Sepitetyt tarinat

Tuo oli ihan hyvä tieto, että sepittely voi johtua "vain" ADHD:stä. Eihän sekään mikään mukava juttu ole, mutta tuntuu kuitenkin helpommalta hyväksyä kuin jokin psyykkinen ties miten vakava häiriö tai se, että me itse olisi aiheutettu tytölle tuommoista.

Tuntuu vain surulliselta ajatella, että onko hänellä koko ajan raskasta ja vaikeaa tulla toimeen sen "kuhinan" kanssa, ja kun sitten tulee ympäristön kanssa vaikeuksia ja syytetään sellaisesta mille ei itse mitään mahda.

Olen tuota ADHD:tä kyllä miettinyt jo ennenkin, kun tyttö on aina ollut tavallista vilkkaampi ja kaikenkaikkiaan haastavampi kasvatettava kuin isoveljensä. Sukset on aina menneet ristiin hyvin helposti ja huutoa piisannut. Mielikuvitus on aina ollut tosi vilkas, mutta nyt nuo sepitetyt jutut alkavat olla jo sellaisia, että niillä hämmennetään koko ympäristöä. Ikää on nyt jo sen verran, että varsinkaan vieraat ihmiset eivät hyvällä katso sellaista.

Hän kyllä ymmärtää, että sepitettyjä tarinoita ei saa totena kertoa. Myöntää muutaman kerran niin tehneensä, mutta muiden kertojen väittää itsepintaisesti olleen totta. Tuokin on meitä huolestuttanut, kun tyttö ei joskus millään myönnä kertoneensa satuja. Tietoiselta valehtelultahan se vaikuttaa, mutta voisiko tosiaan olla, että ihan oikeasti luulee asian olevan niin kuin sanoo.

En ole keksinyt tuota kysyä, millaista niitä juttuja on kehitellä, pitää koettaa sitä joskus. Kirjoittaminen on vielä sen verran uusi taito, että mielikuvitus ei ole sitä kautta purkautunut, mutta ehkä siihen kannattaisi alkaa kannustaa. Saisi siinä ihan luvan kanssa pistää tarinaa tulemaan : )

Tuota huomion antamista mietin siksi, että voisiko juttujen sepittäminen olla vain huomion hakemista. Kyllä meillä minusta ihan hyvät ja lämpimät välit on, vaikka välillä toisiimme perusteellisesti hermostutaan ja suututaan. Jonkin verran kyllä tulee oltua ajatuksissaan muissa maisemissa vaikka lasten kanssa onkin, mutta kai se ihan normaalia on muillakin.

Tytöllä on ollut koulussa keskittymisvaikeuksia ja kotonakaan ei aina jaksaisi keskittyä läksyihin. Kiemurtelee ja keikkuu tuolilla ja koettaa keksiä kaikkea muuta tekemistä tai puhumista. Kyllä taitaa olla viisainta alkaa kysellä aikaa johonkin tutkimuksiin. Kiitos sinulle viisaista vastauksista tähän ja muihinkin kysymyksiin!

voi ei! kirjoitti:

Tuo oli ihan hyvä tieto, että sepittely voi johtua "vain" ADHD:stä. Eihän sekään mikään mukava juttu ole, mutta tuntuu kuitenkin helpommalta hyväksyä kuin jokin psyykkinen ties miten vakava häiriö tai se, että me itse olisi aiheutettu tytölle tuommoista.

Tuntuu vain surulliselta ajatella, että onko hänellä koko ajan raskasta ja vaikeaa tulla toimeen sen "kuhinan" kanssa, ja kun sitten tulee ympäristön kanssa vaikeuksia ja syytetään sellaisesta mille ei itse mitään mahda.

Olen tuota ADHD:tä kyllä miettinyt jo ennenkin, kun tyttö on aina ollut tavallista vilkkaampi ja kaikenkaikkiaan haastavampi kasvatettava kuin isoveljensä. Sukset on aina menneet ristiin hyvin helposti ja huutoa piisannut. Mielikuvitus on aina ollut tosi vilkas, mutta nyt nuo sepitetyt jutut alkavat olla jo sellaisia, että niillä hämmennetään koko ympäristöä. Ikää on nyt jo sen verran, että varsinkaan vieraat ihmiset eivät hyvällä katso sellaista.

Hän kyllä ymmärtää, että sepitettyjä tarinoita ei saa totena kertoa. Myöntää muutaman kerran niin tehneensä, mutta muiden kertojen väittää itsepintaisesti olleen totta. Tuokin on meitä huolestuttanut, kun tyttö ei joskus millään myönnä kertoneensa satuja. Tietoiselta valehtelultahan se vaikuttaa, mutta voisiko tosiaan olla, että ihan oikeasti luulee asian olevan niin kuin sanoo.

En ole keksinyt tuota kysyä, millaista niitä juttuja on kehitellä, pitää koettaa sitä joskus. Kirjoittaminen on vielä sen verran uusi taito, että mielikuvitus ei ole sitä kautta purkautunut, mutta ehkä siihen kannattaisi alkaa kannustaa. Saisi siinä ihan luvan kanssa pistää tarinaa tulemaan : )

Tuota huomion antamista mietin siksi, että voisiko juttujen sepittäminen olla vain huomion hakemista. Kyllä meillä minusta ihan hyvät ja lämpimät välit on, vaikka välillä toisiimme perusteellisesti hermostutaan ja suututaan. Jonkin verran kyllä tulee oltua ajatuksissaan muissa maisemissa vaikka lasten kanssa onkin, mutta kai se ihan normaalia on muillakin.

Tytöllä on ollut koulussa keskittymisvaikeuksia ja kotonakaan ei aina jaksaisi keskittyä läksyihin. Kiemurtelee ja keikkuu tuolilla ja koettaa keksiä kaikkea muuta tekemistä tai puhumista. Kyllä taitaa olla viisainta alkaa kysellä aikaa johonkin tutkimuksiin. Kiitos sinulle viisaista vastauksista tähän ja muihinkin kysymyksiin!

Lue lisää

syy on adhd. Kun ajatukset kulkevat vilkkaana, syy adhd...

Noin noita diagnooseja tehtaillaan. Pillereitä popsimalla apu joka vaivaan, vaikka parhain keino olisi puhuminen. Lapsella on korvat, vaikkei haluaisi aina kuunnellakaan, ja asiat menevät hyvinkin perille monta kertaa toistamalla:

Ei saa valehdella, mutta ajatella saa. Ja ajatella on hyvä paljonkin, se on vain hyvä aivoille.