Eli tällainen asia kiinnostaisi; Mitkä asiat Sinua jännittää/kauhistuttaa ja Mikä siinä jännittää?
Olen reilu kolmekymppinen nainen,jonka esiintymisjännitys alkoi yläaste-iässä,paheni ammatillisessa koulutuksessa siihen pisteeseen että esitelmistä ei tullut mitään!
Propralin "ansiosta" sain viimeisenä vuotena pari pakollista juttua tehtyä,mutta siihen jäi koulunkäynnit.Apua olen yrittänyt saada terveyskeskuksesta ja psykologin vastaanotolta,mutta ei mitään apua ole löytynyt.
Olen pohtinut mielessäni syitä tähän koko ajan pahenevaan pelkoon ja asioita joita nykyisin pelkään.ELi minulla on tällainen "lista":
1. Esitelmän pito ja syy miksi pelkään on mysteeri!!-En pelkää virheitä,en punastumista,en epäonnistumista...En tajua mikä siinä on niin kauheaa.
2. Ääneen lukeminen isommalle porukalle ja syy : Ehkä ne pakonomaiset nielaisut mitä jännittäessä tulee.
3. Vanhempainiltaan meno ja syy: Mahan ääntely,murina jne...Minulla alkaa maha pitää kauheaa ääntä yleensä paikoissa missä on hiljaista
4. Kaikki muutkin tilaisuudet missä istutaan paikallaan ja hiljaa muiden ihmisten lähellä ja syy vain ja ainoastaan mahan murina -se murina ja kurina hävettää!
5. Pelkään vatsatautisia ihmisiä ja sitä että lapseni tai minä saadaan tartunta ja syy luultavasti se että pelkään lasten menevän niin heikkoon kuntoon että joutuuvat sairaalaan!Oma oksentaminen ei niin kauheasti pelota.
Siinäpä oli tärkeimmät (pahimmat) pelkoni.Toki näitä on muitakin mutta ne ovat lievempiä.
Olisi rauhoittavaa tietää onko kellään ollut samanmoisia kammoja ja onko siihen löytynyt mitään apua!!
Nyt yksi pelkoni on se että eristäydyn lopulleen kotiin koska en uskalla mennä opiskelemaan enkä myöskään etsimään töitä koska saatan joutua tilanteisiin missä pitää olla muiden ihmisten huomion kohteena :(
On minulla onneksi sellainen vahvuus että vapaa keskustelu isonkin porukan kanssa onnistuu enkä pelkää puhua mikäli saan tehdä sen vapaaehtoisesti omalla ajallani. Pystyn puhumaan ihan järkevästi jos saan siis aloittaa silloin kun haluan tai kukaan ei pakota tyyliin :Nyt on sinun vuorosi kertoa!
Se vaan että tämä taito ei pääse oikeuksiinsa koulussa ,työssä tms. vaan siellä joutuu nimenomaan niihin pakollisiin juttuihin joihin en kykene!
Oireina minulla tästä pelosta on koko kehon tärinä, hikoilu, mahanmurina, pahoinvointi,tunnottomuuden tunne jaloissa ja käsissä, pyörtymisen tunne-äänet katoaa ja näkökentässä tummuu ja joskus ihan pyörryttääkin siten ettei seisomisesta tule mitään ja voimakkain oire- pakonomainen tarve lähteä karkuun,paeta paikalta!
-Onko nämä ihan normaalit oireet teillä muilla jännittäjillä??
Kannattaskohan viimein mennä jonnekin pyytämään jotain "oikeaa lääkitystä" esim. masennuslääkkeitä tms. koska ei Propral näitä kaikkia oireita helpota ja jos helpottaakin niin vain vähän.En usko että ilman näitä lääkkeitä kykenen lähtemään enään mihinkään. Esim. ilmaisutaidon kursseja tai joitain ryhmäterapioita joita jännittäjille suositellaan,niin Minä en kykenisi sellaisiin paikkoihin lähtemään!!Tai mihinkään missä näitä "esiintymistaitoja" tms. voisi harjoittaa...ehei,en uskalla!
Kohta jää kaikki vanhempainillat sun muut lasten koulu,-ja harrastetapahtumat kun ei kertakaikkiaan uskalla lähteä :(
Tämä on aika kauheaa!!!
Jos joku jaksoi lukea tämän sekavan ja pitkän selitykseni (ja vielä ymmärsi siitä mitään :) niin hyvä) niin Kiitos siitä!
Lukisin mielelläni kaikenlaisia kommentteja ...en pelkää arvosteluakaan vaikka niin kovasti kaikkea pelkäänkin ;)
Olen reilu kolmekymppinen nainen,jonka esiintymisjännitys alkoi yläaste-iässä,paheni ammatillisessa koulutuksessa siihen pisteeseen että esitelmistä ei tullut mitään!
Propralin "ansiosta" sain viimeisenä vuotena pari pakollista juttua tehtyä,mutta siihen jäi koulunkäynnit.Apua olen yrittänyt saada terveyskeskuksesta ja psykologin vastaanotolta,mutta ei mitään apua ole löytynyt.
Olen pohtinut mielessäni syitä tähän koko ajan pahenevaan pelkoon ja asioita joita nykyisin pelkään.ELi minulla on tällainen "lista":
1. Esitelmän pito ja syy miksi pelkään on mysteeri!!-En pelkää virheitä,en punastumista,en epäonnistumista...En tajua mikä siinä on niin kauheaa.
2. Ääneen lukeminen isommalle porukalle ja syy : Ehkä ne pakonomaiset nielaisut mitä jännittäessä tulee.
3. Vanhempainiltaan meno ja syy: Mahan ääntely,murina jne...Minulla alkaa maha pitää kauheaa ääntä yleensä paikoissa missä on hiljaista
4. Kaikki muutkin tilaisuudet missä istutaan paikallaan ja hiljaa muiden ihmisten lähellä ja syy vain ja ainoastaan mahan murina -se murina ja kurina hävettää!
5. Pelkään vatsatautisia ihmisiä ja sitä että lapseni tai minä saadaan tartunta ja syy luultavasti se että pelkään lasten menevän niin heikkoon kuntoon että joutuuvat sairaalaan!Oma oksentaminen ei niin kauheasti pelota.
Siinäpä oli tärkeimmät (pahimmat) pelkoni.Toki näitä on muitakin mutta ne ovat lievempiä.
Olisi rauhoittavaa tietää onko kellään ollut samanmoisia kammoja ja onko siihen löytynyt mitään apua!!
Nyt yksi pelkoni on se että eristäydyn lopulleen kotiin koska en uskalla mennä opiskelemaan enkä myöskään etsimään töitä koska saatan joutua tilanteisiin missä pitää olla muiden ihmisten huomion kohteena :(
On minulla onneksi sellainen vahvuus että vapaa keskustelu isonkin porukan kanssa onnistuu enkä pelkää puhua mikäli saan tehdä sen vapaaehtoisesti omalla ajallani. Pystyn puhumaan ihan järkevästi jos saan siis aloittaa silloin kun haluan tai kukaan ei pakota tyyliin :Nyt on sinun vuorosi kertoa!
Se vaan että tämä taito ei pääse oikeuksiinsa koulussa ,työssä tms. vaan siellä joutuu nimenomaan niihin pakollisiin juttuihin joihin en kykene!
Oireina minulla tästä pelosta on koko kehon tärinä, hikoilu, mahanmurina, pahoinvointi,tunnottomuuden tunne jaloissa ja käsissä, pyörtymisen tunne-äänet katoaa ja näkökentässä tummuu ja joskus ihan pyörryttääkin siten ettei seisomisesta tule mitään ja voimakkain oire- pakonomainen tarve lähteä karkuun,paeta paikalta!
-Onko nämä ihan normaalit oireet teillä muilla jännittäjillä??
Kannattaskohan viimein mennä jonnekin pyytämään jotain "oikeaa lääkitystä" esim. masennuslääkkeitä tms. koska ei Propral näitä kaikkia oireita helpota ja jos helpottaakin niin vain vähän.En usko että ilman näitä lääkkeitä kykenen lähtemään enään mihinkään. Esim. ilmaisutaidon kursseja tai joitain ryhmäterapioita joita jännittäjille suositellaan,niin Minä en kykenisi sellaisiin paikkoihin lähtemään!!Tai mihinkään missä näitä "esiintymistaitoja" tms. voisi harjoittaa...ehei,en uskalla!
Kohta jää kaikki vanhempainillat sun muut lasten koulu,-ja harrastetapahtumat kun ei kertakaikkiaan uskalla lähteä :(
Tämä on aika kauheaa!!!
Jos joku jaksoi lukea tämän sekavan ja pitkän selitykseni (ja vielä ymmärsi siitä mitään :) niin hyvä) niin Kiitos siitä!
Lukisin mielelläni kaikenlaisia kommentteja ...en pelkää arvosteluakaan vaikka niin kovasti kaikkea pelkäänkin ;)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni oli nuorempana jännittämistä, kun joudun pitämään esityksiä ym. Sen jälkeen kun olen toiminut opettajan työssä ja joutunut esintymään paljon, niin se on mielestäni saanut parhaiten esiintymiskammoni pois. Sinulla vaikuttaa tilanne olevan todella vaikea/vakava ja uskon, että viisainta olisi kääntyä lääkärin puoleen (psykiatrin / psykologin) Huomaan selvästi tekstistäsi, että haluat parantua, joten se on jo yksi askel parantumiseen.
>>Esim. ilmaisutaidon kursseja tai joitain ryhmäterapioita joita jännittäjille suositellaan,niin Minä en kykenisi sellaisiin paikkoihin lähtemään!!Tai mihinkään missä näitä "esiintymistaitoja" tms. voisi harjoittaa...ehei,en uskalla!
Kohtaa pelkosi, vaikka tulisit esiintymästä itkien pois, koska sen jälkeen nouset sinne uudelleen, kunnes pysyt siellä ja saat pidettyä esityksesi loppuun saakka. Älä anna periksi.
There is no spoon..
Liianko yleinen aihe??