetelminä olivat mm. ryöstöt, raiskaukset, pahoinpitelyt ja murhat.
CIA aisoihin,
sissit asialle
Monien vastoinkäymisten, tärkeimpänä tietysti Vietnam, vuoksi sodanvastaisuus oli Yhdysvaltain kongressissa huipussaan 1973 - 1976. CIA:n sotilaallisia valmiuksia heikennettiin, amerikkalaisjoukkojen lähettämistä ulkomaisiin operaatioihin rajoitettiin ja salaista toimintaa yritettiin saada aisoihin.
Demokratian tuottamat ikävät rajoitukset vahvistivat Yhdysvaltain hallinnossa käsitystä, jonka mukaan maan on toimittava kansainvälisillä sotatantereilla vasallien kautta. Sen on valjastettava ja kasvatettava terroristeja taistelemaan vallan ottaneita sissejä ja neuvostomyönteisiä hallituksia vastaan kolmannessa maailmassa, jossa taistelu maailman herruudesta jatkui kuumana.
Tällaisia 1970-luvun vasalleja olivat mm. alun alkaen Rhodesian apartheidhallituksen perustama Renamo, joka taisteli Mosambikissa sekä Angolassa taistelua käynyt Unita. Myöhemmin Renamon on arvioitu murhanneen ainakin 10 000 siviiliä Mosambikissa. Unicefin mukaan Angolassa kuoli suoraan tai välillisesti 331 000 siviiliä Yhdysvaltain tukeman sisällissodan takia.
Näissä sodissa nimenomaan siviileihin kohdistuva terrorismi muodostui vallitsevaksi käytännöksi. Sillat, voimalaitokset, koulut ja terveyskeskukset räjäytettiin ilmaan, polut ja pellot miinoitettiin ja siviilejä siepattiin ja pakotettiin taistelijoiksi. ”Oheisvahingot” olivat käytyjen sotien varsinainen olemus.
Tukiessaan Renamon varsinaista kummisetää Etelä-Afrikkaa, Ronald Reaganin hallitus purki ”rakentavan kumppanuuden” nimissä sen kansainvälistä eristystä ja lykkäsi maan siirtymistä enemmistövaltaan.
Rakentavasti
uudistamaan
Terrorismin sijasta Yhdysvallat käytti toiminnasta nimitystä matalan intensiteetin konflikti. 1970-luvun puolivälin jälkeen Pentagonissa oli vahvistunut käsitys, että armeija valmistautuu väärään sotaan. Sitä ei käydäkään Euroopassa Neuvostoliiton panssareita vastaan, vaan kolmannessa maailmassa Neuvostoliiton tukemia hallituksia ja kapinallisarmeijoita vastaan.
Useiden ideologisten tappioiden jälkeen oli aika siirtyä uudelleen hyökkäykseen, Reaganin opin mukaiseen takaisinvyörytykseen.
Ronald Reaganin vuoden 1980 presidenttikampanjan ulkopoliittinen neuvonantaja, myöhempi YK-suurlähettiläs ja piinkova oikeistolainen valtio-oppinut Jeane Kirkpatrick perusteli kirjassaan Dictatorships and Double Standards sen, miksi on sopivaa samaan aikaan veljeillä oikeistodiktaattoreiden kanssa ja kaataa aseellisesti vasemmistodiktaattoreita. Perustelun mukaan vasemmistolaiset eli totalitaariset diktatuurit eivät pysty uudistumaan sisältä käsin, joten ne on kaadettava voimakeinoin. Oikeistolaiset eli autoritaariset diktatuurit taas ovat avoimia sisäiselle uudistumiselle, joten muutosta on tärkeää tukea rakentavalla kumppanuudella.
Sanoista myös ryhdyttiin toimiin. Erikoiskoulutuksen saaneiden valiojoukkojen vuosibudjetti oli Vietnamin sodan jälkeen pudonnut alle sataan miljoonaan dollariin. Ronald Reagan nosti sen vuoteen 1986 mennessä noin 1,5 miljardiin.
Sabotaasia, huumeita
ja aseskandaali
Uuden politiikan ensimmäinen todellinen testi oli Nicaragua, jonka sandinistivallankumousta vastaan taisteleville contrille alkoi virrata CIA:n kautta miljoonia dollareita vuonna 1981. Terrorismin menetelmin käyty sota alkoi maaliskuussa 1982. Se tarkoitti infrastruktuurin räjäyttelyä, sekä sandinistivirkailijoiden lisäksi osuuskuntien johtajien, sairaanhoitajien ja lääkäreiden murhia ja siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa.
Suuriin sabotaaseihin contrilla ei ollut edellytyksiä, vaan CIA:n kommandojoukot hoitivat ne.
Yhdysvaltain huono maine maailmalla alkoi taas kasvaa, sillä se tuki contrien lisäksi samaan aikaan El Salvadorin oikeistolaisia kuolemanpartioita, Etelä-Afrikan rotusortohallitusta ja Filippiinien presidenttiä Ferdinand Marcosia. Tämän johdosta kongressi rajoitti tiedusteluvirastojen sotilaallisiin ja puolisotilaallisiin operaatioihin Nicaraguassa käytettäviä varoja.
Lisärahoitusta alettiin hankkia Laosin malliin yhteistyössä huumekauppiaiden kanssa. CIA turvasi kokaiinivirrat Keski-Amerikasta Yhdysvaltoihin ja paluukuljetuksissa samaa reittiä virtasi aseita contrille. Tämän vahvisti myös senaattori John Kerryn johtama kongressin komitea vuonna 1988.
Samaan aikaan myös poliittisesti aktivoitunut uskonnollinen oikeisto keräsi omien verkostojensa kautta rahaa contrille ja Oliver North organisoi aseiden myynnin Iranille sekä suoraan että Israelin kautta contra-sodan rahoittamiseksi. Viimeksi mainittu Iran-contra-skandaali räjähti julkisuuteen marraskuussa 1986.
Mahmood Mamdanin mukaan Nicaraguassa Reaganin hallinto oppi muovaamaan salaiset ja julkiset toimintatavat yhtenäiseksi strategiaksi. Terrorismista tuli osa vaalipolitiikkaa. Ei odotettukaan, että contrat pystyisivät voittamaan sotaa, vaan tarkoitus oli osoittaa, ettei hallinto kykene suojelemaan kansalaisiaan terrorilta. Vaaleissa kansa pantiin seinää vasten. Terrorismista pääsee eroon vain äänestämällä terroristit valtaan.
Mamdani toteaa Yhdysvaltojen oppineen käyttämään terrorismia kolmessa vaiheessa kylmän sodan kaudella. Jokaisessa vaiheessa opittiin jotain uutta.
Afrikassa tuki terrorismille oli arastelevaa ja osin Etelä-Afrikan harjoittamaa terrorismia sietävää.
Keski-Amerikassa terrorismia ryhdyttiin käyttämään itse ja sitä rahoitettiin huume- ja asekaupalla.
Muslimit värvättiin
uskonsotaan
Mutta vasta Afganistanissa nousi kukoistukseen terrorismin käyttö kansainvälisten etujen ajamisessa ja sodan uskonnollinen ideologisointi. Poliittinen islam valjastettiin viimeiseen taisteluun Neuvostoliittoa vastaan.
Presidentti Jimmy Carterin turvallisuusneuvonantaja Zbigniew Brzezinski myönsi vuonna 1998 ranskalaislehden haastattelussa, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelut auttoivat Afganistanin mujahediineita jo ennen Neuvostoliiton miehitystä ja tarkoitus oli houkutella Neuvostoliitto hyökkäykseen ja ”omaan Vietnamiin.”
CIA:n sekä Pakistanin tiedustelupalvelun ISI:n toimesta Pakistanissa sijaitseville koulutusleireille värvättiin kaikkialta maailmasta tuhansia radikaaleja kommunismia vastustavia islamisteja. CIA:n suojelema sheikki Abdullah Azzam kiersi maailmaa värväämässä uskonsotureita pyhään sotaan, jihadiin, joka aseellisessa muodossa oli hyvin harvinaista. Nyt CIA nostatti jihadin edistämään Yhdysvaltain poliittisia tavoitteita.
Ronald Reaganin toisella virkakaudella 1980-luvun puolivälin jälkeen sodan luonnetta vääräuskoisia vastaan käytävänä uskonsotana korostettiin lisää. Siihen värvättiin muslimeja kaikkialta maailmasta mahdollisimman paljon islamilaisten instituutioiden kautta ja sotaa kaavailtiin laajennettavaksi myös Neuvostoliiton islamilaisiin osiin.
Ensin Kabul, sitten
muu maailma
Mahmood Mamdanin mukaan oikeistolaisella islamismilla ei ollut juuri kannatusta ennen Afganistania. Vasta Yhdysvaltain Afganistanin aikainen politiikka tarjosi sille aseet nousta maailmannäyttämön keskipisteeksi 11.9. 2001. Amerikkalaiset pysyivät sodassa taka-alalla ja varsinaisen työn tekivät aliurakoitsijat. Asioita hoitivat tiedustelupalvelut sekä uskonnolliset ja maalliset instituutiot. Afganistanin sota tuli sillä tavalla yksityistetyksi. Näissä merkeissä Pakistaniin saapui myös Osama bin Laden vuonna 1980 ja hänen kauttaan saudirahaa virtasi mujahediineille.
Osama bin Laden oli sheikki Abdullah Azzamin oppilas, mutta heidän tiensä erosivat, kun Azzam vastusti 1980-luvun lopulla jihadin laajentamista amerikkalaismielisiin arabimaihin. Azzam tapettiin autopommilla ja ainakin joidenkin lähteiden mukaan pian sen jälkeen päätettiin jihadin laajentamisesta uusille alueille maailmassa.
Al-Qaidaan ehkä parhaiten perehtynyt länsimainen toimittaja, The Observerin Jason Burke toteaa terrorismia käsittelevässä kirjassaan, että pieni joukko Osama bin Ladenille uskollisia miehiä päätti jatkaa ja laajentaa taistelua Pakistanissa Peshawarissa pidetyssä kokouksessa elokuussa 1988. Mitään al-Qaida-järjestöä silloin ei perustettu eikä sitä ole tehty myöhemminkään. Al-Qaida on Burken mukaan enemmänkin etujoukkoa yhdistävä ideologia ja toimintatapa kuin terroristien katto-organisaatio.
Olennaisinta Mamdanin mukaan on kuitenkin se, että muslimeita värvättiin Yhdysvaltain tuella Neuvostoliittoa vastaan käytävään pyhään sotaan tavallisissa uskonnollisissa ja hyväntekeväisyysorganisaatioissa, jotka sitä kautta radikalisoituivat. Varsinaista sotilaskoulutusta antaneissa koraanikouluissa Pakistanin rajaseuduilla taas opetettiin, että Afganistanin islamilainen vallankumous on vasta alkua laajemmille kumouksille. Los Angeles Timesin selvityksen mukaan amerikkalaisten kouluttamat Afganistanin veteraanit olivat sittemmin osallisina kaikissa suurimmissa 1990-luvun terrori-iskuissa ja -hankkeissa. Näitä olivat salahanke räjäyttää YK:n päärakennus, FBI:n päämaja sekä Manhattanille johtavat tunnelit, World Trade Centerin vuoden 1993 pommi-isku, Ranskan pommisarja kesällä 1995 sekä kaksi kuorma-autoilla tehtyä pommi-iskua Saudi-Arabiassa vuonna 1996.
”Te loitte tämän
tappokoneen”
Algerialainen sosiologi Mahfoud Bennoune sanoi L.A. Timesille, että ”hallituksenne oli mukana luomassa hirviöitä. Nyt se on kääntynyt teitä ja muuta maailmaa vastaan: Afganistanissa koulutettiin kuusitoistatuhatta arabia – heistä tehtiin varsinainen tappokone.”
Aikaisempien salaisten sotien tapaan myös Afganistanin sotapäälliköitä rahoitettiin huumekaupalla. Ja sitä mukaan kun mujahediinit etenivät, he määräsivät talonpojat viljelemään oopiumia. YK:n mukaan Afganistan tuotti sodan alussa maailman oopiumista 5 prosenttia, vuonna 1990 osuus oli noussut 71 prosenttiin.
Mahmood Mamdani toteaa Yhdysvaltain maksaneen kovan hinnan flirttailustaan terrorismin kanssa.
Ensimmäinen hinta oli demokratian rapautuminen kotimaassa. Ulkopolitiikka pyrittiin erottamaan sisäpolitiikasta ja toimeenpanohaara vastuusta lainsäädäntöelimille.
Toinen oli terrorin rakenteiden luominen, kouluttaminen ja ylläpitäminen. Mutta heidän terrorisminsa syntyikin meidän terrorismistamme.
Kolmas oli huumetuotannon ja -kaupan räjähdysmäinen kasvu ja huumekuolemien raju lisääntyminen myös Yhdysvalloissa.
Neljäs hinta maksettiin 11.9. 2001. Valtion politiikkaa toimeenpanneiden virastojen välille oli syntynyt epäyhtenäisyyttä ja epäluuloja. Tieto CIA:n, FBI:n ja huumevalvonnasta vastanneen DEA:n välillä ei kulkenut, koska niiden tavoitteet olivat ristiriitaisia ja osin toisilleen vihamielisiä. CIA rahoitti salaisia operaatioita huumekaupalla samaan aikaan kun DEA:n piti taistella huumeiden leviämistä vastaan.
Hawaijilta
Bagdadiin
Mamdanin mukaan tärkein terrorismiin johtava reitti on ollut suurvallan pyrkimys murentaa tehokkaalla tavalla poliittinen kannatus vasemmistolais-nationalistisilta tai muilta vihollisiksi katsotuilta hallituksilta. Terrorismin suosiminen tässä tarkoituksessa on luonut rankaisemattomuuden poliittisen ympäristön, joka on ratkaisevan tärkeää muiden terrorismin muotojen synnylle.
Tässä mainitut Yhdysvaltain tukemat aseelliset kumoukset ovat vain jäävuoren huippu. New York Timesin pitkäaikainen ulkomaankirjeenvaihtaja Stephen Kinzer toteaa viime kuussa ilmestyneessä kirjassaan Overthrow, että epämieluisten hallitusten syrjäyttämisessä maalla on pitkä jatkumo. Viimeksi kuluneen 110 vuoden aikana Yhdysvallat on kaatanut 14 hallitusta ideologisista ja taloudellisista syistä.
Kinzerin lista alkaa vallankaappauksesta Hawaijin kuningaskunnassa 1890-luvulta ja päättyy Irakiin vuonna 2003. Välissä olivat mm. Kuuba, Guatemala, Iran ja Panama. Yhteistä kaikille kaappauksille on Stephen Kinzerin mukaan se, että ne on tehty jonkin yhtiön aloitteesta.
Lähdelinkki: http://hirvasnoro.blogspot.com/2006/05/usa-loi-pitklti-itse-nykyisen.html
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Jos tuosta Hirvasnoron kirjoituksesta ei vielä löytänyt riittävästi vasta-arsenaalia Terhon -Korhosen akselin B & B -agitaatiolle, poimin vielä äkkipikaisemmin verkosta lisälehteä luonnontietoon eritoten Irakin-sotaan liittyvän "B & B -hyvän" arvioituttamiseksi vähän muultakin kantilta kuin vain siitä vinkkelistä, jolta kantilta "sitoutumaton perussuomalainen" Sampo Terho näyttäisi HS:n mielipidekirjoituksessaan (kaiketi sitten tänään 15.6.2006) mitä törkeimpiä kansainvälisen oikeuden loukkauksia ja jopa suoranaisia sotarikoksia puolustelevan.
(Jos koko ST-kirjoituksen satun onnistumaan täällä syvllä Vilja-Suomessa käsiini saamaan ja aikaa netissä vierailuunkin aukenee, saatan palata lähipäivinä asiaan perusteellisemmin.
Nyt tarjoilen ihan omaa tekstituotantoani Irakin-kysymyksen ympäriltä syyskuulta 2004:
>>>>>>>>>>>>>>>>>>><
"Irakin-kysymyksessä kyse oli ja on ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta!
Kirjoittanut: Timo T A Ristimäki 28.9.2004 klo 11.18
Hyvä "Näin on"! Pistäydyhän vaikka yliopiston kirjaston lukusalissa vilkaisemassa jokustakin lehtikirjoitusta alkuvuodesta 2003 ja erityisesti juhannuksen tienoilla ja sen jälkeen.
Sitten voinet, sinä "lopunajan (kappaleen) uskossasi" pnnisteleva hitaasti - sillä hitaastihan tuo ajatus tuntuu Sinulla käyvän - tutustua toistamiseen, mitä kirjoitin 5.8.2003 ESS:n netlariin ns. Irakgatesta.
Historia tuon hetken jälkeen jos mikään on osoittanut sen, että Anneli Jäätteenmäen "haparoivissa vihjailuissa" 6.3.2003 MTV3:n vaalikeskustelussa oli erittäin paljon perää - oikeastaan aivan kaikki.
Näin on voisi vähitellen lukea - ainakin välillä - jotakin muutakin kuin vain omaa liturgiaansa. Avitan siksi tehokkaalla toistolla alkuun!
Ja jotta sormi ei väsyisi suotta klikkailussa, ydinasiat ovat siis seuraavassa:
"Turun Sanomissa ilmestyi heinäkuun loppupuolella (HUOM! siis vuonna 2003!) kaksi mielenkiintoista
kolumnia. Ensin tyhjensi sydäntään heti kesälomalta palattuaan itse
demaripäätoimittaja Aimo Massinen jutullaan "Vanhanen on vain Lipposen
varjo" 19.7.2003, sitten suotiin palstatilaa oikeusministeri Johannes
Koskisen (sd.) kolumnille "Salaliittoteorioiden suosio" 22.7.2003.
Kummassakin kolumnissa - ikään kuin vienosti kiertäen - osoitettiin kaapin
paikkaa paitsi Anneli Jäätteenmäelle itselleen etenkin keskustan
kenttäväestä sille osalle, joka ei oikein - kyseisten kolumnistien
mielestä - ollut ottanut uskoakseen, että Anneli Jäätteenmäen hallituksen
kaatamisesta olisi julkisuuteen tullut vielä läheskään kaikki olennaiset
ja vaikuttavat seikat.
Sinällään ansiokkaassa ja ennen muuta pisteliään hauskassa kolumnissaan
19.7.2003 päätoimittaja Massinen - oltuaan siis kaiketi juhannuksentienoon
lomilla Säämingin suunnalla eli poissa jokapäiväisestä pahanteosta -
kirjoitti räväkästi: " - - Sitä paitsi eipähän voida panna Anneli
Jäätteenmäen
skandaalimaista eroa ainakaan meikäläisen syyksi. Pikku-Kalle ei
tunnetusti rikkonut Jerikon muureja enkä minä aiheuttanut hallituskriisiä.
- -"
Vaan saattoihan ja saattaahan se olla hivenen toisinkin. Kyllä vain tuntui
kevättalvella Turun Sanomissakin olleen kova hinku saada aikaan
tasavallassa tilanne, josta päätoimittaja Massinen saattoi sitten
19.7.2003 kirjoittaa: "Irakin sodan ensimmäinen suomalainen sankarivainaja
oli Anneli Jäätteenmäki, joka kaatui korkealta ja kovaa."
Vaikka koskispullon asiasta (eli Anneli Jäätteenmäen pääministeriyden
päättymisestä vielä ennen juhannusta!) vedonlyönnissä hävinneelle
Massiselle ei tottakaikaan voi kaikkea ansiota Jäätteenmäen (hallituksen)
kaatumisesta antaa, eivät Turun Sanomienkaan kontribuutiot asian eteen
aivan olemattomia olleet. Kyllä kannatti taatusti demaripäätoimittaja
Massisen hävitäkin koskispullo vedonlyönnissä asiasta Turun demarien
paikallispäällikkö Seppo Lehtiselle - selvinpäin tuskin Massinen
kehtaisikaan muistella Turun Sanomissa julkaistuja - siis jo - vaalien ja
hallitustunnustelujen aikaisia Irak-kirjoitelmiaan.
Muutama päivä Massisen sivaltelun jälkeen niin sanottuun Irak-vuotojupakkaan
liitettyihin salaliittoväitteisiin puuttui kolumnissaan
"Salaliittoteorioiden suosio" (22.7.2003) oikeusministeri Johannes
Koskinen (sdp).
Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan pienimuotoisesta
otantakyselystä ainakin näennäisesti kirvoituksensa saaneessa
kirjoituksessa oikeusministeri Koskinen pyrki luomaan ja ylläpitämään
kuvaa, että kaikki -
ennen muuta keskustalaiset - ihmiset, jotka "yleisönosastoissa ja
tupailloissa", toreilla ja turuilla ja vaikka ties missä ovat ihmetelleet
Anneli Jäätteenmäen pääministeri- ja puoluejohtaja-asemien horjuttamiseksi
syntynyttä vimmaa, olisivat perustaneet ihmettelyänsä mihinkään
"salaliittoteorioihin".
Niin Massisille kuin Koskisillekin on tuntunut ja tuntuu olevan
ylivoimaista ymmärtää, että melkoista osaa kansalaisia on vain toden
teolla kummastuttanut ja yhäkin kummastuttaa se, mistä Suomessa on
Irak-jupakan yhteydessä keskitytty elämöimään ja se, mistä ei ole saanut
juuri hiiskuakaan. Kyse ihmettelyssä on ollut ja on mittasuhteista, niin
sanotusti siitä, mitä tarkoitetaan kun puhutaan "aidoista ja/tai
aidanseipäistä". Ja luonnollisesti siitä, minkämoisia seurausvaikutuksia
mistäkin asioista näyttää seuraavan.
"Mikään ei ole ratkaistu lopullisesti, ellei sitä ole ratkaistu oikein",
ajatteli Abraham Lincoln aikoinaan. Samalla tavalla tultaneen vielä
kohtalaisen pitkään kansan syvien rivien parissa ajattelemaan viestimiä ja
ihmisiä kiehtovan Irakin-kysymyksenkin suhteen - haluavat ministeri
Koskinen ja hengenheimolaisensa maassa ja maailmalla sitä tai eivät.
Siksi kai ministeri Koskinenkin kolumnissaan tyytyi tarjoilemaan tosiasioita
peräti säästeliäästi - muun muassa ulkoministeri Tuomiojan ja
ex-pääministeri Lipposen erilaisten Irak-näkemysten osalta ministeri
Koskinen vaikeni ja vaikenee kuin muuri, vaikka ottikin siinä omiin
niminsä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa
7.3.2003 tehdyn "Suomen Irak-kannan pienimuotoisen sanallisen
selkeytyksen".
Vaikka esimerkiksi ministeri Koskinen yrittää toisin vakuuttaa, on
kiistatonta, että Irakin-kysymyksen suhteen Lipposen toisen
hallituksen - ja siihen kuuluvien puolueiden - sisälläkin oli
Irak-asiassa mitä ilmeisintä ristivetoa. Ja kaiken lisäksi todella paljon.
Yritettiin ja yritetään kolumneissa ja pääkirjoituksissa sitten väittää
mitä tahansa, keskeisimmin erilaisia katsantokantoja (väitetyn)
Irakin-uhan
ratkaisemiseksi oli pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Tuomiojan
kesken. (On sinänsä ymmärrettävää, ettei ministeri Koskinen -
perushämäläisenä - ole ehkä vieläkään ennättänyt havaita tuota ilmiselvää
asiaa, vaikka valistuneemmat viestimetkin kiinnittivät tuolloin ja vielä
nykyäänkin siihen kohtalaisen paljon huomiota. Toivottavasti kuitenkin jo
ennen seuraavaan kurinpitoatakkiin suinpäin syöksymistä!)
Tunnettuahan on, että pääministeri Lipposen Valkoinen talossa joulukuun
alussa 2002 antamien lausuntojen johdosta tekivät silloisten
hallituspuolueiden kansanedustajat Jaakko Laakso (vas.), Mikko Elo (sd.)
ja Anni Sinnemäki (vihr.) jo 19.12.2002 asianomaisen valtioneuvoston
jäsenen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, missä ilmaisivat
huolestumisensa siitä, oliko pääministeri Lipponen mennyt antamaan
presidentti George W. Bushille Suomen virallisen ulkopolitiikan ohi ja yli
meneviä lupauksia ja käsityksiä siitä, miten Suomen ulkopoliittinen johto
suhtautuu USA:n johtaman koalition taatusti jo tuolloin päättämään
hyökkäykseen Irakiin.
Kuten toimittaja Tuomas Keskinen jokunen päivä Turun Sanomien parin
kolumnin jälkeen Iltalehdessä kirjoitti, oli kyseisen kirjallisen
kysymyksen teksti sinällään varsin paljon rankempaa pääministeri Lipposen
puheiden ja lausuntojen kritiikkiä kuin silloisen oppositiojohtaja
Jäätteenmäen varsin vähäeleiset ihmettelyt siitä, ollaanko ulkomailla
mahdollisesti saatu Suomen suhtautumisesta Irakin-kysymyksen
ratkaisutapoihin "virheellinen viesti".
Edelleen paljolti avoinna olevassa Irak-asiassa kysymys asettautuneekin
näin: Vaalitaistelun kestäessä kaiken muun varsin vähäisesti ulko- ja
turvallisuuspolitiikasta lausutun ohessa Jäätteenmäki
nosti esiin pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Tuomiojan
suhtautumistapojen erot Irakin-ongelmaan. Kuka tahansa - ja uskoisin,
että oikeusministeri Koskinenkin - on voinut todeta niiden olemassaolon
niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin. Eihän nykyisin eduskunnan
puhemiehenä toimiva Paavo Lipponen ole malttanut paljon omia näkemyksiään
puhemiehen roolissaankaan piilotella. (Nahkurin orsille ollaan oltu
toivottelemassa vähän väliä niin omia kuin vieraitakin. Välillä siis
ilmiselvästi Erkki Tuomiojaakin!)
On sinällään ymmärrettävää, että niin sdp:ssä kuin keskustan johdossakin
halutaan panna Irak-kysymyksen suhteen "kirjan kannet kiinni".
Kummaltakaan suunnalta löytyy tuskin intoa edes sellaiseen fundeeraavaan
pohdiskeluun, mitä presidentti Mauno Koivisto - hyvin etenkin
porvarillisissa viestimissä vaietussa puheenvuorossaan - sittemmin Ylen
ykkösaamussa itse Irakin-kysymyksen ja "valtiosalaisuuksien" suhteen
edusti. Eli paljastettiinko vaalitaistelun alla esimerkiksi Suomen ulko-
ja turvallisuuspolitiikan suhteen joitakin "valtiosalaisuuksia". Ja jos
paljastettiin, niin mitä ne mahtoivatkaan olla.
Salaliitoista ja salaliittoteorioista vielä pari sanaa. Kaikkein
kiivaimmin moiset ajatukset ja väitteet ovat olleet kiistämässä ja
torjumassa ne tahot ja piirit, jotka ovat eniten tosiasiallisilla
toimillaan olleet antamassa kansalaisille aihetta moisiin arvailuihin.
Vai mitenkähän muuten olisi selitettävissä se, että sdp:n tunnetun ja
tunnustetun "likaisten temppujen osaston" puuhamies, Metalliliiton
viestintäpäällikkö Matti Putkonen intoutui Iltalehdessä kerskailemaan
sillä, että hän oli lyönyt - ja se tiedetään nyttemmin, että varsin
voitokkaasti - seitsemän eri tahon kanssa viskipullon vetoa siitä, että
Anneli Jäätteenmäen pääministeriys katkeaa vielä ennen juhannusta?
Ja miksikohän sitten kolumnissaan 19.7.2003 myös Turun Sanomien
kakkospäätoimittaja Aimo Massinen, entinen Turun Päivälehden
emeritusdemari hänkin - palstallaan avoimesti tunnusti, että oli hävinnyt
vissin juomapullollisen (koskista!) Turun demaripäällikkö Seppo Lehtiselle
- samasta asiasta. (Minäkin yhdyn näkemykseen, että Anneli Jäätteenmäen
hallituksen kaataminen ja hänen suistamisensa myös pois keskustan
puheenjohtajuudesta ei ollut suinkaan mitään salaliittopuuhailua,
tarvittavat operaatiothan suoritettiin siististi sisätiloissa, ensin
puolueiden kabineteissa ja viimeistely eduskunnan suuressa salissa. Aivan
avoimesti.)
Vaan miksiköhän kaiketi tuomioitta tällä telluksella ainakin toistaiseksi
taapertaneet kunnian miehet (kuten esimerkiksi juuri Aimo Massinen) ja
naiset häviävät vetojaan moisille niin naisten- kuin oluenkaadoistaankin
käräjiä käymään joutuneille (kuten esim. juuri herrat Putkonen ja
Lehtinen)?
Luulisi moraalikysymyksillä niin kovasti briljeeraavaa oikeusministeriä
kiinnostavan tämmöistenkin "harmaitten alueitten asiat" - ainakin enemmän
kuin hellepäivien täysipäiväinen pohdiskelu bordellilaitoksen
mahdollisesta yhteiskunnallisesta olemuksesta ja oikeutuksesta?
Näissä merkeissä jään odottamaan, koska muutenkin niin paljon kesäkautena
uusintoja lähettävä Yle lähettää uusintana myös taannoisen pääministeri
Lipposen lausunnon Valkoisen talon pihamaalta joulukuussa 2002. Siinä
uutispätkässä tuli näet julki todella paljon sellaista, jonka jotkut myös
olisivat taatusti suoneet jäävän kokonaan "salaiseksi".
Niin ikään jään odottamaan, milloin ulkoministeri Tuomioja tulee
julkisuudessa myöntämään sen, että Lipposen "koalitio"-puheet joulukuussa
2002 liittyivät nimenomaan George W. Bushin jo 27.11.2002 Prahassa
pitämässään puheessa lanseeraamaan "halukkaiden koalitioon". Kyseinen
koalitio oli jo vallan muuta kuin syksyllä 2001 pystyyn nostettu
"terrorismin vastainen koalitio". Se oli nimenomaan siis jo se valtioiden
joukko, jonka Irakin-hyökkäystä valmistellut B-parivaljakko Bush ja Blair
oli onnistunut maanittamaan etukäteen myötämieliseksi Irakin-iskulleen,
tehtiin se sitten YK:n turvaneuvoston luvalla tai kuten sitten myöhemmin
maaliskussa 2003 tehtiin, YK:n turvaneuvoston luvatta.
Kun ulkoministeri Tuomiojakin on korostanut, että kaikki mainitut
ulkoministeriössä "salaisiksi" leimatut tiedot olisi tuolloinen
oppositiojohtaja Jäätteenmäki saanut käyttönsä häneltä pyytäessään,
voisiko olla mahdollista, että kyseisten muistioiden tiedot julkaistaisiin
kaiken kansan arvioitavaksi kokonaisuudessaan. Tai vaikkapa ainakin
kansanedustajille, jotka voivat sitten taas luovasti soveltaa
vuototaitojaan...
Irak-hyökkäyksen kansainvälisoikeudelliselle ja moraaliselle oikeutukselle
ei muuten enää tunnuta kotomaamme kuviossa pantavan paljonkaan painoa.
"Painavimman" - Irakin-iskulle perusteluita kokonaan kaipaamattoman -
puheenvuoron tuntuu käsikirjoituksen mukaisessa järjestyksessä jälleen
tehneen kritiikittömän länsisuuntauksen panssarinyrkiksi kelpuutettu
entinen presidentti Martti Ahtisaari. (Golf-kärryilläkin voitanee nykyään
ajaa työväenluokan tai ainakin -puolueen asiaa!?)
Perinteinen valtion suvereniteetti ei tunnu M.O.K. Ahtisaaren
aivoituksissa olevan enää minkään arvoinen lähtökohta, kun länsimaisittain
"hyvät" tekevät miekkalähetystään - pahojen akseli saakoon palkkansa,
tapahtuu kansakunnille, kansoille ja ihmisille mitä tahansa. Tarkoitus
pyhittää näitten katsantokantojen miehillä keinot. "Tie helvettiin on
kivetty hyvillä aikomuksilla" ei liene heille tuttu tai ainakaan heidän
tunnustamansa sanonta.
Mitä pitemmälle kesä etenee ja keskustan luvassa oleva ylimääräinen
puoluekokous lähestyy, sitä kiintoisammaksi käynee kysymys: oliko ja onko
Anneli Jäätteenmäen - naisen, joka katkaisi sinipunan voittoputken -
kaatamisen "välttämättömyydessä" kyse paljon enemmästä kuin vain yhdestä
naisesta ja parista "vuodosta" (ulkoministeriön salaisiksi leimatut tiedot
ja keskustan työvaliokunnan pöytäkirja). Vai kenties oliko ja onko kysymys
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta ja myös yleisen
yhteiskuntapolitiikan reivaamisesta avoimesti uusliberalistisimmille
linjoille, kuin mitä Anneli Jäätteenmäen toimiessa pääministerinä tässä
maassa olisi ollut mahdollista?
Koska tulevatkaan Helsingin Sanomiin ja muutamaan muuhunkin lehteen
kokosivun ilmoitukset NATO-jäsenyyden tarpeellisuudesta ja jopa
välttämättömyydestä, jos vähemmällä tajunnantäytöllä (hienosti sanottuna
indoktrinaatiolla) ei voida varmistaa sitä, että Suomen jukuripäinen kansa
varmasti ymmärtää vallasväen ja valtamedioitten tahdon...
PS 28.9.2004 klo 10.37: Tänään virallisesti keskusteluun nousevan puolustuspoliittisen selonteon sisältö yhtyneenä Vanhasen hallituksen muutenkin toteuttaman sailaan sinipunaiseen yleiseen yhteiskunta- kuin myös muuhun opportunistiseen (nimitys-)politiikkaan on hyvää vauhtia tekemässä hyvin suuresta määrästä aktiivisia kansalaisia ns. demokratian ritareita..."
Lähdelinkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004815348
************************
"Kenethän historia on vapauttava?
Kirjoittanut: Timo T A Ristimäki 28.9.2004 klo 11.29
Kaikkien asevelisosialistimonikkonimimerkkeilijäryppäitten äiti, K.K.Korhonen keskittyköönkin vain omahyväisen nettiperoonansa kehittelyyn. Minä voin sitten tulla tarvittaessa kantamaan sekä K.K.Korhosen logoterapiavihkosta että sitä toistakin värityskirjaa, jos ja kun kaiketi kohtsillään kan(nat)tajia sillä suunnalla tarvitaan...
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&con ference=1500000000000104&posting=22000000004814265
Ja siitä, kenet sekä oikeus että historia on tähän mennessä jo vapauttanut, K.K.Korhonen voi itse tykönänsä - vaikka sylikkäin Näin onin kanssa - lukea kirjoitukstani, joka ensiksi ilmestyi Länsiväylän verkkokeskustelussa 2.7.2003:
Siis Länsiväylässä 2. heinäkuuta 2003:
"Kenet historia on vapauttava?
Monet lehdet kautta maan ovat pääkirjoituspalstojaan myöten kommentoineet
HS:n viimeisimmän puoluekannatusgallupin tietoja, joiden mukaan
sosiaalidemokraatit olisivat nousussa ja keskusta selvähkössä laskussa
juhannuksenalusviikon poliittisten myllerrysten seurauksena.
Irak -"jupakka" näyttääkin vaikuttaneen ja vaikuttavan puolueiden
kannatukseen - ja
kutakuinkin jupakan eli asian vierestä masinoidun mediamyllytyksen
aikaansaaneen tiedotusmafian toivomalla tavalla! Kyseisen mafian
keskeisinä toimijoinahan olivat saavutuksillaan aiemminkin (myös
naistenkaatoasioissa) kunnostautunut
- ja nyt Jäätteenmäen hallituksen kaatumisen myötä peräti seitsemän
viskipulloa vedonlyönnissä voittanut ja viimeisimmällä kaadollaan
avoimesti kerskaileva -
Metalliliiton viestintäpäällikkö Matti Putkonen primus motorina sekä
Sanoman ja Alman politiikan "toimittajat" hanslankareina, eivät siis
suinkaan minään eivätkä millään muotoa äänettöminä yhtiömiehinä.
Mutta nyt ollaankin vasta välitilinpäätöstilanteessa, sopivat "kahden
kauppa on kolmannen korvapuusti" -periaatteellaan Eerot Lankia ja
Heinäluoma pääministeri Matti Vanhasella vahvistettuna mitä tahansa.
Äänestävä kansa ei tulle tyytymään siihen, että sitä jatkossa(kin)
pyritään pitämään pimeässä kuin herkkusieniä. Ylätason ultimaatumit ja
ukaasit - kuin taannoin toveri Jeltsiniltä omittuina - siitä, että
"vaalitaistelu on nyt lopetettava" (mm. Vanhanen) ja että "kirjan kannet
on nyt pantava kiinni" (mm. Heinäluoma) antavat viitteitä siitä, ettei
läheskään kaikki keskeinen ja pienen, vielä sentään suhtkoht itsenäisen ja
suvereenin Suomen valtion nykyjohtoa (ml. myös tasavallan presidentti
Tarja Halonen) hermostuttava ydinaines Irak-asiasta ole tullut julki ja
äänestäjien tietoon. Ja että sen ei kaiketi halutakaan tulevan?
Vaikka presidentti Halosen "kannatus" alkaakin hipoa jo Saddamin
parhaimpia saavutuksia, ei se muuksi muuta sitä tosiasiaa, että Suomen
virallisessakin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa suhtautumisessa Bushin
ja Blairin ynnä kumppaneidensa pitkään valmistelemiin sotatoimiin
itsenäistä Irakia ja sen saddaminaikaisia vallanpitäjiä vastaan saattoi
olla kansainvälisen oikeuden normien kannalta mitä melkoisinta
sinisilmäisyyttä, ettenkö sanoisi optista harhaa. Kun on vaivautunut
läpikäymään muutaman verkossa luettavissa olevan hallituksen ulko- ja
turvallisuuspoliittisen valiokunnan (hutvan) "ei-salaiseksi leimatun"
kannanmäärittelyn Suomen suhtautumisesta Irakin kysymykseen, ei voi
välttyä ajatukselta, että Suomen valtiojohto kokonaisuudessaan oli
varomattomasti liputtamassa avoimen väkivallankäytön puolesta -
perusteluinaan kaiketi kaikki se nyttemmin vääristellyksi, valheelliseksi
eli tekaistuksi osoittautunut "todistusaineisto" Irakin joukkotuhoaseista,
aina muka ydinaseohjelmaa myöten! Peräti omituisilta tosiasioiden - vai
onko väitettyjä "savuavia aseita" jo löytynyt tai löytymässä - valossa
vaikuttavat edellä mainitun hutvan kannanotot niin 14.2.2003 kuin 7.3.2003
eli ennen Anneli Jäätteenmäen kohtaloksi koitumaan saatua MTV3:n
eduskuntavaalitenttiä 6.3.2003 kuin myös sen jälkeen.
Joka tapauksessa: ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäki toi kyseisessä
vaalikeskustelussa julkisuuteen ainoastaan sen, minkä itse asiassa USA oli
jo aiemmin ilmaissut. ("Suomi on Yhdysvaltojen ja minunkin mukaan
liittynyt sellaiseen, missä minun mielestäni ei tässä vaiheessa pitäisi
olla.")
Jäätteenmäen hallituksen kaatamiseen ja keskustan puheenjohtajan paikalta
suistamiseen johtaneessa mediamyllytyksessä on sivuutettu muutamia,
itsenäisen pienen kansakunnan kannalta tärkeitä kysymyksiä.
Miten Suomi - erityisesti Bushin luona joulukuun alussa 2002 vierailleen
silloisen pääministerin eli Paavo Lipposen suulla - olikaan voinut luvata
auttaa USA:n helmikuussa 2003 koolle kutsuman "koalition"
Irak-politiikkaa? Jos Lipposen lupaukset ja ilmaukset mahtuivat Suomen
virallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan raameihin, miksi ihmeessä
moiset ilmaukset ja niistä kertovat asiakirjat ylipäänsä oli merkittävä ja
merkittiin salaisiksi?
USA:han kutsui Suomen Yhdysvalloissa 28.2.2003 pidetyn "coalition
briefing" -kokoukseen, mihin mm. Helsingin Sanomien (18.6.2003) mukaan oli
kutsuttu ainoastaan maat, jotka "olivat luvanneet auttaa Irak-kriisissä".
Suomihan tunnetusti osallistui tapaamiseen, toisin kuin esimerkiksi
Ruotsi.
Kuten muistettaneen, helmikuun lopulla 2003 Yhdysvallat ei enää
kunnioittanut eikä pitänyt arvossa YK:n päätöslauselmien - ja nekin
kenties nykytietämyksen valossa aikaansaatuja ainoastaan viekkaudella ja
vääristelyllä? - mukaista politiikkaa, vaan suuntautui avoimesti
vähintäänkin pari piirua aggressiivisempaan hyökkäys(uhka)politiikkaan.
Kutsumalla Suomen kyseiseen 28.2.2003 pidettyyn "samanhenkisten"
kokoontumiseen Yhdysvallat toi julki sen, että se - syystä tai toisesta -
uskoi Suomen nimenomaisesti olevan mukana kyseisessä koalitiossa, jonka
nyt ja oikeastaan jo tuolloin tiedettiin syyllä millä hyvänsä hyökkäävän
Irakiin, vaikkei YK:n turvaneuvoston hyväksyntää voimatoimiin ryhtymiselle
olisikaan saatavissa.
Lipposen myöhemmät selitykset siitä, että hänen joulukuisen
Yhdysvaltojen-vierailunsa aikaiset yhteistyölupaukset ja ylistykset George
W. Bushille koskivatkin vain YK:n yksimielisen päätöslauselman ympärillä
kansainvälisen terrorismin varjolla koottua koalitiota, tuntuvat
hätäpäissä keksityiltä. World Trade Centerin tapahtumiin oli jo tuolloin
kyllä kulunut niin paljon aikaa, että puoluetoveri Tuomiojankin
puoluetoveriaan avittavat selitykset tuntuvat varsin epäuskottavilta. Jos
Lipposen esiintyessä joulukuun alkupuolella 2002 Valkoisen Talon
pihamaalla ja sisätiloissa tilanne vielä olisi voinut - mikäli haluaa olla
"hyvässä uskossa" - ollakin tuon tapainen, helmikuun lopulla 2003 ei
suinkaan enää ollut YK:n ympärillä eikä sisällä minkäänmoista yksimielistä
koalitiota Irakin-kysymyksessä - ei edes näköpiirissä. Kuuluisa Sokea
Reettakin saattoi olla asiasta aivan varma.
Herääkin kysymys, antoiko Lipponen joulukuisen vierailunsa aikana - Suomen
virallisesti ajaman YK-vetoisen Irak-politiikan lisäksi tai sivuitse -
USA:n johdolle joko eksplisiittisesti tai ainakin implisiittisesti
muunkinlaisen lupauksen: eli lupauksen osallistua Bushin ja Blairin
vauhdikkaasti kokoamaan Irak-(sota)koalitioon ja siten siunauksen sille,
että USA saattoi niinkin letkeästi irtautua YK-johtoisesta ratkaisunhausta
Irakin-kysymykseen.
Iltapäivälehdissä jopa originaaleina julkistetussa Suomen Washingtonin
suurlähetystön "salaisessa muistiossa" kirjoitetaan ykskantaan:
"Presidentti Bush ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti
Suomen hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja
liittymisestä koalitioon. Lipponen kertoi tasavallan presidentin ja
hallituksen päätöksestä suhtautua myönteisesti Yhdysvaltain pyyntöön olla
mukana mahdollisen konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa
humanitaarisen avun ja rauhanturvatoiminnan kautta."
Ei tarvitse olla kummoinenkaan ruudinkeksijä, ellei edellä mainituista
Lippos-muistion sitaateista tajua, että niissä ei suinkaan puhuta YK:n
johtamista humanitaarisista ja rauhaa turvaavista ratkaisuista
kaavaillussa sodanjälkeisessä tilanteessa! Siksiköhän Lipponen niin perin
juurin eduskuntavaalikeskustelujen kuluessa asiasta hermostuikin:
jälleenrakentamista ei voi olla eikä tarvita ennen hyökkäystä, ja lupaus
jälleenrakentamis- ja rauhaturvatoimiin osallistumisesta "mahdollisen
konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa" on tässä katsannossa
ilmiselvä etukäteishyväksyntä kyseisenlaisen
jälleenrakentamistarvetilanteen tietoiselle synnyttämiselle.
Mitenkähän se uuden perustuslain kirjaimen ja hengen mukaan meneekään
protokolla siitä, miten ja missä järjestyksessä pieni Suomi mahdollisesti
päättää ryhtyä sotaan jotakin toista maata vastaan? Ei siihen ainakaan
pääministerin ties mistä syystä tehdyllä vierailulla antamat lupaukset ja
ilmoitukset riitä! Mitä Valkoisessa Talossa joulukuussa 2002 ja sitten
muutamassa "coalition briefing" -happeningissä ennen Suomen
eduskuntavaaleja oikein onkaan mahtanut tapahtua? Kentieskö jotakin
sellaista, että asiat kaiken kansan tietoon eduskuntavaalikeskusteluissa
nostaneen Jäätteenmäen leimattiin syyllistyneen miltei
majesteettirikokseen ja hänestä oli siksi mitä pikimmin päästävä eroon?
Siksikö nyt veljeskunnan edustajat (?) haluavat, että "vaalitaistelu on
nyt lopetettava" ja/tai "kirjan kannet on pantava kiinni"?
Sillä jos Suomi - ja sen kulloinenkin virallinen edustaja - julkisesti
ilmoittaa Suomen julkilausutun liittoutumattoman ulko- ja
turvallisuuspoliittisen linjan mukaisesti, että Suomi on valmis olemaan
mukana YK:n toiminnassa, asiaa ei taatusti tarvitsisi eikä tarvitse
leimata "salaiseksi". Eikä siitä kyllä tarvitsisi käydä salassa
pidetyiksi aiottuja kahdenkeskisiä neuvotteluja sen enempää USA:n kuin
minkään muunkaan valtion edustajien kanssa.
Summa summarum. Tässä vaiheessa Irakin-kysymyksen heijastusvaikutukset
ovat odotusten mukaiset. Heijastusvaikutukset ovat kutakuinkin suora
seuraus siitä, käsittelytavasta, jolla etupäässä jokuset Sanoman ja Alman
mediat ja "meediot" ovat muka tutkivan journalismin nimissä häivyttäneet
kirjoittelussaan itse pääasian, eli sen miten pienen kansakunnan olisi
viisasta suhtautua siihen, annetaanko yksinapaisen ylivaltapolitiikan
oloissa pienintäkään siunausta kansainvälisen oikeuden mitä keskeisimpien
normien kuten juuri valtiollisen suvereniteetin loukkauksille - siis ilman
YK:n turvaneuvoston etukäteistä siunausta. Kiistatonta näet on se, että
Bushin ja Blairin koalition hyökkäys Irakiin oli kansainvälisen oikeuden
kannalta lainvastainen teko niin tekohetkellään kuin maailmanhistorian
loppuunkin asti oleva. Kun kansan tietoon tulee nyt esillä olleiden
mahdollisten osatotuuksien ja sirpaletiedon lisäksi Irak-kysymyksen
keskeiset eli itsenäisen pienen liittoutumattoman maan kannalta
merkitykselliset tosiseikat tapahtumien kulusta, kannatuksen heijastukset
tullevat olemaan kokonaan toisenmoiset. Aika on näyttävä, kenet - Fidel
Castron taannoista puolustuspuheenvuoroa mukaellen - historia on
vapauttava..."
PS 28.9.2004 klo 11.29: Kannattaa kuitenkin varoa tulehduskipulääkkeitten liikakäyttöä, vaikka totuus alkaisikin ottaa ns. päähän...
Lähdelinkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004815502
*********************
PS. "- - Kenties kaikkein suurin Bushin ja Blairin hallintojen toimintatapaero esimerkiksi Ranskaan ja Saksaan verrattuna onkin ollut juuri se, että ne ovat pelkkien puheiden sijaan yrittäneet itsepäisesti tehdä jotain konkreettista. Siinä missä suuret EU-maat ovat aina olleet valmiita laatimaan uusia ihmisoikeusjulistuksia ja periaatepäätöksiä, Yhdysvallat ja Britannia ovat lienneet kätensä ja käyneet työhön", näyttäisi "JormaKKorhosen" referoiman mukaan kirjoitetun HS:n mielipidesivustolla.
Ja sen on kyllä sen verran "julmaa huumoria", että suosittelisin ainakin seuraavalla kerralla Bosnia-Herzegovinaan tai ihan minne vain suomalaisia "rauhanturvaajia" rekrytoitaessa sangen tarkasti arvioitavan muutamiakin "sopivaisuusnäkökohtia", jos esim. fil.maist. Sampo Terho -niminen herrahenkilö katsoo asialliseksi ilmoittautua "nopean toiminnan taisteluosastoihin" - esimerkiksi "tekemään jotakin konkreettista"!!!
"--Roolipelaaminen on vastaavanlainen mielikuvitusta ja ajattelua kehittävä harrastukseni", näyttäisi Sampo Terho kirjailleen verkosta löydettävissä olevaan "ansioluetteloonsa".
Hyvä niin. Painopiste näyttäisi tosin ainakin toistaiseksi olevan perin juurin tuolla "mielikuvituksen" ja vähemmän "ajattelun" puolella...
Jopas jotakin! Kauampa jaksoi Erkko pinnistellä mutta sitten oli pakko taas puhaltaa totuudentorveen. Vai että on se niin hienoa kun murhataan kansa ja pommitetaan maa ja sitten rakennetaan muutama mökki tilalle.
Tämän tyyppiseen kusetukseen saamme varautua jatkossakin. Mikä lienee JormaKKorhosen motiivi kirjoittaa tälle palstalle, sitä en vaivaudu miettimään. Ainahan meitä on ollut moneen junaan.
Erkon imperiumin kumipalloaivoiset toimiupseerit ja toimeksisaaneet toimittajat toimittelevat ihan niitä juttuja joita kulloinkin yläkerrassa kaipaillaan. Ja vieraskynäpalsta on usein tilauskynäpalsta. Eikä tätä toimituksellista arkiharmaata siellä oikeastaan kukaan toimittaja kestä. Itseään kunnioittavia en tiedä siellä ainoatakaan.
Mutta totta kai Hesari näitä häränvirsiä vetelee niin kauan kun maailmassa on jormakorhosia jotka niitä tavaavat ja ottavat ne täydestä.
kirjoittajan, joko paatuneeksi ääriporvariksi, vapaamuurariksi tai sitten putkinäköiseksi tolloksi.
En tajua miten joku normaali kansalainen voisi ihailla UudenMailmanjärjestyksen lanseerausta ja Tyrannia...
sananvapauden ja elämisen vapuden menettämistä ja siirtymistä Orja holhous yhteiskuntiin. yhden mailmaneuvoston johdon alle!
Puolet äärettömän maailmankaikkeuden miehistä
tajuaa todellisuuden naisellisella tavalla.
Sekä Bush että Blair ovat maailman pahimpia
terroristeja.Käytännössä heidän sielujensa ero
on kuitenkin siinä,että Blairilla on miehinen
tajunta,mutta Bushilla naisellinen sielu.
Sosialismi tai kuolema!
mukaan toiminut rauhanturvajoukoissa sekä puolustusvoimien palveluksessa.
Ollut myös Perustuslaillisten ehdokkaana, että semmonen "asiantuntija".
Kutsuttaneen Naton henkilöjäseneksi Liisa Jaakonsaaren kera ja Naton tiedoitusupseeriksi Suomeen. Myös asehullu Katainen on kiinnostunut miehestä. Oiva seuraaja Stubbille.
Viesti
Minusta on todella arveluttavaa jos kokkomustalaiset vielä joutuvat puolustamaan supervallan ja suurvallan tekosia. Minusta tämä jo viimeistään todistaa että ollaan piccuboycia Isojen Boycien asialla. Mitä tekemistä teillä on siellä? Pysykää kotona ja hoitakaa meijän rajat ja mummot sekä tavalliset tallaajat.
Have a veri verinen dei änivei!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017218086
http://www.perussuomalaiset.fi/vaalit2003/pirkanmaa/terho_sampo.html
Esittelin Sampo Terhon laajemmin tuolla keskustan saitilla, mutta ilmeisesti sinne kuulumattomaksi katsottuna on poistettu koko avaukseni ja sen saamat yli 30 vastinetta (yli 800 käynyttä), ja tietysti on poistunut myös viestini, johon tuo toimimaton linkki johti.
Tässä linkki Sampo Terhon omaan esittelyyn:
http://www.elisanet.fi/sampoterho/Ansioluettelo/Ansioluettelo - Sampo Terho.rtf
äläkä tule tänne lässyttämään!
Toisille sota maksaa, toiset siitä hyötyvät. USassa on suljettu sairaaloita ja supistettu sosiaalturvaa että saataisiin maksettua sodan kulut. Mutta kas kas! Bush-apinan kaverit ovatkin rikastuneet! Aseteollisuudella menee hyvin!
Sota on siis pois köyhiltä ja lisää rikkaille. Tätä sinä Korhosen pässi et nähtävästi tajua.
Kuulostavat kaksosilta. Jjjormakkkorhhhoselllta puuttuu vain se naurettava "ps. jokin on jotain" tekstinsä lopusta.
...enkä juuri kirjoittele muilla nimimerkeillä, vaikka pari muutakin minulla on rekisterissä. Nimimerkkiä Harmaa-Pantteri käytän joskus lähinnä eläkeläisten tai yleensä ikäisteni asioista puhuessani. Mainitsemasi nimimerkki on minulle tuiki tuntematon.
KÄSISSÄ.
Erkkohan on juutalainen ja ajaa sionistien asiaa Suomessa. Hänen nimensä löytyy myös CiAn yhteyshenkilöiden listalta ja Bilderberg ryhmästä.
Kun Hesrain toimituskunta julkaisee jutut niin kannattaa muistaa että niillä on aina joku 'juoni' - kuten juutalaisilla yleensä on eli oma lehmä vahvasti ojassa.
Ei siis pidä mennä halpaan.
Kautta historian ovat valistuneet ihmiset varoittaneet juutalaismafiasta. On toasiasia, että juutalaiset ovat kaikkialla saaneet tuhoa aikaan minne ovat levittäytyneet.
Tässä mm. valistufilosofi Voltairin mielipide:
VOLTAIRE (Francois Marie Arouet) 18th century French philosopher, writer.
"Why are the Jews hated? It is the inevitable result of their laws; they either have to conquer everybody or be hated by the whole human race..."
"The Jewish nation dares to display an irreconcilable hatred toward all nations, and revolts against all masters; always superstitious, always greedy for the well-being enjoyed by others, always barbarous - cringing in misfortune and insolent in prosperity." (Essai sur le Moeurs)
"You seem to me to be the maddest of the lot. The Kaffirs, the Hottentots, and the Negroes of Guinea are much more reasonable and more honest people than your ancestors, the Jews. You have surpassed all nations in impertinent fables in bad conduct and in barbarism. You deserve to be punished, for this is your destiny." (From a letter to a Jew who had written to him, complaining of his 'anti-Semitism.' Examen des Quelques Objections... dans L'Essai sur le Moeurs.)
"You will only find in the Jews an ignorant and barbarous people, who for a long time have joined the most sordid avarice to the most detestable superstition and to the most invincible hatred of all peoples which tolerate and enrich them." ("Juif," Dictionnaire Philosophique)
"I know that there are some Jews in the English colonies. These marranos go wherever there is money to be made... But whether these circumcised who sell old clothes claim that they are of the tribe of Naphtali or Issachar is not of the slightest importance. They are, simply, the biggest scoundrels who have ever dirtied the face of the earth." (Letter to Jean-Baptiste Nicolas de Lisle de Sales, December 15, 1773. Correspondance. 86:166)
"They are, all of them, born with raging fanaticism in their hearts, just as the Bretons and the Germans are born with blond hair. I would not be in the least bit surprised if these people would not some day become deadly to the human race." (Lettres de Memmius a Ciceron, 1771)
http://www.jewwatch.com/jew-references-gentile-whatotherssay.htm
Sionistit tavoittelevat maailmanherruutta ja luulen että tulevaisuudessa tulee nousemaan uusi vahva antisemitistinen liike heidän juoniensa estämiseksi.
huijaus.
Kuka takana?
Raha. Kuka sitä omistaa?
No niin... vastaus on helppo...
http://www.saunalahti.fi/wtc2001/EricLaurent.htm
...että missä kohden ST puhui totuuden vastaisesti?
... sentään tarvitaan, jotta näkisi, missä filosofian maisteri, sinibaretti Sampo Terho (sit. perussuomal.) veteli oikein urakalla mutkia suoriksi - unohtaen alkeellisimmankin lähdekritiikin ja siinä sivussa sen että on vaarallista, jos kaikella on vain "hinta" (kuten näköjään ST:n mielestä esim. sodalla tai kouluilla tmv) mutta ei mitään "arvoa".
Esimerkiksi peruuttamatonta ihmisarvoa?!
Kannattaa siksi *Kansalaisenkin* selvittää itselleen vaikka seuraavasta linkistä, "missä kohden ST mahtoikaan puhua totuuden vastaisesti?"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000017232958
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000017234070
Merkillinen juttu, että kun jokin keskustelupalsta on toiminut tarpeeksi (liian?) kauan, sinne kertyy joukko täyskahjoja, joita puolikahjot säestävät niin, että yritys esittää jotakin järkevää keskustelun pohjaksi pian hukkuu noiden tyhjäpäiden sen päälle ulostamaan paskaan.
Niin on paljolti käynyt minun aikaisemmille suosikeilleni maailman menoa- ja historia-saiteille, puolueittemme mukaan nimetyt saitit ovat niiden lähes kokonaan saastuttamat, pahiten se, jolla on eniten väkeä: keskustan saitti. Päteneekö siinä erityisesti se, että "missä paska, siellä kärpäset".
No, ehkäpä Eniro on kohta valmis tekemään ratkaisun, joka olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten: sallia ainoastaan rekistewröityneiden keskustelun, ja bannata heti törkeyksistä, ja toistuvista törkeyksistä sulkea myös rekisteröity nimimerkki.
Jos se ei niin tee. ei mene kauan, kun se joutuu sulkemaan nämä saitit. No, eipähän tässä korvaamatonta vahinkoa tapahtuisi muille kuin noille tyhjäpää-räkijöille, joille nämä saitit lienevät ainoa areena, jossa voivat "toteuttaa itseään".
Sinut karkotettiin keskusta-palstalta naurettavien mielipiteidesi takia. Nyt yritit heittää samaa sontaa tälle palstalle ja sait arvoisesi vastineet. Minne nyt menisit?
Etsippä joku Aku Ankka-palsta ja löpise siellä.
On se kumma että kun Sinä, itse JKKK, haluat lahjoittaa meille tyhjäpäille muutamia valikoituja viisaudensiemeniä, niin me emme kumarra emmekä vaikene sulasta kunnioituksesta.
Vika on siinä, että sinun latteat mietteesi ovat puolen vuosisadan takaa tai kauempaa. Sinun höpötystäsi ei jaksa kuunnella kukaan.
kapille 70-palstaa. Ehdotus ei ottanut tulta.
Niissä maissa joihin he ovat toimintansa kohdistaneet ovat olleet pahat johtajat. Nyt näitä pahoja puolustetaan, kyllä on pasmat pahasti sekaisin. Bushin ja Bledin tarkoitus on ollut mitä parhain, Demokratiaa myös näihin maailman synkimpiin maihin. Siinä on ehkä jotain kansainvälistä lakia rikottu,. Joskus joutuu olemaan tottelematon voidakseen vaikeisiin asioihin puuttua.
Puolustellaan usein kansalaistottelemattomuutta, myöhemmin näiden tottelemattomien teot todetaan oikeiksi. Kysymys on samasta asiasta.
Täällä monet ovat asiasta saaneet syyn, ettei Suomen pidä Natoon liityä. Mitähän se siihen kuuluu. Pitäisi erota joka jäsenyydestä sillä perusteella kun Yhdysvallatkin on jäsen.. Eihän sitä voisi YK:n jäsenkään olla.
Kirjoitus antaa selvän kuvan siitä mikä näiden kunnianmiesten Hyvä tarkoitus on ollut. Se on kansan syvien rivien elämän helpottaminen. Nyt ristimäet kieltävät toisilta sen mitä ovat Suomessa vaatineet. Jokin lookisuus täytyisi ihmisillä olla vaikka olisi kuinka 60-lukulainen.
Ristimäki kirjoittaa pitkästi vastinetta. Aivan liian pitkästi näille "kapi" saiteille. Vastaus pitää olla kyllä,kyllä tai ei, ei, kaikki muu on turhaa. Niinhän meitä on opetettu.
Terroristit ovat saaneet paljon kumppaneita, ja hyvää tarkoittaneet miehet mustataan. Mutta sellainen on kurja maailma.
Kirjoittele ihan vapaasti sinne hoitokodin päiväkirjaan mutta jätä meidät rauhaan typeryyksiltäsi. Vai ovat kansanmurhaajat mielestäsi kunnianmiehiä! Hyväähän he vain tarkoittivat!
Katso peiliin. Näet siellä aidon idiootin.
mvv:tä
peilistä löytyy matala pikkumies, ainakin henkisesti
...jonkun sortin provo varmaan, mutta jos ei ollut niin ei tosiaankaan tarvi enää kertoa näistä asioista mitään. Keskity aamulypsyn hoitoon ettei vaan mene pasmat pahasti sekaisin.
Ainiin..jos et jaksa lukea (ristimäen juttu) niin voit suoraan pitää suusi kiinni, kun ei edes näytä kiinnostavan.
kansainvälistä lakia....
kyllä nuo tyrannit voidaan eliminoida yhteistyössä muun maailman kanssa ilman sotiakin jos halutaan
mutta sitä ei ole haluttukaan koska samalla on haluttu ryöstää öljyä...ja varmentaa omaa valtaa...maailmanherruutta
sitä ei voi mitenkään puolustella vaikka joskus pahan voittaminen vaatiikin kovia otteita
nyt ei kuitenkaan ole siitä kysymys
TYHMÄ koko kannanotto heidän puolestaan minusta....
... mutta rikkoo nopeusrajoitukset matkallaan", tuumaili taannoin kanadalaissyntyinen amerikkalaiskirjailija Laurence Peter.
Vähän samaa on minun sanottava siitä kaikesta, mitä ajatuksia "JormaKKorhosen" eilen sekä kv. politiikan että kepun saitilla esille nostamasta fil.maiste. Sampo TerhonAmeriikan-ylistyslaulusta olisi ajateltava.
ST:n ja muutaman muunkin skribentin tekstin luettuani päätin sitten ajatella mm. seuraavasti:
*************************
"Jos Amerikkaa ei olisi löydetty...
Kirjoittanut: Timo Ristimäki 16.6.2006 klo 12.10
... meillä ei olisi kuppaa eikä viinikirvaa",
merkitsin - itselleni kyseisen kirjoitukseni taltioiden - eilisnäiltapäivänä analyyttiseksi aforismiksi, jonka koko kirjoitusketjun sitten olen kuullutkin yllätyksekseni poistuneen näiltä kapi(ai)silta kepu-saiteilta!
Otsikon mietehän on ranskalaisen kirjalijan Gustave Flaubertin kyynisenpuoleinen ajatelma Ameriikan ihmemaasta, ja sen tempaisin otsikkoon muun muassa siksi, että näitten saittien - harmaan pantterin viriilillä vimmalla kirjoitteleva - superskribentti "JormaKKorhonen" oli avauskirjoituksessaan "Bushin ja Blairin puolesta" 15.6.2006 klo 11.25 sangen pitkään siteerannut Helsingin Sanomista Vieraskynä-palstalta torstaiaamuna löytämäänsä filosofian maisteri Sampo Terhon kovin omituisesti otsikoimaa juttua "Bushin ja Blairin politiikka on saanut aikaan myös paljon hyvää".
Filosofian maisteri Terhon mielestäni perin kummallisista aivoituksista viehättynyt "JormaKKorhonen" kuin myös "samanhenkisten koalitioon" oitis ilmoittautunut "Kepututkija" näyttivät kumpainen kirjoituksessaan mainitsevan myös nimeni ja tivasivat mm. minulta ja "Mielipidepankilta" kommenttia Sampo Terhon Vieraskynä-kirjoituksessaan esittämiin ajatuksiin.
Vastasin - ilman että tuolloin olin vielä nähnyt Sampo Terhon kirjoituksesta sen enempää kuin "JormaKKorhosen" referoimat pätkät - kun kerran sitä toivottiin "lyhykäisesti" haasteeseen.
Kommenttini saattavat vieläkin löytyä toisaalta seuraavin alkumerkinnöin:
"Ajatteleminen on maailman epäterveellisin asia...
Kirjoittanut: Timo Ristimäki 15.6.2006 klo 13.39
... ja ihmisiä kuolee siihen niin kuin mihin tahansa mmuuhunkin tautiin."
[Oscar Wilde (1854 - 1900), amer. kirjailija]
Lähdelinkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&con ference=4500000000000352&posting=22000000017208289
**********************
Nyt kun olen nopeasti vilkuillut läpi filosofian maisteri Sampo Terhon likipitäen tyystin kritiikittömästi laittomaksi tiedettyä Irakin-sotaa ihannoivan kirjoituksen, en voi kuin ihmetellä, miten itseään jonkinmoisena laatulehtenä pitävä Helsingin Sanomat on moisen yleensä - ja jopa pääkirjoitussivulleen - kelpuuttanut.
Jos Sampo Terhon kirjoituksen voisi ottaa satiirisena, se vielä saattaisi menetellä. "Hempeänä herjana" esimerkiksi ilmaisu - Tony Blairin ja George W. Bushin vääjäämättä siis väistyttyä sotakoalition johdosta viimeistään 2008 - "pahuuden parivaljakko vetäytyy, ja uusi onnellisempi aamu sarastaa" kenties menettelisi, mutta kun mm. "suomalaisessa rauhanturvajoukossa Bosnia- Hertsegovinassa toimistoaliupseerina" toimineen ja vieläpä "yksityiskohdiltaan sangen salaiseksi" ja "työpaikkansa sotilastukikohdan tiukimmalla turva-alueella" olevaksi ilmoittaneen maisterin jatkokirjoituksessa on kyllä kaikkinainen "hempeys" todella kaukana.
Vaikka maisteri Terho antaa verkossa luettavissa olevassa ansioluettelossaan ymmärtää, että hän on tehnyt pro gradu -tutkielmansa "yya-sopimuksen vastaanotosta eri puolueiden näkökulmasta" ja tutkimusmenetelmänä on ollut "arkistolähteiden ja lehditön tarkkailu", vähintäkään merkkiä moisesta "tutkimusotteesta" ei kyllä löydy HS:n kirjoituksesta.
Ainuttakaan tietolähdettä(än) edes yleisesti mainitsematta saati sitten niitä mitenkään yksilöimättä maisteri Terho vyöryttää mittavaa volyymitietoutta siitä kaikkinaisesta "hyvästä" (koulut, oppimateriaalit, tyytöjen kouluunpääsy etc.), mitä Bushin ja Blairin hallinnot ovat tehneet niin Afganistanissa kuin Irakissakin - Afrikan maista nyt puhumattakaan.
Terhon Vieraskynä-kirjoituksen mukaan "Yhdysvallat on myös pyrkinyt edistämään maan (s.o. Afganistan) irrottautumista perinteisestä huumekauppaan perustuvasta taloudesta", "kaikki raha ei -- ole mennyt sotimiseen", "Yhdysvallat ja Britannia - - eivät nyt omista Irakin öljyvaroja, vaan niistä vastaa Irakin hallitus- -", "Britannia on kaksinkertaistanut vuosittaisen apunsa Afrikalle- -", "Bush puolestaan on kaikista muista menoista huolimatta enemmän kuin kaksinkertaistanut avun Afrikalle", "Yhdysvaltain ja Britannian hallinnot ovat siis kunnostautuneet myös muissa toimissa kuin vain Abu Ghraibin kaltaisissa mediajulkisuutta saaneissa skandaaleissa", "Rahaa on kulunut paljon, mutta teot maksavat aina enemmän kuin puheet" - ja niin edelleen!
Lopuksi sinibaretti-maisteri Sampo Terho heittää kipakasti taistelukirveensä Ranskan ja Saksan suuntaan: "Kenties kaikkein suurin Bushin ja Blairin hallintojen toimintataparo esimerkiksi onkin ollut juuri se, että ne ovat pelkkien puheiden sijaan yrittäneet itsepäisesti tehdä jotain konkreettista. Siinä missä suuret EU-maat ovat aina olleet valmiit laatimaan uusia ihmisoikeusjulistuksia ja periaatepäätöksiä, Yhdysvallat ja Britannia ovat lianneet kätensä ja käyneet työhön. -- Julistukset -- voidaan laatia ihanteellisessa unimaailmassa vain kaikkea hyvää ja mukavaa kannattaen. Moni on erehtynyt pitämään jälkimmäistä mallia moraalisen ylemmyyden osoituksena", päättää Porkkalan lukiosta v. 1996 ylioppilaaksi päässyt "roolipelaaja" varsinaisen "tykityksensä", ennen kuin on tohtinut merkitä alle, että "Sampo Terho, kirjoittaja on aate- ja poliittiseen historiaan keskittynyt filosofian maisteri".
Onneksi on sentään maisteri Terho (vaiko HS?) ymmärtänyt merkitä attribuutiksi vain "keskittynyt", "perehtymisestä" ei näet kirjoituksessa näyisikään merkkiä! Jälki on näet kutakuinkin samanmoista histhorinointia kuin näillä kapi(ai)silla saiteilla on edustanut muudankin 50-sivuisella tutkielmallaan koketoiva evp. kapteeni...
[Lähdelinkki ST:n "omasanaiseen" ansioluettteloon:
"- - TYÖKOKEMUS
Suomalainen rauhanturvajoukko Bosnia-Hertsegovinassa, toimistoaliupseeri, 01.06.05-01.12.05.
Työskentelin esikunnan tiedusteluosastolla, jossa tehtäviäni olivat mm. uuden turvallisuussuunnitelman laatiminen, tietopankkien käyttö, raporttien laatiminen, arkistointi ja erilaiset kokousjärjestelyt. Työ oli pääosin yksityiskohdiltaan salaista ja itse työpaikka sijoittui sotilastukikohdan tiukimmalle turva-alueelle.- -"
"- - HARRASTUKSET
Kirjoittaminen on minulle niin työ kuin harrastus, ja vie suurimman osan ajastani. Kirjoitan yhtä lailla tieteellistä tekstiä, fiktiota, kuin lehtiartikkeleita. Olen julkaissut artikkeleitani mm. Aamulehdessä ja Turun sanomissa. Kirjoittamisen ohella tietysti myös luen paljon. Tietokoneet ovat toinen keskeinen harrastukseni, ja erilaisten ajattelua vaativien pelien parissa saa usein kulumaan hämmästyttäviä aikoja. Roolipelaaminen on vastaavanlainen mielikuvitusta ja ajattelua kehittävä harrastukseni. Lisäksi kuuntelen ja soitan mielelläni myös musiikkia, erityisesti progea. Shakkia olen pelannut Tampereen yliopiston shakkikerhossa, netissä ja tietokoneiden ahdistavaa keinoälyä vastaan. Liikuntaa harrastan kuntosalilla, lenkkeillen ja nyrkkeillen. - -"
Lähde:
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=Sampo Terho&btnG=Ha e&meta=lr=lang_fi
]
Nyt kun olen siis silmäillyt läpi filosofian maisteri Sampo Terhon Vieraskynä-kirjoituksen "Bushin ja Blairin politiikka on saanut aikaan myös paljon hyvää", minun on pakko todeta olevani suomalaisten "rauhanturvaajien" - sekä entisvuosikymmenten että aivan viime vuosienkin aikaisten - arvomaailmasta todella huolissani.
Sampo Terhon - samoin kuin hänen suorasanaisiksi ihailijoikseen näillä kapi(ai)silla kepu-saiteilla ilmestyneiden "kepututkijan", "mvv:n" ja "JormaKkorhosen" - "aate- ja poliittisen historian " käsityksiin eivät kyllä ns. ihmisoikeudet näytä jättäneen jälkeäkään! Pikemminkin voitanee todeta, että jos moiset "hyvä-henkiset" kumppanukset olisivat sattuneet putkahtamaan tähän kapi(ai)seen maailmaan vaikkapa muutama vuosikymmen aikaisemmin, heillä olisi saattanut olla hyviäkin vartiohommia tiedossa ainakin Koverossa ellei nyt ihan Salaspilsissa, Treblinkassa ja Dachaussa & Birkenaussa asti?
"Yhdistyneitten Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätös 1546 (annettu 8.6.2004) ehdottomasti ja selväsanaisesti takaa" - Sampo Terhon ja tukimiestensä mielestä - sen, että Yhdysvaltoja ja Britanniaa ei voi kritisoida Irakin öljyvarojen haltuunottamisesta sotilaallisin eli laittomin voimatoimin. Kummastelen käsitystä, vaikka se nyt onkin Sampo Terhon kirjoituksen ainut konkreettinen viite ns. tietojensa lähteille...
"Mielipidepankki" näkyi torstaipäivän mittaan kirjoittaneen muutamaankin otteeseen sangen arvostettavia näkemyksiä yleensä ihmisoikeuksista ja siitä, miten tärkeää on pitää niiden kunnioittamisesta kiinni kaikkialla ja kaikissa olosuhteissa, kuten itsekin olen moniaissa yhteyksissa kirjoittanut.
Kun kepu-saitin Bush & Blair hyväntekijöinä -kirjoitukselle näkyi käyneen - onko syy avaajakirjoittaja "JormaKKorhosessa" itsessään vai jossakin muussa? - "Viesti poistettu" -tyyliin
[ http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&con ference=1500000000000105&posting=22000000017209595
]
... myös monet sangen arvokkaat näkemykset kaikkia "aate- ja poliittisen historiaan keskittyneitä" käsityksiä koskevilta osin putosivat pois lukijoitten silmistä.
Pidän tilannetta kohtuuttomana, kun saamani tiedon mukaan keskustelussa oli ollut jo yli 800 lukijaa ja usite kymmeniä mielipidekirjoituksiakin.
Kun kaikki vielä hyvin tiedämme, että niin Suomen Keskusta rp:ssä kuin muissakin aatehistoriallisissa puolueissa on syytä ja tärkeää käydä keskustelua myös ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja sotarikosten tuomitsemisen sekä esim. vapaan maailmankaupan keskinäissuhteista, olisi suotavaa, ettei tällaista keskustelua hätiköidysti poisteltaisi näiltä kapi(ai)silta keskusta-saiteiltakaan.
Suomen Keskustan "Iso Vihreä " puolustusministeri Seppo Kääriäinen näyttäytyi vastikään (mm. TV1:n ykköaamussa) yhteispotretissa yhdysvaltalaisen kollegansa Ronald Rumsfeldin kanssa, ja keskustelut "laajennetun ja syvennetyn NATO/NRF-rauhankumppanuuden" suhteen tiemmä sitten edelleen elävät - ainakin "nopean toiminnan taisteluosastoista" intonsa saavien "hyvän"- viejien mielissä.
Kun rinnan sen kanssa, että HS antoi palstatilaa pääkirjoituksensa vieressä Sampo Terhon kirjoituksen tapaiselle sotilaallisen voimankäytön kritiikittömälle ylistykselle, HS myös toisessa pääkirjoituksessaan yritti nonchaleerata preesidentti Mauno Koiviston kaukaa - ja kaukoparitomiehisesti - viisaat ajatukset siitä, miten Suomen olisi viisasta ja vastuullista suhtautua erinäisiinkin kriisinhallintaoperaatioihin, on entistäkin tärkeämpää, että sumi24.fi:n kepu-saitistollakin voidaan jatkaa keskustelua myös suvereenin pienen maan kannalta sangen keskeisista ulko- ja turvallisuuspolitiikan ratkaisuista ja valinnoista.
Sitä silmällä pitäen muistuttaisin, mitä tämän tasavallan keskeisimmät kansainvälisen oikeuden tutukijat ja tuntijat lausuivat julki 20.3.2003 laittomasti eli kansainvälisen oikeuden vastaisesti aloitetusta hyökkäyksestä Irakiin.
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
"Kansainvälisoikeudellinen näkökulma Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sotatoimiin
Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan 20.3.2003 antaman lausunnon mukaan 'Suomi pitää valitettavana, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin Irakia vastaan. Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista
valtuutusta ei ole hyväksyttävää'. Lausunto ei ota selkeää kantaa toimien laillisuuteen. Asia on nykyisten kansainvälisoikeudellisten normien puitteissa kuitenkin yksiselitteinen.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja kieltää voimankäytön kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Näistä ensimmäinen on turvallisuusneuvoston voimatoimet oikeuttava päätöslauselma, joka voidaan hyväksyä rauhan rikkomisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon seurauksena. Mikään tähänastisista Irakia koskevista päätöslauselmista ei oikeuta tämänhetkisiä voimatoimia, mukaanlukien usein mainittu päätöslauselma 1441.
Toisen poikkeuksen muodostaa YK:n peruskirjan mukainen erillinen tai kollektiivinen itsepuolustus vastauksena aseelliseen hyökkäykseen.
Yhdysvallat on esittänyt syyskuun 11. 2001 terroristi-iskujen muodostaneen tällaisen hyökkäyksen. Argumentti ei oikeuta nykyisiä sotatoimia, sillä - vaikka iskut määritettäisiin aseelliseksi hyökkäykseksi, mikä on kiistanalaista - mikään ei ole osoittanut Irakin olleen tekojen takana.
Yhdysvallat käyttää sotatoimiensa oikeutuksena ennakoivaa itsepuolustusta: sotatoimet esitetään välttämättöminä, jotta vihollisen mahdollinen hyökkäys voidaan estää. Tällaiselle ennakoivan itsepuolustuksen käsitteelle ei kuitenkaan löydy tänä päivänä tukea kansainvälisestä oikeudesta.
Yhdysvaltain sotatoimet ovat vailla kansainvälisen oikeuden oikeutusta.
Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä.
Helsingin yliopisto / Erik Castrén -Instituutti
Jan Klabbers (kv-oikeuden vs. professori)
Martti Koskenniemi (kv-oikeuden professori, virkavapaalla)
Tuomas Kuokkanen (kv-oikeuden vs. professori)
Tutkijat
Martin Björklund
Miia Halme
Oliver Kessler
Kati Kulovesi
Jani Leino
Päivi Leino
Anja Lindroos
Jarna Petman
Tapio Puurunen
Samuli Seppänen
Taina Tuori
Lapin yliopisto
Kari Hakapää (kansainvälisen oikeuden professori)
Timo Koivurova (Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin
johtaja)
Tutkijat
Lauri Hannikainen (erikoistutkija, Pohjoisen ympäristö- ja
vähemmistöoikeuden instituutti)
Turun yliopisto
Ari-Matti Nuutila (rikosoikeuden professori)
Tutkijat
Juha Lavapuro
Tuomas Mylly
Sanna Hyttinen
Åbo Akademi / Ihmisoikeusinstituutti
Kristian Myntti (tutkimusjohtaja)
Martin Scheinin (valtiosäännön ja kv-oikeuden professori)
Markku Suksi (julkisoikeuden professori)
Tutkijat
Viljam Engström
Ann-Mari Fröberg
Mikaela Heikkilä
Miko Lempinen
Mats Lindfelt
Katja Luopajärvi
Maija Mustaniemi
Tiina Saaresranta
Kristiina Saravirta
The Graduate Institute of International Studies, Geneve
Riikka Koskenmäki"
Lähdelinkki: http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainva lisoikeudellinen.html
Helpohkosti lisätietoa - lähdekritiikin merkityksen toki muistaen - löytää myös wikipedian Irak-sivuilta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Irakin_sota
Sieltä löytyy myös tietoa "halukkaiden koalitiosta"...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Halukkaiden_koalitio
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Last but not least, mitä tulee filosofian maisteri Sampo Terhon HelsinginSanomien Vieraskynä-palstalla torstaina 15.6.2006 esittämiin näkemyksiin, totean seuraavaa:
"- - Kenties kaikkein suurin Bushin ja Blairin hallintojen toimintatapaero esimerkiksi Ranskaan ja Saksaan verrattuna onkin ollut juuri se, että ne ovat pelkkien puheiden sijaan yrittäneet itsepäisesti tehdä jotain konkreettista. Siinä missä suuret EU-maat ovat aina olleet valmiita laatimaan uusia ihmisoikeusjulistuksia ja periaatepäätöksiä, Yhdysvallat ja Britannia ovat lienneet kätensä ja käyneet työhön", näyttäisi "JormaKKorhosen" referoiman mukaan kirjoitetun HS:n mielipidesivustolla.
Ja sen on kyllä sen verran "julmaa huumoria", että suosittelisin ainakin seuraavalla kerralla Bosnia-Herzegovinaan tai ihan minne vain suomalaisia "rauhanturvaajia" rekrytoitaessa sangen tarkasti arvioitavan muutamiakin "sopivaisuusnäkökohtia", jos esim. fil.maist. Sampo Terho -niminen herrahenkilö katsoo asialliseksi ilmoittautua "nopean toiminnan taisteluosastoihin" - esimerkiksi "tekemään jotakin konkreettista"!!!
"--Roolipelaaminen on vastaavanlainen mielikuvitusta ja ajattelua kehittävä harrastukseni", näyttäisi Sampo Terho kirjailleen verkosta löydettävissä olevaan "ansioluetteloonsa".
Hyvä niin. Painopiste näyttäisi tosin ainakin toistaiseksi olevan perin juurin tuolla "mielikuvituksen" ja vähemmän "ajattelun" puolella...
Ja jatko- eli loppuosion aatoksistani koskien maisteri Terhon ja hang aroundittelijoittensa ihmisoikeus- ja Irak -käsityksiä voivat niin "kepututkija" ja "mvv" kuin osikoissaan hymiöivätkin muut hemmot lukea vaikkapa tuon linkin kautta...
Hyviä pyhiä!!!
- ->>>Halullisille sieluille kaikki mahdolliset linkit saattanevat avautua tuota klikkaamalla eli sitä kautta - - >>>
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017231366
... ja jos lukuhaluja piisaa, jatkaa voi vaikkapa tuolta - "omasanaisia" osuuksia - ainakaan unohtamatta...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017180377
... tai tuolta...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017129519
... tai tuolta...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017152237
http://web.amnesty.org/library/index/engeur450042006
PS1. Toivottavasti "JormaKKorhonen" jaksaa paneutua samalla vimmalla myös hänelle jo viikkoja sitten suosittelemaaani William Blumin "Kuoleman imperiumiin" kuin millä tarmolla hän on jaksanut paneutua milloin minkäkinlaisiin "aate- jmv. poliittisiin histhorinointeihin".
Kirjoittaahan William esim. sivulla 113-114 tähänkin keskusteluketjuun liittyen varsin osuvasti:
"-- Amerikkalaiset vapautettuja sotarikoksista
Uusi kansainvälinen rikosuomioistuin on huipennus toisen maailmasodan jälkeen Nurnbergin oikeudenkäynnin myötä alkaneelle kampanjalle, joka pyrki pysyvän sotarikostuomioistuimen perutamiseen. Mutta Yhdysvaltain hallitus on kieltäytynyt liittymästä siihen väittäen pelkäävänäs, että sitä käytetään "kevytmielisesti" amerikkalaissotilaiden syyttämiseksi sotarikoksista, kun kyse on toiminnata jonkin Yhdysvaltain intervention aikana. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, etä heidän todellinen huolenaiheensa ei ole se, että oikeusistuinta käytettäisiin KEVYTMIELISESTI vaan että sitä käytetään VAKAVASSA MIELESSÄ; eikä sotilaita vaan Washingtonin johtajia vastaan, ja heidän joukossaan on hyvin vähän niitä, jotka selviytyisivät siitä.
Uudella oikeusistuimella ei ole mitään valtuuksia tuomita mennyttä käyttäytymistä, mutta menneisyyden, lähimenneisyyden, perusteella voi nähdä, miksi maan mahtavat Yhdysvalloissa olisivat levottomia. Vielä elossa olevista sellaiset ihmiset kuin Reagan (HUOM! Kirjoitettu siis jo vuosia sitten!), Bush, Clinton, Colin Powell, Caspar Weinberger ja Elliot Abrams ja koko joukko muita voivat helposti saada syytteen sotarikoksista tai rikoksista ihmisyyttä vastaan. - -"
PS2. Tukholmassa toimivan kv. rauhantutkimusinstituutti Siprin tuore vuosiraportti kertoo, että "maailman valtiot käyttivät vuonna 2005 aseisiin 1 118 miljardia dollaria eli noin 885 miljardia euroa. Se merkitsee noin 140 euroa per jokikinen ihminen.
- - Kasvua edellisvuodesta kertyi noin 3,4 prosenttia. Pitkän aikavälin tilanne on yhtä lailla hulestuttava, sillä asemenot ovat kasvaneet viimeisten kymmenen vuoden aikana liki 34 prosenttia. Trendi ei näytä taittuvan; siitä pitää huolen etenkin Yhdysvallat ja sen käymä terorisminvastainen sota.
- -Yhdysvaltojen osuus kaikista asemenoista on jo liki puolet, Britannia, Ranska, Japani ja Kiina ovat seuraavaksi suurimmat kuluttajat. - - Amerikkalaiset ovat yhtä lailla asetehtailun ykkösiä; sadasta suurimmast aseyhtiöstä 40 toimii Yhdysvalloissa, ja ne hallitsevat yli 60 prosenttia kaikesta asekaupasta.- -
[Lähde: Sipri ja Hämeen Sanomat 13.6.2006, s.10: "Aseet nielevät yhä enemmän rahaa - Maailma käytti viime vuonna aseisiin yli tuhat miljardia dollaria- -"]
PS3. Joten taidanpa poistua jälleen viikonvaihteeksi - ja ihan oikeisiin rauhan töihin...
"Jos Amerikkaa ei olisi löydetty...
Kirjoittanut: Timo Ristimäki 16.6.2006 klo 12.10
... meillä ei olisi kuppaa eikä viinikirvaa"
Mutta meillä olisi ollut Josef Stalin ja Adolf Hitler ja heidän jälkeläisensä. Ja olisi edelleen.
... elämästä paljoakaan."
[Anatole France (1844 - 1924), ranskalainen kirjailija]
Ovakohan nyt peräti autuaat eli ylen onnelliset vallanneet hitlereineen ja stalineineen ihmisoikeus- ja sotarikoksia käsittelevät keskustelupalstat?!?
"Maailma on komedia...
Kirjoittanut: Timo Ristimäki 16.6.2006 klo 13.33
...ajatteleville ihmisille."
[Horace Walpole (1717 - 1797), englantilainen kirjailija]
Jotta otskoissa operoivalle hymiöhemmollekin löytyisi lisää pähkäiltävää, kun saattaa hänelläkin olla tarve etsiä milloin mitäkin milloin mistäkin - esimerkiksi kadonnutta ajatustaan, järkeään tai huumorintajuaan - , tarjoilen vielä toisaaltakin arviota "Yhdysvalloista", näköjään sitten aivan erityisen "hienosta maaasta".
Kun olen ajatellut - enkä ainoastaan vvain miltei "ikinä", vaan kohtuullisen pitkän elämäni varrella lähes jatkuvasti, miten niin "hieno maa" on saattanutkaan saatta sellaiseen häpeään "niin hienot" periaatteeet kuin "demokratia, ihmisoikeudet, vapaus", olen useinkin ajatellut, että "valikoidulla totuudella peiteltyä irrationaalisuutta" siihen totta tosiaan pitääkin siäsltyä...
Lisää mietteitäni maailman mahtavimman maan varojen käytöstä olen kirjoittanutkin tuonne toisaalla, sydämessäni toivoen, että edes murto-osa niistä käytettäisiin edelleenkin "ihmisarvoisen elämän edellytyksien tarjoamiselle" paitsi Yhdysvaltain omille (arviolta 40 milj.) köyhille myös vaikkapa sitten "irlantilaisille" ja i"talialaisille" ja mikä hienointa vaikkapa myös irakilaisille, iranilaisille, sudanilaisille, kongolaisille, etiopialaisille, somalilaisille jne...
"- -En minä ainakaan olisi halunnut kuulua Hitlerin tai Stalinin valtakuntaan", näkyy kirjoittavan "Kommareita löytyy keskustasta".
Yhdynpä kerrankin edelliseen...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&con ference=4500000000000352&posting=22000000017232958
Lue tuolta - - >
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017233510
... ja tuolta -->
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000017232958
PS1. Olenko joutunut keksimään ikiliikkujan?
PS2. "Mutta meillä olisi ollut Josef Stalin ja Adolf Hitler ja heidän jälkeläisensä. Ja olisi edelleen", arvelee "Entäs nämä" -hemmo, jolle on sanottava, että mikähän taho se viimeaikaisimpien CIA:n arkistojen avautumisten valossa mahtoikaan suojella moniaita kymmeniä vuosia natsirikollisia, aivan Adolf Eichmania myöten...
Vaan eihän esim. Israel, jolle William Blum tekisi oitis tiettäväksi, "että se ei ole Yhdysvaltojen 51. osavaltio, vaan - kumma kyllä - vieras valtio", ja vaikkapa ex-pääministeri Menachem Begin sitä kaiketi pahaksi ymmärtäneet panna, samanmoisia gestapoita kun olivat sissimmiltään monet heistäkin - ja jo tuolloin...
Siitäkin ihmisoikeudellisesta aiasta voivat sangen monet jättää lisää lukematta vaikkapa tuolta -->
"- - Pahamaineisin kaikista tänä aikana dokumentoiduista tapahtumista oli vuonna 1982 Sabran ja Shatilan pakolaisleireissä Beirutin lähistöllä tapahtunut verilöyly. Kenraali Sharonin komentama Israelin armeija eristi leirit ja lähetti kristityt falangistijoukot ’siivousoperaatioon’ raskaan ilmapommituksen jälkeen. Kahden päivän ajan miehiä, naisia ja lapsia teurastettiin järjestelmällisesti huolimatta amerikkalaisten tarkkailijoiden vastalauseista. Erikoislähettiläs Morris Draper protestoi Israelin pääesikunnalle:
”Teidän täytyy lopettaa verilöylyt. Ne ovat säädyttömiä. Minulla on upseeri leirillä laskemassa ruumiita… Ne tappavat lapsia. Teilla on alueen ehdoton kontrolli ja siksi te olette vastuussa tästä alueesta.”
Libanonilaiset sanoivat myöhemmin, että 2 000 ihmistä oli tapettu, kun taas Sharon asetti luvuksi noin 800. Kaksi falangistia kuoli. Vaikka Israelin Korkeimman oikeuden tutkijalautakunta totesi Sharonin vastuulliseksi tapahtumaan, hän ei eronnut hallituksesta eikä pääministeri kehottanut häntä eroamaan. Kaikkiaan yli 35 000 siviiliä kuoli Libanonin hyökkäyksen ja miehityksen aikana.
Kaikki nämä sotilaalliset seikkailut on esitetty puolustuksellisina tai ennalta ehkäisevinä, vaikka useat riippumattomat israelilaiset historiantutkijat ja jopa poliitikot tunnustavat niiden taustalla olevan päämäärätietoisen laajentumispolitiikan. Israelin hallitus ja sitä tukevat järjestöt ovat menestyksekkäästi käyttäneet hyväkseen myötätuntoa, jota maailmalla tunnetaan juutalaisten toisen maailmansodan aikaisia kärsimyksiä kohtaan, vaikka tämä on vastenmielistä jopa monille siionisteille. Nahum Goldmann, Maailman siionistijärjestön presidentti vuodesta 1956 vuoteen 1968, kirjoitti:
”Meidän tulee ymmärtää, että juutalaisten kärsimykset holokaustin aikana eivät enää toimi suojanamme, ja meidän täytyy ehdottomasti pidättäytyä käyttämästä holokaustia oikeuttamaan mitä tahansa tekojamme. Holokaustin käyttäminen tekosyynä Libanonin pommittamiseen, kuten esimerkiksi Menachem Begin tekee, on eräänlainen ’Hillul Hashem’ (pyhäinhäväistys), Shoahin tragedian banalisointia…”.- -
http://www.kaapeli.fi/akys/WhyPalestine.html
hyväkin. Nimittäin, kaltaisesi ei säästyisi, ei minun, ei Stalinin eikä Hitlerinkään käsissä.
Amerikkalaiset jostain syystä sietävät kaltaisiasi edelleen. Toivottavsti eivät hekään ylen määrin pitkäääääääään...
Hesari julkaisee mielellään Terhon tapaisia kirjoituksia. Nehän hitaasti mutta varmasti edistävät sionismin (juutalaisen maailmanvalloituksen)asiaa.
Erkko toimii mielellään yhteistyössä 'usalaisen erkkomafian' kanssa.
kirjoitus Hodorkovskista.... se avaa silmiä jos mikä ja nostaa Putinin arvoa.
...ihan oikeista rauhantöistä, lukaisset tuon:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017242106#22000000017242106
Muistan kyllä, miten niitä ihan oikeita rauhan töitä tekivät ennen ne tiedostavien etujoukot, joihin ilmeisesti jo silloin kuuluit, vaikka jäit vaille huomiotani, joka kiintyi enemmän pieniä tissejään eteen työtävään Kristiina Halkolaan hänen laulaessaan suppusuullaan tarinaansa kahdestakymmenestä perheestä. Mutta sitä en tiedä, missä ja miten niitä vielä tehdään. Keroisitko palattuasi!
= RAHANVALLALLE MYYNYT.
OLET MATALIMPIA IHMISIÄ MITÄ TIEDÄN, HENKISESSÄ JA HUMAANISSA MIELESSÄ.
SINUN MAAILMANKUVASI HIRVITTÄÄ MINUA.
TEIKÄLÄISET SAAVAT PALJON PAHAA AIKAAN.
.. kuin hävitä sota", lienee Bob Marleyn, jamakalaisen reggae-muusikon (1945 - 1981) iäti ajANkohtaista ajatelmaa!
Sen nyt ennätän toki tässä kertoa, ettei ihan oikeita rauhantöitä saata kesälläkään unohtaa saati keskeyttää - ainakaan näitten kapi(ai)sten kepu-saittikeskustelujen takia.
Mutta kun kerran sain kuulla ihan CV-tasoisesti kaivaellun minua kommentoimaan sitä, miksi en kovin korkealle saattanut arvostaa Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 15.6.2006 julkaistua Sampo Terhon Bushin ja Blairin "hyväntekoja" ylistänyttä kirjoitusta, koukkasin aamutuimemmalla pikapilkin ohi ja kerroin lisää muutamankin mietteeni.
Kepu-saitin sheriffi tai sitten joku muu NATO/NRF-addiktiko se näkyy poistattavan keskustelusta lähes järjestyksessä kaikki semmoiset kirjoitukset, joissa vähänkin perustellummin kyseenalaistetaan transatlanttisen arvoyhteisyyden yleistys, Suomen sitominen uuskolonialistisiin ja -imperialistisiin pyrintöihin peräti kummalisen aluepuolustusharrastuksen nimissä tuhansia kilometrejä edes EU:n ulkorajojen tuolla puolen jne.
Siksi tässä - Kiipulan-sheriffiltäkin kenties ulottumattomissa - täytynee yrittää tarjota ST-agitaation vastapainoksi muutamakin arvio siitä, miksi fil.maist. Sampo Terhon taannoinen B & B -sotapolitiikkaa ja maailmanpoliisiuttta ihannoinut ja ihannoiva kirjoitus ei isompia arvonannon osoituksia ansaitse.
Tuossa kepu-saitille äkisti paiskaamassani - sangen lyhyessä - koosteessa ei muistella sen enempää kenenkään mahdollisesti pieniä tisejä tai suppusuita; siinä arvioidaan ensiksikin Sampo Terhon perin juurin kummallista "rauhanturvaajan"-ihannetta ja sitä, miksi Bushin ja Blairin ja samanhenkisten koalition ja muiden hangagoundareittensä politiikkaa on vaarallista - nimenomaan pienten, ainakin vielä toistaiseksi suvereenien valtioitten itsemääräämisoikeuden ja tulevaisuuden kannalta.
"Rauhan töitä" voi tehdä esim. turuilla ja toreilla. Esimerkiksi "Mahdollisuuksien torilla", "pellava- ja muillakin markkinoilla" ja missä tahansa, missä väkeä liikkuu....
Mutta tuossa plinkki pienehköön aamupäiväisempään arviooni siitä, mitä Bushin ja Blairin hallintojen maailmanpoliisi- ja esimerkiksi juuri Irakin-politiikasta olisi syytä tietää - ja sitten ajatella!
Lähdelinkki kapi(ai)sen kepusaitin kirjoitukseeni, joka toiminee tai sitten ei - ja jonka erinomaisen valaiset KH-blogilinkit toiminevat myös tai sitten eivät:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000017288768
Ja siltä varalta, että "Visti on poistettu" -tauti edelleen kepusaitilla jatkuisi, seuraavassa äkisti copypastattu kooste Irak-asioiden ympäriltä:
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Lähde:
http://hirvasnoro.blogspot.com/2006/05/usa-loi-pitklti-itse-nykyisen.html
Kai Hirvasnoro: torstai, toukokuu 11, 2006:
USA loi pitkälti itse nykyisen terrorismin
(Kansan Uutisten Viikkolehti 5.5. 2006)
Yhdysvallat flirttaili terrorismin kanssa vuosikymmeniä ennen kuin se joutui
itse sen uhriksi. Terrorismin sodankäynnin välineenä se oppi Vietnamin sodassa.
Oppia jalostettiin Afrikassa, Keski-Amerikassa ja Afganistanissa. Terrorismia
Yhdysvallat on usein rahoittanut huume-kaupalla.
KAI HIRVASNORO
Mitä yhteistä on 1960-luvulla käydyillä Laosin ja Kongon sisällissodilla,
1970-luvun contra-sodalla Nicaraguassa ja vihdoin koko 1980-luvun jatkuneella
Afganistanin sisällissodalla?
Nämä ja monet muut aseelliset konfliktit olivat osa kylmää sotaa, jota
Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain avoimen yhteenoton sijaan kävivät niiden
puolesta paikalliset sotilaat, palkkasoturit ja sissiliikkeet. Jokaisessa
sodassa Yhdysvaltain kulloinenkin hallinto varusti ja koulutti ”kapinallisia”
harjoittamaan terrorismia ja suurinta osaa niistä rahoitettiin laittomalla
huume- ja asekaupalla.
Lopulta terrorismin valjastaminen politiikan välikappaleeksi iski omaan
nilkkaan. Syyskuun 11. päivän terroristien rahoitus ja ideologia olivat
peräisin Afganistanin taistelukentiltä ja Pakistanin puolella sijainneista
koulutusleireistä. Neuvostoliittoa vastaan sotineet mujahediinit toimivat
Yhdysvaltain suojeluksessa, koulutuksessa ja osin taloudellisella tuella. Kun
Neuvostoliitto oli lyöty, kiihkein osa heistä lähti laajentamaan taistelua
uusille kentille.
Columbian yliopiston professori Mahmood Mamdani osoittaa juuri suomeksi
ilmestyneessä kirjassaan Kylmä sota ja terrorin juuret (Pystykorvakirja), ettei
siinä terrorismissa, jota nyt vastaan käydään sotaa, suinkaan ole kysymys lännen
ja islamilaisen maailman käymästä sivilisaatioiden välisestä sodasta.
Islamistinen terrorismi on kylmän sodan sivutuote, luojansa käsistä karannutta
politiikan jatkamista väkivallan keinoin.
Vastapuolet ovat
entisiä kumppaneita
Kohta viisi vuotta jatkuneen terrorismin vastaisen sodan vastapuolet ovat
Yhdysvallat ja al-Qaidaksi kutsuttu ja sen nimissä toimiva islamistinen
terrorismi ja ideologia. Mahmoodin mukaan vastapuolet ovat itse asiassa
enemmänkin toistensa peilikuvia: Kylmän sodan veteraaneja rintaman samalta
puolelta ja kylmän sodan leimaamia.
”Molemmat tarkastelevat maailmaa vallan linssien läpi. Molempia elähdyttää
vahvasti ideologinen maailmankatsomus, jonka kumpikin esittää sangen
uskonnollisella, poliittisella, ja varsin omahyväisellä, kielellä. Ideologisen
kielen ydin, olipa sen puheenparsi uskonnollista tai maallista, on siinä, että
rankaisematon voimankäyttö oikeutetaan”, kirjoittaa ugandalaissyntyinen
Mamdani.
Hän jatkaa, että amerikkalaisten pommitussota ensin Afganistanissa ja sitten
Irakissa muistuttaa aavemaisella tavalla al-Qaidan pommi-iskuja Keniassa ja
Tansaniassa, ja niitä seuranneita varsinaisia 9/11-iskuja. Molemmat osoittavat,
että valtataistelun tuoksinassa muu maailma on olemassa vain välillisesti.
Mahmood Mamdani kutsuu kylmän sodan aikana luotua poliittista terrorismia
vasallisodiksi.
Yhdysvallat huomasi Vietnamissa, että on järkevämpää pannat toiset sotimaan
puolestaan kuin sotia itse. Tämä huomattiin Vietnamin sodassa, jossa pohjoisen
joukkoja huollettiin Laosista käsin.
Neuvostoliiton kanssa 1960-luvun alussa solmittu sopimus esti amerikkalaisia
käymästä suoraan sotaa Laosissa, joten tehtävään värvättiin vasalliarmeija
paikallisista palkkasotureista. 30 000 hmong-palkkasoturin armeija taisteli
CIA:n alaisuudessa yli kymmenen vuotta kommunistisissejä vastaan. Yhdysvallat
tuki sotaa pieneen maahan kohdistuneilla rajuilla ilmapommituksilla. Koska
sotaa käytiin peitellysti ja vierain voimin, se ei saavuttanut samanlaista
huomiota kuin Vietnamin sota.
Huumeilla
herruuteen
Salaisen sodan ongelma on sen rahoitus. Julkista rahaa on vaikea saada. Laos
toimi tässäkin suhteessa laboratoriona, sillä sotaa rahoitettiin huumekaupalla.
Wisconsinin yliopiston tutkija Alfred McCoy on teoksessaan The Politics of
Heroin selvittänyt laajasti huumekaupan ja vastakumouksellisen toiminnan
suhdetta. Hänen mukaansa Yhdysvallat aloitti yhteistyön huumekauppiaiden kanssa
jo vuonna 1948, jolloin Korsikan alamaailma taisteli ranskalaisten kommunistien
kanssa Marseillen satamakaupungin hallinnasta. Korsikalaisten voitto avasi
väylän heroiinin viennille Marseillesta Yhdysvaltoihin neljännesvuosisadaksi.
Laosissa hmong-sissien tärkein rahoituslähde oli oopiumi. Aluksi sen kuljettivat
markkinoille juuri korsikalaiset, mutta ilmasodan kiihtyessä vuonna 1965 vastuun
viennistä otti CIA:n Air America. Osa heroiinista myytiin Vietnamissa sotineille
amerikkalaisjoukoille. Huumekaupalla rahoitettavista vasallisodista tuli malli,
jolla Yhdysvallat sitten taisteli Neuvostoliittoa ja kommunismia vastaan
1980-luvun loppuun asti.
Terrorin käyttö niihin yhdistettiin Kongossa jo 1960-luvun alussa. Kesäkuussa
1960 itsenäistyneen Kongon kansallismielisestä pääministeristä Patrice
Lumumbasta piti päästä eroon. CIA:n ja Belgian tuella kongolaisen Joseph
Mobutun sotilaat sieppasivat Lumumban joulukuussa ja veivät hänet maasta eroon
pyrkineeseen Katangan maakuntaan, missä Lumumba surmattiin.
Joseph Mobutusta tuli Valkoiseen taloon asti kutsuttu Yhdysvaltain luottomies,
mutta Lumumban kannattajien kapina levisi ympäri Kongoa elokuuhun 1964
mennessä. Kommunistihysterian vallitessa Yhdysvalloilla oli pakkomielle lyödä
kapinalliset, mutta mikään maa ei halunnut ryhtyä suoranaiseen sotaan heitä
vastaan. Sen sijaan Yhdysvallat ja Belgia rahoittivat palkkasoturiarmeijan
käymään taistelut puolestaan. Yhdysvallat vastasi heidän kuljetuksistaan ja
taistelukoneista. Palkkasotureiden menetelminä olivat mm. ryöstöt, raiskaukset,
pahoinpitelyt ja murhat.
CIA aisoihin,
sissit asialle
Monien vastoinkäymisten, tärkeimpänä tietysti Vietnam, vuoksi sodanvastaisuus
oli Yhdysvaltain kongressissa huipussaan 1973 - 1976. CIA:n sotilaallisia
valmiuksia heikennettiin, amerikkalaisjoukkojen lähettämistä ulkomaisiin
operaatioihin rajoitettiin ja salaista toimintaa yritettiin saada aisoihin.
Demokratian tuottamat ikävät rajoitukset vahvistivat Yhdysvaltain hallinnossa
käsitystä, jonka mukaan maan on toimittava kansainvälisillä sotatantereilla
vasallien kautta. Sen on valjastettava ja kasvatettava terroristeja
taistelemaan vallan ottaneita sissejä ja neuvostomyönteisiä hallituksia vastaan
kolmannessa maailmassa, jossa taistelu maailman herruudesta jatkui kuumana.
Tällaisia 1970-luvun vasalleja olivat mm. alun alkaen Rhodesian
apartheidhallituksen perustama Renamo, joka taisteli Mosambikissa sekä
Angolassa taistelua käynyt Unita. Myöhemmin Renamon on arvioitu murhanneen
ainakin 10 000 siviiliä Mosambikissa. Unicefin mukaan Angolassa kuoli suoraan
tai välillisesti 331 000 siviiliä Yhdysvaltain tukeman sisällissodan takia.
Näissä sodissa nimenomaan siviileihin kohdistuva terrorismi muodostui
vallitsevaksi käytännöksi. Sillat, voimalaitokset, koulut ja terveyskeskukset
räjäytettiin ilmaan, polut ja pellot miinoitettiin ja siviilejä siepattiin ja
pakotettiin taistelijoiksi. ”Oheisvahingot” olivat käytyjen sotien varsinainen
olemus.
Tukiessaan Renamon varsinaista kummisetää Etelä-Afrikkaa, Ronald Reaganin
hallitus purki ”rakentavan kumppanuuden” nimissä sen kansainvälistä eristystä
ja lykkäsi maan siirtymistä enemmistövaltaan.
Rakentavasti
uudistamaan
Terrorismin sijasta Yhdysvallat käytti toiminnasta nimitystä matalan
intensiteetin konflikti. 1970-luvun puolivälin jälkeen Pentagonissa oli
vahvistunut käsitys, että armeija valmistautuu väärään sotaan. Sitä ei
käydäkään Euroopassa Neuvostoliiton panssareita vastaan, vaan kolmannessa
maailmassa Neuvostoliiton tukemia hallituksia ja kapinallisarmeijoita vastaan.
Useiden ideologisten tappioiden jälkeen oli aika siirtyä uudelleen hyökkäykseen,
Reaganin opin mukaiseen takaisinvyörytykseen.
Ronald Reaganin vuoden 1980 presidenttikampanjan ulkopoliittinen neuvonantaja,
myöhempi YK-suurlähettiläs ja piinkova oikeistolainen valtio-oppinut Jeane
Kirkpatrick perusteli kirjassaan Dictatorships and Double Standards sen, miksi
on sopivaa samaan aikaan veljeillä oikeistodiktaattoreiden kanssa ja kaataa
aseellisesti vasemmistodiktaattoreita. Perustelun mukaan vasemmistolaiset eli
totalitaariset diktatuurit eivät pysty uudistumaan sisältä käsin, joten ne on
kaadettava voimakeinoin. Oikeistolaiset eli autoritaariset diktatuurit taas
ovat avoimia sisäiselle uudistumiselle, joten muutosta on tärkeää tukea
rakentavalla kumppanuudella.
Sanoista myös ryhdyttiin toimiin. Erikoiskoulutuksen saaneiden valiojoukkojen
vuosibudjetti oli Vietnamin sodan jälkeen pudonnut alle sataan miljoonaan
dollariin. Ronald Reagan nosti sen vuoteen 1986 mennessä noin 1,5 miljardiin.
Sabotaasia, huumeita
ja aseskandaali
Uuden politiikan ensimmäinen todellinen testi oli Nicaragua, jonka
sandinistivallankumousta vastaan taisteleville contrille alkoi virrata CIA:n
kautta miljoonia dollareita vuonna 1981. Terrorismin menetelmin käyty sota
alkoi maaliskuussa 1982. Se tarkoitti infrastruktuurin räjäyttelyä, sekä
sandinistivirkailijoiden lisäksi osuuskuntien johtajien, sairaanhoitajien ja
lääkäreiden murhia ja siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa.
Suuriin sabotaaseihin contrilla ei ollut edellytyksiä, vaan CIA:n kommandojoukot
hoitivat ne.
Yhdysvaltain huono maine maailmalla alkoi taas kasvaa, sillä se tuki contrien
lisäksi samaan aikaan El Salvadorin oikeistolaisia kuolemanpartioita,
Etelä-Afrikan rotusortohallitusta ja Filippiinien presidenttiä Ferdinand
Marcosia. Tämän johdosta kongressi rajoitti tiedusteluvirastojen sotilaallisiin
ja puolisotilaallisiin operaatioihin Nicaraguassa käytettäviä varoja.
Lisärahoitusta alettiin hankkia Laosin malliin yhteistyössä huumekauppiaiden
kanssa. CIA turvasi kokaiinivirrat Keski-Amerikasta Yhdysvaltoihin ja
paluukuljetuksissa samaa reittiä virtasi aseita contrille. Tämän vahvisti myös
senaattori John Kerryn johtama kongressin komitea vuonna 1988.
Samaan aikaan myös poliittisesti aktivoitunut uskonnollinen oikeisto keräsi
omien verkostojensa kautta rahaa contrille ja Oliver North organisoi aseiden
myynnin Iranille sekä suoraan että Israelin kautta contra-sodan
rahoittamiseksi. Viimeksi mainittu Iran-contra-skandaali räjähti julkisuuteen
marraskuussa 1986.
Mahmood Mamdanin mukaan Nicaraguassa Reaganin hallinto oppi muovaamaan salaiset
ja julkiset toimintatavat yhtenäiseksi strategiaksi. Terrorismista tuli osa
vaalipolitiikkaa. Ei odotettukaan, että contrat pystyisivät voittamaan sotaa,
vaan tarkoitus oli osoittaa, ettei hallinto kykene suojelemaan kansalaisiaan
terrorilta. Vaaleissa kansa pantiin seinää vasten. Terrorismista pääsee eroon
vain äänestämällä terroristit valtaan.
Mamdani toteaa Yhdysvaltojen oppineen käyttämään terrorismia kolmessa vaiheessa
kylmän sodan kaudella. Jokaisessa vaiheessa opittiin jotain uutta.
Afrikassa tuki terrorismille oli arastelevaa ja osin Etelä-Afrikan harjoittamaa
terrorismia sietävää.
Keski-Amerikassa terrorismia ryhdyttiin käyttämään itse ja sitä rahoitettiin
huume- ja asekaupalla.
Muslimit värvättiin
uskonsotaan
Mutta vasta Afganistanissa nousi kukoistukseen terrorismin käyttö
kansainvälisten etujen ajamisessa ja sodan uskonnollinen ideologisointi.
Poliittinen islam valjastettiin viimeiseen taisteluun Neuvostoliittoa vastaan.
Presidentti Jimmy Carterin turvallisuusneuvonantaja Zbigniew Brzezinski myönsi
vuonna 1998 ranskalaislehden haastattelussa, että Yhdysvaltain
tiedustelupalvelut auttoivat Afganistanin mujahediineita jo ennen
Neuvostoliiton miehitystä ja tarkoitus oli houkutella Neuvostoliitto
hyökkäykseen ja ”omaan Vietnamiin.”
CIA:n sekä Pakistanin tiedustelupalvelun ISI:n toimesta Pakistanissa
sijaitseville koulutusleireille värvättiin kaikkialta maailmasta tuhansia
radikaaleja kommunismia vastustavia islamisteja. CIA:n suojelema sheikki
Abdullah Azzam kiersi maailmaa värväämässä uskonsotureita pyhään sotaan,
jihadiin, joka aseellisessa muodossa oli hyvin harvinaista. Nyt CIA nostatti
jihadin edistämään Yhdysvaltain poliittisia tavoitteita.
Ronald Reaganin toisella virkakaudella 1980-luvun puolivälin jälkeen sodan
luonnetta vääräuskoisia vastaan käytävänä uskonsotana korostettiin lisää.
Siihen värvättiin muslimeja kaikkialta maailmasta mahdollisimman paljon
islamilaisten instituutioiden kautta ja sotaa kaavailtiin laajennettavaksi myös
Neuvostoliiton islamilaisiin osiin.
Ensin Kabul, sitten
muu maailma
Mahmood Mamdanin mukaan oikeistolaisella islamismilla ei ollut juuri kannatusta
ennen Afganistania. Vasta Yhdysvaltain Afganistanin aikainen politiikka tarjosi
sille aseet nousta maailmannäyttämön keskipisteeksi 11.9. 2001. Amerikkalaiset
pysyivät sodassa taka-alalla ja varsinaisen työn tekivät aliurakoitsijat.
Asioita hoitivat tiedustelupalvelut sekä uskonnolliset ja maalliset
instituutiot. Afganistanin sota tuli sillä tavalla yksityistetyksi. Näissä
merkeissä Pakistaniin saapui myös Osama bin Laden vuonna 1980 ja hänen kauttaan
saudirahaa virtasi mujahediineille.
Osama bin Laden oli sheikki Abdullah Azzamin oppilas, mutta heidän tiensä
erosivat, kun Azzam vastusti 1980-luvun lopulla jihadin laajentamista
amerikkalaismielisiin arabimaihin. Azzam tapettiin autopommilla ja ainakin
joidenkin lähteiden mukaan pian sen jälkeen päätettiin jihadin laajentamisesta
uusille alueille maailmassa.
Al-Qaidaan ehkä parhaiten perehtynyt länsimainen toimittaja, The Observerin
Jason Burke toteaa terrorismia käsittelevässä kirjassaan, että pieni joukko
Osama bin Ladenille uskollisia miehiä päätti jatkaa ja laajentaa taistelua
Pakistanissa Peshawarissa pidetyssä kokouksessa elokuussa 1988. Mitään
al-Qaida-järjestöä silloin ei perustettu eikä sitä ole tehty myöhemminkään.
Al-Qaida on Burken mukaan enemmänkin etujoukkoa yhdistävä ideologia ja
toimintatapa kuin terroristien katto-organisaatio.
Olennaisinta Mamdanin mukaan on kuitenkin se, että muslimeita värvättiin
Yhdysvaltain tuella Neuvostoliittoa vastaan käytävään pyhään sotaan
tavallisissa uskonnollisissa ja hyväntekeväisyysorganisaatioissa, jotka sitä
kautta radikalisoituivat. Varsinaista sotilaskoulutusta antaneissa
koraanikouluissa Pakistanin rajaseuduilla taas opetettiin, että Afganistanin
islamilainen vallankumous on vasta alkua laajemmille kumouksille. Los Angeles
Timesin selvityksen mukaan amerikkalaisten kouluttamat Afganistanin veteraanit
olivat sittemmin osallisina kaikissa suurimmissa 1990-luvun terrori-iskuissa ja
-hankkeissa. Näitä olivat salahanke räjäyttää YK:n päärakennus, FBI:n päämaja
sekä Manhattanille johtavat tunnelit, World Trade Centerin vuoden 1993
pommi-isku, Ranskan pommisarja kesällä 1995 sekä kaksi kuorma-autoilla tehtyä
pommi-iskua Saudi-Arabiassa vuonna 1996.
”Te loitte tämän
tappokoneen”
Algerialainen sosiologi Mahfoud Bennoune sanoi L.A. Timesille, että
”hallituksenne oli mukana luomassa hirviöitä. Nyt se on kääntynyt teitä ja
muuta maailmaa vastaan: Afganistanissa koulutettiin kuusitoistatuhatta arabia –
heistä tehtiin varsinainen tappokone.”
Aikaisempien salaisten sotien tapaan myös Afganistanin sotapäälliköitä
rahoitettiin huumekaupalla. Ja sitä mukaan kun mujahediinit etenivät, he
määräsivät talonpojat viljelemään oopiumia. YK:n mukaan Afganistan tuotti sodan
alussa maailman oopiumista 5 prosenttia, vuonna 1990 osuus oli noussut 71
prosenttiin.
Mahmood Mamdani toteaa Yhdysvaltain maksaneen kovan hinnan flirttailustaan
terrorismin kanssa.
Ensimmäinen hinta oli demokratian rapautuminen kotimaassa. Ulkopolitiikka
pyrittiin erottamaan sisäpolitiikasta ja toimeenpanohaara vastuusta
lainsäädäntöelimille.
Toinen oli terrorin rakenteiden luominen, kouluttaminen ja ylläpitäminen. Mutta
heidän terrorisminsa syntyikin meidän terrorismistamme.
Kolmas oli huumetuotannon ja -kaupan räjähdysmäinen kasvu ja huumekuolemien raju
lisääntyminen myös Yhdysvalloissa.
Neljäs hinta maksettiin 11.9. 2001. Valtion politiikkaa toimeenpanneiden
virastojen välille oli syntynyt epäyhtenäisyyttä ja epäluuloja. Tieto CIA:n,
FBI:n ja huumevalvonnasta vastanneen DEA:n välillä ei kulkenut, koska niiden
tavoitteet olivat ristiriitaisia ja osin toisilleen vihamielisiä. CIA rahoitti
salaisia operaatioita huumekaupalla samaan aikaan kun DEA:n piti taistella
huumeiden leviämistä vastaan.
Hawaijilta
Bagdadiin
Mamdanin mukaan tärkein terrorismiin johtava reitti on ollut suurvallan pyrkimys
murentaa tehokkaalla tavalla poliittinen kannatus
vasemmistolais-nationalistisilta tai muilta vihollisiksi katsotuilta
hallituksilta. Terrorismin suosiminen tässä tarkoituksessa on luonut
rankaisemattomuuden poliittisen ympäristön, joka on ratkaisevan tärkeää muiden
terrorismin muotojen synnylle.
Tässä mainitut Yhdysvaltain tukemat aseelliset kumoukset ovat vain jäävuoren
huippu. New York Timesin pitkäaikainen ulkomaankirjeenvaihtaja Stephen Kinzer
toteaa viime kuussa ilmestyneessä kirjassaan Overthrow, että epämieluisten
hallitusten syrjäyttämisessä maalla on pitkä jatkumo. Viimeksi kuluneen 110
vuoden aikana Yhdysvallat on kaatanut 14 hallitusta ideologisista ja
taloudellisista syistä.
Kinzerin lista alkaa vallankaappauksesta Hawaijin kuningaskunnassa 1890-luvulta
ja päättyy Irakiin vuonna 2003. Välissä olivat mm. Kuuba, Guatemala, Iran ja
Panama. Yhteistä kaikille kaappauksille on Stephen Kinzerin mukaan se, että ne
on tehty jonkin yhtiön aloitteesta.
Lähdelinkki Kai Hirvasnoron blogi-kirjoituksiin:
http://hirvasnoro.blogspot.com/2006/05/usa-loi-pitklti-itse-nykyisen.html
http://www.informationclearinghouse.info/
http://hirvasnoro.blogspot.com/2005/03/valheilla-pedattu-sota.html
http://hirvasnoro.blogspot.com/2006/01/irak-sodan-ksikirjoitus-vuodelta-1996.html
http://hirvasnoro.blogspot.com/2006/02/kynniss-on-pitk-sota.html
http://hirvasnoro.blogspot.com/2005/03/bucky-set-ja-muut-irakin-sodalla.html
**************
Jos tuosta Hirvasnoron kirjoituksesta ei vielä löytänyt riittävästi
vasta-arsenaalia Sampo Terhon - "JormaKKorhosen" akselin B & B -agitaatiolle,
poimin vielä äkkipikaisemmin verkosta lisälehteä luonnontietoon eritoten
Irakin-sotaan liittyvän "B & B -hyvän" arvioituttamiseksi vähän muultakin
kantilta kuin vain siitä vinkkelistä, jolta kantilta "sitoutumaton
perussuomalainen" Sampo Terho näyttäisi HS:n mielipidekirjoituksessaan (kaiketi
sitten torstaina 15.6.2006) mitä törkeimpiä kansainvälisen oikeuden loukkauksia
ja jopa suoranaisia sotarikoksia puolustelevan.
(Jos koko ST-kirjoituksen satun onnistumaan täällä syvllä Vilja-Suomessa käsiini
saamaan ja aikaa netissä vierailuunkin aukenee, saatan palata lähipäivinä asiaan
perusteellisemmin.)
Nyt tarjoilen - eritoten "kepututkijan" iloksi ihan omasanaista
tekstituotantoani Irakin-kysymyksen ympäriltä syyskuulta 2004:
>>>>>>>>>>>>>>>>>>><
"Irakin-kysymyksessä kyse oli ja on ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta!
Kirjoittanut: Timo T A Ristimäki 28.9.2004 klo 11.18
Hyvä "Näin on"! Pistäydyhän vaikka yliopiston kirjaston lukusalissa
vilkaisemassa jokustakin lehtikirjoitusta alkuvuodesta 2003 ja erityisesti
juhannuksen tienoilla ja sen jälkeen.
Sitten voinet, sinä "lopunajan (kappaleen) uskossasi" pnnisteleva hitaasti -
sillä hitaastihan tuo ajatus tuntuu Sinulla käyvän - tutustua toistamiseen,
mitä kirjoitin 5.8.2003 ESS:n netlariin ns. Irakgatesta.
Historia tuon hetken jälkeen jos mikään on osoittanut sen, että Anneli
Jäätteenmäen "haparoivissa vihjailuissa" 6.3.2003 MTV3:n vaalikeskustelussa oli
erittäin paljon perää - oikeastaan aivan kaikki.
Näin on voisi vähitellen lukea - ainakin välillä - jotakin muutakin kuin vain
omaa liturgiaansa. Avitan siksi tehokkaalla toistolla alkuun!
Ja jotta sormi ei väsyisi suotta klikkailussa, ydinasiat ovat siis seuraavassa:
"Turun Sanomissa ilmestyi heinäkuun loppupuolella (HUOM! siis vuonna 2003!)
kaksi mielenkiintoista
kolumnia. Ensin tyhjensi sydäntään heti kesälomalta palattuaan itse
demaripäätoimittaja Aimo Massinen jutullaan "Vanhanen on vain Lipposen
varjo" 19.7.2003, sitten suotiin palstatilaa oikeusministeri Johannes
Koskisen (sd.) kolumnille "Salaliittoteorioiden suosio" 22.7.2003.
Kummassakin kolumnissa - ikään kuin vienosti kiertäen - osoitettiin kaapin
paikkaa paitsi Anneli Jäätteenmäelle itselleen etenkin keskustan
kenttäväestä sille osalle, joka ei oikein - kyseisten kolumnistien
mielestä - ollut ottanut uskoakseen, että Anneli Jäätteenmäen hallituksen
kaatamisesta olisi julkisuuteen tullut vielä läheskään kaikki olennaiset
ja vaikuttavat seikat.
Sinällään ansiokkaassa ja ennen muuta pisteliään hauskassa kolumnissaan
19.7.2003 päätoimittaja Massinen - oltuaan siis kaiketi juhannuksentienoon
lomilla Säämingin suunnalla eli poissa jokapäiväisestä pahanteosta -
kirjoitti räväkästi: " - - Sitä paitsi eipähän voida panna Anneli
Jäätteenmäen
skandaalimaista eroa ainakaan meikäläisen syyksi. Pikku-Kalle ei
tunnetusti rikkonut Jerikon muureja enkä minä aiheuttanut hallituskriisiä.
- -"
Vaan saattoihan ja saattaahan se olla hivenen toisinkin. Kyllä vain tuntui
kevättalvella Turun Sanomissakin olleen kova hinku saada aikaan
tasavallassa tilanne, josta päätoimittaja Massinen saattoi sitten
19.7.2003 kirjoittaa: "Irakin sodan ensimmäinen suomalainen sankarivainaja
oli Anneli Jäätteenmäki, joka kaatui korkealta ja kovaa."
Vaikka koskispullon asiasta (eli Anneli Jäätteenmäen pääministeriyden
päättymisestä vielä ennen juhannusta!) vedonlyönnissä hävinneelle
Massiselle ei tottakaikaan voi kaikkea ansiota Jäätteenmäen (hallituksen)
kaatumisesta antaa, eivät Turun Sanomienkaan kontribuutiot asian eteen
aivan olemattomia olleet. Kyllä kannatti taatusti demaripäätoimittaja
Massisen hävitäkin koskispullo vedonlyönnissä asiasta Turun demarien
paikallispäällikkö Seppo Lehtiselle - selvinpäin tuskin Massinen
kehtaisikaan muistella Turun Sanomissa julkaistuja - siis jo - vaalien ja
hallitustunnustelujen aikaisia Irak-kirjoitelmiaan.
Muutama päivä Massisen sivaltelun jälkeen niin sanottuun Irak-vuotojupakkaan
liitettyihin salaliittoväitteisiin puuttui kolumnissaan
"Salaliittoteorioiden suosio" (22.7.2003) oikeusministeri Johannes
Koskinen (sdp).
Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan pienimuotoisesta
otantakyselystä ainakin näennäisesti kirvoituksensa saaneessa
kirjoituksessa oikeusministeri Koskinen pyrki luomaan ja ylläpitämään
kuvaa, että kaikki -
ennen muuta keskustalaiset - ihmiset, jotka "yleisönosastoissa ja
tupailloissa", toreilla ja turuilla ja vaikka ties missä ovat ihmetelleet
Anneli Jäätteenmäen pääministeri- ja puoluejohtaja-asemien horjuttamiseksi
syntynyttä vimmaa, olisivat perustaneet ihmettelyänsä mihinkään
"salaliittoteorioihin".
Niin Massisille kuin Koskisillekin on tuntunut ja tuntuu olevan
ylivoimaista ymmärtää, että melkoista osaa kansalaisia on vain toden
teolla kummastuttanut ja yhäkin kummastuttaa se, mistä Suomessa on
Irak-jupakan yhteydessä keskitytty elämöimään ja se, mistä ei ole saanut
juuri hiiskuakaan. Kyse ihmettelyssä on ollut ja on mittasuhteista, niin
sanotusti siitä, mitä tarkoitetaan kun puhutaan "aidoista ja/tai
aidanseipäistä". Ja luonnollisesti siitä, minkämoisia seurausvaikutuksia
mistäkin asioista näyttää seuraavan.
"Mikään ei ole ratkaistu lopullisesti, ellei sitä ole ratkaistu oikein",
ajatteli Abraham Lincoln aikoinaan. Samalla tavalla tultaneen vielä
kohtalaisen pitkään kansan syvien rivien parissa ajattelemaan viestimiä ja
ihmisiä kiehtovan Irakin-kysymyksenkin suhteen - haluavat ministeri
Koskinen ja hengenheimolaisensa maassa ja maailmalla sitä tai eivät.
Siksi kai ministeri Koskinenkin kolumnissaan tyytyi tarjoilemaan tosiasioita
peräti säästeliäästi - muun muassa ulkoministeri Tuomiojan ja
ex-pääministeri Lipposen erilaisten Irak-näkemysten osalta ministeri
Koskinen vaikeni ja vaikenee kuin muuri, vaikka ottikin siinä omiin
niminsä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa
7.3.2003 tehdyn "Suomen Irak-kannan pienimuotoisen sanallisen
selkeytyksen".
Vaikka esimerkiksi ministeri Koskinen yrittää toisin vakuuttaa, on
kiistatonta, että Irakin-kysymyksen suhteen Lipposen toisen
hallituksen - ja siihen kuuluvien puolueiden - sisälläkin oli
Irak-asiassa mitä ilmeisintä ristivetoa. Ja kaiken lisäksi todella paljon.
Yritettiin ja yritetään kolumneissa ja pääkirjoituksissa sitten väittää
mitä tahansa, keskeisimmin erilaisia katsantokantoja (väitetyn)
Irakin-uhan
ratkaisemiseksi oli pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Tuomiojan
kesken. (On sinänsä ymmärrettävää, ettei ministeri Koskinen -
perushämäläisenä - ole ehkä vieläkään ennättänyt havaita tuota ilmiselvää
asiaa, vaikka valistuneemmat viestimetkin kiinnittivät tuolloin ja vielä
nykyäänkin siihen kohtalaisen paljon huomiota. Toivottavasti kuitenkin jo
ennen seuraavaan kurinpitoatakkiin suinpäin syöksymistä!)
Tunnettuahan on, että pääministeri Lipposen Valkoinen talossa joulukuun
alussa 2002 antamien lausuntojen johdosta tekivät silloisten
hallituspuolueiden kansanedustajat Jaakko Laakso (vas.), Mikko Elo (sd.)
ja Anni Sinnemäki (vihr.) jo 19.12.2002 asianomaisen valtioneuvoston
jäsenen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, missä ilmaisivat
huolestumisensa siitä, oliko pääministeri Lipponen mennyt antamaan
presidentti George W. Bushille Suomen virallisen ulkopolitiikan ohi ja yli
meneviä lupauksia ja käsityksiä siitä, miten Suomen ulkopoliittinen johto
suhtautuu USA:n johtaman koalition taatusti jo tuolloin päättämään
hyökkäykseen Irakiin.
Kuten toimittaja Tuomas Keskinen jokunen päivä Turun Sanomien parin
kolumnin jälkeen Iltalehdessä kirjoitti, oli kyseisen kirjallisen
kysymyksen teksti sinällään varsin paljon rankempaa pääministeri Lipposen
puheiden ja lausuntojen kritiikkiä kuin silloisen oppositiojohtaja
Jäätteenmäen varsin vähäeleiset ihmettelyt siitä, ollaanko ulkomailla
mahdollisesti saatu Suomen suhtautumisesta Irakin-kysymyksen
ratkaisutapoihin "virheellinen viesti".
Edelleen paljolti avoinna olevassa Irak-asiassa kysymys asettautuneekin
näin: Vaalitaistelun kestäessä kaiken muun varsin vähäisesti ulko- ja
turvallisuuspolitiikasta lausutun ohessa Jäätteenmäki
nosti esiin pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Tuomiojan
suhtautumistapojen erot Irakin-ongelmaan. Kuka tahansa - ja uskoisin,
että oikeusministeri Koskinenkin - on voinut todeta niiden olemassaolon
niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin. Eihän nykyisin eduskunnan
puhemiehenä toimiva Paavo Lipponen ole malttanut paljon omia näkemyksiään
puhemiehen roolissaankaan piilotella. (Nahkurin orsille ollaan oltu
toivottelemassa vähän väliä niin omia kuin vieraitakin. Välillä siis
ilmiselvästi Erkki Tuomiojaakin!)
On sinällään ymmärrettävää, että niin sdp:ssä kuin keskustan johdossakin
halutaan panna Irak-kysymyksen suhteen "kirjan kannet kiinni".
Kummaltakaan suunnalta löytyy tuskin intoa edes sellaiseen fundeeraavaan
pohdiskeluun, mitä presidentti Mauno Koivisto - hyvin etenkin
porvarillisissa viestimissä vaietussa puheenvuorossaan - sittemmin Ylen
ykkösaamussa itse Irakin-kysymyksen ja "valtiosalaisuuksien" suhteen
edusti. Eli paljastettiinko vaalitaistelun alla esimerkiksi Suomen ulko-
ja turvallisuuspolitiikan suhteen joitakin "valtiosalaisuuksia". Ja jos
paljastettiin, niin mitä ne mahtoivatkaan olla.
Salaliitoista ja salaliittoteorioista vielä pari sanaa. Kaikkein
kiivaimmin moiset ajatukset ja väitteet ovat olleet kiistämässä ja
torjumassa ne tahot ja piirit, jotka ovat eniten tosiasiallisilla
toimillaan olleet antamassa kansalaisille aihetta moisiin arvailuihin.
Vai mitenkähän muuten olisi selitettävissä se, että sdp:n tunnetun ja
tunnustetun "likaisten temppujen osaston" puuhamies, Metalliliiton
viestintäpäällikkö Matti Putkonen intoutui Iltalehdessä kerskailemaan
sillä, että hän oli lyönyt - ja se tiedetään nyttemmin, että varsin
voitokkaasti - seitsemän eri tahon kanssa viskipullon vetoa siitä, että
Anneli Jäätteenmäen pääministeriys katkeaa vielä ennen juhannusta?
Ja miksikohän sitten kolumnissaan 19.7.2003 myös Turun Sanomien
kakkospäätoimittaja Aimo Massinen, entinen Turun Päivälehden
emeritusdemari hänkin - palstallaan avoimesti tunnusti, että oli hävinnyt
vissin juomapullollisen (koskista!) Turun demaripäällikkö Seppo Lehtiselle
- samasta asiasta. (Minäkin yhdyn näkemykseen, että Anneli Jäätteenmäen
hallituksen kaataminen ja hänen suistamisensa myös pois keskustan
puheenjohtajuudesta ei ollut suinkaan mitään salaliittopuuhailua,
tarvittavat operaatiothan suoritettiin siististi sisätiloissa, ensin
puolueiden kabineteissa ja viimeistely eduskunnan suuressa salissa. Aivan
avoimesti.)
Vaan miksiköhän kaiketi tuomioitta tällä telluksella ainakin toistaiseksi
taapertaneet kunnian miehet (kuten esimerkiksi juuri Aimo Massinen) ja
naiset häviävät vetojaan moisille niin naisten- kuin oluenkaadoistaankin
käräjiä käymään joutuneille (kuten esim. juuri herrat Putkonen ja
Lehtinen)?
Luulisi moraalikysymyksillä niin kovasti briljeeraavaa oikeusministeriä
kiinnostavan tämmöistenkin "harmaitten alueitten asiat" - ainakin enemmän
kuin hellepäivien täysipäiväinen pohdiskelu bordellilaitoksen
mahdollisesta yhteiskunnallisesta olemuksesta ja oikeutuksesta?
Näissä merkeissä jään odottamaan, koska muutenkin niin paljon kesäkautena
uusintoja lähettävä Yle lähettää uusintana myös taannoisen pääministeri
Lipposen lausunnon Valkoisen talon pihamaalta joulukuussa 2002. Siinä
uutispätkässä tuli näet julki todella paljon sellaista, jonka jotkut myös
olisivat taatusti suoneet jäävän kokonaan "salaiseksi".
Niin ikään jään odottamaan, milloin ulkoministeri Tuomioja tulee
julkisuudessa myöntämään sen, että Lipposen "koalitio"-puheet joulukuussa
2002 liittyivät nimenomaan George W. Bushin jo 27.11.2002 Prahassa
pitämässään puheessa lanseeraamaan "halukkaiden koalitioon". Kyseinen
koalitio oli jo vallan muuta kuin syksyllä 2001 pystyyn nostettu
"terrorismin vastainen koalitio". Se oli nimenomaan siis jo se valtioiden
joukko, jonka Irakin-hyökkäystä valmistellut B-parivaljakko Bush ja Blair
oli onnistunut maanittamaan etukäteen myötämieliseksi Irakin-iskulleen,
tehtiin se sitten YK:n turvaneuvoston luvalla tai kuten sitten myöhemmin
maaliskussa 2003 tehtiin, YK:n turvaneuvoston luvatta.
Kun ulkoministeri Tuomiojakin on korostanut, että kaikki mainitut
ulkoministeriössä "salaisiksi" leimatut tiedot olisi tuolloinen
oppositiojohtaja Jäätteenmäki saanut käyttönsä häneltä pyytäessään,
voisiko olla mahdollista, että kyseisten muistioiden tiedot julkaistaisiin
kaiken kansan arvioitavaksi kokonaisuudessaan. Tai vaikkapa ainakin
kansanedustajille, jotka voivat sitten taas luovasti soveltaa
vuototaitojaan...
Irak-hyökkäyksen kansainvälisoikeudelliselle ja moraaliselle oikeutukselle
ei muuten enää tunnuta kotomaamme kuviossa pantavan paljonkaan painoa.
"Painavimman" - Irakin-iskulle perusteluita kokonaan kaipaamattoman -
puheenvuoron tuntuu käsikirjoituksen mukaisessa järjestyksessä jälleen
tehneen kritiikittömän länsisuuntauksen panssarinyrkiksi kelpuutettu
entinen presidentti Martti Ahtisaari. (Golf-kärryilläkin voitanee nykyään
ajaa työväenluokan tai ainakin -puolueen asiaa!?)
Perinteinen valtion suvereniteetti ei tunnu M.O.K. Ahtisaaren
aivoituksissa olevan enää minkään arvoinen lähtökohta, kun länsimaisittain
"hyvät" tekevät miekkalähetystään - pahojen akseli saakoon palkkansa,
tapahtuu kansakunnille, kansoille ja ihmisille mitä tahansa. Tarkoitus
pyhittää näitten katsantokantojen miehillä keinot. "Tie helvettiin on
kivetty hyvillä aikomuksilla" ei liene heille tuttu tai ainakaan heidän
tunnustamansa sanonta.
Mitä pitemmälle kesä etenee ja keskustan luvassa oleva ylimääräinen
puoluekokous lähestyy, sitä kiintoisammaksi käynee kysymys: oliko ja onko
Anneli Jäätteenmäen - naisen, joka katkaisi sinipunan voittoputken -
kaatamisen "välttämättömyydessä" kyse paljon enemmästä kuin vain yhdestä
naisesta ja parista "vuodosta" (ulkoministeriön salaisiksi leimatut tiedot
ja keskustan työvaliokunnan pöytäkirja). Vai kenties oliko ja onko kysymys
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta ja myös yleisen
yhteiskuntapolitiikan reivaamisesta avoimesti uusliberalistisimmille
linjoille, kuin mitä Anneli Jäätteenmäen toimiessa pääministerinä tässä
maassa olisi ollut mahdollista?
Koska tulevatkaan Helsingin Sanomiin ja muutamaan muuhunkin lehteen
kokosivun ilmoitukset NATO-jäsenyyden tarpeellisuudesta ja jopa
välttämättömyydestä, jos vähemmällä tajunnantäytöllä (hienosti sanottuna
indoktrinaatiolla) ei voida varmistaa sitä, että Suomen jukuripäinen kansa
varmasti ymmärtää vallasväen ja valtamedioitten tahdon...
PS 28.9.2004 klo 10.37: Tänään virallisesti keskusteluun nousevan
puolustuspoliittisen selonteon sisältö yhtyneenä Vanhasen hallituksen muutenkin
toteuttaman sailaan sinipunaiseen yleiseen yhteiskunta- kuin myös muuhun
opportunistiseen (nimitys-)politiikkaan on hyvää vauhtia tekemässä hyvin
suuresta määrästä aktiivisia kansalaisia ns. demokratian ritareita..."
Lähdelinkki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&con
ference=1500000000000105&posting=22000000004815348
************************
"Kenethän historia on vapauttava?
Kirjoittanut: Timo T A Ristimäki 28.9.2004 klo 11.29
Kaikkien asevelisosialistimonikkonimimerkkeilijäryppäitten äiti, K.K.Korhonen
keskittyköönkin vain omahyväisen nettiperoonansa kehittelyyn. Minä voin sitten
tulla tarvittaessa kantamaan sekä K.K.Korhosen logoterapiavihkosta että sitä
toistakin värityskirjaa, jos ja kun kaiketi kohtsillään kan(nat)tajia sillä
suunnalla tarvitaan...
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&con
ference=1500000000000104&posting=22000000004814265
Ja siitä, kenet sekä oikeus että historia on tähän mennessä jo vapauttanut,
K.K.Korhonen voi itse tykönänsä - vaikka sylikkäin Näin onin kanssa - lukea
kirjoitukstani, joka ensiksi ilmestyi Länsiväylän verkkokeskustelussa 2.7.2003:
Siis Länsiväylässä 2. heinäkuuta 2003:
"Kenet historia on vapauttava?
Monet lehdet kautta maan ovat pääkirjoituspalstojaan myöten kommentoineet
HS:n viimeisimmän puoluekannatusgallupin tietoja, joiden mukaan
sosiaalidemokraatit olisivat nousussa ja keskusta selvähkössä laskussa
juhannuksenalusviikon poliittisten myllerrysten seurauksena.
Irak -"jupakka" näyttääkin vaikuttaneen ja vaikuttavan puolueiden
kannatukseen - ja
kutakuinkin jupakan eli asian vierestä masinoidun mediamyllytyksen
aikaansaaneen tiedotusmafian toivomalla tavalla! Kyseisen mafian
keskeisinä toimijoinahan olivat saavutuksillaan aiemminkin (myös
naistenkaatoasioissa) kunnostautunut
- ja nyt Jäätteenmäen hallituksen kaatumisen myötä peräti seitsemän
viskipulloa vedonlyönnissä voittanut ja viimeisimmällä kaadollaan
avoimesti kerskaileva -
Metalliliiton viestintäpäällikkö Matti Putkonen primus motorina sekä
Sanoman ja Alman politiikan "toimittajat" hanslankareina, eivät siis
suinkaan minään eivätkä millään muotoa äänettöminä yhtiömiehinä.
Mutta nyt ollaankin vasta välitilinpäätöstilanteessa, sopivat "kahden
kauppa on kolmannen korvapuusti" -periaatteellaan Eerot Lankia ja
Heinäluoma pääministeri Matti Vanhasella vahvistettuna mitä tahansa.
Äänestävä kansa ei tulle tyytymään siihen, että sitä jatkossa(kin)
pyritään pitämään pimeässä kuin herkkusieniä. Ylätason ultimaatumit ja
ukaasit - kuin taannoin toveri Jeltsiniltä omittuina - siitä, että
"vaalitaistelu on nyt lopetettava" (mm. Vanhanen) ja että "kirjan kannet
on nyt pantava kiinni" (mm. Heinäluoma) antavat viitteitä siitä, ettei
läheskään kaikki keskeinen ja pienen, vielä sentään suhtkoht itsenäisen ja
suvereenin Suomen valtion nykyjohtoa (ml. myös tasavallan presidentti
Tarja Halonen) hermostuttava ydinaines Irak-asiasta ole tullut julki ja
äänestäjien tietoon. Ja että sen ei kaiketi halutakaan tulevan?
Vaikka presidentti Halosen "kannatus" alkaakin hipoa jo Saddamin
parhaimpia saavutuksia, ei se muuksi muuta sitä tosiasiaa, että Suomen
virallisessakin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa suhtautumisessa Bushin
ja Blairin ynnä kumppaneidensa pitkään valmistelemiin sotatoimiin
itsenäistä Irakia ja sen saddaminaikaisia vallanpitäjiä vastaan saattoi
olla kansainvälisen oikeuden normien kannalta mitä melkoisinta
sinisilmäisyyttä, ettenkö sanoisi optista harhaa. Kun on vaivautunut
läpikäymään muutaman verkossa luettavissa olevan hallituksen ulko- ja
turvallisuuspoliittisen valiokunnan (hutvan) "ei-salaiseksi leimatun"
kannanmäärittelyn Suomen suhtautumisesta Irakin kysymykseen, ei voi
välttyä ajatukselta, että Suomen valtiojohto kokonaisuudessaan oli
varomattomasti liputtamassa avoimen väkivallankäytön puolesta -
perusteluinaan kaiketi kaikki se nyttemmin vääristellyksi, valheelliseksi
eli tekaistuksi osoittautunut "todistusaineisto" Irakin joukkotuhoaseista,
aina muka ydinaseohjelmaa myöten! Peräti omituisilta tosiasioiden - vai
onko väitettyjä "savuavia aseita" jo löytynyt tai löytymässä - valossa
vaikuttavat edellä mainitun hutvan kannanotot niin 14.2.2003 kuin 7.3.2003
eli ennen Anneli Jäätteenmäen kohtaloksi koitumaan saatua MTV3:n
eduskuntavaalitenttiä 6.3.2003 kuin myös sen jälkeen.
Joka tapauksessa: ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäki toi kyseisessä
vaalikeskustelussa julkisuuteen ainoastaan sen, minkä itse asiassa USA oli
jo aiemmin ilmaissut. ("Suomi on Yhdysvaltojen ja minunkin mukaan
liittynyt sellaiseen, missä minun mielestäni ei tässä vaiheessa pitäisi
olla.")
Jäätteenmäen hallituksen kaatamiseen ja keskustan puheenjohtajan paikalta
suistamiseen johtaneessa mediamyllytyksessä on sivuutettu muutamia,
itsenäisen pienen kansakunnan kannalta tärkeitä kysymyksiä.
Miten Suomi - erityisesti Bushin luona joulukuun alussa 2002 vierailleen
silloisen pääministerin eli Paavo Lipposen suulla - olikaan voinut luvata
auttaa USA:n helmikuussa 2003 koolle kutsuman "koalition"
Irak-politiikkaa? Jos Lipposen lupaukset ja ilmaukset mahtuivat Suomen
virallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan raameihin, miksi ihmeessä
moiset ilmaukset ja niistä kertovat asiakirjat ylipäänsä oli merkittävä ja
merkittiin salaisiksi?
USA:han kutsui Suomen Yhdysvalloissa 28.2.2003 pidetyn "coalition
briefing" -kokoukseen, mihin mm. Helsingin Sanomien (18.6.2003) mukaan ol