käytöshäiriö

Tällaista ei pitäisi tapahtua, että papereiden saamisen jälkeen lähdetään etsimään vastauksia nettipalstoilta. Lapsenne lääkärin tulee selvittää, miten diagnoosiin on päädytty ja mitkä ovat heidän perusteensa. Potilaslaissa sanotaan, että hoidon tulee tapahtua yhteisymmärryksessä ja tämä koskee "loppupapereita" jos mitä. Paperiin ei saa tyytyä, jos siinä on virheitä ja jos sen sisällössä on epäselvää!

Käytöshäiriö on aika tyypillinen tarkkaavaisuushäiriön liitännäisoireisto. Voisin kuvitella, että sen diagnosoinnissa on myös oma jatkumonsa. Olen ymmärtävinäni, että diagnoosi tuli teille yllätyksenä. Onko teillä ollut hankaluuksia tämän lapsen kanssa? Onko hän keppostelija tai räyhääjä tai muuten ajattelematon?

Syyllistämään ei missään tapauksessa kannata ruveta. Silloin blokkaa kasvun mahdollisuuden ja omasta käyttäytymisestään oppimisen. Rangaistuskatsannossa menetelmä: "mene nurkkaan siitä ja mieti, mitä olet tehnyt väärin" on veret seisauttava. Henkilö, joka alkaa tällä tavoin käymään oikeutta itsensä kanssa ei välttämättä olekaan niin vastuuntuntoinen, kuin ensiajattelulla luulisi. Hän nimittäin voi ryhtyä prosessiin vain kaivellakseen itsestään vikoja. Vastuullinen vanhempi menee pidemmälle.

Hedelmällisempää voisi olla miettiä, miten kukin on toisen käyttäytymiseen reagoinut. Ja koska tänään on taas eri päivä, tänään voi kokeilla toista toimintatapaa kuin eilen. Jos itsestä tuntuu siltä, ettei pysty omaa käyttäytymistä muuttamaan, voi puolison ottaa projektiin mukaan ja pyytää häntä auttamaan ennalta sovituilla apukommenteilla.

Vai välittyykö kirjeestänne sellainen tunnelma, että teillä ei ole juuri lapsenne käytöksen kanssa ollut ongelmia?
Ystävällisin terveisin
Jaana.K.

Ja mitkä ovat oireet ??? lapsen ikä.. Kiitos =))

Mä oon kans oikeesti käsittänyt, että käytöshäiriö on oire. Ei koskaan varsinainen diagnoosi. Katso papereiden lopusta se diagnoosikoodi ja etsi sitten googlesta icd ja katso mitä sanotaan?

Hei

Olenko ymmärtänyt oikein, että lapsellanne todettiin käytöshäiriöitä, mutta ADHD:ta ei todettu?
Jos haluat, voit kirjoittaa minulle myös suoraan
[email protected]

Ystävällisin terveisin
Jaana.K.

Sain selvennystä asiaan. Soitin lääkärille ja pyysin selvennystä asiasta,kun en ollut oikein tajunnut kaikkea tai kuullut,olin varmaan niin järkyttynyt. Koska olen jostain saanut sen kuvan,että jos lapsella on käytöshäriö niin se johtuu lapsen kotioloista,että ne olisi huonot ja sitä sit mietin että mikä meillä on niin pahasti pielessä. Mutta meidän kohdalla ei ainakaan ole siitä kyse. Olen ihan liikaa itseäni syyttänyt,tämän lapsen kohdalla vaan joudutaan toimimaan erilailla ja tarvitaan tukea muilta. Olen ollut vaan niin väsynyt,että olen ajatellut kaikki asiat hirveän negatiivisesti. Lapsellamme on adhd:n oireita,mutta ei diagnoosiin asti. Diagnoosi saattaa muuttua.

Lapsellani on diagnoosina ollut monta vuotta käytöshäiriö adhd. Käsitykseni mukaan vaan joillakin adhd-diagnoosin saaneilla tulee kuvioihin tämä käytöshäiriö. Ei minua ainakaan ole koskaan syyllistetty käytöshäiriöstä eikä syitä ole kaivettu kotoa.

Käytöshäirö on ollut meillä sellaista, että lapsi ei usko/tottele mitään. Hän haluaa päättää kaikki asiat itse, uhmaa kaikkia aikuisten ohjeita ja neuvoja. Joku voisi sanoa tähän, että ihan normaalia, jokainen lapsi kapinoi. Mutta jos tilanne jatkuu vuodesta toiseen eikä kyseessä ole mikään pieni uhmaikä, ei asiat ole oikealla kohdalla. Jos häntä ei totella, lapsi saa raivarin. Koskaan ei onneksi fyysisesti satuttanut minua äitiään, mutta saattoi purkaa vihansa hakkaamalla esim. veitsellä lattioihin, seiniin, huonekaluihin yms. Pienempänä vähältä piti tilanteita sisarusten kesken oli aika usein. Saattoi esim. kirveen kanssa jahdata veljeään tai ampua ilmakiväärillä.

Nyt tilanne on lapsen myötä rauhoittunut. Hän on "alistunut" elämään aikuisten neuvojen ja ohjeiden mukaan, aggressiivisuutta ei ole enää. Hän kokee elämänsä turvalliseksi, koska hän on sisäistänyt, että hän on lapsi, joka ei voi ohjata omaa elämäänsä vaan hän tarvitsee aikuisen rinnalleen niin kuin normaalisti elämässä on.

Myös minua on joka käänteessä "kiitelty" siitä, että itse olen hakeutunut lapsen kanssa hoitoon. Ja sitä hoitoa on kyllä saanut hampaat irvessä vaatia ja taistella sen puoleen. Rankkaa on ollut, mutta toivoa en ole koskaan heittänyt. Tiedän, että tällä lapsellani on edessä loistava tulevaisuus.

Hei.
Meillä diagnoosina masennusoireinen käytöshäiriö.Poika ollut jo vauvasta saakka hankalampi tapaus,mutta olen kyllä hänen kanssaan pärjännyt.Päiväkodissa sitten niitä ongelmia ollut enemmänkin.Pojalle tehtiin 6-vuotiaana täydelliset psyk.tutkimukset, jonka seurauksena hän pääsi lastensairaalan päiväosastolle ensimmäisen luokan alkaessa.Nyt on siis eka luokka käyty sairaalakoulua ja saatu terapiaa ja erityishuomiota. Täytyy sanoa että rankkaa on ollut, mutta apua on saatu. Terapia jatkuu vielä ainakin toisen luokan ajan, vaikkakin koulua vaihtaa tuohon lähikouluun ESY-luokalle.
Tällä vaan tahdon sanoa, että jos apua saa, se kannattaa ottaa vastaan.Parannusta tilanteeseen ei tapahdu hetkessä vaan se vie aikaa.Meillä esim. poika menee vasta nyt 7,5 vuotiaana sänkyynsä illalla ja pysyy siellä vain muutaman kehoituksen jälkeen kun ennen olen saanut istua sängyn laidalla jopa kaksi tuntia.Ei tää elämä vieläkään ihan helppoa ole mutta parannusta on tapahtunut.
Ja ihan käytännön neuvona:pyydä lääkärintodistus ja hae lapsen hoitotukea jos joudutte kuljettamaan lasta tutkimuksiin/terapioihin tms. lisätietoa saat KELAn sivuilta netistä.
Jaksamista:)

diagnosoi ADHD:n toisella luokalla. Kutsui meidät vaimon kanssa oikein pakeilleen ilmoittaakseen havainnosta. Kysyin miten ilmenee. Pojalla on pulpetti sekaisin! Tiedustelin edelleen, onko opettajalla ammatillista pätevyyttä tehdä ko. diagnoosi. Oli varma asiastaan, koska oli lukenut "monisteista"! Esitin, että konsultoidaan alan ammattilaista ja jos hän diagnosoi jotain, niin laaditaan hoitosuunnitelma. Yllättäen ongelmat haihtuivat ja asia jäi siihen.

Hitto! Täytyy vain todeta, että omalla 70-luvun ala-asteen luokallani itseni lisäksi reilut puolet pojista ja muutama tyttö olivat varmoja ADHD-tapauksia. Kumma, että meistäkin on tullut kunniallisia veronmaksajia.

Millaisia oireita teidän lapsella oli kun lähditte hoitoa hakemaan....??

Minulla diagnosoitiin 6-vuotiaana ADHD ja käytöshäiriö. Sanoisinpa kokemuksen kautta, että toimintaterapiasta voisi olla hyvinkin apua joidenkin tapausten kohdalla. Omat oireeni olivat sellaisia, että juutuin liikaa kaikenlaisiin sääntöihin ja rutiineihin, kuten vaadin että jokaisen henkilön on sanottava: "ole hyvä", kun sanon kiitoksen ruokapöydästä noustessani. Jos sääntöjä ei noudatettu, raivostuin ja aloin itkeä sekä huutaa (vaikka olisin sanonut "kiitos" yhteensä 9 kertaa ruokapöydästä noustuani). Terapeutti antoi minulle erilaisia harjoituksia, joiden kautta pystyin esim. harjoittelemaan muiden ihmisten tunteiden tunnistamista yms. Myös pakonomaisista rutiineista on ollut helpompaa luopua iän ja kehityksen myötä, tai ainakin kun on oppinut perustelemaan toisille ihmisille sanallisesti, miksi ei pidä heidän toiminnastaan tai on itse eri mieltä. Tunneilmaisujen rakentavampaa ilmaisemista on siis hyvä harjoitella tietoisesti jonkun toisen henkilön kanssa; päiväkirjaa kirjoittamalla tai jotenkin muuten, koska käytöshäiriö johtuu yleensä juuri vaikeuksista ilmaista omia tunteitaan normaalisti.