Olen kritisoinut vl-liikettä liiallisesta fideismistä. Mielestäni fideismiä on aina liikaa, jos sitä on. Fideistiset väittämät ovat eräänlaisia yleisesti hyväksyttyjä valheita, joilla pyritään pönkittämään uskonnollista eskapismia eli pakoa todellisuudesta.
Tässä vielä selvennystä lisää:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fideismi
Tässä vielä selvennystä lisää:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fideismi
Vastaukset 32
Vanhimmat
Linkin takaa löytyy höpinää, jota ei voi perustella millään järkevällä argumentilla.
http://www.srk-oulu.net/index.php?p=nain_me_uskomme
Uskon vastakohta ei taida olla järki, vaan epäusko. On aivan totta, että järjen argumenteilla ei uskoa voi perustella. Miten mahtuu järkeen neitseestä syntyminen tai kuolleista ylösnouseminen, vaikka ne ovat kristillisen uskon kulmakiviä?
Raamatun mukaan usko on ojentautumista sen mukaan, mitä toivotaan ja ei näkymättömistä epäile. Niin järjen maailmassa kuin eletäänkin, kaikkea ei voi eikä tarvitse järkisyin perustella. Järjen välinein voi kyllä mitata ja selittää monta asiaa maailmankaikkeudessa, mutta ihmisen henkistä ja hengellistä ulottuvuutta niillä ei voi selittää. Fideismikin on vain yksi tapa yrittää selittää uskonnon ja uskon funktiota ihmisen elämässä. Se toimii siinä aivan samoin kuin mikä muu -ismi tahansa, mutta sekään ei yletä sinne asti, että uskomisen olemus selviäisi.
Usko ei ole joka miehen eikä naisen. On paljon ihmisiä, joille kaikki uskonnollisuus on järjenvastaista höpinää. Mutta ne, jotka etsivät ja kaipaavat elämäänsä Korkeamman Voiman suojelusta, löytävät uskonnollisuudesta elämänsä tärkeimmän voimavaran ja avun. Kutsuttakoon heitä sitten vaikka fideisteiksi, jos se on hienompi sana kuin pelkkä uskovainen.
..että me ihmiset, uskovaisetkin uskossaan, etsimme itsestämme jotain korkeampaa todellisuutta, korkeampaa tietoisuutta, korkeampaa minää. Se on Raamatun termein "Jumalan valtakunta".
>Fideismikin on vain yksi tapa yrittää selittää uskonnon ja uskon funktiota ihmisen elämässä. Se toimii siinä aivan samoin kuin mikä muu -ismi tahansa, mutta sekään ei yletä sinne asti, että uskomisen olemus selviäisi. >
Fideismi kertoo uskon olemuksesta sen, että se on käsitesekaannus ja verrattavissa mihin tahansa mytologiaan sillä erotuksella, että sitä pidetään totena.
pitäisi ihan kaikkea suodattaa.
Meistä jokainen on neitsyt, ainakin joskus ollut.
Niin ja miten voi olla neitsyt, jos on synnyttänyt? Viimeistään synnytyksessä lentää immenkalvot ennen kuin lapsi tulee ulos, joten Jeesus ei syntynyt neitsyt mariasta, vaikka maria olisi ollutkin sitä ennen neitsyt.
"Fideismi kertoo uskon olemuksesta sen, että se on käsitesekaannus ja verrattavissa mihin tahansa mytologiaan sillä erotuksella, että sitä pidetään totena."
Siinäpä se. Ojentautumista sen mukaan, mitä toivotaan ja ei näkymättömistä epäile. Uskoa ei voi selittää eikä toteennäyttää. Kaikki eivät uskoneet silloinkaan kun Jeesus eli täällä maanpäällä.
Sola fide, sola gratia. Yksin uskosta, yksin armosta. Käsitysten ei tarvitse silti olla sekavia, vaikka niitä ei järjen keinoin tutkita tai mitata. Järjen käyttöä silloin on se, että myöntää asian näin olevan.
>Uskoa ei voi selittää eikä toteennäyttää.>
Jos uskoa ei voi näyttää toteen, niin väitätkö silti uskovasi? Eikö se ole valhe? Olet oikeasti ateisti.
Löysin ateistipalstalta mielenkiintoisen linkin:
http://video.google.com/videoplay?docid=6410112404402873027&q=naked truth
Et kai tosissasi väitä, ettet tiedä teismin ja ateismin eroa? Muutenhan tuota lausahdustasi ei voi ymmärtää. Olethan niin kovasti fideismin käsitettä lanseerannut, että ilman muuta oletan sinun tietävän ym. asiat.
Kysymys on siitä, että ero on hyvin pieni. Ero on uskomuksessa, eikä ympäröivässä todellisuudessa. Kysymys on siitä, kuinka asiat käsitteellistetään.
Minun uskoni vaatii suodattamaan pois fideismin, koska olen evidentialisti. Pyrin katsomaan asioita epistemologian kautta.
Aivan totta, että ateismikin joissakin tapauksissa on lähellä uskonnollisuutta, jopa oikein kiihkouskonnollisuutta parhaimmillaan tai pahimmillaan. Mutta jos sanot kristitylle uskovaiselle, että hän on ateisti, silloin ei puhuta samoilla käsitteillä.
Teismihän on nimenomaan jumaluuteen uskomista. Sellaiseen Jumalaan, joka on luonut maailmankaikkeuden ja hallitsee sitä. Tämän Jumalan ei tarvitse olla materiaalinen eli ei ole fysikaalisten lakien alainen. Ateisti ei usko jumaluuteen, siinä se ero.
Menee hyvin filosofiseksi, jos aletaan pohtimaan, millä havainnoilla ja käsitteillä Jumalan olemassaoloa joko todistellaan tai kiistetään. Miten varma on havainto, joka on suhteessa havainnoijaan, tai mikä merkitys annetaan mielensisäiselle, psykologiselle kokemukselle jumalasta tai jumaluuden poissaolosta.
Yksilönvapaus vallitkoon, vai mitä? Toiset uskoo Jumalaan, toiset vaikka luonnonilmiöihin tai runouteen. Tai järkeen, joka sekin lienee yhtä lailla käsitteellistämisen ulkopuolella kuin jumaluuskin.
Ateismi on sikäli lähellä uskonnollisuutta, että se on suhtautumistapa uskonnollisiin mytologioihin. Merkittävin ero on siinä, mitä pidetään totena ja mitä ei. Ateismia ei kuitenkaan voida pitää uskontona, vaikka on olemassa myös ateistisia uskontoja kuten jotkin buddhalaisuuden haarat.
Jumaluus ei ole käsitteellistämisen ulkopuolella. Jumaluus on mytologonen käsite. Käsiteellistämisen ulkopuolella ovat asiat, joista ei voi tietää mitään. Sitä mistä ei voi tietää mitään, ei mielestäni tarvitse sanoa Jumaluudeksi, koska silloin ajaudutaan fideismiin.
Järki ei ole käsitteellistämisen ulkopuolella. Se on abstrakti käsite, jonka merkitys on erittäin moniulotteinen.
>Menee hyvin filosofiseksi, jos aletaan pohtimaan, millä havainnoilla ja käsitteillä Jumalan olemassaoloa joko todistellaan tai kiistetään. >
Kysymys on nimeomaan käsitteelistämisestä. Usko johtuu sekavista käsitteistä, joilla ei ole järjellistä merkitystä. Jumala käsitteelistetään taruolennoksi, jos maailmaa tarkastellaa evidentialismin kautta. Jumalaa pidetään todellisena, jos maailmaa tarkastellaa vaaleanpunaisten fideististen silmälasien läpi.
Saattaapa olla ettei meillä ole yksimielisyyttä siitä, mitä ateismi on tai ei ole, mutta minun käsitykseni mukaan ateismi on uskon puutetta jumaliin. Ateisti perustaa uskomuksensa havaintoihin, mutta havainnothan eivät sinänsä ole yleispäteviä, koska nekin riippuvat havainnoijasta. Erilaiset ihmiset tekevät havaintoja samasta asiasta, ja ne voivat poiketa toisistaan hyvinkin paljon. Mikä ymmärretään toisessa kulttuurissa tietyllä tavalla, ei pädekään toisessa kulttuurissa jne.
Samoin on järjenkin kanssa. On tietysti olemassa mittareita, mutta niiden mittareiden kalibrointi ei onnistu niin, että ne mittaavat juuri järkeä, eivätkä esimerkiksi lukeneisuutta tai muistia. Afrikan viidakoissa järkeä käytetään eri tavalla ja järkevä toiminta on erilaista kuin esimerkiksi New Yorkissa.
Teismi ei edellytä minkäänvärisiä silmälaseja, vaan jumalusko on ihmisen sisäänrakennettu yksi ihmisenä todellistumisen muoto. Jotkut ihmiset kykenevät ajattelemaan Jumalaa abstraktein käsittein, toisten tarvitsee havainnolistaa se vaikka kivin tai toteemein. Samasta asiasta on kysymys.
Hyvin yksinkertainen koe todistaa mielestäni erittäin hyvin, että on olemassa korkeampia voimia ja että kaikkia salaisuuksia ei voi ihmisaivoin ymmärtää. Otetaan rukiin jyvä. Siitä voi eritellä kaikki aineet, mistä se on koostunut. Ihmiselle annetaan ne aineet aineina käteen ja sanotaan, että tee tästä rukiin jyvä. En yhtään epäile, etteikö siitä tulisi jyvän näköinen ja muotoinen. Mutta kasvamaan ja itämään sitä ei ihmisvoimin saa. Niinkin yksinkertaisessa kuin rukiinjyvässä elämän ihme ja elämän voima jää selittämättä, saati sitten ihmisessä.
Ateisti ei usko yliluonnolliseen. Yksinkertaisesti.
Rukiinjyvässä, kuten kaikissa elävissä soluissa on DNA, joka ohjaa solun lisääntymistä. Ei sen kummenpaa. DNA:n rakentaminen tyhjästä on hankalampaa, toisaalta se olisi myös turhaa.
Solun DNA:n muokkaaminenhan on jo ihmisille tuttua. Geenimuunellut kasvit kuin eläimetkin ovat arkipäivää. Myös kloonaus jossa DNA kopiodaan sellaisenaan onnistuu.
Tulevaisuudessa tulee epäilemättä olemaan mahdollisuus oman suunnitellun lapsensa geenien muokkaukseen. Esim. perinnölliset sairaudet voidaan poistaa.
En tarkoittanut valmista DNA:ta, vaan esimerkiksi, että jos saat käteesi alkuaineita ja niistä kokeilet tehdä sen rukiinjyvän. Tai vaikkapa nyt lapsen. Eli saat vetyä, happea, rautaa, kalsiumia, kaliumia, natriumia, hiiltä...
Kopiointi on aina kopiointia, ei itse valmistamista.
>Teismi ei edellytä minkäänvärisiä silmälaseja, vaan jumalusko on ihmisen sisäänrakennettu yksi ihmisenä todellistumisen muoto. Jotkut ihmiset kykenevät ajattelemaan Jumalaa abstraktein käsittein, toisten tarvitsee havainnolistaa se vaikka kivin tai toteemein. Samasta asiasta on kysymys.>
Ihmisellä on käsitys itsestään, jonka hän pyrkii vaistomaisesti toteuttamaan. Tätä käsitystä sanotaan metaskeemaksi.
Ateistit eivät tietääkseni ole koskaan väittäneetkään kykenevänsä luomaan rukiijyvää alkuaineista, puhumattakaan tyhjästä. Eipä tosin ole näyttöä siitä, että Jumalakaan olisi tällaista tehnyt. Sen me mm. tiedämme, että on olemassa rukiijyviä, joista kasvaa heiniä.
Sinä saarnaat totuuttasi palavammin kuin saarnamiehet.
22 Ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti heitä niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat*. [Ks. selitystä Matt. 2:4.] [Matt. 7:28,29]
Minua ei tietenkään uskota yhtä helposti, koska en tee ihmeitä.
..vaeltaa omassa fideismi uskossaan. Palvotaan itse kukin vain omia käsityksiämme.
Laita esiin joku fideistinen väittämäni ja perustele, miksi se on fideistinen.
Ei metaskeeman väitteet ole fideistisiä, koska ne eivät ole uskoon perustuvia.
.. ja sen eri johdannaiset ovat sinulle niin rakkaita. Ehkäpä siksi.
Se, että ihminen rakastaa käsitettä fideismi ei tee hänestä fideistiä. Kysymys on aivan muusta asiasta.
Lue täältä ja yritä ymmärtää:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fideismi
se että
saatana = Jumalan vastustaja, jonka oikea toinen nimi on myös perkele eli valehtelija.
Jumala eroitti jo maailman alusta valon pimeydestä, päivän yöstä jo täällä ajassa ja ikuisesti.
Tämä on todellisuus jota et sinäkään pääse pakoon: valitse valo.
Kelpaako?
Kommentoidaanpa. Fideismi-sanaa en muuten rupea viljelemään, kyllä asioista pitää voida puhua kansankielisestikin.
"Fideismi on kristillisessä teologiassa ja uskonnonfilosofiassa oppi, jonka mukaan järki on tarpeeton uskonnolliselle uskolle."
Pienet lapset uskovat vailla järkeä, joten väittämä on sopii vl-käsitykseen.
"Joidenkin fideismin suuntausten mukaan järki on vastakohta uskolle."
Vl-kannan mukaan uskon vastakohta on epäusko. Järki on kyllä monessa asiassa liitossa turmeltuneen lihan kanssa, mutta ei se uskon vastakohta sentään ole.
"Toisten suunstausten mukaan uskonto on tavoittamaton järjelle, ja siksi järki ei voi todistaa tai kumota uskontoa."
Elävä usko on järjelle tavoittamatonta. Uskontojen oppilauselmien johdonmukaisuutta voidaan tarkastella järjellä, mutta elävä usko ei aukea järjelle.
"Fideisti hylkää järjen kokonaan tai ainakin järjen ensisijaisuuden uskontoon liittyvien totuuksien etsimisessä."
Nähdäkseni järki on hylättävä oikean uskon etsimisessä kokonaan. Jos se sitten sattuu joissain asioissa tukemaan uskoa, se on pelkkä ylimääräinen plussa.
"Fideismin vastakohta ei ole järjen käyttö, vaan evidentialismi eli oppi, jonka mukaan tieto voidaan hyväksyä vain todisteiden (evidenssin) nojalla."
Tietoteoreettisesti on mahdotonta katsoa oikeastaan mitään todistetuksi. Kuitenkin arkielämässä on jatkuvasti tehtävä jokapäiväiseen elämään liittyviä rutiineja nojautuen käsityksiin, joita ei ole todistettu.
"Fideismin mukaan ilmestyksiin perustuvat uskonnot kysyvät seuraajiltaan uskoa tuonpuoleiseen jumaluuteen, vaikka uskon kohdetta ei usein voi kovin hyvin käsittää."
Sopii vl:suuteen.
"Jotkut fideistit näkevät koko ihmisen järjen epäluotettavana, koska ihmisluonto on synnin korruptoima, ja siksi järjen saavuttamat johtopäätökset ovat epäluotettavia."
Itse ajattelen järjen olevan epäluotettava lähinnä uskoa koskevissa asioissa. Maanpäällisissä asioissa luotan järkeeni siinä missä kuka tahansa muu.
"jos kristillinen teologia on oikeassa, ei jumalasta voida saada selvää todistusta"
Näin ajattelen. Jos uskolle ei jää omaa sijaa, se käy tarpeettomaksi.
Tertullianus: "...Jumalan Poika kuoli; siihen pitäisi ehdottomasti uskoa, koska se on absurdia."
Jos sanan 'koska' tilalle vaihdetaan sana 'vaikka', ollaan jo minun käsityksessäni.
Pascal: "uskomalla voi voittaa paljon (päästä taivaaseen) muttei siinä hänen mukaansa häviä mitään"
Näin on. Mitään en koe menettäneeni uskoni takia, päinvastoin.
Hamann: "ihmisen olemassaolossa kaikki perustuu lopulta uskolle, eikä mikään perustu järkeen"
'Mikään' on kova ilmaus, mutta kun aksioomat on tehty, voidaan järkeä alkaa käyttää. Aksioomat joudutaan tekemään aina enemmän tai vähemmän "sokkoina", joten on tuossa Hamannin ajatuksessa järkeäkin. ;-)
Kierkegaard: "ei useinkaan ole mahdollista löytää perusteita, jotka voisivat vakuuttaa kaikki ihmiset, koska ihmisillä on hyvin erilaisia lähtökohtia ja taustoja uskomusten arviointiin"
Todistettavasti parannuksen armon saaneita on kuitenkin hyvin erilaisista kulttuureista. Kun Pyhä Henki saa avata ihmisen ymmärryksen ja synnyttää sydämeen elävän toivon, eivät erilaiset taustat kuitenkaan häiritse. En väitä taustoja merkityksettömiksi, mutta Jumalan voima on kuitenkin kulttuurin, kasvuympäristön tms. merkitystä suurempi.
K: "uskonnolliset väittämät koskevat ihmisen oman elämän perusteita, joihin kukaan ei voi väitetysti suhtautua täysin objektiivisesti"
Samaa mieltä.
K: "on eri asia tietää joku asia todeksi kuin hyväksyä se maailmankuvaksi, oman elämän perustaksi"
Juuri näin. Itse erotan raa'asti uskon ja tiedon asiat toisistaan.
K: "jos kysymys on ihmisen iankaikkisesta kohtalosta, hän ei voi myöskään jatkaa filosofointia ja lykätä ratkaisua loputtomiin, vaan hänen on tehtävä henkilökohtainen ratkaisu."
Kuulostaa lähinnä helluntailaisuudelta, pietistitaustalla outo väite. Olen muuten joskus aloittanut Kiergekaardin Päättävän epätieteellisen jälkikirjoituksen. Aika näyttää, luenko joskus loppuun.
"Tällaisessa ajattelussa puhutaan "uskon hypystä", joka viittaa uskonratkaisun tekemiseen ilman todisteita."
Usko annetaan. Hypyt ovat illuusiota.
"Roomalaiskatolisen kirkon mukaan jumalan olemassaolo voidaan todistaa järjellä."
Raamatun ja järjen vastainen väite.
"Filosofit, jotka eivät kannata fideismiä, kritisoivat sitä yleensä sanoen, että fideismi ei anna todistusta uskonnollisen uskon toimivuuden puolesta."
Eihän se mitään todistakaan, uskolle on jäätävä sija. Jumala on salattu Jumala.
"kaikki ihmiset luottavat järkeen jossain määrin tiedon hankinnan välineenä, koska he käyttävät järkeä päivittäisessä elämässään."
Minäkin luotan järkeeni jossain määrin arkielämän ratkaisuissani. Kuitenkaan en ole avioliitossa järkisyistä, en pidä jostain ruuasta järkisyistä, en harrasta liikuntaa järkisyistä jne. Tätäkään viestiä en kirjoita järkisyistä. Jostain syystä vain satun nauttimaan näistä keskusteluista kaikesta huolimatta enemmän kuin kärsin niistä.
"Sen sijaan on vaikeampi nähdä, mikä olisi varsinainen syy uskoa, että uskonnollinen usko voisi olla relevantti tie tietoon."
Ei kun elävä usko (ei mikä tahansa uskomus vaan vain ja ainoastaan elävä usko) on tie taivaaseen, jossa usko muuttuu näkemiseksi.
Jumala on taruolento.
>Todistettavasti parannuksen armon saaneita on kuitenkin hyvin erilaisista kulttuureista.>
Valokuva Päivämiehessä riittänee todisteeksi elävästä uskosta.
todiste on se, että synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tätä todistusta tavoittelemme maan päälläkin emmekä siksi halveksu yhteistä seurakuntaa. "Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän" (Hepr.10:25). Viimeisellä tuomiolla ihmistä ei kuitenkaan auta edes koko hänen elinaikaisen seurakuntansa todistus, vaan Jumala tutkii sydämet. Viljan seasta löytyy ohdakkeita ja terveiden kalojen seasta mädänneitä.
Togon, Kenian ja Ecuadorin Jumalan lapsia katsellessa voimme vain ihmetellä Jumalan suuria tekoja. Heillä on tyystin erilainen kulttuuri, erilaiset tavat, erilainen ajattelutapa monissa asioissa ja kuitenkin sama uskonymmärrys. On käymässä toteen se Raamatun sana, että ennen loppua evankeliumi saarnataan kaikissa kansoissa.
Voisipa sanoa, että lähempänä kuin nuo mainitsemasi ulkomaalaiset sekä opillisesti, että fyysisesti. Kuitenkin heitä pidetään ulkopuolisina. Usein he varmaan itsekin kuvittelevat olevansa menossa kadotukseen.
tein vuoden ajan tuttavuutta venäläisten, virolaisten, unkarilaisten, amerikkalaisten, ruotsalaisten ja englantilaisten Jumalan lasten kanssa. Sama usko ja sama ymmärrys on, vaikka kulttuuri ja taustat ovat erilaisia. Eroa ei ollut sillä, oliko lapsuudenkristitty vai maailmasta parannuksen armon saanut. Afrikkalaisia ja latinouskovaisia en toki henkilökohtaisesti tunne (paitsi tiedän/tunnen yhden, mutta hänet on adoptoitu Suomeen alle vuoden ikäisenä).
Kulttuurisesti ja ajattelutavoiltaan jotkut ex-vl:t ovat varmasti hyvin lähellä suomalaisia lapsuudenkristittyjä. Kuitenkin uskonymmärrys on eri ja se erottaa.