Leijona & Kauris, miten sopii yhteen?

Omat vanhempani ovat kauris ja leijona. Isäni on leijona. Erittäin HUOM ERITTÄIN vahvaluonteinen ihminen, joka määrää kaapinpaikan ja kertoo miten asiat ovat. Äitini on taas se "hiljainen" osapuoli, joka myötäilee, ei omaa omia mielipiteitä joskus ollenkaan. Rehellisesti sanottuna ihmettelen suunnattomasti että miten ovat vieläkin yhdessä, 25 vuoden avioliitto takana.

Kauris paranee vanhetessaan. Nuori kaurismies ja nuori leijonanainen eivät välttämättä löydä yhteistä säveltä.

Kun ikää tulee, tilanne paranee.

Kauriin hitaus ärsyttää.

Jotkut kauriit ovat erittäin aktiivisia ja sisukkaita, osa heistä taas pelkästään ruikuttaa, mutta ei tee mitään asialle.

Kauriissa ärsyttävät myös "vanhat kaavat", toisaalta kaavoittuuhan leijonanainenkin jonkin verran, kun ikää tulee.

Huonosti. :(

Seurustelin lähes 3 vuotta kauris-miehen kanssa. Itse olen hyvin leijonamainen, mutta mies ei niin kauris. Mutta hyvin kaurismaisia piirteitäkin löytyi.

Suhteessamme minä olin se joka näytti kaapin paikan ja sanoin "viimeisen sanan". Monesti ärsytin tahallani pirkähermoista miestä ja kun viimein hän suutui (mitä tapahtui n. 3-4kk välein) hän kyllä näytti todellisen luonteensa.

Kaikki toimi hyvin. Seksissä ei ollut koskaan mitään valittamista! Meidän kohtaloksemme koitui tulevaisuus- sitä siis ei ole. Halusimme niin eri asioita.

Mieheni on pettänyt kaikkia entisiä tyttöystäviään ja erotessamme hän sanoi, että rakasti ja rakastaa minua sen verran, että ei ole kokenut tarvetta pettää. Eli tulkitsin tuon, että hän on hyvin lojaali rakastamalleen ihmiselle.

Hän siis ei ollu "perus-kauris".
Toivottavasti sait edes hieman apua.

Olen seurustellut Leijojani kanssa vuoden verran. Ja ainakin näin "pitkälle" on suhde toiminut. (siis kauris nainen -85 ja leijona mies -78)

Leijona on saanut kaurismaisen masentuneisuuteni pois melkein kokonaan omalla elämänilollaan ja opettanut ettei turhasta kannata huolehtia ja masentua. Itse olen taas saanut leijonani rauhoittumaan ja nauttimaan koti-illoista ja arjen askareista. Eilenkin kokkasimme mieheni kanssa ihanan illallisen =)

Emme riitele juuri ollenkaan. Leijona antaa minun kiukutella sen verran mitä tarvitsen joskus purkautuakseni mutta ei kuitenkaan anna minun pomotella häntä liikaa. Itse olen oppinut rauhoittelemaan leijonaa hänen ärsyyntyessään.

Silloin kun riitoja on, se ovat kyllä pahoja, koska kumpikaan ei anna periksi. Mutta pikku hiljaa opimme tuntemaan toisemme ja nuo parit pahat eroavaisuudet kulunevat molemmilta pois.