Kepu on Kekkosen suurimman takinkäännön (itsenäisyysmiehestä Stalin-orientoituneeksi internationalistiksi) jälkeen vihannut länsimaista parlamentarismia niin, että osa heikoimmista veljistämme ja sisaristamme äänestää Kekkosta vieläkin, tosin agraarisen kepun kautta. Kekkonenhan on kepussa nostettu Jumalan vasemmalle puolelle.
Länsimainen demokratia kasvattaa juuriaan pikku hiljaa. Maassa on kuitenkin niin suuri "nuorena peloteltu (nukkunut)" kansanosa, jonka poistumista uurnilta -suuremmassa mitassa- joudumme odottelemaan vielä pari-, kolme vuosikymmentä. Sinä aikana demokratia Suomessa etenee liian verkkaisesti, kaksipuolue-järjestelmä ei kunnolla toteudu (eli äänestäjät eivät lähitulevaisuudessa edelleenkään tiedä, millaiselle hallituspohjalle äänensä antavat)ja jarrumiesten ääntä kuunnellaan liikaa. Eli ulkopolitiikka voi olla nykyisen kaltaista vesipäisyyttä ja sisäpolitiikka hevosvetoisen yhteiskunnan puolustusta.
Suomen siirtyminen -oikeasti- Länteen, vaatii vielä vuosia. Valko-Venäläisyys ja venäläisyys istuu "Tuvan seinässä" yllättävän sitkeästi, valitettavasti.
Länsimainen demokratia kasvattaa juuriaan pikku hiljaa. Maassa on kuitenkin niin suuri "nuorena peloteltu (nukkunut)" kansanosa, jonka poistumista uurnilta -suuremmassa mitassa- joudumme odottelemaan vielä pari-, kolme vuosikymmentä. Sinä aikana demokratia Suomessa etenee liian verkkaisesti, kaksipuolue-järjestelmä ei kunnolla toteudu (eli äänestäjät eivät lähitulevaisuudessa edelleenkään tiedä, millaiselle hallituspohjalle äänensä antavat)ja jarrumiesten ääntä kuunnellaan liikaa. Eli ulkopolitiikka voi olla nykyisen kaltaista vesipäisyyttä ja sisäpolitiikka hevosvetoisen yhteiskunnan puolustusta.
Suomen siirtyminen -oikeasti- Länteen, vaatii vielä vuosia. Valko-Venäläisyys ja venäläisyys istuu "Tuvan seinässä" yllättävän sitkeästi, valitettavasti.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Tällä linjalla suomalainen talonpoika seisoo kommunistien rinnalla,sankarinsa suuntaviivoista kiinni pitäen.Mitäs siitä jos maailma muuttuu.
Pelastusrenkaana savolaispellolle nousseen kiven päälle kannettu YYA-sopimus.
... toimintatapa kylmänsodan oloissa, jossa olimme sotien seurauksena joutuneet N-liiton etupiiriin. Sen suojassa saatoimme säilyttää länsimaisen demokratiamme, rakentaa hyvinvointivaltion ja hoitaa myös meille erintärkeät kaupalliset suhteet ja myös poliittiset suhteet länteen.
Kun N-liitto luhistui, vapauduimme suomettumisen tarpeesta ja olimme valmiit länsimaisen demokratiamme puitteissa ottamaan paikkamme länsieurooppalaisten maiden joukossa.
Minusta tuo usein toistamasi selitys on vastenmielinen ja tosiasioiden vastainen.
Suomen tosiasiallinen asema suhteessa Neuvostoliittoon vakautettiin jo Paasikiven aikana. Silloin venäläiset oppivat Paasikiven "Linjan": Asioista puhutaan pienimmän yhteisen nimittäjän kautta. Toki Kekkonen koko Paasikiven ajan teki myyräntyötään tätä nerokasta linjaa vastaan. Kekkonen koleerikkona meni aina täysillä valitsemaansa suuntaan, ja kun suuntana oli mahdollisimman suuri määrä ystävyyttä, Suomi siirtyi "Karhun taskuun".
Moni muukin tie olisi ollut mahdollinen. Teollinen yhteistyö käynnistyi sotakorvausten mallikkaan hoidon ansiosta. Ei ole mitään todellisia syitä epäillä, etteikö esim. Fagerholmin, Hongan tai Virkkusen johdolla olisi voitu harrastaa menestyksekästä kauppaa Neuvostoliiton kanssa. Teollisuuden monipuolistuminen olisi jopa ollut Suomen kehittymisen etu. Neuvostokauppahan perustui massiivisiin määriin.
...on totuus. Täysin loogista, jota minäkin olen joskus esittänyt ja yrittänyt näkemystäni perustellakin. Mutta eihän logiikalla silminnähtävin ja aivoin tajuttavin perustein voida uskoa voittaa. En pitäisi sellaisen yritystä suotavanakaan kristinuskon suhteen.
Puolueuskoa en osaa pitää yhtä pyhänä, ja siksi toivoisin sen Oivaltakin joskus horjuvan, ihan hänen julkikuvansa parasta ajatellen. Ja ehkäpä se hänen sisimmässään horjuukin, ja juuri siksi hän kerta toisensa jälkeen noihin mantroihinsa takertuu kuin hukkuva oljenkorteen!
Asetelma tällä palstalla on epäreilu. Osa kirjoittajista joutuu puolustamaan järkeä, inhimillisyyttä ja totuutta. Toisen osan osa on puolustaa sisäpiiriä, omaa etua ja valikoivaa todellisuutta.
Asetelma ei ole kaikille syntyvillekkään reilu. En haluaisi kenenkään syntyvän kiihkokepulaiseen perheeseen: Vapaa-ajattelu ja yleisen pohdinnan perusta viedään syntyvältä jo ennen maailmaan tuloa. Kepuperheeseen syntyvä lapsi on henkisesti samassa asemassa, mitä pimeimpään Afrikkaan syntyvä pienokainen joutuu kokemaan. Vanhempien totalitarismi tukehduttaa useimpien oman tahdon.
Siksi, että tiesin jo varusmiesaikana, että osa kantahenkilökunnasta oli ruskeakielisiä kuten sinä.
tuommoiset ammuttaisiin sodan aikana.
Suomettuminen oli nerokasta, mutta ei meidän vaan NL:n kannalta. Neukut sitoi meidät taloudellisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti etupiiriinsä, valvoi länsisuhteitamme ja ohjasi sisäpolitiikkaamme valitsemalla hallituskelpoiset puolueet ja vaikuttamalla ministerivalintoihin.
NL:n kaupallisten suhteiden tarkoitus oli etäännyttää Suomi länsimarkkinoista, ja NL:n romahduksen aikoina tuon kaupankäynnin todellisuus kaikessa karmeudessaan paljastui.
NL.n kauppa oli näennäisestä tuottavuudestaan huolimatta rasite Suomelle, meihin ei lännessä uskottu luotettavina kumppaneina koska pelättiin kauttamme kulkeutuvan tietoja Neuvostoliittoon, kute ydinvoimahankkeissa sitten tapahtuikin.
Teollisuutemme oli varsin yksipuolista, metsäsektoriin ja raskaaseen metalliin painottuvaa, vasta EU:n myötä mm. elektroniikka ja sähkötuotteiden valmistus sai merkittävän jalansijan. Vaateteollisuus oli täysin itäviennin varassa, myös maatalouden ylituotantoa ylläpidettiin itäviennin turvin, Sekin tuli ja on tullut maallemme kalliiksi.
Viimeinen lauseesi on kutakuinkin totta, pari vuotta NL:n hajoamisen jälkeenhän muuan Esko Aho ja Paavo Väyrynen allekirjoitti EU jäsenhakemuksen. Silloin alkoi tiemme kohti länsimaista demokratiaa jota on jatkettu lähentymällä Natoa.
Kirjoituksestasi saa käsityksen, että suomettuminen olisi ollut jotenkin suunnniteltu menetelmä, jolla olisi pyritty neutraloimaan Neuvostoliiton pyrkimyksiä. Tosiasia on, että siihen ajauduttiin, vähitellen. Kekkonen epäilemättä vauhditti suomettumista.
Toinen asia: ei suomettumisesta ole vapauduttu. Suomettumiskausi jätti suomalaisten mieliin paljon pysyvämmän jäljen kuin mitä on kuviteltu. Tämä näkyy päivittäin. Otetaanpa nyt esimerkiksi vaikka Keijo Korhonen ja hänen muutama viikko sitten Suomen Kuvalehdessä julkaistu ja tälläkin palstalla monesti referoitu kolumninsa naapuristamme Venäjästä. Korhosen jutussa huomio kiinnittyy ennen muuta siihen, että hän ei anna Venäjän muuttua normaaliksi valtioksi, jonka kanssa Suomella olisi samanlaiset suhteet kuin esimerkiksi Ruotsin kanssa. Korhosen Venäjä on aina sama mörkö-Neuvostoliitto, jota piti peljätä ja kunnioittaa.
... toistavat tosiasiasioiden vastaisia ja vastenmielisiä mantrojaan paljon useammin kuin minä ehdin tai viitsin niitä oikaista.
Kekkonen oli Paasikiven lähin työkaveri, kun Paasikiven linjaa luotiin. Kun Kekkosesta tuli presidentti ja Paasikivestä aika jätti, Kekkonen luonnollisesti kehitti linjaa silloisten olosuhteiden vaatimaan suuntaan ja alettiinkin puhua Paasikiven-Kekkosen linjasta.
Paasikivi oli hyvin varovainen länsisuhteiden osalta, mutta Kekkonen vei maan suommettumispolitiikkansa suojaamana kaikkiin läntisiin kammarreihin Natoa lukuunottamatta.
... on verrattavissa kovimpaan uskonkiihkoon, jota maailmalla esiintyy.
Nykyään on muodikasta esittää "loogisia" perusteluja Kekkosen pahuudesta, mutta vakavasti otettavissa tutkimuksissa voittopuolisesti tunnustetaan Kekkosen ansiot. Lehtisen ja Rautkallion "tutkimukset" ovat pelkkää yrityksiä mustata Kekkosta ja sitä tietä vaikuttaa ihmisten mielipiteeseen Keskustasta. Keskusta kun vain jatkaa olemistaan pahana kantona koklipien kaskessa.
Toivon hartaasti, että sairaaloisen kiihkoisaksi mennyt Kepu- ja Kekkosvastainen uskontosi horjuisi.
musta kylki kummallakin.... Miksi muualla maailmalla ei ole kepuja?? Tai siis on, mutta erittäin pienenä vähemmistönä...
Kepu- ja Kekkos-kaunainen. Taisit syntyä tuon uskonkiihkoiseen perheeseen.
Vai puolustat sinä järkeä, inhimillisyyttä ja totuutta. Kaikki nuo ovat suhteellisia. Jokainen esittäessään poliittisia mielipiteitä, pitää niitä noina. Niinpä sellaisia ovat minunkin mielipiteeni.
... kun tämä saitin ovat paljolti valloittaneet tuollaiset individit ja jkk:t ja lukematon määrä muita mimimerkkejä ja ilman vakiintunutta nimimerkkiä esiintyviä haamukirjoittajia, joiden kaikkien yhteinen uskonto on Kepu- ja Kekkos-kauna, minulla riittää korjattavaa.
... hävityn sodan jälkeen välirauhansopimuksella, Pariisin rauhansopimuksella ja YYA-sopimuksella omaan etupiiriinsä. Kekkosen toiminta oli tämän sidoksen aiheuttamien vaurioiden ninimointia, jossa hän onnistuikin hyvin. Kun Neukku hajosi, oli Suomi maailman vauraimoia maita, jossa vallitsi pohjoismainen hyvinvointi, demokratia, markkinatalous ja sosiaalinen ja alueellinen tasapaino.
Totta, Neuvostoliitto johdonmukaisesti sitoi meitä enenmmän ja enemmän valtapiiriinsä. Kekkonen toimi oivana tukena tuossa prosessissa.
Idänkauppa joka oli meille tuottoisaa auttoi talouskasvussamme, mutta koska se tapahtui vailla kilpailua, poliittisella tasolla sovituin ehdoin, rapautti se teollisuuden aitoa kilpailukykyä ja vääristi kansantalouden todellista tilaa. Taloutemme romahtikin NL:n kaaduttua ja vain Nokian vetämän elektroniikkateollisuuden nousulla saimme sen hyvinvointiyhteiskunnan säilytettyä. Neukun hajottua olimme hetken maailman pahimpia kriisitalouksia, emme suinkaan maailman vauraimpia maita. Siihen asemaan pääsimme vasta 90- luvun lopulla kymmenisen vuotta suomettumisen ajan päättymisne jälkeen EU:n palautettua uskottavuuden maahamme.
Olin itse 70- 80-luvun taitteessa töissä länsiyrityksessä joka olisi mielellään sijoittanut ison tehtaan Suomeen, tuonut tuhansia työpaikkoja. Yhtiön johto katsoi kuitenkin Suomen poliittisen riskin olevan liian suuri vaikka meillä työvoima, infra ym. olivat erinomaisessakunnossa. Eikä tuo yritys varmasti ollut ainoa joka investoi mieluummin keskieurooppaan kuin tänne. Tämä kuvaa sitä negatiivista vaikutusta mikä Kekkosen politiikalla oli lännen silmissä.
Mielestäni näkemyksesi on melko lailla historiaton. Se on irrallaan historiallisesta tilanteesta ja kehityksestä. Oivan näkemys on omasta mielestäni oikeamman suuntainen.
Suomella oli hävityn sodan jälkeen lähinnä kaksi vaihtoehtoista tietä kuljettavana. Toinen oli Hertta Kuusisen vaatima Tshekkoslovakian tie, mikä olisi merkinnyt sitä, että Suomesta olisi tullut NL:n sosialistinen satelliitti- ja puskurivaltio muiden Itä-Euroopan maiden tapaan. Toinen vaihtoehto oli säilyttää suhteellisen itsenäinen päätäntävalta niin, ettei NL katso sen vaarantavan omia elintärkeitä etujaan, miksi se ne nyt milloinkin tulkitsi. Muita vaihtoehtoja ei ollut.
Tässä siis oli niin NL vei ja Suomi vikisi. Ei Suomella ollut mahdollisuuksia täysin itsenäiseen päätöksentekoon, koska NL dea facto katsoi Suomen kuuluvan väljästi etupiiriinsä ja luultavasti oletti, että länsi kunnioitti käytännössä tätä. Suomessa ei jouduttu onneksi Tshekkoslovakian tielle, vaan pääsimme harmaalle vyöhykkeelle, missä ei kuitenkaan ollut mitään mahdollisuuksia NL:a häiritsevään itsenäiseen päätöksentekoon. Sellainen olisi aiheuttanut välittömästi YYA-sopimuksen konsultaatiopykälien laukeamisen ja NL olisi alkanut tarjota vaikka sitten keksimänsä kriisin verukkeella veljellistä sotilaallista apua Saksan ja sen kanssa liitossa olevan valtion muodostaessa uhan NL:lle. Tällainen uhkahan katsottiin NL:ssa pysäväksi, joten ei sinä kovin erityistä kriisiä olisi tarvittu.
Vielä 70-luvulla NL kiristi huomattavasti otettaan puuttumalla aktiivisesti Suomen asioihin, mikä hermostutti Kekkosta. Lopulta NL esitti myös yhteisiä sotaharjoituksia, joista Kekkonen viisaasti kieltäytyi.
Ei Kekkosen politiikka ollut se, mikä oli epäilyttävää lännen silmissä. Paljon epäilyttävämpää olivat NL:n aikomukset. Erityisesti Tshekkoslovakian kriisin yhteydessä, NL toimi hyvin uhkaavalla tavalla myös Suomea kohtaan. Rannikkovartiostomme oli hälytysvalmiudessa kovalla vauhdilla rannikkoamme kohti agressiivisesti etenevää venäläislaivastoa kohtaan. Vaikka operaatio ei ollut varmaankaan suunnattu Suomea vastaan, vaan varoitukseksi lännelle, se kertoi siitä, kuinka epäilyttävä valtio NL lännen silmissä oli. Jos me olisimme asettuneet rohkeasti ja jääräpäisesti NL:a vastaan, se olisi saattnut vain lisätä provosoivaa ja agressiivista käyttäytymistään, mikä olisi tehnyt Suomesta vielä paljon epävarmemman investointikohteen niin ulkomaisille kuin myö suomalaisille yrityksille.
... pääsimme enemmän ja enemmän irti neukkujen valtapiiristä ja pystyimme toimimaan maailmanlaajuisesti politiikassa ja taloudessa. Vuoden 75 ETYK oli suuri voitto Kekkosen politiikalle. Kekkonen keksi ruveta nimittämään Suomea puolueettomaksi. Lopulta neukut tajusivat, että sehän on tapa päästä eroon neukkuohjauksesta ja alkoivat kieltää Suomen puolueettomuuden.
Se mitä sanot ei kyllä pidä paikkaansa. Suomen vapautuminen NL:n valtapiiristä ei suinkaan ollut lineaarista kehitysä. Itse asiassa historioitsijat ovat alkaneen nähdä 70-luvun jopa kaikkein vaarallisimpana aikana tässä mielessä. NL kiristi otettaan ja mukana alkoi olla ideologispainotteista painostusta. NL ryhtyi hyvin avoimesti tukemaan sinisalolaista kommunismia Suomessa ja puuttui monissa kohdin Suomen sisäisiin asioihin.
Määräävämpi tekijä Suomen vapausasteiden kannalta oli NL:n oma johto ja maailmanpolitiikan tila. Suomi pääsi kuitenkin parhaiten hengittämään Hrustsevin valtakaudella jo siitäkin syystä, että Kekkosen ja Hrustsevin kemiat löivät yhteen. Brezhnev sen sijaan oli tönkkö, jonka Kekkonenkin koki vastemmielisenä. Kosygin oli tänä aikana se, johon Kekkonen kai mieluummin yritti saada kontaktia. 70-luvulla NL:n Suomen lähetystöön tulis sitten ideolgista porukkaa, joka otti meikäläisten uskoon käännyttämisen enemmän tosissaan ja se porukka oli myös enemmän nationalistista ja siten hyvin vaarallista jengiä. Suomen osalta pahin uhka oli Ahti Karjalainen, joka nieli vallanhimossaan jokaisen tämän ideologisen porukan virittämän syötin. Kekkonen panikin sitten välit poikki Karjalaiseen.
Hyvin selvästi NL:n johdon vaikutus kävi myös ilmi 80-luvulla. Kun Gorbatchov astui valtaan, meillä alkoi vapaus lisääntyä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Sinun pitäisi kai lukea tämä Mauno Koiviston ansioksi, jos olisit johdonmukainen. Minä näen senkin asian NL:n tilanteesta riippuvana.
... vaihde oli kylmänsodan kireintä aikaa, jolloin myös neukkujen toiveet Suomen tuesta lisääntyivät ja painostus kasvoi. Kekkonen sai sen purettua ETYK-hankkeeseen, joka oli alkujaan neukkujen idea. ETYKin jälkeen olot hieman rauhottuivat Euroopassa.
On myös muistettava ETYK oli lähtölaukaus Neuvosto-imperiumin luhistumiselle. Ajoiko Kekkonen aktiivisesti ETYKiä juuri tämän takia? 80-luvun puolivälissä Neukuissa tuli glasnost, perestroikka ja Gorbatshov, jotka merkitsivät jo perinteisen neukkuvallan kukistumist. Paine Suomea vastaan lakkasi. Koivistolla tuon Venäjän toisen vallankumouksen kanssa tuskin oli mitään tekemistä. Hän vain poimi Suomelle kypsyneen hedelmän .
Suomettumiseen ka kepuun liittyy monia mielenkiintoisia asioita. YYA sopimusaloite kun aikanaan tuli niin Maalaisliitto otti edes neuvottelujen aloittamiseen jyrkän kielteisen kannan, poikkeuksena Kekkonen ja muutama muu kansanedustaja. Silloinen Maalaisliitto vastusti Suomen liittoutumista sotilaallisesti, sitähän YYA sopimus oli. Sittemmin mieli muuttui ja YYA sopimuksesta tuli kepulle uskonkappale jonka sanomaan uskotaan osin vieläkin.
Puolue vastusti EU:ta mutta Esko Aho ja ensin Paavo Väyrynen sitten Heikki Haavisto neuvottelivat meille EU liittymissopimuksen. Kuten Kekkonen YYA sopimuksen. Sitäkin tekoa hehkutetaan, tosin YYA uskovaiset vain varovasti.
Vielä tulee nykykepun Kekkonen joka liittää meidät Natoon vaikka puolue virallisesti sitä vastustaa. Vielä tulee aika kun kepulaiset kilvan ylistävät viisasta johtajaa joka tuon ratkaisun teki ja pelasti maan samalla tavalla kuin Kekkonen pelasti liittoutumalla NL:n kanssa ja Aho EU:n kanssa.
Vielä tulee se päivä kun kepu on länsimainen demokratiapuolue. Tai sitten kepu kuihtuu.
On todella erikoista, että kepulaiset laumana seuraavat johtajaansa, jos tällä on merkittävä asema. Eikö asioilla loppujen lopuksi ole mitään merkitystä?
Sai ajattelemaan ja kokemaan ahaa-elämyksen: noinhan se tosiaan on!
Noin on siis tapahtunut, ja ainakaan kepun "periaatteellisuus" ei olisi esteenä, etteikö tapahtuisi niin kuin ennustat.
Kepu on täysin opportunistinen liike, jonka eilispäivän huono voi olla huomisen hyvä tai päinvastoin, riippuen siitä, mistä riippuu! Ja sehän riippuu aina siitä, mikä on parasta kepun poliitikoille ja kenttäsatraapeille; heidän asemalleen ja kukkarolleen. Ja jos puolue on vahva, poliitikon ja satraapin asema on vahva ja kukkaro pullea.
Ihailla täytyy noita kepun taitavia poliitikkoja ja satraappeja, jotka saavat kannattajansa uskomaan, että heidän asemansa turvaaminen on myös näiden - siis kannattajien - etu. Jotkut niistä uskovat ihan oikeasti sen olevan myös koko maan, meidän kaikkien suomalaisten etu!
Kun ennustat noin
>> Vielä tulee se päivä kun kepu on länsimainen demokratiapuolue. Tai sitten kepu kuihtuu.
Tuollaiset ja typerämmätkin puheen vuorot ovat käsittämättömiä paljon kokeneelta ja monissa asioissa tietämystä ja järkevyyttäkin osoittaneelta mieheltä.
Mikä voi olla tuollaisen takana? Elämässäsi olet onnistunut kaikin tavoin niin hyvin, että ainakaan katkeruuteen ei pitäisi olla aihetta.
Onko syy tuo "saitin viheliäinen sontavankkuri" C-K? Ottaisit huomioon, että hän ei ole Keskusta. Ei oikeasti edes keskustalainen, ei edes "kepulainen". Ei hänestä ole vastuussa Keskusta emmekä me keskustalaiset. Onko hänestä vastuussa kukaan? Ei ainakaan hän itse.
Tämä huomioon ottaen ota uusi asenne Keskustaan ja meihin keskustalaisiin, niin ehkä pääsemme myös keskustelemaan rakentavammin!
...onneksi huomasin, jotta voin kertoa asiasta totuuden:
Ei minulla mitään "kepuvihaa" ole, mutta en vain kannata keskustaa, koska on ainakin pari-kolme puoluetta, joiden periaatteet ja käytännön toiminta mielestäni paljon paremmin edistävät minun tärkeinä pitämiäni asioita. Ajattelinpa niitä joko itsekkäästi omien etujeni tai jalommin koko maamme, suomalaisten suuren enemmistön kannalta.
"Saitin viheliäisellä sontavankkurilla" on varmasti ollut vaikutuksensa minun kuten monen muunkin kielteisiin näkemyksiin keskustasta siksi, että ihan varmaa on, ettei noin käyttäytyvää ihmistä olisi kelpuutettu minkään muun puolueen kunnallisvaaliehdokkaaksi.
Hän ei kenenkään kunnon ihmisen sympatioita keskustaa kohtaan lisää, mutta ei hän puoluetta kohtaan mielenkiintoa tuntevaa siitä liioin pois pelota, sillä ajatteleva ihminen osaa asettaa hänet sinne, minne hän kuuluu. Hän ei siis pystyisi estämään minua kannattamasta keskustaa, jos puolue saisi kannatukseni asiapohjalta. Mutta kun ei saa, niin vastoin järkeäni en voi toimia tässäkään asiassa.
Olen kyllä silloin tällöin pyrkinyt osoittamaan, että teen vissiä eroa keskustalaisuuteen ja kepulaisuuteen, ja tänäänkin tein tätä näkemystä tukevan avauksen. Tein kyllä siihen myös jatkon, joka ehkä vesittää avaukseni ajatusta. Silti toivoisin, että voisin keskustella ihan rakentavasti myös keskutalaisten kanssa. Jos sellaista pyrkimystä sillä puolella huomaan, pyrin kyllä tulemaan vastaan samalla tavalla.
Kokdemismissako länsimainen valinnanvapaus?
avauksesi takia persoonastasi, että selailin profiilisivusi kautta muutamaa aikaisempaa kirjoitustasi. Tässä niistä eräs:
Ei ristiriitaa
Kirjoittanut: individi 13.6.2006 klo 20.08
Vanhuksilla ja pakolaisten jälkeläisillä ei tulevaisuudessa ole mitään osaa Suomalaisessa puolustuksessa, joten armeijan rungon muodostavat ammattisotilaat, aseohjelmien ammattilaiset ja kansainväliset "yya"-sopimukset.
Kokoomuksessa laajalti ymmärretään tämä tulevaisuuden kuva. Nämä ovat todennäköisesti viimeisimmät vaalit, joissa aitovieri-ihmiset pääsevät tunnelmoimaan nuoruusvuosiensa voimaperäisillä periaatteilla.
--------------------------------
Huomio kiintyy lauseeseen:
"...pakolaisten jälkeläisillä ei tulevaisuudessa ole mitään osaa Suomalaisessa puolustuksessa..."
- Miten aioit erotella Suomen kansalaisista maahanmuuttajien jälkeläiset omaan armeijaan kelpaamattomaan kastiinsa?
- Onko sinulla jo valmiina kastijärjestelmä, joka otetaan käyttöön kun sinä ja hengenheimolaisesi pääsevät valtaan Suomessa, vai lainaatteko jo tehokkaaksi aikaisemmin koettua 3:nnen valtakunnan järjestelmää?
Ammattiarmeijaan hakeudutaan, "kansanarmeijaan määrätään". Miten "suomalainen" sunni- tai shia-muslimi mielestäsi tulisivat toimeen tuvan sääntöjen kanssa?
Kysymys on siis siitä, mitä myönnytyksiä milloinkin tehokkaalle suomalaiselle tappokoneelle myönnetään? Ennen vanhaan, kun suomalaisilla ei pääasiassa ollut muuta menetettävää kuin henkensä ja köyhyytensä, se oli altis yhtenäisprobagandalle. Nykyäänhän suomalainen sivariuskin on levinnyt aatteelliselta puolelta elämäntapapuolelle.Mutta koska pienen maan ainoa kyky selviytyä vihollisesta on yksituumaisuus, ei toimivuutta voi kokeilla, tositoimissa, suvaitsevassa monikulttuurimaassa. Vahva ammattimainen ydin ja sen ympärille rakennut "vapaa-palokunta" on meidänkin tiemme.
Rukoustilakin on kuulemma järjestetty mm. Santahaminassa, jossa jokaisessa ikäluokassa on nykyisin kymmenkunta islaminuskoista. Muutamat uskovaiseksi heittäytyneet musliminuorukaiset jäivät kiinni siitä että rukoilun sijasta käyttivätkin rukoustilaa tupakkahuoneena. Heitä valvomaan komennettiin alikersantiksi kohonnut muslimi - sen jälkeen pojat joutuivat vetämään rukoukset aina viimeisen päälle alkaen aamurukouksesta n. klo 5.
Monikulttuurinen Ranskan muukalaislegioona kasvattaa ja kouluttaa maailman parhaita sotilaita. Ranskankielisiä komentoja oppii ymmärtämään nopeasti, kun väärään suuntaan käännyttyään saa kiväärinperästä päähän kertoi eräs muukalaislegioonassa palvellut suomalainen.
Suomen on pakko oppia elämään monien kulttuuriensa kanssa. Tämä koskee myös armeijaa. Niin sunni- kuin shiamuslimiuskontoa tunnustavat ovat todistaneet käyvänsä tappokoneesta siinä missä alkuperäinen suomalainenkin.
Kyllä sillä kulttuurilla ja "puolustautumisella" on aina ollut ja on kytkentänsä.
Historia tarjoaa tukun mitä mielettömimpiä esimerkkejä siitä millaisia nuo kulloisetkin mieskuntoisuuden esiintuotitavat ovat olleet. On ollut edustuksellista taistelua -- joukkojen varsinaiset korstot rintaman kummaltakin on pantu vastakkain ja ratkaistu koko sota sillä -- on ollut ryöstöretkiä Pyhien Jumalien nimissä, on oltu Kuninkaan miehiä -- keisarin pelkkä näkeminen on sekoittanut solttujen päät niin että he ovat rynnänneet jokeen ja hukkuneet -- on nautittu kaikkea sitä arvostusta jota kunniallista miehuutta edustavat sotilaat vain ammatissaan voivat saada. On hyökätty ja puolustettu heimon, uskon, kuninkaan tai keisarin, kansan, kodin ja isänmaan yms. yms. puolesta -- ja vastaan. Siinä sitä on mitä riemunkirjavinta arvomateriaalia kannateltu, ja aina niin perkeleen miehekkäällä tavalla.
Mitä siinä on ollut yhteistä? No ei mitään. Paitsi tietysti keskenkasvuinen psyykkinen kehitysaste. Miehuuskokeista on aina ollut enemmän tai vähemmän kyse. Niin Aleksanterin, Hitlerin ja Stalinin kuin Mannerheimonkin kohdalla. Sotilaat ovat aina olleet ja ovat isoja lapsia.
Isoja lapsia. Ei muuta. Eikä tämä kaiken väkivallan regressiivisyys miksikään muutu, vaikka sitä olisi harjoitettu millaisten päämäärien tai miten "kunniallisina" tahansa pidettyjen tavoitteiden nimissä. Väkivalta regressoi ihminen, aina ja väistämättömästi. Väkivallan tekeminen taannuttaa ihmisen lapsen tasolle, aina ja kaikkialla. On ihan sama mistä arvoista ja millaisessa kulttuuriympäristössä on kyse, on aivan sama hyökätäänkö vai puolustetaanko. Väkivallassa on aina kyse psyykkisestä taantumasta.
Ja jos väkivaltaa harjoitetaan vähänkään pitempään, regressiosta jää ihmiseen pysyvät jäljet. On ihan sama onko kyseessä ollut kunniakas tai kunniaton sota. Väkivalta taannuttaa ihmisen. Siksi sotasankaruus on vain surullinen asia. Siihen ei liity mitään inhimillisesti hienoa. Se on vain onnettomuus, kuten mikä tahansa ihmiselämää tuhoava onnettomuus.
Jos pitää paikkansa se Doylen väitteen nimellä kulkeva teesi, etteivät maailmassa todelliset demokratiat ole koskaan sotineet keskenään, siinä voi olla jotain toivoa. Mutta todelliseen demokratiaan pääseminen ei sitten onnistukaan mitään sotajoukkojen sotavalmiuksia kehittämällä. Todellinen demokratia tarkoittaa nimittäin hyvää sivistystasoa ja moniarvoisuutta, psyykkistä kuntoa ja mahtavaa erilaisuuden sietokykyä. Sitä ei saavuteta siellä missä ihmisiä opetetaan reagoimaan komentoihin.
"Ja jos väkivaltaa harjoitetaan vähänkään pitempään, regressiosta jää ihmiseen pysyvät jäljet. On ihan sama onko kyseessä ollut kunniakas tai kunniaton sota. Väkivalta taannuttaa ihmisen. Siksi sotasankaruus on vain surullinen asia. Siihen ei liity mitään inhimillisesti hienoa. Se on vain onnettomuus, kuten mikä tahansa ihmiselämää tuhoava onnettomuus."
Joka sukupolvesta amerikkalaisia regressoidaan sodalla kymmeniä tuhansia. Olisiko sillä tekemistä sen kanssa, että USA:ssa ammutaan vuosittain n. 11 000 ihmistä kuoliaaksi. Naapuri-Kanadassa vastaava luku on muutamia kymmeniä.
Tässä meillä esimerkki keskustelupuheenvuorosta joka ei ole keskustelupuheenvuoro.
Keskustelussa voidaan joko pyrkiä käsitteelliseen selvyyteen tai sitten käyttää käsitteitä iskusanoina, leimoina tai muina stiiknafuulioina, jolloin keskustelussa ei enää pyritä selvyyteen vaan vahvistamaan jo olemassaolevia itsekunkin omaksumia käsityksiä.
Esimerkiksi "demokratia" ei ole mitään minkä sisältö olisi vain yhdellä tavalla määräytynyttä. Demokratia siinä mielessä jossa sen nyt tunnemme on eurooppalaiseen uuden ajan historiaan liittyvä ilmiö, jota ei voi irrottaa muista suurista historiallisista kehityslinjoista. Sääty-yhteiskunnan muuttuminen luokkayhteiskuntien kautta demokraattisiksi kansalaisyhteiskunniksi on se tasa-arvopyrkimyksiä toteuttanut pitkä kehityskaari, johon demokraattiset ideat ja niiden hallinnolliset toteuttamismuodot ovat liittyneet. Demokraattisella tiellä ei ole ollut mitään yhtä alkupistettä, eikä sillä myöskään ole ollut yhtä ainoaa hallinnollismuodollista toteutumistapaa, eikä se myöskään missään sisällöllisessä mielessä koskaan ole ollut eikä ole valmista.
Ei ole mitään mieltä puhua samasta "demokratiasta" kansojen kehitystien eri portailla. Heimoyhteiskuntien demokratia on aivan eri asia kuin monoliittisten yhtenäiskulttuurien demokratia, ja moniarvoisten kansalaisyhteiskuntien demokratiaa ei sovi mitata samoilla mitoilla kuin mitään aikaisempaa.
Demoraattisia muotoja voidaan tietysty yrittää panna pystyyn väkisin. Irakin "demokratisoiminen" on yksi tällainen yritys -- yritys samassa sarjassa kuin USA:n koko sodanjälkeinen politiikka on ollut yritystä toteuttaa sen omaa etua palvelevia nukkehallituksia sille tärkeissä raaka-ainemaissa.Demokratiaa ei kuitenkaan voi toteuttaa väkisin, vaan demokratia edellyttää paitsi kansallista omaehtoisuutta ja täydellisistä sisäistä vapautta, myös ihmisiltä tiettyjä kehityksellisiä psyykenominaisuuksia.
Antropologit tietävät kertoa, että luku- ja kirjoitustaito ovat ne asiat jotka luovat ajatteluun sellaisen kerrostuneisuuden, jota mielipiteenmuodostus ja mielipiteiden vaihto edellyttävät. Siksi ei pidä puhua demokratian viemisestä lukutaidottomaan heimoyhteiskuntaan. Sellaista tapahtumaa ei nimittäin edes voi olla.
Luku- ja kirjoitustaidon, mielipiteiden muodostamisen taidon lisäksi demokratia edellyttää yhteiskunnaltakin tiettyjä ominaisuuksia. Yhteiskuntien tulee olla läpinäkyviä, tiedonvälityksen avointa, ja yhteiskunnallisen keskustelun tapahtua niin että asioita nimitetään niiden oikeilla nimillä. Ei pidä puhua demokratiasta, jos yhteiskunnassa on kehittynyt erityinen poliittinen stiiknafuuliakieli, jonka käsitteistöllä kaikki asiat käsitellään.
On kyseenalaista onko esim. Amerikka demokratia. Luku- ja kirjoitustaidottomuus tai huono kielen hallinta ovat siellä yleistä, yhteiskunta ei ole läpinäkyvä vaan korkealla tasolla mitä tiukimmin etupiireihin sulkeutuva, ja politiikan kieli on kaksipuoluejärjestelmän vaikutuksesta samankaltaistunut sen seurauksena että kumpikin suuri puolue pyrkii voittamaan samat äänestäjät. Kaksipuoluejärjestelmässähän toteutuu se sama mielipiteenmuodostusta sairastuttava ilmiö, joka esim. meillä näkyy nykyisin suoralla kansanäänestyksellä toteutettujen presidentinvaalien toisella kierroksella, jossa äänet tyypillisesti jakautuvat jokseenkin tasan. Se merkitsee siis epädemokratian voittoa.
Muutoin suomalainen kansallinen historiallinen perinne sisältää paljon sellaista asenteellista ainesta, joka meillä on toiminut pitkässäkin juoksussa todellisen demokratian kehiotyksen jarruna. Olemme vuosisataisesti alistettu kansa, joka on oppinut selviämään sisäistämällä tiettyjä asenteita joilla herrakansamme ovat meidät hyväksyneet. Olemme ahkeria, rehellisiä ja mieskuntoisia. Niin ja hyviä sotilaita, joiden päätä ajatukset eivät paljoa vaivaa.
Näistä suomalaiskansallisista, hyveinä sisäistetyistä arvoista johtuu se että meille tuotta erityisiä vaikeuksia ajatella itsenäisesti. Suomalaiset ovat ehkä maailman ulkoaohjautuvimpia ihmisiä. Siksi meillä ollaan suorastan sairaasti ottamassa etäisyyttä esim. sellaisiin asioihin kuin "suomettuminen". Saksalaiset -- joilla nyt ei itsellään historiansa vuoksi luulisi olevan kanttia sanoa kenellekään kuinka ulkopolitiikassa on viisainta toimia -- nimittivät suomalaisia neuvostonuoleskelijoiksi, ja siihenhän sitä sitten suomalaiset huonoine itsetuntoineen takertuivat.
Ne joille suomettuminen on ongelma ovat niitä jotka a) eivät ymmärrä demokratiasta historiallisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä mitään b) ovat ulkoaohjautuvia ressukoita jotka eivät pysty omaehtoisesti määrittelemään itse itseään. On enemmän kuin tyypillistä että meilläkin nimenomaan komentoja tottelemaan hakeutuneet ajattelukyvyttömät soltut ovat niitä joita termi suomettuminen erityisesti tuntuu kaivertavan.
Olen ainaisessa aikapulassa, joten jotain oleellista varmaan jää huomaamatta.
Kreikkalaisten alulle panema "vapaiden Miesten" demokratia on minun perusprinsiippini. Kaikki päättävät yhdessä. Ja kun perussäännöistä on enemmistöpäätöksellä sovittu, niitä voidaan muuttaa vain suurella enemmistöpäätöksellä.
Kyllähän pohjois-amerikassa on paljon mätää. Löysässä yhteiskunnassa toiset lihoavat fyysisesti ja toiset rikastuvat tautisesti. Silti, Eurooppaa ei nykyisen kaltaisena edes olisi jos pohjois-amerikkalaiset olisivat jääneet puremaan jenkkiä kotikonnuilleen. Jos amerikkalaiset olisivat -40-luvulla olleet aitovieri-ihmisiä, Saksalainen koulu olisi kaikissa te-keskuksissa. Eli aina kun joku pystyy arvioimaan vaihtoehto-ihmistä, kysymys kuuluu: Mikä on mahdollistanut olemassaolosi?
Mitään ymmärtämätöntä ihmistä on tietysti hyvin vaikea saada itse näkemään oma rajoittuneisuutensa.
Muuta esimerkiksi antiikin kreikkalaiset elivät pienyhteisöissä ja ajattelivat totaalisesti eri tavoin kuin uuden ajan eurooppalaiset. Kreikkalaisten maailmankuva ja -selitys oli myyttinen, ja asioiden "edustavuus" oli heidän miellemaailmassaan tyystin toisenlaista kuin mitä on se ajattelun kerroksisuus, jota meille ominainen "demokratia" tarvitsee. Kreikkalaisille ei esim. kausaliteettia ollut vielä oikein olemassakaan.
Kreikkalaisten "demokratialla" ei ole mitään, toistan: mitään tekemistä euroopassa uudella ajalla syntyneiden ajattelulaatujen kanssa.
Amerikka taas on juurettomien eurooppalaisten asuttama manner, jonne täältä ovat viidensadan vuoden ajan lähteneet täällä vaikeuksiin joutuneet yksilöt. Mitään tervettä yhteisöllisyyttä ei Amerikassa koskaan olisi voinutkaan syntyä. Siksi siellä ei myöskään koskaan tule syntymään mitään "demokratiaa" sellaisessa mielessä kuin demokratia eurooppalaisissa vanhoissa yhteiskunnissa on kehittynyt.
Kysymykset siitä ovatko eurooppalaiset panneet Amerikan pystyyn omaksi sosiaalitunkiokseen ja ovatko amerikkalaiset sitten kenties "pelastaneet" Euroopan tarjoamalla sitä raakaa sotilasvoimaa jota sieltä yllin kyllin on aina löytynyt, ovat kymmenennen asteen kysymyksiä silloin kun puhutaan demokratiasta historiallisena ilmiönä. Näissä historiallisissa yhteyksissä on tavallista että hyvistä teoista seuraa huonoja vaikutuksia, tai pahoista teoista saadaankin hyviä seurauksia. Historiasta ei voi osoittaa sankareita ja konnia, ja kriisejäkin on tarkasteltava sairauskertomuksina, joissa hyviä ja pahoja asioita on sekä syinä että seurauksina. Eikä aina niin johdonmukaisesti.
Pakkoruotsittamisesta on tullut ulkoaopittua liturgiaa, josta ei uskalleta jostain syystä poiketa.
Rakkoruotsittaminen on tämän päivän suomettumista.
Kysymys kuuluu: kuka ensimmäisenä uskaltaa sanoa, ettei keisarilla ole vaatteita?
Eli kuka uskaltaa sanoa ääneen totuuden, jonka kaikki tietävät totuudeksi= Suomi on käytännössä yksikielinen maa, ruotsinkielisyyttä pidetään tekohengityksen avulla pystyssä. Eletään valheessa toisin sanoen.
... johtuu suoraan kansallisesta historiastamme. Se on yksinkertaisesti seurausta siitä että suomalaiset ovat niin monia vuosisatoja olleet ruotsalaisten hallitsema solttuskansa, jonka sventuuvia on tarvittu milloin missäkin puolella Eurooppaa.
Myös maan itsenäistymistä voidaan, jos halutaan, tarkastella ruotsinkielisen eliitin projektina. Ja itsenäisen Suomen omistivat ne kuuluisat 20 ruotsinkielistä perhettä. Eikä tosiasiallinen tilanne ole olennaisesti muuksi muuttunut.
Suomella on suomalaisten kannalta katsoen ruma historia. Se tarvitsisi ruumiinavauksen ja kaikkien historian siihen istuttamien sairauksien kunnollisen diagnoosin. Tätä diagnoosia ei kuitenkaan pystytä vielä nykyisin henkisin resurssein tekemään. Sitä tekemässä olisivat innokkaimmin ne, joiden omat asenteet ovat juuri noita herrakansojen alistaman luokan sisäistämiä suomalaisia "hyveitä": ahkeruutta, rehellisyyttä, mies- ja sotilaskuntoa. Näillä eväillä ei mitään kansallista obduktiota tehdä, niillä ruokitaan omia tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä nousevia harhoja kuten kekkosvihaa ja kammoa "suomettumista" kohtaan.
Suomi on yhä pakkoruotsitettu siirtomaa.
Suomi itsenäistyy henkisesti todella itsenäiseksi valtioksi vasta, kun Suomi saadaan muutettua
SUOMALAISEKSI SUOMEKSI, eli virallisesti yksikieliseksi suomenkieliseksi maaksi, josta kaikki pakkoruotsin rippeetkin, virkamiesten kielivaatimuksia myöten on saatu poistetuksi.
Puheenvuorosi vaikuttaa -- en sano että se varmasti sitä on -- tyypilliseltä tämän päivän uusnatsin kansallismieliseltä ohjelmajulistukselta. He ovat päälliimmäisinä nykyään vaatimassa ruotsinkielisten likvidoimista.
Kansallismielisissä on se paha vika että heidän asenteelliset lähtökohtansa ovat psyykkisen taantuman maisemissa. He ovat vääriä ihmisiä viemään isänmaan tai yksikielisyyden asiaa eteenpäin. Samalla tavalla omiin rajoihinsa aitautuneita halki-poikki-pinoon -ihmisiä kuin jotkut vanhat soltut, jotka eivät historiasta tai demokratian historiallisesta prosessista ymmärrä mitään. Mutta ovat päällimmäisinä niistä suna päänä puhumassa.
Kielen ja kulttuurin suhde on yhtä monisäikeinen kuin sitovakin. Voi olla että kielen kautta avautuu uusia mahdollisuuksia kansan psyyken nostamiseksi uusille urille, voi olla että ei. Itse asiassa tällaisia asioita on mahdotonta tietää etukäteen. Kieli on kansallisen identiteetin instituutio, mutta se voi toimia niin monella tavalla.
Esimerkiksi Ranska on aina ollut leimallinen keskustelukulttuuri. Ranskalaisen ovat aina puhuneet, puhuneet, puhuneet. Kun joku väittää, etteivät ranskalaiset mieluusti opettele englanninkieltä koska ovat niin kansallismielisiä ja itseensä käpertyneitä, se on korkeintaan osatotuus. Paremminkin kyse on siitä että keskustelukulttuurissa kieli -- ja ajatusten muodostaminen kielen käsitteiden avulla -- on olennaisesti toisenlaatuinen asia kuin siellä missä kieli on enemmänkin toiminnallinen apuväline. Kuten esim. englanninkieli on.
Suomessa itsenäistymisvaiheeseen liittyi myös kielitaistelu. Taustalla siinäkin oli sellaisen kansallisidentiteetin laadun tavoittelu jota Snellman hegeliläisen filosofisen ajattelun pohjalta edusti. Itsenäistymiskehitys tapahtui ikään kuin kahdella tasolla: yhtäältä hegeliläisen mallin mukaan, toisaalta käytännön tasolla, jossa itsenäistyminen oli myös ruotsinkielisen yläluokan projekti. Ehkä tässäkin oli jokin dualistinen kahtiajautuma. Sellaisiahan suomalaisuudessa vaikutti useita, ja ne myöskin tulivat sitten hyvin raa'alla tavalla pinnalle sisällissodan taisteluissa.
..Suomen Kuvalehdestä Alpo Rusin kolumni niin pääset edes vähänkään kärryille mikä puolue oli eniten ns.suomettunut Koiviston kaudella.
Latelet suurella tietämättömyydellä totaalisia valheita Suomen lähihistoriasta. Kokoomusta vietiin tuolloin Holkerin johdolla kuin pässiä narussa sossujen masinoiman , kuvitteellisen oikeisto vaaran torjuntaan.
Voisit lukaista myöskin Martti Huhtamäen puheenvuoron samasta Kuvalehdestä,otsikolla "Raivoisaa kepuvihaa." Huhtamäki toteaa tätä kepuvihaa lietsovien lehtien, hesarin, iltapäivälehtien levikki pienenee kuin pyy mailmanlopun edellä. Valheet ovat ällöttäviä ja luotaan työntäviä.
Ostajamäärä romahti 11% viime vuonna. Kuka Pietilää suojelee? Normaalifirmassa tuollaisen tappion tuottanut johtaja olisi lentänyt kuin leppäkeihäs.
Kylläpä on taas JKK ja MPP tapansa mukaan luulojen vietävissä. Kekkosesta jäänyt trauma molemmille papoille.
jatkaa päiväunia vielä pari-kolme tuntia. Olet "Jo vain" niin tokkurassa, että kirjoitat taas mitä sattuu. Mikset muuten pane Oivaakin tähän samaan putkeesi, kun satuin olemaan tämän ketjun kirjoittelussa lähinnä hänen mielipidettään.
"Suomettumisesta Länsimaiseksi demokratiaksi
individi 15.6.2006 klo 22.21"
Mielipiteitesi sisältöjä laajemmasti ja niiden probakandista (valheellista) ja mihinkään tosiallisiin perusteisiin sisältyviä väittämiä tutkittuani tuli mieleen ajatus, että onko nimimerkiäsi kirjoittaessasi tullut näppäilyvirhe. Oikeasti jakomielisyyttäsi ja yleistä sekavuutta kuvaisi nim. INVALIDI.
Kirjoitukset on sitä tasoa.