Miten te muut olette kertoneet raskaudesta vanhemmille, sukulaisille, kavereille jne..?
Olen 19-vuotias enkä tiedä miten vanhempani suhtautuvat tähän. Mä olen kyllä muuttanut jo 16-vuotiaana pois kotoa, mutta silti pelkään vanhempien reaktiota vaikka tää on maailman ihanin asia mitä mulle on koskaa tapahtunu. Vinkkejä ja kokemuksia kaipaan! :)
Olen 19-vuotias enkä tiedä miten vanhempani suhtautuvat tähän. Mä olen kyllä muuttanut jo 16-vuotiaana pois kotoa, mutta silti pelkään vanhempien reaktiota vaikka tää on maailman ihanin asia mitä mulle on koskaa tapahtunu. Vinkkejä ja kokemuksia kaipaan! :)
Vastaukset 60
Vanhimmat
Näin esim:
Nimi/nimitys, olen raskaana.
Nimi/nimitys, minusta tulee äiti.
Nimi/nimitys, olen raskaana. Sinusta tulee siis isoäiti/isoisä/täti/eno.
Nimi/nimitys, minusta tulee äiti. Sinusta tulee siis isoäiti/isoisä/täti/eno.
Nimi/nimitys, me saamme lapsen.
Nimi/nimitys, me saamme lapsen. Sinusta tulee siis
isoäiti/isoisä/täti/eno.
Keskustelua jatketaan kuten se luonnollisesti jatkuu.
Sori tämä kettuilu, mutta asia on niin yksinkertainen että sinä avaat keskustelun kertomalla raskaudesta ja annat keskustelun jatkua kuten se luonnollisesti jatkuu. Keskustelua ei voi ennalta juurikaan suunnitella, mutta jos on tarvetta keskustella niin jostain se on rohkeasti aloitettava.
Pitää kertoa toiselle osapuolelle, että nyt on tilattu aika kunnan lastenvalvojalta. Siellä voimme arvioida tulojesi mukaiset elatusmaksut.
Tämä on hyvä tehdä tässä vaiheessa myös ehyessä suhteessa. Vielä parempi olisi suorittaa laskelmat ennen "sänkyyn menoa".
no siis jos et uskalla kasvotusten kertoa niin voithan ensin esim lähetää kortin tai tekstiviestin,ja kertoa jonkin moisella lorulla vaikka asian :) tiedän että jotkut pitävät tätä raukkamaisena, mutta kun ensin kerrto asian näin on vanhemmillasi aikaa sulatella asiaa, ja kun juttelette kasvotusten ei tilanne ole enää niin räjähdysherkkä. :)
kuukauden päästä viimeistään tule ilmi, ihan ilman kertomisiakin. Eli miksikäs ei silleen vois tehdä? Olethan jo aikuinen ja raskaus on oma asiasi, vaikka kukin mitenkin suhtautuisikin. Mikä pakko(?) se on just nyt kertoa, jos ei ole valmis vielä kertomaan.
Kerrot tietenkin isälle ensin, vaikkapa käskemällä tätä ostamaan sikarit valmiiksi kamuilleen. Tai kuiskaamalla juuri ennen nukahtamista että "hyvää yötä toivotamme ME".
Omalle äidille kertomisen voisi suorittaa kohtuu varoen, ehkäpä kyselemällä että "Minkäikäisenä sinä äiti tulitkaan raskaaksi? Entä mummi? Siinä vaiheessa kun äitisi alkaa hermostuneena köhiä voitkin sanoa että onnea rakas tuleva isoäiti" tms. Itse sain tietää sen joululahjana, sain ultraäänikuvan tulevasta ja viinipullon :) Silti luulin että pyörryn ja viini tuli tarpeeseen. Suvulle voit laittaa tekstiviestin että "vauvannuttuja kutomaan koko sakki" ! Tai mikä parasta, keksit itse jotain omaperäisempää. Onneksi olkoon tyttöseni, uusi ihme on tulossa!
Rehellisyyden nimissä voi vähän ennakoida tulevaisuuden näkymiä. Kannattaa muuten käyttää ehkäisyä.
Sano näin: "Tulevaisuuteni on turvattu pitkälti eteenpäin!" Lapsen avulla saan yhteiskunnalta kaiken, mitä pieni ihminen voi toivoa. Kannattaa kärsiä synnytystuskat, sillä voitelua riittää seuraavat 18 vuotta.
Mistä saa noi 150 euroa/kk/lapsi?
Valtiolta n. 120 e/kk/lapsi.
Näin on, ja tämä on tosi, että Porissa tehdään työmarkkinatuen varasssa olevalle tällainen sopimus. Kun kuulemma työttömyys on aina niin lyhytaikaista. Mitähän ammatissaan työskentelevät maksavat? Varmaan 250-350 euroa per lapsi. Ei se mitään, kyllä lapsi elättää täytyy. Mutta on kummallista, että ns. työtön etäpuoliso velkaantuu. Ehyessä perheessä eletään tulojen mukaan, eikä velkaa ala kerääntyä. Toista se on porilaisilla työttömillä. Täällä on sadistinen meininki sosiaalipuolella.
Just tehtiin elatussopimus allekirjoituksineen ja vahvistuksineen. Etävanhemman tulot oli hyvät, mutt silti tuli 150 e/lapsi/kk eli yht 300 e/kk ja jos etävanhempi jää työttömäks, elatus putoo.
eihän tässä kysytty että paljonko maksaa mikäkin,vaan vinkkiä miten kertoa vanhemmille raskaudesta!!!!!!
Ei kysyttykään, mutt joku jo senkin kertoi ja minä kysyin ett mistä semmosen saa.
Sillon kun minä ensimmäistä odotin, lapsettomat "viisaat" tiesi kertoa että "rahaa tulee joka tuutista", vieläkään, vaikka ensimmäisen syntymästä on jo 12 v, en ole niitä tuutteja, josta rahaa tulee, nähnyt. En kylläkään rahan takia lapsiani olekaan tehnyt.
Jos olet ollut tulevan isän kanssa jo kauemman aikaa ja vanhempasi tietävät puolisostasi niin ei kai se mikää shokki heille voi olla??
Minä menin heti raskaus tuloksen saatuani kertomaan vanhemmilleni että heistä tulee mumma ja paappa, omat vanhempani ottivat tiedon onnellisena vastaan.
Toivotan sinulle onnea, kyllä se hyvin menee usko pois :)
Rehellisyys maan perii ja rohkeus. Sylkäise kerralla kaikki kiertelemättä ja vanhemmat tietävät heti missä mennään, näin säästät itseäsi. Olet onnellinen ja se on pääasia, toivon sinulle kaikkea hyvää!
on se jännä huomata miten kaikki olettaa että jos haluaa tehdä lapset nuorena se on vahinko..oletteko ajatelleet että ennen vanhaan oltiin jo heti naimaiässä lisääntymässä eikä sitä katsottu ollenkaan pahasti..nuorena ne lapset pitää tehdä että jaksaa niiden kanssa..ja se että lasten avulla vedetään valtiolta tuet..huhhuh..kyllä on sosiaalipummeja hurjasti enemmän lapsettomissa..ei tässä maasssa lapsien tekemisellä rikastumaan pääse..Onnea sinulle pienokaisen johdosta ja kaikkea hyvää =)
kerroin mun vanhemmille ja ystäville.Sillon ne arvas et olin ollu sillai...
aika selkeää kieltä ettet vielä ole kypsä äidiksi.. Ethän uskalla edes olla aikuinen omien vanhempiesi edessä!
Tuollaista tekevät 14-vuotiaat jotka eivät uskalla kertoa vanhemmille tupakanpoltostaan, peläten vihastumista ja rangaistusta.
Etkai enää ole sillä tasolla?
siitä, että sun ei oo koskaan tarvinnu pelätä sun vanhempia. Hyvä niin, mut muista, että joissakin perheissä tulee turpaan, jos hengität väärään tahtiin. Ihan oikeasti, näin kärjistäen. K.o. perheestä en osaa sanoa, että onko näin, mutta jos asia pelottaa kertoa, silloin se pelottaa kertoa, eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä epäkypsän vanhemmuuden kanssa.
pelätkseen omia vanhempiaan. Joskus jopa vain henkinen ylivalta pelottaa. Itse en kyennyt 19-vuotiaana edes sanomaan vanhemmilleni sitä että keskeytin amk:n koska ala ei kiinnostanut, koska järjetön huutohan siitä olisi tullut.. Meni puoli vuotta ja kypsyin henkisesti hyvin nopeasti - kerroin heille ja huuto tuli, ei kiinnostanut pätkääkään. Sanoin että tykkäävät tai ovat tykkäämättä, tämä on päätökseni. Eli kyllä tiedän mistä puhun.. Ja tuo alan vaihto on pieni juttu vauvaan verrattuna.
Aikuinen ottaa vastuun tekemisistään ja seisoo päätöstensä takana. Eipä tulleet vanhemmat enää sen kerran huudon jälkeen puuttumaan minun asioihini.. Joskus pitää alkaa ottaa vastuuta. Vauvan tullessa erityisesti tulisi jo olla irti siitä pelosta mitä vanhemmat sanovat. Hyvät välit ovat toki mukavat, mutta joskus pitää itsenäistyä!
ps. Tuttuni tulee tällaisesta perheestä jossa sai turpaan siitä että puhui väärällä sävyllä tai kattoi aamiaisen väärin. Hän ei ole sen jälkeen kun muutti 15-vuotiaana ulos kotoa, ollut missään tekemisissä vanhempiensa kanssa. Eli sekin teoria oli sitten siinä.. Jos tarpeeksi inhoaa ja pelkää vanhempiaan, ei heidän kanssaan ole mikään pakko olla missään tekemisissä.
Että lapset tekee lapsia?!?
Sitten ollaan huuli pyöreänä kun tuleva isä häippää kuvioista kun toukka on putkahtanut maailmaan ja -ah- lisää yh-porukkaa..Ette voi kuvitella että joku 20-25jätkä jäis jotain lasta katsoo tai sit on eriittäin harva yksilö joka näin tekee
"Toivottu ja kauan yritetty tulos.."ja kuinka ollakaan ko. tapauksessa mies sai mahanalusen jalkoja täyteen kun lapsi maailmassa...
...kyllä sitten mahtaa kyrsiä kun kaverit käy ulkona ja juhlii ja itse on 20v sinkku joka ei saa miestä koska hey, teiniäidit eivät ole mistään suosituimmasta päästä miesmaailmassa(siinä todellisessa sellaisessa siis..)...
Omapahan on ongelma, säästyn itse kaikelta tuolta, lisääntykää munkin puolesta juu niin voinpahan kasvaa aikuiseksi ennenkuin tarvitsee alkaa hankkimaan lisää ruokittavia suita...
Ja älä kerro jos hermostuttaa, eiköhän ne tajua "vihjettä" kun menet heille maha pystyssä käymään tai ne näkee sunt jossain vaippaostoksilla...
voe, mahoton...! tässäpä se taas nähtiin. ihminen, joka ei osaa/kykene kertomaan näin yksinkertaista ja luonnollista asiaa vanhemilleen, ei kyllä ole kypsä edes harrastamaan seksiä! pittäisiköhän tuota seksin harjoittamisen "lupa-ikärajaa" pikkuisen tarkistaa...? =D
Moi
Tiedän tunteesi ja varmasti se jokaista vähän jännittää/pelottaa kertoa vanhemmille. Uskon, että vanhempasi kuitenkin ovat "ihmisiä" ja suhtautuvat asiaan loistavasti. Ensin voivat mennä ns.järkytyksestä hiljaiseksi, mutta sulateltuaan asiaa he suhtautuvat jo "mummona ja pappana" hössöttäen =)
Kerro asia suoraan kiertelemättä se on kaikista helpoin ja paras tapa.
Aloita vaikka keskustelu sanomalla että Mummo ja Pappa istuttaisko alas mulla ois vähän asiaa... siinä vaiheessa he saattavat jo asian hokasta.
Sinä tunnet vanhempasi, sukulaisesi parhaiten. On olemassa vain yksi ja ainoa keino miten kerrot ja sen sinä tiedät ihan itse parhaiten. Mietippä :)
Halusin yksin lapsen ja olin 28-vuotias silloin.
Minuakin jännitti ja hirvitti kertoa vanhemmilleni, koska he olivat hyvin vanhoillisia?
Olin 5-kuukaudella kun sanoin puhelimessa: istu äiti alas ja kuuntele hetki, ettei tarvitse ottaa nitroa. Saan syksyllä vauvan.
"Voi hyvä tavaton, hyvä luoja, voi,voi,voi". Kysyin, etkö osaa muuta nyt sanoa? Hän ehdotti aborttia. Sanoin, etten ikinä tappaisi lastani. Äitini ei siinä shokissaan tajunnut, ettei aborttia voi niin myöhään edes tehdä.
No, sitten sanoin että miettii rauhassa.
Seuraavassa puhelussa hän kertoi että kivaltahan se tuntuu, mutta miten TE pärjäätte....
Kaikki muuttuu iloksi, olen varma!!!!!!!!
Aloin itsekin odottaa esikoistani 19 vuotiaana, vauva oli pitkän toivomisen (ja pitkän yrityksen) tulos. Olin naimisissa lapsen isän kanssa, tosin tuo suhde päättyi eroon kun esikoinen oli vauva, mies ei ollut valmis isäksi. No, joka tapauksessa en ole hetkeäkään katunut sitä että sain lapsen nykypäivän mukaan "teini-äitinä" vaan olen tyytyväinen siitä että elämääni tuli jo tuolloin oikeaa sisältöä ja todellista rakkautta. Nykyisen mieheni kanssa olemme lisänneet perheemme päälukua vielä neljällä lapsella ja parhaillaan pohdimme vieläkö meillä olisi tilaa yhdelle (tai kahdelle... ;)
Varaudu siihen että ikäviäkin reaktioita voi tulla, joko omilta vanhemmilta tai esim. neuvolasta (minulle tarjottiin aborttia esikoisesta) mutta niin kurjilta kuin ne tuntuvatkin ne eivät voi kaataa sinun onneasi. Tuskin vanhempasi sinulle vauvan vuoksi selkäänsä kääntävät.
usko pois, meidän perheen vauvauutiset aiheuttavat nykyään paljon enemmän kohua kuin esikoinen, saa katsoa millaisen metelin mahdollinen kuudes lapsi tuo mukanaan ;)
Sanotaan vaan: Rojut on siis rännissä ja napa pystyssä.
Aika mielenkiintoista, vauva oli pitkän toivomisen tulos ja yrityksen tulos ja silti mies ei ollut valmis isäksi...
Anteeksi jos en ymmärrä noita kahta asiaa samassa lauseessa. Eikö mies ollutkaan uskaltanut sanoa "oikeaa" mielipidettään asiasssa. Miksi ei voi rohkeasti sanoa toiselle, jos ei ole vielä valmis äidiksi/isäksi? Tai miksi asioita ei ajatella loppuun saakka.
No, hankala sanoa tietämättä todelista eron syytä, mutta kun kirjoitit että erositte kun ei ollut valmis isäksi, niin pistää miettimään. Ja lisäksi kirjoitit, että neuvolasta neuvottiin tekemään abortti naimisissa olevalle naiselle... Silloinhan ne "perusteet" lapsen saamiselle pitäisi olla kunnossa, kun ollaan sitouduttu loppuiäksi... :)
Olisiko romanttista sanoa: "Olen tiineenä"
Itse olin myös 19, kun aloin odottamaan esikoistani. Kerroin vanhemmilleni vain ihan suoraan, että "tiedättekö mitä... mulla on teille uutisia. Teistä tulee isovanhempia." Alussa järkyttyivät melkoisesti, koska olin niin nuori ja tavannut mieheni melko vasta. Jonkun ajan päästä sitten rauhottuivat ja etenkin isä odotti uutta sukulaista innolla :)
Ihanaa raskausaikaa sinulle!
Itse en ole kertonut raskauksistani vanhemmilleni enkä appivanhemmilleni. kyllä ne aikanaan sitten omin silmin huomaavat.
Sitäpaisi alkuraskaudessa on ihan hyvä saada olla rauhassa muitten kommenteilta.
Mä olin kanssa täyttämässä 19 kun tulin vihdoin suunnitellusti raskaaksi. Taisin äitille sanoa puhelimessa että tein tossa raskaustestin ja se oli positiivinen.Ja iskälle kerroin kun oltiin ulkona syömässä..Taisin sanoa että susta olis tulossa ukki..Rohkeasti vaan!!
Hei,
Mun tilanne oli hyvin erilainen, sillä olin jo 28-vuotias, minulla oli vakituinen työ, olin siinä vaiheessa jo naimisissa ja opiskelut takana.
Ensimmäisen lapsen kohdalla soitin veljelleni tehdessäni testiä, koska puolisoni oli töissä eikä vastannut puhelimeen. Vanhemmille kerroin kasvotusten viikon 12 jälkeen, jolloin "pahin" oli ohi.
Toisen lapsen kohdalla laitoin vähän laajemmasti tietoa, eli myös ystäville ensimmäisen ultran jälkeen yksityisellä viikolla 11.
Suosittelen, että kerrot raskaudesta rv 12 jälkeen, lähimmille kasvotusten ja netistä löytyy ystäville lähetettäviä ihania viestejä raskaudesta kertomiseen.
Onnea ja aurinkoista kesää!
-Viivi-
olin 18v kun raskaustesti näytti positiivista, äiti oli jo kuollut ja isälle oli helppo kertoa koska tiesin hänen puhuneen puoli-leikillään aviomiehelleni, et hän (isäni) olisi jo pappa-iässä :)
Anopille kertomiseen kerättin voimia ja lopulta "unohdin" ultra kuvan pöydälle niin ettei sitä voinut olla näkemättä.. Iloiseksi yllätyksemme anoppi otti kuvan katsoi sitä hetken ja kysyi naama peruslukemilla "Tuleeko musta mummu" ja jatkoi samaan hengenvetoon, tätä vähän epäilinkin kun ootte olleet niin vaikeena ja miniällä monen viikon mahatauti ..
JA KAIKILLE JOTKA SANOVAT ETTEI KATI OLE VALMIS ÄIDIKSI, MIKSI EI??? VUODETKO SEN KYPSYYDEN SANELEVAT?? Itse en pelännyt et selkään tulee anopilta tms, mut kun itselle asia niin tärkeä niin hirvitti jo se että vastaus on vaan "aha" tai "vai niin" vailla tunnetta.....
Sain itse lapseni 18-vuotiaana. Kyllä aluksi meititytti, että miten sen vanhemmille sanon, kun seurustelusuhdekkin oli aika tuore. Ei muuta kun ihan suoraan kerroin äitille ja isälle kahvipöydässä tilanteen...muistaakseni jotenkin, että meille tulee elo-syyskuussa vauva.
Ei siinä isovanhemmat mitään huutamaan ala, iloisia ne vaan tulevasta jälkikasvusta. Siitähän se tuleva mummo varsinkin innostuu...
Itte kerroin tos joku aika sitten ku olin käyny niskapoimu-ultrassa. Menin käymään kotona ja sanoin äitille et mulla olis sulle näytettävää :) Se sano heti, että arvaa jo, mitä aion näyttää.. Niin mä sit annoin ultrakuvat sille ja siitä lähtien on ollu aivan innoissaan :) Isäkin sai tietää samana päivänä ja tyytyväiseltä sekin vaikutti.
Täytyy sanoa, että aluks jännitti ihan kamalasti et miten ne suhtautuu mut toisaalta tiesin niiden olevan onnellisia ;)
Kun aloin esikoistani odottaa niin odotin sinne ensimmäiseen ultraan saakka,joka silloisella paikkakunnalla oli rv12. Ja pyysin sieltä 2 ultrakuvaa ja toisesta kuvasta väsäsin vanhemmilleni kortin jossa "tuleva vauva" kertoi köllöttelevänsä äidin massussa ja kuinka sitten tavataan kunhan laskettuun aikaan päästään jne. Sitten ostin myös vauva-aiheisia tarroja ja laittelin niitä korttiin.
Kortti oli otettu kyyneleet silmissä vastaan ja oli kuulema todella ihanasti ilmoitettu vauvan tulosta :)
Että tällä lailla meikäläinen.
Heissan. Onkos tämä toivottu raskaus vai ei. Itse vaan sanoin 2v sitten kesän alussa kavereille ja äidilleni että odotan lasta ja että aion pitää sen, siihen päätökseen ei kukaan muu voinut sanoa yhtään mitään, ei, vaikka lapsen isä sanoikin ettei halua olla meidän kummankaan kanssa missään tekemisissä. Päivöököön en ole katunut päätöstäni, einkä aiheuttanut kenellekään sydöriä kertomalla uutisen niin kuin se oli.
mulla kävi semmotti et iskä tuli mun tykö hoitaa kissoja ja sit se oli tutkinu kaikki mun paperit läpi... joten mä säästyin kertomiselta.. ja iskä hoiti myös kaikki sukulaiset.. ja mä oon ite 18 vuotias, ei sun vanhemmat voi siitä suuttua, pikemminki ne on huolissaan ja onnellisia tuleehan heistä ukki ja mummi.. onnea...
Ensiksikkin TODELLA PALJON ONNEA!
Se on ihana asia kun tulee vauva, kerrot sen niinkuin sinulle on luontevin tapa kertoa vanhemmmille, sukulaisille ym... Uskon että kaikki varmasti suhtautuvat ja iloitsevat asiasta...
Tsemppiä sulle ja jaksamisia! :)
Onnittelut tulevan perheenlisäyksen johdosta.
Meillä oli myös hieman vaikeaa kertoa omille vanhemmilleni raskaudesta. mutta kannattaa koko ajan seurata tilannetta ja sitten kun sopiva hetki tulee niin vaan istutat vanhempasi alas ja sanot että nyt on vauva tulossa. Mä pelkäsin kanssa todella paljon, mutta se pelko hävisi samantien kun sen asian oli saanut sanottua. ja vanhempien reaktio ei ollut mitään sinnepäinkään mitä olin odottanut. Vanhempani
olivat siitä hetkestä lähtien vähintäänkin yhtä iloisia tulevasta vaavista kuin me lapsen vanhemmat.
tänä päivänä omat vanhempani ovat varmasti maailman onnellisimmat isovanhemmat.
Tsemppiä vaan. Hyvin se menee. Aivan varmasti!
olisit pitäny housus jalassa. vielä kadut paska
mun tyttäreni ilmoitti vauvan odotuksesta niin, että oli liimannut äitienpäiväkorttiin ultrakuvan vaavista..Ja sitä ilon ja onnen tunnetta en osaa edes sanoiksi pukea ;)..ja nyt tuo "vaavi" aloittaa syksyllä koulunkäynnin..
Hei ja onneksi olkoon vauvasta!
Aikoinaan kun aloin odottaa (olin kyllä jo 25 v.), niin äitini kysyi, että joko sinä odotat? Tämä johtui osittain siitä että minulla oli ollut keskenmeno pari kuukautta aikaisemmin. Silloinkin äitini kysyi että joko? Mutta silloin jouduin vastaamaan, että oli ja meni... Äitini oli kyllä jo vihjaillut että mummoksi olisi kiva tulla. Mutta jotenkin äitini on tiennyt joka raskauden ilman että olen sanonut mitään. Hänen mielestä raskaana oleva nainen hehkuu jotenkin erikoisesti.
Asun pikku paikkakunnalla ja kyläläiset "tiesivät" minun odottavan lasta jo 6 vuotta ennenkun todella odotin.
Anopille mieheni kertoi linja-autoasemalla (kolmannella kuulla), kun anoppi oli lähdössä viikon reissuun. Ensimmäisenä anoppi oli sanonut, että nythän teidän pitää mennä naimisiin.
Kun seuraava raskaus alkoi, olimme mieheni siskon kanssa varastossa penkomassa tavaroita ja hän sanoi, että mitähän nuille vauvanvaatteille tekisi, tyttövauvan vaatteitakin on laatikollinen. Tuumasin siihen ihan pokkana että no, katsotaan kumpi tulee... Meni hetki ennenkö asia meni perille, mutta sen jälkeen ei tarvinnut anopille kertoa itse. Mieheni kyllä kertoi sitten myöhemmin anopille itse, mutta anoppi tuumasi tienneensä asian jo monta päivää...
Meillä on aina riittänyt, että kertoo isovanhemmille. Juorut liikkuu niin nopeasti, ettei ole tarvinnut muille toitottaa asiaa...
Äitini tiesi silloinkin että olen raskaana, kun kierukka petti ja sain keskenmenon, vaikka emme kertoneet kenellekään siitä raskaudesta.
Ihanaa painostusta vanhemmilta... Vähänkö menis hermot. Millon ja millon- kyselyt on tosi rasittavia! Kyllä sitten ilmotellaan, jos ja kun on vauva tulossa. Tuskin kertoisinkaan kaikille utelijoille, vaikka olisinkin raskaana.
Se on kyllä kumma, kun toiset sanoo millon pitää mitäkin tehdä. Milloin kihloihin, milloin naimisiin, milloin ostatte oman asunnon, milloin vauva? Voi että ihmiset osaa joskus olla rasittavia. Kaikkien pitäisi elää samalla tavalla ja tehdä asiat "tietyssä järjestyksessä" niin kuin muutkin. Plaah!
sinähän sen lapsen teet eikä sukulaisesi. Joten miksi siis panikoida... ?? Ei kellään ole oikeutta moittia sua omasta ratkaisusta ja lapsethan on ihania, maailman tulevaisuus=) Rohkeesti vaan kerrot niinkuin asiat on, ihmiset on hyviä ymmärtämään kunha aikasa asiaa sulattelevat. Onnea tosi paljon tulevan nyytin johdosta=)))
Aikuinen nainen.
Olethan jo täysi-ikäinen ja vastuussa itestäsi. Sun vanhemmat eivän voi suuttua sulle, olet jo aikuinen. Ja jos suuttuvat,äkkiä ne leppyy.
Onnea jokatapauksessa. :)
Kerro rohkeasti vaan, sillä asia on omasi olethan jo täysi-ikäinen. Ehkä he aluksi kauhistuvat mutta tottuvat varmasti nopeasti ajatukseen, niin kävi itselleni kun lapseni ilmoitti tekstiviestillä runomuodossa että minusta on tulossa mummo.
En itse ole kokenut raskautta mutta suunitelmissa on.olen itse 22 vuotias.Lapset ovat ihme ja saat olla kiitollinen että niin mahtava asia tapahtuu sinulle että olet tulossa äidiksi!Olet myös täysi-ikäinen eli se asia on kunnossa!Jos sinusta itsestäsi tuntuu että raskautesi on ok niin muilla ei edes vanhemmillasi saisi olla vastaväitteitä vaan heidän tulisi olla kiitollisia lapsenlapsestaan!Onko sinulla miestä jonka kanssa jakaa huoltajuus?!Rohkeutta ja jaksamista sekä onnea!Jos olisin asemassasi ajattelisin vain ja ainoastaan omaa ja vauvan hyvinvointia! Toivottavasti saat suvultasi ja kavereiltasi arvoisesi kohtelun sillä tälläiset asiat ovat aina tärkeitä!
voi herttinen sentään.paukaset suoraan,että oot paksuna mitä sitä kierteleen oothan jo täys ikänen ja päätät ite omista tekemisistäs.paitsi kyllä mun on pakko sanoo etää oot kyllä liian nuori tekeen lapsia oliskohan ekana kannattanu nauttia elämästä ja sit vasta tehä kersoja.
Vai että nauttia elämästä. No, enköhän mä voi nauttia siitä elämästä ihan lapsenkin kanssa..? :D
olin itse 18 kun aloin ensimmäistäni odottamaan (lapseni on nyt jo 6). Kyllä se pelotti kertoa mutta rohkeasti vaan sanoin ja yllätys olikin iloinen!!! Olet jo täysi-ikäinen ja vastuussa päätöksistäsi, sanoisivat vanhempasi tai muu mitä tahansa. Tsemppiä!!
Kovasti onnea tulevasta pienokaisesta.
Kuten jo muutkin ovat sanoneet.. olet täysi-ikäinen, ei mitään hätää. Kerrot ja otat seuraukset vastaan. Kyllä minusta on ihan vanhempien oma ongelma jos eivät osaa iloita oman tyttärensä raskaudesta, kun tyttö kuitenkin on jo oman elämänsä aloittanut. =)
Itse oli 20v kun esikoistani aloin odottamaan. 6kk yrityksen jälkeen testi näytti plussaa, ja niin täpinöissäni olin, jotta kun en saanut miestäni puhelimella kiinni.. laitoin äidille ja isälle viestin... Me saadaan vauva!... =D
Ja sieltähän tulikin hetimiten soittoa ja paljon onnitteluita.
Toisesta lapsestamme kerroin äidilleni viestillä:
Tänään salaisuuden suuren,
kuiskaan mukaan tuulen.
Näkyi masussa pienet sormet ja varpaat,
nyt jo varmaan arvaat.
On ilomme suuri ja rajaton,
meille vauva tulossa on. =)
Ja kolmannesta:
Salaisuuden kuuluville
vihdoin julki julistamme
Viikkoja on viisitoista
kertoa siis rohkenemme
Kuiskasimme haikaralle
poutapilven enkelille
Pikkuruinen suuri ihme
josko tulla voisi meille
Isukki on innoissaan
äiti vielä oksentaa
Vaan asukki se masussa
vatsaa jo kasvattaa
Vielä on aikaa arvuutella,
odotella ja ihmetellä
Ja joulu kun tulla saa,
meillä kolmas lapsi asustaa.
Ja onhan näitä muitakin...
mm.. tämä on ihana...
Nyt vielä kesä aluillaan on,
kuin myös elämä pieni.
Mut tammikuun pakkasissa
pyörii ajatuksemme,
silloin syntyy pikkuenkelimme.
Niin ja siis.. kyllä nuorena kannattaa lapsia tehdä... Itse olen 25-vuotias ja mulla on kolme lasta ja joo.. kaikki on saman isän kanssa ja naimisissa ollaan. Ja koska sitä ikää on vasta näin vähän, niin lisää lapsia tulee varmasti meillekin.. Eipä lopu aika kesken.
Ja minkä ihmeen takia pitäisi nuorena juosta jossain hemmetin baareissa kavereiden kanssa?
Ei ole koskaa kuulunut mun harrastuksiin, katsos kun sitä hauskaa voi pitää ihan perheenkin parissa ja elämästä nauttiminen alkaakin vasta siitä kun perhe on perustettu.. =D
Tämä oli ennen vanhaan tuttu lausahdus, ei tarvitttu enää ehkäisyä. Ainoa ehkäisy oli ns. "ajoissa pois sieltä". Tuttua oli myös, jos lapsi oli jonkun toisen vaimon miehen, mennä kysymään, että "Otatko sinä äijäs tekeleen hoitaaksesi, vai laitanko kesken?
Reilu peli se on sitä , että heti puolisolle kerrotaan ensimmäiseksi. Ja oikeen hyvä on myöskin se, kun elättäjää etsitään.
elikkä itse kun olin 18 vuosi sitten kun odotin tytärtäni silloin ja en vaan pystynyt asiaa suoraan kertomaan lähetin tekstiviestin jossa kerroin äidille ja isälle niistä tulevan isovanhempia ja laskettu aika olisi silloin ja silloin.
myöhemmin ajatellen se ei olisi ehkä kuitenkaan ollut niin vaikeata kertoa mutta silloin se tuntui todella vaikealta vaikka olinkin jo 15vuotiaana muuttanu pois kotoa.
kerrot sen sitten kuin olet itse valmis tai laitat viestin tai kirjoitat kirjeen jos et pysty suoraan sitä kertomaan :)
olisi kiva jos voitaisiin vaihtaa sähköposti osoitteita niin olisi edes joku saman ikäinen jolle tulee lapsi vaikka itsellä tyttö onkin jo 8kk :)
Tuon ikäisen pitää voida kertoa suoraan!
Mutta entäpä kun tyttö on juuri päättänyt peruskoulun, asuu ymmärrettävästi vanhempien luona, nykyinen suhde itseä 6 vuotta vanhempaan mieheen eikä suhde ole mitenkään vakaalla pohjalla, joka toinen viikko yhdessä joka toinen erossa. Eikä lapsen isästä ei ole varmuutta, kuinkas silloin kertoa? Abortti ei kuulema tule kysymykseen ja jos kehotetaan miettimään lapsen pitämistä kahteen kertaan aletaan nimittelemään jälkeen jääneeksi ja tyhmäksi (itse olen 23)... Onko tämä aikuismaista toimintaa tytöltä joka omasta mielestään on erittäin aikuinen ja kykenevä hoitamaan lapsensa. Rahasta jolla lapsen elättää ei ole tietoakaan, hänen omat lapsilisät eivät siihen riitä, eikä nekään mitä hän saa lapsesta...Ja sitten kun kehottaa häntä miettimään mitä toiselle suustaan laukoo, hän kieltää minua koskaan koskemasta hänen lapseensa jonka täti minusta tulisi... Että näin täällä...
Sain tietää odottavani ensimmäistä poikaani himppua ennen joulua, joten joululahjaksi kehitin vanhemmilleni paidat mummo ja pappa, hetken aikaa vanhuksilla meni ennen kuin tajusivat, mutta voi niitä ilon kyynelten määrää sen jälkeen! :)
Kun esikoista odotin, olin jo yli puolenvälin ennen kuin vanhempani saivat tietää.En vaan uskaltanut kertoa vaikka loppujen lopuksi he ottivat tiedon ilolla vastaan kunhan olivat hieman keskenään asiaa puineet.Olin silloin 18v.. :)
Toista odottaessani, juttelin äitini kanssa puhelimessa niitä näitä ja sitten ilmoitin asian seuraavasti: Kuule äiti...ois miulla yks asiasta poikkeavakin juttu... Teistä tulee isän kanssa elokuussa 6:nen kerran ukki ja mummi. (Lapsenlapsia / serkuksia oli siis jo 5.Molemmilla siskoillani 2)
Äiti oli vähän aikaa hiljaa ja sitten sanoi; "no sepäs kiva uutinen, onneksi olkoon! Milloin laskettuaika?"
Ja tällähetkelläkin sylissä nakottaa 10kk pieni mies jota vanhempani rakastaavat siinä missä kaikkia muitakin...
Näin minulle ilmoitettiin yhden illan suhteen jälkeen.
Valitettavan yleistä. On ulko- ja kotimaisia naisia, jotka haluavat lapsen, mutta eivät vakituista miestä. Lapsen avulla he saavat luksus-asunnon ja toimeentulon moneksi vuodeksi. Ainakin Porin kaupungissa vuokratalojen omistajat hamuavat näitä rehellisiä vuokralaisia (kunta maksaa). Mihin siihen enää äijää häiritsemään tarvitaankaan.